Muuttiko läheisenne kuolema perhesuhteitanne nimenomaan omaisuuden hallinnan suhteen eli kysymys kuuluu - paljonko alitajuisesti olemme sidoksissa siihen - mikä kuuluu meille ja mikä muille? Epäoikeuden kokemukset katkeruuden ja taisteluiden alullepanijoina, sukuriidat ja puhumattomuudet - teeskentely, mitään ei tapahtunutkaan, kanssakäymisen vain lopettaminen - suhteessa siihen, että on kokenut tulleensa petetyksi taloudellisesti?
Minua vain kiinnostaa tämä näkökulma, paljonko nimenomaan perilliset kokevat taloudellisen aspektin omaisen kuollessa rasitteena ennen "vaivattomiin" suhteisiin. Petos ja ahneus - omahyväisyys ja valheet?
Raha kaiken pahan alku ja juuri? Onko näin?
Ainakin kun tätä palstaa seuraa, paljon on katkeria tuntoja siitä, että oikeus ei tapahdu ja "minulta pimitetään minulle kuuluva osuuteni" - veli tai sisar vie "kaiken" tai ainakin epäoikeudenmukaisesti. Tai leski.
Omaisen kuolema on stressi. Mutta taloudellisiin sidoksiin heräämme vasta aikojen kuluttua?
Onko näin?
Muuttiko omaisen kuolema
perhesuhteitanne
6774
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tavanomaista on suvun aktivoituminen jos jaettavaa omaisuutta on jäljellä. Kyräily ja asianhoito valtuuksien saanti näyttäisi olevan ensisijaisen tärkeää. Tämä on uskomatonta, sisarukset eivät tunne toisiaan ja lastenlapset tulevat edesmenneitten vanhempiensa sijaan, soppa on valmis. Kaikki suvun arvot ja jopa vanhempien suunnitelmat pyyhkäistään maanrakoon, raha se on joka ratkaisee. Omaisen kuolema on stressitilanne läheiselle joka tekee vielä surutyötään, se ei tunnu kuitenkaan kaikkia perillisiä koskevan. Suhteet kärsivät lähes aina.
Siltä vaikuttaa. Dynamiikka perheen/suvun kesken laitetaan uusiksi. Katsotaan, kuka on kuka ja kuka määrää uuden kuvion. Näin se taitaa mennä. Mikäli varhaisiällä menetetään jompikumpi vanhemmista vaikkapa, niin ei taloudelliset asiat tule ensimmäisinä mieleen - toki myöhemmin nämäkin. Ja hankala on mitään "uusjakoa" alkaa suorittamaan vuosien päästä, kun ei "oikeuksistaan" ymmärtänyt pitää liian nuorena kiinni. Totta se on, perin raadollista on omaisuuden uudelleenarviointi ja kukaan ei varmasti mitään ole kenellekään "ilmaiseksi" antamassa, jollei itse ole tarpeeksi röyhkeä kahmitaakseen uusjaossa uutta kättä itselleen. Leskistäkin muodostuu näin usein vain omaisuuden hallitsijoita ja perhesuhteet muuttuvat "oman varjeluksi" ja toistensa kyräilyksi. Kuolema on stressitilanne. Näin on.
Kun puhutaan testamenteista johtuvista perintöriidoista, täytyisi muistaa, että avainasemassa on aina perinnön jättäjä. Jos hän alkaa testamentillaan suosia yksiä perillisiä toisten kustannuksella, se vääjäämättä johtaa repiviin riitoihin. Harva ihminen tyytyy sellaiseen testamenttiin tuosta vain.
Kyllähän se niin on kun rahasta tai omaisúudesta kysymys niin ihmisten raadollisuus tulee ikävällä tavalla esiin tosi surullista tosin.
huomata kuinka kaikki suhteet muuttuvat. Ei olla enää juhannuksena samoilla tulilla eikä moikata kun vastaan tulee. Kaiken alku on se muutaman tonnin pääoma joka pitäisi saada jaettua. Ennen niin rehvakas meininki on nyt hautajaistunnelmissa, asioista ei puhuta suoraan etei toiselle muodostu mielikuvaa piilevästä suunnitelmasta jolla pöytä puhdistetaan. Nyt on mummokin arvossaan ja nauttii huomattavasti suurempaa arvonantoa kuin eläessään. Näin sen varmaan kuuluukin olla, sekoittuu samalla geenit laajemmalle alueelle kun ei sovita samalle kylälle. Ehkä hyöty tulee perinnöllisten sairauksien loppumisessa.
No kato vaikka ylempiä viestiketjuja, niin totta hel-**tissä muutti!