Eli kaamea hauvakuume on vaivannut jo pidemmän aikaa, ja kaikki "järkisyyt" olla ottamatta koiraa kumottu. Siispä me aiomme hankkia koiran, mutta ongelma on se, että millainen koira sopisi meille.
Me olemme pieni perhe: äiti ja tytär kohta 9v. Asumme kerrostalossa, pienessä asunnossa, pienessä kaupungissa. Harrastamme mm ulkoilua (tänäänkin olemme olleet retkellä suuren osan päivää). Arkipäivisin olemme töissä ja koulussa. Eikä meillä ole aiemmin ollut koiraa.
Lapsi on arastelee kaikkia vieraita koiria, mutta tuttujen koirien kanssa touhuaa innoissaan.
Itse pidän kääpiösnautserista, mutta se ei ilmeisestikään sovellu ensimmäiseksi koiraksi. Ja alun perin suunnitelmissa olikin ottaa meille aikuinen koira, mutta sopivaa aikuista koiraa ei ole tullut vastaan.
Eli mikä koirarotu voisi sopia meille?
Ensimmäinen koira
kaamea hauvakuume
14772
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sheltti eli Shetlanninlammaskoira? Ne ovat mitä parhaimpia ensimmäisiä koiria, kätevän kokoisia, helppoja kouluttaa ja todella kilttejä ja lempeitä. Tulevat hyvin toimeen myös lasten kanssa. Ne ovat myös sopeutuvaisia ja sopivat mainiosti kaupunkiympäristöön. Ainoana miinuspuolena saattaa olla pienoinen herkkähaukkuisuus (jota tosin ei esiinny kaikilla) mutta sen saa helposti kitkettyä sheltiltä pois jos vain aloittaa koulutuksen jo pentuna. :) Kääpiösnautseri ei välttämättä ole paras mahdollinen vaihtoehto ensimmäiseksi koiraksi, mutta ei sentään huonoinpiakaan. Ne saattavat olla tempperamenttisia ja aika itsenäisiä, eivätkä oikein sovi sylikoiriksi. Yhdellä tutullani on tämän rotuinen koira ja se on aika kova näykkimään (ei tietenkään tarkoita että näin olisi kaikilla). Sheltti on pitkäkarvainen koira, mutta jos haluat lyhytkarvaisen, voin ehdotella muitakin. :)
haukkumisen saa kitkettyä pois?
Miksipä käppänä ei soveltuisi ensimmäiseksi koiraksi? Pöh... Jos kerran olet osannut kasvattaa fiksusti käyttäytyvän tyttären, niin toki samoilla eväillä kasvatat helposti yhden koirankäppänän, ja jopa vähemmällä vaivalla:) Siitä vaan rohkeasti elämässä eteenpäin ja unelmia toteuttamaan! Käppänä ihan pikkupennusta alkaen on teille tasan tarkkaan sopiva valinta. Älkää alkako ollenkaan tuohon 'meille sopii paremmin aikuinen koira' -juttuun. Oma koira, ihan pennusta kasvatettu ja omistettu on aina paras vaihtoehto.
tuo tytär nyt on tainnut itse itsensä kasvattaa fiksuksi..;) Ja siksipä hirvittää, jos en kuitenkaan osaa kouluttaa sitä käppänää oikein... ja sitten onkin käsissä ongelmakoira, mikä kanssa ei pärjää kukaan...
http://www.hauva.com/node/21
on luettu, ja monta muuta sivua tuon lisäksi. Mutta nyt haluaisin mielipiteitä ihmisiltä, joilla on mahdollisesti kokemusta siitä ensimmäisestä koirasta. Olemme myös kumpikin käyneet allergiatesteissä, eikä kummalakaan ole todettu koira tai muutakaan eläinallergiaa. Ja olemme myös kyläilleet useasti perheissä, joissa on useampiakin koiria ja myös muita lemmikkejä, eikä ole mitää oireita tullut.
un lapsikin reilusti alle 18v, joten toy tai kääpiövillakoira (trimmattava), bichon frise (trimmattava), bichon havanese, tiibetinspanieli, kiinanpalatsikoira, ranskanbulldoggi, englanninbulldoggi, maltankoira, basenji (ei hauku, ulvoo ja vinkuu), cavalier kingcharlesinspanieli
Pomerian ? ? ? ? ? ?
on kamala räksyttäjä, ja kimeä-ääninen vielä kaiken lisäksi. Bonuksena hankala karva, hankala luonne. Jotkut tykkää.
karvaturkkiset kannattaa aina kuivattaa hiusten kuivaajalla ettei tuu iho ongelmia. Pikkukoirat ovat sellasia, et ne on "kiimaisia"myös pojatkin, käyvät ihmisen jalkaan nylkyttämään. luki mun 2009 vuoden koirakirjassa
koira teille :)
Suomen lapinkoiraan kääntäisin katseeni. Siinä on oiva hyvä perusensikoira.
Miten olisi ystävällinen, ihmisrakas, sosiaalinen, sopeutuvainen, energinen, aktiivinen ja helposti koulutettava buhund, eli norjanpystykorva? http://fi.wikipedia.org/wiki/Buhund http://buhundyhdistys.net/buhund.php
Hienoa katsoa niitä rodun edustajia mitkä oikeissa käsissä ovat mallikelpoisia. Jos olisin hakemassa ensimmäistä koiraani separoisin ensin minkä kokoista hakisin ja sen jälkeen mitä hakisin rodusta ja mikä istuisi niin sanotusti käteen rodun vaikeudella tai helppoudella. Mitä ylipäätään hakisin koiralta tai sen rodulta. Pelkkä se että koira olisi kiva on hakuammuntaa. Tästä kuitenkin seuraavaan. Bohund on ehdottoman hyvä pienistä koirista. Vaativa mutta mikä opettaa ja on hyvä. Lapinkoira toinen. Aina hyvällä tuulella. Näkisin että se on rotu jotain paimenkoiran ja muun välillä. Vietti ei ole niin korkea kuin brittein vastaavilla mutta lukee positiivisesti omistajaperhettä vain jos siihen sallitaan mahdollisuus. Snautsereistä sellaista että itseasiassa keskikokoinen on pahempi kuin suurempi; riiseni. Vaatii kokemusta. Tiibettiläisessä on oma charminsa mutta ensimmäisenä koirana se helposti ottaa liiankin hyvin paikan liian korkealta perheen kategoriassa sitä muiden huomaamatta.