cd-rw cd-r

-RW ja -R (sekä RW ja R) levyt poikkeavat toisistaan juuri siinä että ne on valmistettu täysin eri teknologialla sen takia että toinen on uudelleenkirjoitettava ja toinen ei. -R ja R levyt kirjaimellisesti "poltetaan" eli laserin tehoa nostetaan niin että se polttaa mustan läiskän heijastavaan pintaan jolloin nollan ja ykkösen ero heijastuvan valon määrässä on niin selvä että vanhatkin CD-soittimet osaavat lukea levyt. Omistan itse vuonna 1988 valmistetun Philipsin CD-soittimen joka lukee nikottelematta kaikkia poltettuja CD-R levyjä vaikka tuollaista lättyä ei ollut olemassakaan kun tämä soitin valmistettiin. -RW ja RW levyissä heijastava pinta on materiaalia joka saadaan hiukan lämmittämällä amorfiseen ja reilusti kuumentamalla kiteiseen muotoon. Nolla ja ykkönen syntyvät siis kuumentamalla pintaa eri teholla jolloin materiaalin olomuoto muuttuu. Valitettavasti näiden kahden olomuodon ero heijastuvan valon määrässä on paljon pienempi kuin mitä alkuperäinen CD-speksi vaatii joten soittimen pitää vartavasten tukea RW-levyjä jotta se osaisi lukea niitä luotettavasti.

Kuten siis edellä sanottiin, aikanaan kun CD:n speksit lyötiin kiinni, ei tajuttu CD-RW:stä mitään. CD-RW siksi ei täytä alkuperäisen CD:n speksejä. Tämän vuoksi vanhemmat laitteet eivät tue sitä. Vuoden 1998 jälkeen tehdyt tai n. 24x tai nopeammat asemat yleensä lukevat CD-RW:tä. Soittimissa tilanne voi olla hieman eri. CD-RW levyn toki voi kopioida CD-R:lle esim. Nerolla.