vaan että elämä on ohitse 60 immeisillä, odotetaan vaan.............mitä?
Ei mitään tapahdu enään tämän ikäluokan immeisillä.
Totuus on
ei kaurapuurossa
231289
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
oisi odotettava, elämä kulkee jo kulkuaan, ihan ilman pahempia hötkyilyjä. No, ehkä sentään tilipäivää kannattaa aina odottaa..:) ja nyt kesän tuloa..
kesälomaa mutta lomaraha ei olisi pahasta... :)))
juuri tuo tuttu arki rutiineineen on mukavaa. Rauha maassa ja puheyhteys perheeseen, tuttuihin ja ystäviin. Jos haluaisin muuta elämääni, niin joutuisin sen hakemaan toisten kustannuksella.
matkustella, siinä mukava harrastus....... Matkailu avartaa........ Usein yli kuuskymppiset sairastuu johonkin, sitten se on lääkärissä juoksua ja "mananmajoille" odottelua......... Masentavaa,,, kokemusta on........ Itse olin vielä kuuskymppisenä terve, ehdin vielä matkustella, elämä oli vielä toiveikas. Puoliso sairastui, meni muutama vuosi, sitten minä, nyt sitten vain koitetaan selviytyä päivästä toiseen,,"elämä loppuu aikanaan". Nauttikaa hyvät ihmiset elämästä jos vielä olette terveitä kuukypänä....... haudassa se on myöhäistä......
Onhan elämää, vaikkakaan ei ehkä samanlaista, kuin nuorempana. Nyt on aikaa nauttia ja rekisteröidä vuodenajan kiertoa. Kukista olen aina pitänyt, samoin luonnon tarkkailusta. Tapaan ystäviä, lapsiani perheineen, rupattelen puhelimessa, pääsen joskus teatteriin, konserttiin, leffaan. Luen paljon,ja askareita riittää kotonakin, hitammalla tempolla tosin. Lääkkeitä vino pino, mutta silti jokainen päivä on ihana. En haluaisi vielä niistä luopua, elän kuitenkin. Nyt hieman iloisempi ilme, ja mieli, lahja tämä elämä on, emmekä tiedä koska kaikki on ohi.
Ihan kuulostaa uskomattomalta. Jos olet jotenkin sairas sen ymmärrän mutta muussa tapauksessa eikun baanalle. 60 ei ole ikä eikä mikään. Luin juuri 1700-1800 luvulta romaania ja silloin tässä iässä, siis, 60 oltiin raakkeja jos oltiin elossa mutta ei tänään jos terveyttä riittää.
Ettet vaan ole saanut auringonpistosta? Elämä ohitse...ei mitään odotettavissa... Nyt eletään tätä päivää. Kuusikymppiset voi elää täysillä nyt. Jos odotat nuortumista, se on kyllä turhaa, mutta niin kauan kun henki pihisee ja askel nousee, ei ole valittamista ja vaikka ei nousiskaan askel, voi siitä huolimatta elää ihan täyspainoista elämää. Tunnen kyllä joitakin nelikymppisiäkiä, jotka alkaa puhumaan tuohon tyyliin...ei mitään odottamista. En ollenkaan ymmärrä, mitä he tarkoittavat sillä. Minulle ainakin tapahtuu joka päivä jotain, kaikki pienet arkiset asiat on niitä kivoja tapahtumisia. Tänään tapasin pari mökkinaapuria, syksyn jälkeen ei oltu nähty. Oli tosi hauska tavata. Tänään tapahtui paljon muutakin merkittävää, niin henkilökohtaista, etten tässä kerro. Mutta uskon, että on paljon itsestäkin kiinni elämän kulku ja päivien sisältö. Elän oikein hyvää vaihetta elämässäni nyt kuusikymppisenä!
ei ykinäisyys aina ole oma valinta!! Yksinäisellä on muutenkin paha olla, ei enään kaipaa syyllistämistä!! Kaipaa enemmänkin ymmärtäjää, ystävää, kuunteliaa............ Kauhistun aina sanontaa "on oma syy"
Ei elämä ole ohi yksinäiselläkään kuusikymppisellä. Hän, joka ei ole sinut itsensä kanssa ei ole onnellinen vaikka ihmisiä kuhisisi ympärillä. Itse olen ollut yksinäisempi kaksin kuin yksin!
sanotaan "on itsestä kiinni" -- sanoit sen kyllä pehmeämmin, mutta juuri tuo oli johon kompastuin. Valitettavasti kaikki ei aina ole itsestä kiinni, jos ihminen ajautuu yksinäisyyteen, siihen on paljon ympäristö tekijöitä menneisyydessä ja usein nykysyydessä. Kaikki ihmiset ei onnistu elämässään. Toisille tulee vastoinkäymisiä enemmän kuin toisille. Olkaamme onnellisia niitten puolesta, jotka elämässään kokee itsensä onnistuneeksi. Mutta en sanois koskaan "oma vika" , enkä koskaan syyllistä yksinäistä, hänellä muutenkin on paha olla.
Ei kaikilla yksinäisillä ole paha olla. Mistäs niin päättelet? Omasta tahdostani olen yksin, yksinäinen, ja ei todellakaa paha olla.
Ei kannata jäädä odottelemaan että jotain tapahtuisi, paras vain itse lähteä liikkeelle - jos ei jalat kanna niin muiden yhteyksien avulla. Onhan näitä vehkeitä, nykyaikana. Ilo sekin! Hirmuisesti kaikki on itsestä kiinni. Katselen mustanpuhuvaa järven selkää ja kuulostelen kun puolisto tramppaa ulkona saunan lämmityksessä. Tiedetään: 40 vuotta sitten vaput oli erilaisia. Vaan enpä niitä kaipaa, aikansa kutakin. Yksi kuohuviinipullo on ostettuna. Saapas nähdä saadaanko sekään tuhottua. Tanssit jää tältä illalta väliin, ehkä huomenna.
..teille sinne. Älä unohda hunajaa... :-)
..ja nyt, ja kaikenlaista ihanaa, mielenkiintoista tapahtuu koko ajan, kun vain antaa sille tilaisuuden. Ei elämän laatu ole iästä kiinni, jos on suht koht terve. Mikään ei ole silloin mahdotonta. Nautin jokaisesta päivästä. Poista negatiivinen asenne itsestäsi, sillä et ainakaan vedä hyviä asioita ja ihmisiä elämääsi.
ei voi poistaa negatiivista asennetta jos se on kymmenien vuosin pettymysten tulos.Se vie paljon aikaa. Täytyis jaksaa oikeesti kuunnella ja olla läsnä, silloin kun ihminen on aivan "maassa" . Kevyesti lausuttu moite ihmisen luonteesta on loukkaus sieluun, joka muutenkin on jo "revitty haavoille", Toivottomuuden tunne epäonnistuneesta elämästä vaan lisäänty . Joskus täällä iloista , sosiaalista, menevää ihmistä esittävä, ei mene aina täydestä, luen usein rivien välistä yksinäisen ihmisen, joka haaveissan, tai työelämässään on ollut sitä kaikkea. Tietenkin monella aidosti onkin vilkas sosiaalinen elämä.
Silloin kun on paha olla ei siinä auta toisten toitotus. Yksinkertaisesti kaikki tuntuu pahalta. Minun pahaan olooni auttoi ystävä, joka jaksoi kuunnella. Sain soittaa hänelle ihan milloin vain, vaikka keskellä yötä. Kun oltiin aikamme asioita puitu ja purettu alkoi pikkuhiljaa aurinko näyttäytyä pilvien takaa. Kaikilla ei ole sama tie eikä samanlaista, mutta toivon, että löydät jonkun väylän, jota pitkin pääset parempaan väylään elämäsi polulla.
se on vaikea laji, toistensa huomioon ottaminen. Sosiaalisuudesta omalla kohdallani sanoisin, että hetkittäin olen, yleensä en. Olosuhteet näet. Menen, minne haluan, yleensä en mene. Tai no, muutamat omat menot on. Ihmisten perässä en juokse, se on ohi. Oman tien kulkija olen aina ollut. Enkä hirveän energinenkään ole. Parina päivänä kaivoin lapiolla kukkapenkkiä yms. ja nyt ottaa väsymyksenä takaisin. Joku toinen tylsistyisi saappaissani. Olen silti tyytyväinen. Työssäni olen paljonkin joutunut huomioimaan muita, jopa järjestelemään heidän elämäänsä. Nautin nyt tästä olotilasta. Kunhan pihaa järjestelen.. Ne joskus iloisina esiintyvät ovat sitä, hetkittäin. Sama tunnetila ei kauan kestä. Suruvaippa sinulla on syystä tai toisesta. Muista kuitenkin, olemme aivan yhtä arvokkaita jokainen ainakin Jumalan edessä. Eroa sitten tulee siinä, kuka sen hyväksyy tai hylkää. Eikä meistä yksikään ole täydellinen.. Halaisin, jos voisin.
en ole tämän ketjun aloittaja, osallistuin mielipiteineni kirjoittelemaan omia ajatuksia , tuntemuksia. Oikein oivalsit, kuljen nyt murheen laaksossa, siihen on MONTA syytä. Aikapaljon samaistun kirjoittamaasi elämään, sillä erolla ettei minulla enään ole puutarhaa.
kulkee mukanani vahvasti. Aistin asioita. Jos jotakin lohtua sain jaettua sinulle, olen mielissäni. Toiset meistä ovat viisaampia, kuin toiset ja taidot ovat erilaisia, ja kuitenkin ollaan yhtä arvokkaita. Nyt halaisin koko maailmaa, jos voisin! Eikö ole ihmeellistä, miten meitä rakastetaan! Elämä se vie laaksoon välillä. Niin on itselläkin ollut, juuri nytkin. Silti iloitsen. Jotain kai on sulanut pois. Pyrin antamaan anteeksi. Samalla saan itsekin anteeksi. Siinä on lähes taianomaista voimaa. Pääsee kahleista vapaaksi. Voimaa sinulle! Ellet loukkaannu, Jeesuksessa.
or so it seems, one life for yourself, and one for your dreams. You drift through the years and life seems tame, till one dream appears, and love is the name. And love is a stranger who´ll beckon you on. Dont think of the danger, for the stranger is gone. This dream is for you, so pay the price, Make one dream come true, you only live twice. Jospa sinä vain luulet, että odotellaan, vaikka eletäänkin sitä toista elämää. Ja saattaapi se olla niinkin, että toista elämää odotellaan.
tapahtuu, ei tahdo mukana pysyä. En ole edes ehtinyt suunnistuskautta aloittaa, kun on ollut muita menoja samaan aikaan. Tiedossa on kahdet synttärit, serkkutapaaminen, ylioppilasjuhlat, liittokokous, rippijuhlat noin kuukaudn sisällä. Sitten vielä ne tavalliset arkipuuhat ja viikonloppureissut.
tosi aktiivinen! Oikein kunnioitan. Rikasta elämää tapahtumien suhteen. On mukava kuulla uutisia reissuistasi.
asiat ovat näin. Tänään kuljin kaksi tuntia metsässä muistellen menneitä. Näille reissuilleni en halua ketään mukaani, sillä niihin liittyy paljon tunteita ja muistoja vuosikymmenien ajoilta. Kun olin ensikäynnillä tulevien appivanhempien luona, tuleva mieheni vei minut metsään kävelylle. Nyt tuosta porukasta on jäljellä vain minä. Kun ikää on karttunut, elämässä on tällaisiakin hetkiä. Ja ensi viikonloppuna vaeltelen myös metsässä, osittain samanlaisessa kuin omani. Seuranani on uusi ystävä. Elämä on tosiaan ihmeellistä.