Michael Jackson nousi supersuosioon yhdistämällä alkukantaiseen mustaan grooveen popin kosiskelevinta tenhoa. Olihan näin toki tehty aiemminkin, monien artistien toimesta. Off the Wall ja Thriller -levyillä esiintynyt huippulahjakas viihdyttäjä onnistui kuitenkin yhdistämään eri kansakerroksia, eri värisiä ja tyylisiä ihmisiä musiikillaan, saavuttaen täten ennennäkemättömän suosion. Vastaava rajojen rikkoja oli 80-luvun popissa ainoastaan Prince, edellisellä vuosikymmenellä mm. David Bowie ja Stevie Wonder.
Off the Wallin ja Thrillerin biiseissä ei ollut hirveämmin kantaanottavaa sanomaa - ja hyvä niin. Musiikillisesti kekseliäät sovitukset, viimeistelty tuotanto ja loistavat laulut takasivat suosion. Lällyjä maailmanparannusbiisejä ei tarvittu. Missä vaiheessa Jackson rupesi luulemaan että niitä tarvitaan? Missä vaiheessa hän rupesi olettamaan vakaasti, että Billie Jeanin ja Rock with Youn tasoisia klassikoita poikineen ikimuistoisen groove-tyylinsä on jäätävä taka-alalle? Missä vaiheessa ja MIKSI? En tiedä. Joka tapauksessa jo Badilla Michael ryhtyi siirtymään iljettävän amerikkalaisviihteen omaksi mieheksi. Tekopyhät, äärimmäisbanaalit balladit kuten Heal the World lisääntyivät - samoin falskinkaikuinen "vihainen", "kriittinen", "katu-uskottava" pohdinta. En ole koskaan saanut selville, tekikö Jackson näitä biisejä tosissaan vai imagonsa vuoksi. Kovin kevyeksi ne kuitenkin jäävät sen ikiviihteen rinnalla, mistä Jackson todella muistetaan. Oi 80-luvun alkuvuosia - silloin Michael ja Prince todistivat, että popin kultavuodet eivät loppuneetkaan Abbaan. Kun Prince muuttui symboliksi ja Jackson menetti maineensa, ne vuodet viimein loppuivat.
Jos haluatte, kuvitelkaa miltä olisi tuntunut jos Elvis tai Frank Sinatra olisivat yrittäneet laulaa jotakin rankkaa ja katu-uskottavaa tyyliin They Don't Care About Us. Eihän se käy päinsä edes ajatella moista. Presley, Sinatra ja Jackson ovat VIIHDYTTÄJIÄ. Michael ei kai sitten halunnut "tyytyä" siihen, vaan koitti olla myös maailmanparantaja-taitelija. Valitettavasti se ei onnistunut.
Michael Jackson "kannanotot" ja
"koskettavat biisit"
10507
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
.....pedohviili tää Jacksonin MIkko?
mutta sinulla on ilmeisesti parempaa tietoa? Vaikea uskoa. Ensimmäinen kirjoittaja on täysin oikeassa: Thriller on Michaelin paras levy, eivätkä myöhemmät paljon innosta.
Kirjotin jo tähän vastauksen, kunnes huomasin että se ei liittynytkään aiheeseen oikein mitenkään... :) Noo, tässäpä mielipiteeni: Eri tyylejä täytyy kokeilla. Uskon että Michael tarkoittaa sitä mitä esim. We are the world (mikä on mielestäni ihana kappale) -laulussa sanotaan. Voivathan ne jonkun korvaan kuulostaakin lällyiltä, mutta ei sitten kuunnella niitä jos ei tykätä. Jotenkin ärsyttää se, että sanotaan Thillerin olevan Michaelin paras ja viimeinen HIENO levy. Itse en siitä niin välitä, vaikka ovathan Beat it ja WBSS ihan kivoja kappaleita, mutta enemmän mää tykkään Dangerous ja BAD-levyistä. Mielipiteeni vain.
hyvä kappale, ainakin kohtalainen, mutta Heal the World on imelin laulu popin maailmanhistoriassa. Ja vieläpä käytännössä ainoastaan moduloitu sama sävellys kuin WATW. Ideoiden puuttellisuus, joka alkoi MJ:n 90-luvulla, huipentui Invincibleen.
joilla riittää loistavia ideoita yli neljään levyyn.
Miles Davisista Stevie Wonderiin, Princestä David Bowieen, Pink Floydista Frank Zappaan ja Beatlesista Beach Boyseihin. Kyllä noita kokoonpanoja ja artisteja, joilla idearikas tuotanto on laaja, on olemassa. Mutta ei Michaelin huikeus koskaan varsinaisesti ollut tuotteliaisuus, sehän julkaisi 80-luvullakin vain pari levyä. Mutta laatu oli parhaimmillaan aivan huipputasoa.
nykyään ei niin kauheesti enää ole. Mistäköhän sekin johtuu?
hänet voisi jo siirtää pois ihmisten muistista,ihan mitäänsanomaton tyyppi,markkinamiesten aikaansaannos koko pelle,
Minusta tuntuu että sinut pitäis heivata tältä palstalta jonnekkin missä voit esitellä noita mielipiteitäs rauhassa. poissa meidän silmistä..
Sellasiakin tähtiä todella on, jotka on huipulla aika tasantarkkaan markkinamiesten ansiosta ja jotka käytti niin häikäilemätöntä markkinointia, ettei mitään rajaa. Esim. Backstreet Boysin USA:n markkinointi oli sitä. Mutta onhan se totta, että jos amerikkalaiset dj:t ei olis soittaneet sitä niin paljon, puhuneet siitä lähetyksissä positiiviseen sävyyn ja jos lehdet ei olis laittaneet sitä numeroidensa kanteen, se ei ehkä olis myynyt ihan niin montaa levyä. Mutta kyllähän Michaelin tapauksessa pääpaino on ollut aina musiikilla. Sitä hypetettiin ihan aiheesta, koska se musiikki oli niin hyvää. Jos vihaa Michaelia, vihaa silloin kaikkea popmusiikkia.