dobbari

tutustumassa dobberiin kasvattajilla. Dobberi menee ensi koirana niin ku muutkin. Jos mielenkiintoa on, niin ehdottomasti... nim. minullakin eka koira dobberi, ja kolmas menossa

käy kirjoitti:

tutustumassa dobberiin kasvattajilla. Dobberi menee ensi koirana niin ku muutkin. Jos mielenkiintoa on, niin ehdottomasti... nim. minullakin eka koira dobberi, ja kolmas menossa

Riippuu täysin ihmisestä kykeneekö hän sitoutumaan tälläiseen koiran mitä dobermanni on ja vaatii. Ensimmäiset 1-2 vuotta tämän rodun kanssa on aika työntäyteistä, aikaa koiraan menee päivittäin PALJON. Koira on saatava yhteiskuntakelpoiseksi eikä se käy jokaiselta. Joko ei viitsitä, ei ole osaamista tai ei yleensäkään tiedetty mihkä ryhdyttiin. Dobermannia ei pidä ottaa kuten "sikaa säkissä". Tutustu dobermanniin rotuna ja harkitse tarkoin. Rotuja on päälle 500, lähes jokaiselle jotakin. :)

eiole kirjoitti:

Riippuu täysin ihmisestä kykeneekö hän sitoutumaan tälläiseen koiran mitä dobermanni on ja vaatii. Ensimmäiset 1-2 vuotta tämän rodun kanssa on aika työntäyteistä, aikaa koiraan menee päivittäin PALJON. Koira on saatava yhteiskuntakelpoiseksi eikä se käy jokaiselta. Joko ei viitsitä, ei ole osaamista tai ei yleensäkään tiedetty mihkä ryhdyttiin. Dobermannia ei pidä ottaa kuten "sikaa säkissä". Tutustu dobermanniin rotuna ja harkitse tarkoin. Rotuja on päälle 500, lähes jokaiselle jotakin. :)

edellisen kirjoittajan kanssa! Riippuu ihmisestä. Mutta: Dobberi ei ole helppo ensimmäinen koira. Itselläni tällä hetkellä ensimmäisenä koirana dobermanni, ja helppoa se ei ole ollut. Dobberi vaatii PALJON työtä ja vaivannäköä, koulutusta, liikuntaa, ja hermoja. Koira pitää osata kouluttaa, ja sen kanssa on vietettävä aikaa ja tehtävä paljon kaikenlaista. Tutustu kasvattajiin, ota yhteyttä ihmisiin joilla on dobbereita ja tutustu heidän koiriinsa ja arkeensa. ota selvää tarkoin rodusta ja sen vaatimuksista. Ja (ei mitenkään henk.koht.) älä ota dobberia vain ego-jatkeeksi, sillä sitä se ei ole, missään tapauksessa. Dobberi on mitä parhain harrastus-ja ulkoilukumppani, kun sen kanssa tekee ja sen kouluttaa asianmukaisesti.

samaa mieltä kirjoitti:

edellisen kirjoittajan kanssa! Riippuu ihmisestä. Mutta: Dobberi ei ole helppo ensimmäinen koira. Itselläni tällä hetkellä ensimmäisenä koirana dobermanni, ja helppoa se ei ole ollut. Dobberi vaatii PALJON työtä ja vaivannäköä, koulutusta, liikuntaa, ja hermoja. Koira pitää osata kouluttaa, ja sen kanssa on vietettävä aikaa ja tehtävä paljon kaikenlaista. Tutustu kasvattajiin, ota yhteyttä ihmisiin joilla on dobbereita ja tutustu heidän koiriinsa ja arkeensa. ota selvää tarkoin rodusta ja sen vaatimuksista. Ja (ei mitenkään henk.koht.) älä ota dobberia vain ego-jatkeeksi, sillä sitä se ei ole, missään tapauksessa. Dobberi on mitä parhain harrastus-ja ulkoilukumppani, kun sen kanssa tekee ja sen kouluttaa asianmukaisesti.

...riippuu siitä, kuinka paljon ihminen on valmis panostamaan koiran kasvatuksen/koulutuksen opettelemiseen. Ennen kuin dobberin hankkii, täytyy tietää sen tapakasvatuksen säännöt. Dobermannia käytetään suojelu-, poliisi ja vahtikoirana, joten sillä myös riittää luonnetta. Minusta dobermanni on aika iso askel ensimmäiseksi koiraksi. Jos aloittaja välttämättä dobermannin haluaa, suosittelen narttua. Mutta ensimmäiseksi koiraksi en ainakaan itse dobermannia suosittele. Minusta sellainen on hyvä hankkia vasta sitten, kun on päässyt koirien elämän makuun pienemmän askeleen kautta.

Hukka-Musti kirjoitti:

...riippuu siitä, kuinka paljon ihminen on valmis panostamaan koiran kasvatuksen/koulutuksen opettelemiseen. Ennen kuin dobberin hankkii, täytyy tietää sen tapakasvatuksen säännöt. Dobermannia käytetään suojelu-, poliisi ja vahtikoirana, joten sillä myös riittää luonnetta. Minusta dobermanni on aika iso askel ensimmäiseksi koiraksi. Jos aloittaja välttämättä dobermannin haluaa, suosittelen narttua. Mutta ensimmäiseksi koiraksi en ainakaan itse dobermannia suosittele. Minusta sellainen on hyvä hankkia vasta sitten, kun on päässyt koirien elämän makuun pienemmän askeleen kautta.

tietenkin, riippuu koirasta ja omistajasta. Ei helpoin ensimmäinen koira. Mutta, minulle kyllä monet sanoivat että älä ota dobberia ensimmäiseksi koiraksi, ota joku spanieli yms. Nyt kun ajattelee taaksepäin, niin voin rehellisesti sanoa, etten usko että aiempi spanielin omistaminen olisi auttanut minua millään tavalla dobberin kanssa, niin on omaa luokkaansa nämä puikkonokat. Mutta nämä on niitä ikuisuus juttuja, joita ei foorumeilla ratkaista. Hyvä ohjesääntö: Jos kasvattajat epäröivät kanssasi sen jälkeen kun olet käynnyt heidän kanssaan (rehellisesti) juttelemassa, ei dobberin hankita ehkä ole järkevää. He kuitenkin tuntevat rodun, ja ovat nähneet jos jonkinlaisia pennunostaja ehdokkaista.