Muistan öiset kasvosi kirkkaana
kivinen sielusi lepäsi
eikä kuu ollut hullumpi tähtiä, galaksia
joka kulkee yksin kaukana kaikesta
vie lähimmät mukanaan, sydämensä taakkana
mahdollisuus menettää kauneuden suloinen harha
Odota minua kotona
olen tulossa
kuten pihapuihin lehdet aukeavat
niin olen lastemme luo tulossa
Negev
6. päivystäjä
2225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tämä oli todella hyvin kirjoitettu, todella hallittu kokonaisuus. Pidin erityisesti tuosta lopusta "kuten pihapuihin lehdet aukeavat / niin olen lastemme luo tulossa". Henkilökohtainen mieltymys, koskaan mikään osa tässä runossa ei ole toista huonompi. Vei ajatukset aika monelle tasolle.. tykkäsin tulkita tätä kirjoitusta irti mahdollisista todellisista maantieteellisistä tai hengellisistä paikoista.
Pyydän kuitenkin nöyrimmästi ettei sitä irroiteta niin maantieteellisistä kuin hengellisistäkään paikoista.