Miten kauan aikaa erosta toipuminen on teiltä vienyt?
Tuntuu ettei elämä meinaa alkaa millään maistumaan eikä ainakaan naiset kiinnosta yhtään. Ei sillä että pitäisikään, mutta raskasta on elo. Kun joka päivä tuo entinen tyttönen kummittelee mielessäin... Huoh.
Eron jälkeen
Siipi maassa
131278
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
sun on hyvä surra entiset alta pois,sä opit siitä jotai jos haluut.kun sä käyt ton vaiheen läpi rauhas niin alkaa sit taas naiset maistuun.kyllä luonto kato hoitaa asiat.relaa ja kelaa asit rauhas ennenkus ryntäät taas johkin suhteeseen.asiat pitää käsitellä alta pois ennenkus alkaa uutta.
että ero on se oikea ratkaisu sittenkään? Nykyään erotaan aivan liian helposti. Käytittekö kaikki mahdolliset keinot, teitkö todella itsekin töitä suhteenne eteen? Suhde vaatii työtä, tekoja sekä molemminpuolista joustamista sekä toisen huomioimista. Kaipaus... Ah, tuo niin ihana sana. Kaipaus on usein merkki kenties väärästä ratkaisusta. Itse olen eronnut, mutta entistäni en kaipaa hetkeäkään. Tein nimittäin aivan kaiken mitä tehtävissä oli, mutta ei riittänyt. Ei toista voi muuttaa mutta itsensä voi. Harkitisin ratkaisua kauan, hetken mielijohteesta ei milloinkaan tule erota. Tsemppiä, mietihän sanojani. Rakkaus kun ei ole mikään kauppatavara saati itsestäänselvyys. :)
"Oletko aivan varma että ero on se oikea ratkaisu sittenkään?" Voi kuule kun olisikin minusta kiinni. "Itse olen eronnut, mutta entistäni en kaipaa hetkeäkään." Hänkin varmasti jo ajattelee näin.
että kun se ei olekaan nyt itsestä kiinni ja ei haluaisi tätä näin... miten välillä tuntuu että kyllähän tämä jo tästä,mutta ei se kyllä about kuukaudessa vielä tarpeeksi ole hellittänyt... monen asian kaipaus...miten viheliäistä.eikä asioita, ajatuksia tai tunteita voi oikein nopeuttaakaan vaikka haluaisi. toisaalta oli ehkä väistämätön ero elämäntilanteiden kannalta,mutta rakkauden ja halujen tappaminen ystävyydeksi ei käy napsautuksella. on tässä jotain oppinutkin elämästä ja itsestään
eron jälkeen, ikävä tulee vasta sitten kuukausien kuluttua... ero tapahtuu kuitenkin syystä,joskus syynä voi olla tilan tarvekin vaan.... kaipaan vieläkin yhtä silti olen täysin tietoinen, etten olisi jaksanut jatkuvaa ihmeellistä kontrollointia...
itsellisenä on niin paljon helpompaa ja vapaampaa...
Vuosi erosta ja vielä sitä ajattelee toista enemmän kun laki sallii...jotenkin toinen on niin syöpynyt johonkin alitajuntaan että aina kun tulee mikä tahansa hätä tai on muakavaa niin toivoo että toinen olis vaan siinä vieressä. Ero tuli hetken mielijohteesta ja asiat jäi puhumatta. Molemmat niin itsepäisiä hölmöjä että ei varmasti ikinä puhuta menneistä asioista. Välttelen tapaamista koska tiedän olevani ihan myyty aina kun näen hänet. 4vuotta sitten rakastuin ja rakastan häntä yhtä paljon kuin aina ennenkin. Sutinaa on riittänyt eron jälkeen mutta mikään ei tunnu miltään, vielä. Kuhan haavat parantuvat niin täällä yksi femme on valmiina pelikentälle! :)
"Ero tuli hetken mielijohteesta ja asiat jäi puhumatta."
Kamalaa luettavaa. Ihmiset eivät ole leikkikaluja jotka ensin otetaan ja sitten heitetään pois. Kuka eroaa hetken mielijohteesta, rakkausko katkeaisi nips naps? Ihminenkö työnnetään syrjään kuin vanha käytetty räsynukke? Sairasta, hyvin sairasta. Onneksi olen tällaisilta välttynyt! Ne pahimmat ottavat heti jo seuraavan. Onttoja kuoria, susia lampaiden vaatteissa.
Tässä yksi elävä esimerkki käytetystä räsynukesta, joka heitettiin pois. Minulla ei ollut enää mitään arvoa, en saanut osakseni inhimillisyytä tai myötätuntoa. Olin roska, joka heitettiin pois. En ollut enää arvokas ihminen. Jäin asunnottomaksi ja velkaantuneeksi. Sain osani myös toisen mielenterveysongelmista. Putosin pohjattomaan kuiluun. Koskaan ei edes kysytty enää "mitä kuuluu, miten voit?" En saanut kunnon selityksiä, ei puhuttu, kaikki kysymykset jäi vain ilmaan leijumaan. Sain vain osakseni haukkuja ja ihmeellisiä sanoja. Hän etsi jo pian uutta naista elämäänsä, aivan kuin minua ei olisi ikinä ollut olemassakaan, etten olisi merkinnyt mitään. Minussa ei ollutkaan enää mitään hyvää, olin ilmaa, vain jokin jonka voi unohtaa, millä ei ole yhtään väliä. Ihminen jota rakastin, teki näin minulle. Ihminen, joka oli minulle tärkeintä elämässä. Jonka kanssa halusin olla onnellinen ja jakaa elämäni, ottaa tärkeäksi osaksi perhettäni. Hän sanoi yhtä, teki kuitenkin toista. En enää tuntenut häntä. En ole ihmisenä mikään hirviö, joka sai mitä ansaitsi. Vai ansaitseeko raiskattukin oman osansa. Olen ihminen, joka rakastaa lähimmäistään, olen läsnä jos minua pyydetään. Olen toki epätäydellinen, niin kuin me kaikki, mutta en koskaan pystyisi tekemään moista edes pahimmalle vihamiehelleni. Omatuntoni, arvoni, periaatteeni ei salli sitä. Jos rikotusta sydämestä saisi vankilaa, miten tästä teosta tuomittaisiin? Joudun korjailemaan vielä pitkään itseäni, odotan päivää kun haavani vihdoin arpeutuvat.
Eron jälkeen join todella usein ja aina känni-illan päätteeksi kun sain kotioven kiinni lyhistyin lattialle vain itkemään. Siinä jonkun aikaa itkettyäni menin aina kiltisti nukkumaan. Voin pahoin siinä suhteessa mutta vielä enemmän voin pahoin ilman sitä' suhdetta..Hän ei osannut puhua kunnolla asioista ja minä en vain tarpeeksi topakasti tuonut asioita esille. Sitten siinä kaiken keskellä pistettiin vain peli poikki. Välillä hän tuli vknloppu iltaisin itkien luokseni yöksi. Eikä suostunut puhumaan mitään, vain itki. Ja minä en sanonut että en haluaisi enää että hän lähtisi pois, koska kun hän oli siinä minulla oli kaikki hyvin. Helvetin hölmöä peliä, otan tästä opikseni ja toivon voivani rakastua uudelleen vielä.
Meillä on nykyisin puoli Suomea välimatkaa. Aikaahan erosta on kulunut jo vaikka miten kauan. Silti hän oli ihminen, joka on koskettanut minua syvemmältä kuin kukaan, mutta samalla satuttanut pahemmin kuin yksikään toinen.
määrittelee tosirakkauden? Juuri niin kuin sinä häntä kuvailit. Muista että ihmiset kasvavat, sinä kuin hänkin. Koskaan ei ole liian myöhäistä, tosirakkauksia ei ole joka sormelle eikä millään kohtaamallasi ihmissuhteella ole milloinkaan "parasta ennen-päiväystä". Aina voi kohdata uudestaan niinkuin monilla vuosienkin eron jälkeen on käynyt. Ihminen kun ei ole vakio, eilen, tänään ja huomenna sama, vaan kasvaa ja kypsyy. Se mikä ei silloin toiminut voi toimia hetken päästä jne.
Kiitos..jotenkin autoit tuomaan toivoa hiukan tulevaisuuteen :)) Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan, uutta tai vanhaa rakkautta. Rakkautta kuitenkin toivottavasti!!
Mulla tuli tyttöystävän kanssa ero juuri ennen kesälomaa, ja menihän siin sit kesä melko pilalle ja oliskohan ollut kolme kuukautta erosta kun tapasin nykyisen tyttöystäväni :) tosin sillon ennen kun tapasin nykyiseni niin kuulin että exäni oli tavannut uuden ja seurusteli, sydämeen sattui ja muistelin kuinka rakastunut olin, mut eihän sil sit voinu mitään tehdä kun vaan jatkaa omaa elämää. Nyt tuli kuluneeks about vuosi siitä kun erottiin exän kanssa, ja muistelin yhä haikein mielin sitä aikaa, joten kai se on niin ettei siit tunteest pääse oikeen koskaan :