Minua usein harmittaa, että tulin tänne Ruotsiin. Erityisesti kulttuurin takia. Ja siksi kun pitää olla aina "nyrkit pystyssä" jos meinaa saada jotain aikaseksi. Tarkoitan, että niin olisi tietysti Suomessakin, mutta ei tällä tavalla kuin täällä.
Kyllä sitä tuntee itsensä muukalaiseksi, vaikka olisi miten monta vuotta asunut täällä.
Mutta itepä tulin, ja itseäni tässä syyttelenkin.
Usein harmittaa
Oma moka
381197
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Mitä tarkoitat tuolla "erityisesti kulttuurin takia"?
Joo pääsee, mutta käytännössä hankalaa. Näillä näkymillä jään toistaiseksi, katson tilannetta ja otan tilanteen siltä kannalta, että kaipa tällä kaikella on ollut tarkoituksensa. Sitten on vielä se juttu, että silloin kun muutin, niin tein silloin sen päätöksen, joka tuntui silloin oikealta. Ja onhan niitä hyviäkin puolia ollut. Kerroin myös että itse olen päätökseni tehnyt ja että itse päätän jatkossakin. Jos ei muuta, niin on elämänkatsomus laajentunut valtavasti. Katselee koko ajan kaikkea kahdelta eri näkökannalta.
Eikös se kulttuuri ole suurin piirtein sama täällä kun Suomessa? Itse en kadu että tänne lähdin, päinvastoin olisin lopun ikäni miettinyt että miten olisi jos olisin tänne tullut. En olisi varmaan työelämässä tässä asemassa Suomessa enkö tiedä edes olisiko työpaikkaakaan, tuskin kun pieneltä paikkakunnalta lähdin työttömyyden takia. Tullessani päätin että olen 3-4 kk, jos en viihdy tulen takaisin. Minulla ei ollut suuria odotuksia tänne tulosta, luulin ja olin melko varma että en viihdy, mutta viihdyin heti alusta asti ja se hämmästytti itseänikin. Olen asunut täällä 30 v ja olen suhtkoht tyyväinen olooni ja elämääni.
Ihan on erilainen kulttuuri täällä.
Ihan on sama kulttuuri täällä.
No jo jäi vappusimat sinulla päälle. Ei o takuulla sama kulttuuri! Esimerkkejä on vaikka minkä verran. Tässä muutama: - juhannuskokko - karjalanpiirakat - kalakukko - humppa - kantele - tippaleivät - mämmi (siis yleisesti, myydään tosin) - lanttulaatikko - huumori Tässä oli vain alkua listalle. Jatkakaa!
Ruotsissa on ihana huumori. Hauskoja perheleffoja täynnä huumoria. Ihania sketsejä vaikka lasten kuultavaksi. Suomessa vaan kirotaan ja ollaan kaksimielisiä. Inhottavia ovat Turhapurot ym.
Ei kukaan ole puhunut täällä Turhapurosta kuin sinä vaan. En itsekään tykkää Turhapurosta. Sinä oletkin sellainen "ihana" tyyppi. No ole vaan. "Ihanat" ei aina ole niin humoristisia. Ai että Ruotsissa ei olla kaksimielisiä? Mutta en minä rupee sinun kanssa jahkaamaan. Kiva että olet tyytyväinen Ruotsin "ihanaan"-huumoriin. Ei kannata ruveta keskustelemaan ruotsalaistuneitten kanssa huumorista. Joten jätetään se osa-alue. Mutta olihan siellä muita kulttuurieroja, siinä listassa. Nähtävästi käännät nekin päälaelleen. No käännä, ei kannata keskustella pitempään.
Kyllä taitaa Pohjoismaiden kulttuurit kuitenkin olla lähellä toisiaan. Jos muuttaisi vaikka Iraniin, niin siinä alkaisi olla pientä kulttuurieroa. Tai vaikka Brasiliaan. Tai Pohjois-Koreaan.
Eläköön ne pienet erot!!!!! Mun mielestä hauskaa, että eroja kuitenkin esiintyy - ja eihän meillä muuten olisi ruotsalaisvitsejä eikä ruotsalaisilla suomalais- ja norjalaisvitsejä jne.
Mutta pois täältä ja vähän äkkiä, jos niin paljon kaduttaa kuin ketjun aloittajaa. Tuskin se takaisinmuutto ihan mahdotonta on.
..harmittaa juuri kulttuurin takia? Onhan toki Suomen ja Ruotsin välillä kultturieroja, mutta kyllä ne minusta ainakin ovat aika pieniä. Ja tämä "nyrkit pystyssä" oleminen, mitä sinä sillä tarkoitat?
Tämä ei ole sellainen palsta, missä voisi sen paremmin selittää. Luulisin kuitenkin, että kulttuurialan ihmiset tietää suurinpiirtein mistä on kyse.
Kun seuraa tilannetta, niin melkeinpä kaikki kulttuuri-ihmiset muuttaa takaisin Suomeen: Lasse Pöysti, Jörn Donner, se runoilija, tangolaulajat, viihdelaulajat, kaikki vähänkin nohovammat, muutti se Anita Kangaskin ja kirjailijat, muusikot. Ei ne täällä viihdy. Ei viihtynyt Esa Pekka Salonenkaan. Mutta jos ei ole itse ammattikulttuuri-ihminen, niin silloin ei huomaa asiaa. Kaikki on yhtä samaa kulttuuria amatööreille, ei eroteta oopperaa viisuista ja silloin väitetään että "kulttuuri on samaa". Ei mitään nyansseja huomata, kunhan vain kaikki laitetaan samaan muottiin ja hyvä on. Mutta eipä tämä ole palsta, jolla kannattaa pohtia tälläisiä.
..kannata selittää? Sinä aloitat keskustelun, mutta et halua selittää lähemmin, mistä oikein on kysymys.
Olisi liian laaja alue selitettäväksi. Aiheesta voisi kirjoittaa vaikkapa tohtorin väitöskirjan. Tämän palstan puitteissa veisi liian paljon aikaa. Siinä syy. Itselläni on melko selvä käsitys kulttuurieroista, kulttuurityöntekijöiden ehdoista ym ym. No, otin asian esille, mutta huomaan että laajemmat selittelyt johtaisivat vain kinaan, mihin minulla ei ole aikaa eikä halua. Kun joku tuolla ylempänä kirjoittaa, että "ihan on sama kulttuuri", niin se jo kertoo aika paljon täysin erilaisista käsityksistä. Hyvää ja kaunista toukokuuta kaikille! Sää ja ilmasto-olosuhteet ovat ainakin suurinpiirtein samat Suomessa ja Ruotsissa!
Minä en näitä kultturi-ihmisten takaisinmuuttoja ole kovin paljon seurannut. Muistaakseni Lasse Pöysti sai potkut Dramatenin johtajan virasta. Tangolaulajat saavat kyllä mielestäni pysyäkin poissa, samoin muut viihdelaulajat. Minä en ole mikään ammattikulttuuri-ihminen (kuten luultavasti sinä), mutta erotan kyllä oopperan viisuista!!
Miksikähän sai potkut? Asia ei ole niin yksiselitteinen kuin luulisi. Siksi kun on niin iso ero kulttuurissa. Mitä siellä kulissien takana tapahtui?
Tässä loistava esimerkki Jörn Donnerin taiteellisesta lahjakkuudesta, analyyttisesta silmästä joka näkee arkipäivän realiteetit naturalistisesti, pelkistetysti mutta silti esteettiset silmälasit alitajunnassaan: http://www.youtube.com/watch?v=9kokqvZDnzE
Suomalaista kulttuuria parhaimmillaan!!
nähdä Donner tv: ssä. Tupakka hampaissa rötköttää tuolissa, ei istu kunnolla koskaan, kiroilee koko ajan. Mitä ihailemista?
Muistettakoon tässä yhteydessä, että Jörn Donner on suomenruotsalainen.
Listataanpa porukalla nykyiset ruotsinsuomalaiset (ei tällä kertaa ruotsinsuomenruotsalaiset) kulttuurityöntekijät/vaikuttajat! Kerätään nimet tähän: - - - - - Musiikin alalla: - - - Tanssitaiteen alalla: - - - Kuvataiteen alalla: - - - JNE JNE. Sittenpä saadaan selville!
Surkeinta on että nimenomaan todellisia kulttuurityöntekijöitä ei lasketa esille. Nykyisellään (tack vare..... . ........) vain amatöörit luetellaan. Poliittinen juttu.
kunnon katkeroitunut saivartelija, väärin ymmärretty taitelija, joka pönkittää itseään luomalla ylimieliseen tyyliin itselleen sädekehän. "Minua on sääli, olen kulttuuri-ihminen jota ei ymmärretä, tämä palsta on kaltaiselleni aivan liian ala-arvoinen, minua ei kuitenkaan ymmärretä, ei ymmärretty edellisessä kotimaassaninkaan..." Kato sitä Donnerin pätkää vielä pari kertaa jonka eilen linkitin! Siinä on kulttuuria! Jos ei muuta niin siinä näkyy pillu. Neljä sekuntia. Otin aikaa. Tai muuten, ala jo selittää mistä kenkä puristaa. Tai oikeestaan, älä viitti.
Politiikka ja markkinointi on usein esteenä. Markkinointi on nykyisin tärkeintä. Jos et osaa markkinoida itseäsi, niin olet pois pelistä. Sitten se, että asutaan hajallaan täällä.
Olen utelias ja mielelläni jatkaisin keskustelua kulttuurista ja eroista, mutta en tiedä muita kuin Arja Saionmaan joka on muuttanut kulttuuria harrastamaan ruotsin puolelle.
Itse olen ollut täällä jo kohta 40 vuotta ja en oikein osaa kaivata sitä melankolista meininkiä joka niin paksuna lyö kasvoille varsinkin tanssipaikoilla suomen puolella mutta myös ihmisten kanssa jutellessa on sellainen "matalamieli" päällä. Poteekohan ihmiset Suomessa ainaista depressiota?
Ehkäpä ne Suomen nykyhistorian koettelemukset ovat tehneet kansasta karua ja melankoolista.
Joskin kun lukee noita muita palstoja, ei kyllä uskoisi, on siellä niin mukavia pälkähdyksiä, että ihan täällä nauraa ääneen.
Voi olla että me itse olemme jumittuneet siihen entisen kaipuuseen.
Sama tunne on- ja on ollut- miljoonilla muillakin jotka vuosituhansien saatossa ovat muuttaneen pois kotiseudultaan.
Niinhän se on. Hyvä että on ottanut kipeän asian esille. Kulttuuri, perusihmissuhteet siis lähinnä ne sukulaiset jotka ovat jääneet ym, ja niin moni muu juttu on eri lailla. Sitten on taas muita, jotka väittävät että kaikki on hyvin, mikä tietysti on hyvä jos on niin. Mutta ei pidä monien muitten kohdalla ihan täysin paikkaansa. Kaikesta huolimatta sitä vain pärjäillään. Uudet omat perheet perustetaan ja luodaan uusia ihmissuhteita.
..se ihmisen elämä niin täydellisen onnellista on. Asuipa sitten Ruotsissa tai Suomessa. Minua eivät kulttuurierot vaivaa vähääkään. Maassa maan tavalla.
Olisit oikeassa, jos ei olisi virallista vähemmistöasemaa - myös kulttuuria koskien.
kun en koskaan nuorempana kirjoittanut muistiin äidin ja isän kertomia tapahtumia heidän elämästään, koulunkäynnistään ja suvussa tapahtuneista asioista. Nyt on vain elossa kaksi vanhempaa tätiä, yli kahdeksankymppisiä siellä Suomessa ja ei siltikään tule otettua heihin yhteyttä. Täytyy varmaan ruveta itse kirjoittaan omaa elämänkerta kirjaa joista sitten lapsenlapset kasvaessaan voivat lukea meidän tänne muuttajien historiaa. Onkohan muuten olemassa sellaista kurssia miten esim. tehdään tällaista kirjaa kuvineen. minä kun en osaa liittää kuvia tavallisesta kuvakansiosta tietokoneelle.
Mutta kun ei ymmärtänyt. Vasta myöhemmällä iällä rupeaa ymmärtämään.
Olen 50-kymppinen ja äitini kuoli vuosi sitten. Minulla on aika hyvässä muistissa kaikki kun aina juteltiin ja kyselin asioista nuorena ja vanhempanakin. Nyt ne asiat on vielä muistissa mutta kun vanhemmaksi tulee niin varmaan unohtuvat. Tuosta kirjoituksestasi sainkin idean että alan minäkin kirjoittamaan muistojen kirjaa. En aio tehdä sitä missään aikajärjestyksessä, siihen en pysty mutta aina kun muistaa jotain kirjoitan muistiin. Kiitos ideasta.
Minulla oli kauhea lapsuus, koko ajan äiti räkätti. Koulumatkat itkin. Nyt vasta ymmärrän, että hänellä oli kai ollut vielä kauheampi. Oli luonnevikainen. Olen antanut anteeksi, mikä helpotus.
Ikävää että sinulla on ollut kauhea lapsuus. Olet kuitenkin järkevä ihminen ja sinulla on voimakas luonne koska olet pystynyt jatkamaan elämääsi ja antamaan anteeksikin, siihen ei moni varmaan ole pystynyt jos on lapsena kohdeltu huonosti. En tiedä olisinko itsekkään pystynyt siihen jos olisi noin ikäviä kokemuksia lapsuudesta. Kaikkea hyvää sinulle ja tulevaisuudellesi.
millään sellaisia asioita. Ja siihen aikaan oli vielä aivan kamala häpeä jos sairastui henkisesti. Niin sitä ei toisaan tiedä mitä äitisi joutui silloin sota-ajalla kokemaan ja näkemään. Ei isänikään koskaan edes puhunut mitä sodassa koki. Huusi vain joka yö kuolemaansa saakka, kun näki painajaisunia.
Isäkin oli ollut kahdessa sodassa. Kuoli kun olin lapsi. Äiti purki omia ongelmiaan minuun, kun ei ollut muille purkaa. Olin se vanhin lapsi, sitten kuoli velikin. Köyhääkin oli. Luulen tosiaan että molemmilla oli ongelmansa sodasta johtuen. Aina riitelivät. Surullista. Mutta kun katsoo muitten maitten oloja, niin monella on vielä huonommin.
Vaan se oli mukava asia että Martti Ahtisaari sai rauhanpalkinnon.