..kirjoitin tuonne almpana olevaan ketjuun ajatuksiani kuolemasta..
Sinne ei ole tullut vastauksia ja otan nyt aiheen uutena aloituksena..
Että mitä te muut,esimerkiksi sinä Käkönen,ajettelette kuolemasta?
Että onko se kaiken loppu,ajattelun,minuuden,,vai onko se jonkin uuden alku?
En halua mitään riitaa enkä pahaamieltä aiheuttaa,haluan vain lukea teidän ihan omia ajatuksia ,milipiteitä tästä aiheesta.)
Karjalankägöselle ja
kaikille kiinnostuneille
9515
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kikkii se mitä elämä on antanut: ei se voi loppua Mitä järjkeä kaikesa olisi , jos se vain sammuisi kuolemaan? Kaikki,mitä olemme oppineet,rakkaus,ihan kaikki..se ei lopu koskaan,ei minun mielestäni. Syksyllä lehdet putoaa puista,mutta uudet silmut ovat valmiina aukeamaan ja kohta ne ovat hiirenkorvalla. Viime syksyn lehdet ,jotka ovat tippuneeet maahan,antavat niille ravintoa. Ei elämä lopu kuolemaan,vaan se on kiertokulukua. Ihmisen energia ja rakkaus, se ei lopu..
tulee kaikille syöpään sairastuneille mieleen, kun pelottaa?
En oo paljo jaksana seurata palstan kirjutukssii-enkä nytkkää jaksa lähttee ehtimmään sitä,mitä oot kirjuttana.Pirunmoinen tuska koko ajan,että ei jaksa isttuu konneella!Mut kuitennii tuo kysymykses herätti miun mielenkiinnon;ei elämä lopu siihen,jota myö immeiset kuolemaks sanottaan--se on vain välivaihe meille!Joka päivä mie kyselen neuvoja miun kuolleelta isältäin ja tavalla-tai toisella hiän miulle vastovvaa.Ei kuolema oo loppu kaikelle-se on siirtymistä toisseen ulottuvuutteen ja meijjän sije rakkaimppiin ei katkkee siihen kuolemmaan.Pittää vain olla herkkä ja ottoo vasttaan ne viestit,joita lähheiset meille välittää!!!
toivon ja rukoilen,jotta sinulla kipu hellittäisi.Kanssasi olen aikalailla samaa mieltä. Me lähdemme vaan rajan taaksa,meistä jää tänne vaan kuori.Onhan kuolema sellainen asia joka jokaiselle välillä tulee mieleen,ja varsinki vakavasti sairaille,mutta uskon jotta meillä kaikilla on aikamme,joka jo synnyihetkellä saamme.Voimme ajatella mikä järki on jos lapsi tai nuori kuolee,ja kukaan ei läheisistään halua luopua. Eniten ehkä ajattelen jälkiäisiäni ja läheisiäni heidan suruaan ja kaipuutaan.Jumalan kämmenellä silti olemme me kaikki.Ajatuksena että tietäisi minä päivänä kuolee olisi aika kauhea,kunhan osaisi nauttia vaan jokaisesta päivästä jonka täällä saamme olla.
omat ajatuksesi tähän,karjalankägönen:) Jotenkin samanlaiset on minunkin ajatukset,minäkin keskustelen usein jo 70.luvulla pois menneen isäni kanssa Eihän ole mitään järkeä elämässämme jos se loppuisi ihan kokonaan ettei mitään jatoa olisi?? Ei se elämä kuolemaan lopu ,muutamme vain muotoamme eikä meitä enää sitten kahlitse aika eikä oma kehomme:)
oleva keskustelun aihe!Päivällä,kun tulin Tikkamäiltä,niin kävin isän luona hauttuumualla!Orvokit niin kaunniisti kukki hauvalla-mie istuin siinä lähellä isän sydäntä-kerroin,jotta oon lähössä pitkälle matkalle-kerroin myös sen,jotta miun elämä ei oo kunnossa nyt ja pyysin,jotta jos hiän sieltä rajan takkoo vois pittee äitistä huolta ja sillon tunsin,miten hautakivi tuntu miun käen alla niin lämpimältä ja tuulikello alako soijja koivussa hiljjoo!Se vasttaus riitti miulle-isä pittää äitistä huolen sillon,ku mie oon poissa!Tuo kaikki soi suunnatonta lohttuu miun syvämmeen,sillä tiijjän,jotta äitin ja isän sidos rakkautteen ei sammuna kuolemmaan!Sinne jäi tuulikello helekyttelemmään,niinku ois halunnu toivottee miut siunnauksin matkalle--ja ehkäpä vielä takasikkii sieltä!Muistakkee tää-se todellinen rakkaus ei piäty kuolemmaan-se on ainnaa meijjän mukana-myös isän rakkaus minnuun,ku hiän opasti minnuu tuolla metän hoijjossa!Kiitoksen oon hänelle velekkoo,sillä mehtä voipi hyvin ja luonnonsuojelualuvveet on hoijettu niin,ku isä ne aikonnaan tahto!
mutta mitä järkeä on siinäkään että elämä jatkuu kuoleman jälkeen?
esim.ijäinen elämä - kestää ikuisuuden ei lopu siis koskaan ..
kuka jaksaa elää tuolla puolen vaikkapa taivaan ilossa
ikuisuuksista ikuisuuksiin...??
Eikö ole kuitenkin parempi että kun kuolen niin minä lopun minua ei enää ole
olen vain muisto läheisilleni
ja jatkanut elämää jälkekäisilläni..
Olen usein sanonut ettei tämä elämä kyllä ole kovin helppoa mutta onneksi se ei ole kovin pitkä. Ei ainakaan tällaista ikuisuuksiin jaksaisi.
Sielu on aikansa tuonpuoleisessa. Kun hänen aika tulee niin hän syntyy uudelleen uutena ihmisenä. Meillä jokaisella on ollut monta elämää. Tämä elämä on vain välivaihe elettyjen ja tulevien elämien jatkumossa.