miten teidän muiden n.2veet käyttäytyy
meillä riehutaan lätkitään kiljutaan yms.
yhtäkkiä tällainen käyttäytyminen alkanut..
olenko tehnyt jotain väärin vai onko tämä joku vaihe?
ennen niin iloinen ja reipas tyttö on muuttunut täysin riiviöksi..
olen neuvoton, miten tällaisen käytöksen saa loppumaan?
2veen
KÄYTTÄYTYMINEN
8789
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Uhma..... Älä itseäsi syytä ei johdu sinusta. Tyttösi hakee rajoja ja ehdottomasti selkeä kielto " EI LÄTKI, RIEHU, KILJU " . Meillä poika puri ja löi, mutta sanottiin selkeästi " EI " , niin kyllä lopetti. Uhma täytyy vaan kestää ja ei pidä antaa lapselle periksi ! Meillä on poika nyt 2v6kk:tta ja oli tosi enkeli ennen kahden vuoden ikää. Pari vuotiaana tuli enempi "omaa tahtoa".
alle 2 vee poika on ottanut "tulta allensa" ihan kiitettävästi viime aikoina. IHAN kaikesta pitää käydä tahtojen taistelua, hermot aika tiukalle vetää. Yrittää tehdä aivan älyttömyyksiä, kokeilee rajojaan ihan selvästi, pitää vaan yrittää jaksaa ne rajat pitää niin ehkä se vielä joskus tuottaa tulosta.. Uhmaa, suunnittelee miten "läppäsen" kaveria kun näen, enkä pyydä anteeksi". "Ei tarvitse pyytää." ja oikein uhmakas ilme naamalla kun tällaisia juttelee.. Ja äitiä ja isääkin yrittää läpsiä, tietenkään sitä ei sallita. En tiedä miten tuon kaverien kiusaamisen saisi pois.. jos on vähänkin pienempi tai heikompi kaveri kyseessä niin todella helposti yrittää pomottaa, omia tavaroitaan, lyö tai raapaisee.. Tuntuu, ettei voi hetkeksikään silmä välttää kun kaverien kanssa leikkii, kun ihan jatkuvasti on joku kränä päällä. Enkä todellakaan halua että lapseni satuttaa toisia, ja toistaiseksi ainut keino on olla silmä tarkkana ja ottaa lapsi pois tilanteesta. Miten muut toimisitte vastaavassa tilanteessa? Itse olen selittänyt lapselle ettei toista saa satuttaa, tulee paha mieli ja se on väärin jne.. ja että täytyy pyytää anteeksi kun tekee tuhmia. Anteeksipyytäminen on jo näin pienelle yllättävän vaikeaa! Jos kiusaaminen jatkuu vain toistuvasti, otan lapsen toiseen huoneeseen kanssani ja kerron hänelle, että nyt pitää rauhoittua täällä toisessa paikassa, ettei enää saisi tehdä pahojaan.. Toisaalta, olen miettinyt että jos ei kiinnittäisi niin paljon huomiota, niin voisi loppuakin se kiusaaminen, mutta ei heikompaa voi satuttaakaan.. jos on vanhempi tai vahvempi kaveri, leikit menee ihan hyvin, joskus riitelevätkin mutta kun toinen antaa takaisin, tilanne tasoittuu nopeasti eikä kiusaaminen jatku. Äh, mitenhän tässä pitäisi toimia, että lapsi ohjautuisi oikeaan suuntaan elämässä..
Vaikka omalle pojalle sanoisin aamusta iltaan "EI, EI, EI ja vielä kerran EIIIIIIIIII!" niin ei mitään reaktioita. otin käyttöön jäähynurkan jonne jotuu kun tekee sitä ehdotanta eitä. Alkaa tuottaa tulosta. Jos tekee pahaa sanon kerran ei, jos se ei tehoa niin ilman mitään sanoja vien pojan nurkkaan, kyykistyn pojan tasolle ja sanon esim. "ei saa lyödä. nyt olet jäähyllä". Huutakoon, raivotkoon, kunhan on reilun minuutin nurkassa miettimässä. Kun aika on täysi menen pojan luo, kyykistyn hänen tasolleen sanon uudelleen "ei saa lyödä. Tulee pipi. Ymmärrätkö?" Kun poika on sanonut "joo" niin halataan ja asia on sillä selvä. Kunnes tulee taas uusi tilanne. Nyt alkaa tulokset näkyä eikä enään ole niin mahdoton kuin aiemmin. Jos satutte olemaan muualla kuin kotona niin samat vaan teette, ei nyt ehkä kaupassa sentään mutta pihalla voi viedä paikkaan joka on mahd. kaukana leikeistä, että ymmärtää sen että nyt ollaan jäähyllä. Tai kylässä voi jo mennessään katsoa sopivan paikan jos tarvetta jäähylle on. Näin meillä, kannattaa kokeilla jos keinot alkaa olla loppu. :) Jaksamista sinne!
jo jäähy, tosin kulkee meillä arestin nimellä, lapsi vaan ei sinne joudu yksin vaan äiti tai isä on mukana niinkuin teillä jäähyllä.. mut ihan kaikista ei oo viety arestiin, sitten kun on ollut oikein tuhmana niin sitten vasta.. pitäisköhän sitä kokeilla että vähän helpommin joutuis lähtemään miettimään tekosiaan arestiin... kun ei tuo nyt oo kovin suuresti auttanut, joskus toimii paremmin, mutta kun on oikein uhma päällä, ei sekään auta.. huh, millaista mahtaakaan murrosiässä sitten olla.. no, jos näistä uhmista ensin selvitään:)
jonkun sanovan, että mitä pahempi uhma, sen helpompi murkku... Toivotaan, että tämä pitää paikkansa! ;) Mielummin kestän uhmaa nyt kun aivan mahdotonta murkkua.
uhma kuin paha murrosikä.. uhmaikäistä voi vielä valvoa, murkun menemisten rajoittaminen sitten alkaakin olla jo hankalampaa..
Meillä poika myös ennen ollut oikein kiltti ja ihana. Nyt tullut kuvaan kiukuttelu aamusta iltaan, "minä haluan" ja jos en saa, huudan, potkin ja raivoan. Uhmaa, uhmaa... Se loppuu vain ajan kanssa. Tarvitaan lehmän hermoja, tiukkoja sääntöjä(mistä ei lipsuta vaikka kuinka huutaisi), paljon tekemistä(vie ajatuksen pois kiukuttelusta) ja asennetta: "ajatelkoon muut mitä tykkäävät", erityisesti yleisillä paikoilla jos lapsi kiukuttelee. Kehu paljon hyvästä käytöksestä, ota käyttöön jäähynurkka/penkki/matto sellaisia tilanteita varten kun tekee jotain todella kiellettyä(esim. lyö, potkii tms). Lapsi testaa vanhempansa rakkautta ja omia rajojaan. itsestäni on huvittavinta se, että olen todella tiukka tietyissä säännöissä ja välillä tuntuu että vähän liiankin tiukka, mutta poika ei hyväksy ketään muita kun minut :) Ehkä olen sittenkin onnistunut vetämään rajat kuitenkaan itse lipsumatta liian tiukaksi kasvattajaksi :) Tämä on tärkeä vaihe lapselle ja yrittäkäämme kestää hermstumatta! :) Tsemppiä teille! :)
Heh, tuttua täällä ja myös ystävien 2vee lapsilla. Uhmaahan se on. Ja aika pahaa välillä :) Olen huomannut, että huonosti nukuttu yö/lyhyeksi jääneet päiväunet pahentaa uhmaa. Eli varjelkaamme lapsiemme unta! :) Käytin ensin jäähy-penkkiä, joka on ruokahuoneemme nurkassa eli samassa huoneessa kuin itse olemme jäähyn aikana kunnes luin, että aikuiset ei saisi viedä lasta jäähylle, ns. alistaa häntä, vaan lapselle pitää sanoa, että menee itse rauhoittumaan, oli se paikka mikä vain ja lapsi saa valita rauhoittumisen paikan itse. Aluksi epäilin miten se voi toimia kun meillä uhma alkoi ennen 2v ikää, ja ajattelin ettei lapsi ymmärrä käskyä. Mutta se toimii! Joko tyttö rauhoittuu heti eikä halua jäähylle, tai sitten hän menee sänkyyn/tuolille/jää siihen paikkaan lattialle. Lapsi saa itse päättää milloin jäähy on ohi. Nämä kaikki jutut on asiantuntijoiden artikkeleista. On liikuttavaa kun hän vielä itse sanoo minne menee, "sänkyyn" tms. Kokeilkaa; on paljon inhimillisempää touhua kun jäähylle vieminen ja siellä "minuutin" pakko.