useat meistä ovat riippuvaisia jostain, mutta se mistä ollaan riippuvaisia vaihtelee.
Tietysti on henkilöitä, jotka väittävät pärjäävänsä arjet ja juhlat itse, ilman mitään tai ketään.
Minä itse olen suuresti riippuvainen ystävistäni. Nyt on niin, että netin kautta on tullut "nettituttavia", voiko niistäkin tulla riippuvaiseksi? Olla huolestunut, jos nimimerkki ei esiinny keskusteluissa - chatissa?
Onko sellainen tavallista?
Tietysti on henkilöitä, jotka väittävät pärjäävänsä arjet ja juhlat itse, ilman mitään tai ketään.
Minä itse olen suuresti riippuvainen ystävistäni. Nyt on niin, että netin kautta on tullut "nettituttavia", voiko niistäkin tulla riippuvaiseksi? Olla huolestunut, jos nimimerkki ei esiinny keskusteluissa - chatissa?
Onko sellainen tavallista?
Vastaukset 13
Vanhimmat
En tiedä, onko tavallista, mutta samoin tuntuu tapahtuneen - sitä pysyy ehkä liiaksi ruudun ääreen liimautuneena. Selitykseksi kelvannee, että on kontaktien puutetta elävässä elämässä, tai ainakin hetkellinen vajaus.
Mietin, onko tauti vaarallinenkin? Muuttuuko tämä virtuaalielämä samalla hetkellä kun löytyy oikea yhteys reaalimaailmasta? Ainakin voi käydä niin, ettei aika riitä molempiin.
Ehkä tämä on tarpeellinenkin välivaihe?
No joo...itsekin olen tavallaan riippuvainen tähän netti hommaan. Joskus tekisi mieli ottaa kone vain yksinkertaisesti syliin ja heittää ikkunasta pihalle kun postilaatikosta pätkähtää semmoinen 1500mk lasku. Eipä sille vaan voi mitään…no mitäpä sitä yksinäisiin iltoihin muutakaan keksisi? Aina kun ei jaksa mihinkään lähteä niin miksei sitä sitten lähtisi nettiin vaikka pasimaailmaan pelailee biljardia tai tänne Suomi24.nettiin lukee näitä älyttömiä juttuja…(en kyllä toisinsanoin tiedä mitä järkeä tässä on mutta kivaa tämä on kaikesta huolimatta.)
En minä niinkään tästä nettiriippuvuudesta ole huolissani, mutta tupakointini alkaa olemaan - tai on jo - ongelma. Siitä tuskin tulen enää koskaan pääsemään eroon. Ikävä kyllä.
Ole huolehti, kyllä tupakastakin pääsee eroon. Itsekin pääsin seitsemisen vuotta sitten. Mutta pääsi siitä eräs pikkumieskin, jolla ei olisi luullut olevan kanttia kieltäymyksiin.
- Miten oikein pääsit nikotiinin orjuudesta? kysyin häneltä.
- Se oli helppoa, hän vastasi. -Ei siihen tarvittu muuta kuin lujaa luonnetta.
- Mutta onko sinulla sitten luja luonne?
- Ei nyt oikein... Mutta vaimolla on!
---
On hauskaa, että olet huomannut asialinjan sittenkin mukavammaksi, hyvä Nuori ja kiinteä. Pian havaitset myös, etteivät nämä ole niin älyttömiä juttuja kuin aluksi tuntuu - oikea vastaus saattaa jollekulle olla, ellei apu ongelmaan, niin ainakin mielen piristystä. Ja siitä voi tulla myös viestin lähettäjälle pahuksen hyvä mieli.
ilmoittauduin Must'n sielunsisareksi muutama viikko sitten, kun aloin taas pitkästä aikaa käydä täällä.
Pari viikkoa kiinnostusta (ja riippuvuutta) riitti, mutta sitten työelämässä ja muutenkin tuli paljon asioita ja uusia ihmisiä jne.
Olen kyllä käynyt lueskelmassa viestejänne, mutten jaksanut kirjoitella, kun tuli mieleen, että joku taas alkaa "vääntää sanomisia" enkä jaksanut keskittyä tarkkaan ilmaisuun.
Netti-riippuvus ilmenee minulla ajoittain, kun olen tyhjässä vaiheessa hakemassa jotain uutta.
Elossa ja terveenä ja iloisella mielellä. Terveisiä Must'lle ja muille
On hyvä jos muut asiat välillä menevät netin edelle. Toista onkin sitten jos ei ole niitä muita asioita. En kyllä osaisi kuvitellakaan vain netissä pyörimistä. Muille asioille on oma aikansa ja jos aikaa jää voi netissäkin pyörähtää.
Jos netti ns. "jää päälle" eikä muista asioista tule mitään tai ainakin ne joko jäävät kesken tai tulee hoidettua pintapuolisesti, olisi syytä hiukan katsoa peilistä itseään ja asettaa asiat jälleen kerran jonkinlaiseen arvojärjestykseen. Ja sitten pitäisi myös osata toteuttaa.
Ystävän haussa ei kovin hyvä linkki, mutta jos vain "hyvää päivää"-tuttuja hakee, eli kirjoittelukumppania, niin kyllä se onnistuu ja joskus liiankin hyvin. Eihän tämä korvaa fyysistä kumppania, mutta onhan hitusen vaihtelua arkiseen elämään. Ja valitettavasti joillekin se ainut kontakti.
Jos puhelinlasku on tota luokkaa vaihda hyvä ihminen halvempaan yhteyteen, en tosin tiedä missäpäin majailet ja mitä mahiksia sielläpäin on . Mulla on Tv kaapelimodeemi yhteys ja noin 245mk /kk yhteys aina auki kun konekin ja pirun nopea,eikä pennit kolise ajan mukaan , ja puhelinkin on vapaa, nopeus on käyttömukavuuden kannalta täreä juttu.
No kaippa tuollainen kaapeliyhteys täällä junttilassakin onnistuis mutta lähtöhinta olis siinä n. /- 5000mk kun alettais veteleen täältä kaapeleita suureen maailmaan.(10km matkaa lähimpään "ns. isompaan" asutuskeskukseen.)
Että tuota noin, taidan pysytellä tässä tavallisessa modeemi yhteydessä.
Minusta nettiriippuvuutta surkeampaa on kännykkä- tai puhelin riippuvuus.
Jos kännykässä alituisesti pälättäminen on normaalia, niin sitten on netissä roikkuminenkin, eikä siitä pitäisi tuntea syyllisyyttä.
Minulle tämä netti on ainut mahdollinen kanava harrastaa suomenkieltä. Asun nimittäin eikä suomea pääse muuten tavaamaan kohtuu kustannuksin.
Joskus, jos luin hyvällä omalla tunnolla Helsingin Sanoamia tunnin tai pari niin miksen voi kuluttaa tuota aikaa myös netissä?
Netti ei ole mielestäni oikean elämän korvike vaan sen täydenne.
Olen joskus tullut ajatelleeksi että tällainenko on tulevaisuutemme.Olemme kylmallä näyttöpäätteellä yhteydessä toisiin,kännykällä puhumme toisillemme,työpäivän jlkeen menemme omaan koloomme odottamaan uutta päivää.
Tuleeko meistä semmoisia ihmisarkoja että emme kykene tai emme osaakaan keskustella kun vain näin sähköisellä tavalla.Ja onko meillä aikaakaan muuhun.
Onko kirje omalla käsialalla kirjoitettuna semmonen uhanalainen laji?Tulemmeko pelkäämään toisen katsekontaktia?Kartammeko toisen kosketusta?
"Nuoruudessani" kylään tullut puhelin jo oli melkoinen edistys yhteyksissä.Ja siitä on menty eteenpäin ja vauhdilla.Tuleeko nyt meille jo liikaa tietoa..semmoista jota emme tarvitsekaan?Samoin kävimme naapurissa usein,nyt täytyy olla vähintään merkkipäivä että tohtii naapuriin kyläilemään mennä.
No ei se varmaan tähän mene!
henkilökohtainen kohtaaminen on aina rikkaanpaa. Miksi siis monet pelkäävät kohdata toista? Vain onko niin paljon helpompaa keskustella eri viestimien kautta. Minä ainakin kaipaan näkemistä ja kosketusta ystäviini.
Eiväthän näkeminen ja kirjoittelu ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja. Jos on 5 min aikaa, niin voi chattailla verkossa tai kirjoittaa pikku sähköpostin, mutta ystävän tapaaminen silmästä silmään voi olla tuntien projekti ja järjestely. Pikku kirjoitelmista voi tulla ihan kiva elämän suola, ystäväpiiri voi laajentua hämmästyttävää vauhtia. Siis aivan turha huolestua lyijykynäkirjeiden kirjoittamisen vähentymisestä, puhelimien yleistymisestä tai maaltapaosta. Ei niille kuitenkaan mitään voi. Kai kirjastojakin vastustettiin aikanaan ja surtiin, kuinka ihmiset vaan sitten lukevat kirjoja eivätkä juttele heinäpellolla keskenään.
Niin juuri, eiväthän ne toisiaan pois sulje, kirjoittelu ja ihmisten tapaaminen.
Mitä taas tulee riippuvuuteen, niin olen huomannut, että lähes päivittäin on tultava katsomaan, mitä keskusteluja on menossa tällä kanavalla ja mitä teille itse kullekin kuuluu!
Mielenkiintoista tämä on !
tämä riippuvuus.Huomaan että minäkin olen tullut riippuvaiseksi netistä - mikä yllätys tähän ikään. Jos ei postia ala kuulumaan tai jos posti on tukossa - mikä liian usein mielestäni on - tulee ihan outo olo. Silloin huomaa että onko nyt käynyt niin hassusti, että päivä menee pilalle jos nettiin ei pääse. No kahvi on tietysti se pahin riippuvuussuhde. Ilman sitä ei nettikään maistu miltään. Mutta onhan tämä kumminkin kivaa niinkuin tässä edelläkin mainittiin joten "roikutaan" ihan nautinnolla.