Hei. Haluaisin jakaa kertomuksen tällä hetkellä 14-vuotiaasta lapsestani
Kun hän oli 4-vuotias, hän ei halunnut että hänelle luettiin satuja. Hän vaati jatkuvasti, että hänelle luettaisiin Tekniikan Käsikirjaa sekä Pikkujättiläistä (tietosanakirja)
Kun hän meni kouluun, hän oli opettajien mukaan kaikki välitunnit yksin. Se ei silti näyttänyt vaivaavan häntä.
Nyt, kun hän on mennyt ylä-asteelle, hän ei ole samanlainen kun muut lapset. Hän on kaikki päivät yksin, ilman kavereita, mutta vieläkään se ei näytä haittaavan häntä. Hän opettelee omatoimisesti japania. Hän osaa ulkoa Lontoon, Pariisin, Berliinin, Tokion, New Yorkin ja kaikkien muiden suurkaupungien metroasemat. Kun hän katsoo elokuvia, hän ei välitä elokuvan tarinasta, vaan etsii elokuvista virheitä (esimerkiksi milloin ikkunasta näkyy kameran heijastus jne). Hän viettää suuren osan päivästä tietokoneella lentäen lentosimulaattoria. Hän on hankkinut kaikenlaisia lisäosia siihen, kuten lentäjäntikun ja muuta.
Lapseni näyttää pintapuolisesti voivan hyvin, mutta niin ei ole. Hän väittää, ettei se häntä häiritse ettei hänellä ole kavereita, mutta olen silti huolissani hänestä. Tuntuu kun hän eläisi jossain toisessa maailmassa. Mitä voisin tehdä että saisin tuotua hänet ''tähän maailmaan''?
-Metfi
Omaperäinen lapsi
Metfi
121621
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
autismi ja aspergerin oireyhtymä. http://fi.wikipedia.org/wiki/Aspergerin_oireyhtymä
Superälykkäät ovat hyvin usein sosiaalisesti rajoittuneita. Asperger-ihmisen piirteitä lapsessasi on, mutta voi hän olla muuten vaan ihan omanlaatuisensa erakko "älykkö". Kouluhoitajaan voisit ottaa yhteyttä, hän voisi ohjata eteenpäin, jos tarvetta ilmenee. Koulupsykologi on toinen vaihtoehto.
Kiusataanko häntä?
Voisikohan hänelle hankkia joitakin harrastuksia, joissa hän voisi olla ikäistensä seurassa? Kun hän on ilmeisesti kiinnostunut peleistä ja Japanista, niin voisiko häntä viedä joihinkin tapahtumiin, joissa on samoista asioista kiinnostuneita? Lapsesi saattaisi myös kaivata samanhenkistä seuraa. Onko tuttavaperheillänne samanikäisiä fiksuja lapsia? Sekin voisi ehkä helpottaa, jos näitä perheitä kutsuisi kylään. Jos tilanne ei vaikuta hyvältä, niin hän voisi varmaan mennä koulupsykologille juttelemaan, vaikka vanhempien/toisen vanhemman kanssa jos se on parempi. Minullakin oli aika vähän kavereita ylä-asteen alussa ja luin vain paljon kirjoja, mutta sekin tilanne kyllä parani kun vain uskalsin tutustua uusiin ihmisiin. Toisaalta en nykyäänkään ole kovin "menevä" ja tykkään olla paljon rauhassa yksinkin, vaikka kavereita onkin. Jotkut varmaan vain ovat sellaisia, että he viihtyvät hyvin yksinkin, ja jos muita ongelmia ei ole, niin ei siitä varmaan hirveän huolissaan kannata olla. En kyllä mikään asiantuntija ole.. :)
Mulle tuli myös mieleen erään toisen vastaajankin ehdottama lievä autimi tai asperger. Tutustu noihin kahteen, esim. googlen kautta hakemalla, täsmäävätkö ominaisuudet. terv. Autisti- ja aspergerlasten kanssa työssä
Googleta. Tsemppiä pojan kanssa toivon että asiat selviää ! Ehkä hän on oikeasti vaan itsenäisempi kuin useimmat ihmiset ja viihtyy sellaisenaan. =)
mulle kanssa varsinkin kun yhtä sellaista jolal on paljon autistisia piirteitä juuri tänään koko päivän katselin. Autistiltahan lapsi ei kuulosta vaan juuri aspergerilta. Aika pitkään on kyllä lapsi saanut olla ilman että kukaan on pohtinut poikkeavaa eloa ja oloa..
Olen naimisissa juuri tuollaisen miehen kanssa, joka vietti lapsuutensa ja nuoruutensa noin.Omien sanojensa mukaan kun ketään tarpeeksi älykästä ei seuraan löytynyt, piti hän itse parempana olla yksin, eikä kärsinyt siitä.Vasta korkeakoulussa vastaan tuli samalla tasolla olevia henkilöitä ja hän alkoi ystävystyä muihinkin.Edelleenkin hänen ystäväpiirissään ei ole professoria alempaa henkilöä.Hän paini aina eri sarjassa kuin suurin osa ja uskon niin olevan myös lapsesi kohdalla.Meillä on lapsikin, joka on täysin kyllästynyt koulunkäyntiin, kun se ei anna mitään haastetta ja viisas opettaja antoikin listan lisäkirjoista mitä tilata, niitä hän lukee ja tekee luokassa kaiken muun lisäksi, koska muuten hän alkaa häiriköidä tekemisen puutteessa.Onneksi opettajat tajusivat sen, eivätkä pitäneet minään aspergerina tai autistina.Nämä ovat todella haastavia lapsia, koska virikkeitä on oltava loputtomiin. Yllätyin todella kun olimme kylässä, yhtä-äkkiä lapseni alkoi soittaa siellä pianoa ja soitti monta kappaletta, vaikka ei meillä edes ole pianoa, eikä hän ollut sitä soittanut.Oli oppinut koulussa kuunnellessaan opettajaa.Pääsi suoraan konservatorioonkin, ei tarvinnut mennä pääsykokeiden kautta. En olisi yhtään huolissani.Asia vain on niin, että ikätovereissa ei nyt ole riittävän älykästä ja kypsää seuraa.
Hei nyt oikeasti.
Tiedän että voi huolettaa tuollainen, mutta jos se ei kerran haittaa häntä niin miksi sinuakaan?
Vai haluaisitko mieluummin juovan ja tupakoivan massateinin?
"Lapseni näyttää pintapuolisesti voivan hyvin, mutta niin ei ole." Mistä tiedät?
Luuletko että hän ei voi hyvin siksi että tykkää olla yksin? Hänen elämänsähän se on, anna hänen elää se siten miten hän haluaa. Haistatteleeko hän sinulle? Huutaako ilman syytä? Jos ei, olisit onnellinen! Toiset eivät muuta teekään kuin juo, polta ja hauku vanhempiaan.
Sitäpaitsi, tuo että hän pelaa(eihän se mihinkään lennä) lentosimulaattorilla joka päivä viittaisi siihen että häntä todellakin kiinnostaa tekniikka. Ehkä hän haluaa lentäjäksi? Tai metrokuskiksi. Kysy, kuuntele ja ymmärrä!
Itsekin olin lapsena usein kaikki päivät yksin, eikä se haitannut. Siihen oli jo tottunut, ja viihdyin yksikseni. Enkä oikeasti voinut pahoin, nautin elämästäni.
Helvetti tätä nykyaikaa, kun ollaan heti pistämässä jollekin vitun psykologille jos lapsi poikkeaa vähänkin valtavirrasta. Sitten voivotellaan kun lapsi muka voi pahoin jos sillä ei ole kavereita. JA PASKAT! Minä ainakin olen mieluummin yksin kuin pakottaudun johonkin ääliöjengiin kuuntelemaan vittuilua. Ja muutenkin nykyaikana huolestutaan liikaa kaikesta! Esimerkiks kun mun luokkalainen silppuuntui liikenneonnettomuudessa niin seuraavat pari päivää psykologit piti jotain vitun "kriisi-istuntoja" "ettei vaan jää paha mieli", että kusetusta koko psykologin ammatti, saako ne muuten palkkaa työstään? Jos saa niin perkele teen niistä ääliöistä valituksen. Niiden palkkarahat vois käyttää johonkin hyödyllisempään.
(Pyydän anteekski kielenkäyttöä, mutta kun vituttaa tää nykytouhu niin perkeleesti.)
Noh. Lapsesi on varmasti älykäs. Kannattaa olla ylpeä. Kysy häneltä vaikka mikä on pii. Mutta ei se varmasti ehkä mitään todista. Ei lasta psygologille toimiteta kun tämä haluaa olla yksin. Koulussa ei vain ole tarpeeksi älykkäitä lapsia, joiden kanssa aikaa voisi viettää. Kannattaa puhua lapsen kanssa jostain mikä lasta kiinnostaa.
Voisit ostaa hänelle ohjattavan lelulentokoneen, jos hän kerran on lentokoneista kiinnostunut. Älykäs lapsi on siunaus vanhemmille, ei mikään maailmanlopu.
Sitä paitsi.. ilman älykkäitä ihmisiä maapallo ei varmasti olisi tässä vaiheessa.