Suomen kielessä on yksi muista kielistä poikkeava erityispiirre: Kirjakieli ei ole lainkaan samankaltainen tavallisen puhekielen kanssa. Useimmissa muissa kielissä kirjakieli noudattelee nopeammin puhekielen kehitystä, mutta suomen kielessä se on jäänyt arviolta ainakin sata vuotta jälkeen. Tällä en tarkoita sitä, että suomen kielessä on erilaisia puhekielen murteita - niitähän on kaikissa maailman kielissä - vaan vertaan kirjakieltä murteista riippumattomaan yleispuhekieleen. En myöskään varsinaisesti kritisoi kyseistä ilmiötä, esitän vain huomioni neutraalissa sävyssä.
Kuinka moni meistä normaalissa puhekielessä esimerkiksi kaljamukinsa äärellä kavereidensa kanssa keskustellessaan käyttää oikeaoppisia possessiivisuffiksimuotoja? Kuinka monta prosenttia suomalaisista (siis heistä, joilla on suomi äidinkielenään) käyttää persoonapronomineja "hän" ja "he" sen sijaan, että käyttäisivät pronomineja "se" ja "ne"? Näppituntumalta alle 10% jokapäiväisessä puheessa. Kuinka moni käyttää monikon "vat" -päätteisiä tai "mme" -päätteisiä verbimuotoja normaalissa puheessa?
Moni ulkomaalainen, joka on alkanut opiskella suomea, on ilmaissut olleensa jotenkin petetty havaitessaan, että suomalaisten käyttämä arkikieli on jotakin aivan toista kuin se kieli, jota heille on opetettu. Vaikka olenkin tämän kirjoittanut parhaani mukaan kirjakielen ohjeita noudattaen ja vaikka se on minulle kirjoitettua tekstiä luodessani luontevaa, niin ihmettelen kuitenkin sitä, miksi meillä pitää olla nämä kaksi eri kieltä ja kuinka kauan tilanne tulee jatkumaan? Vertailun vuoksi mainittakoon, että esimerkiksi ruotsin kielessä vastaava viive puhe- ja kirjakielen välillä on tyypillisesti noin kymmenen vuotta. "Sig" on jo käytännössä muuttunut "sej" -asuiseksi, "hurudan" on muuttunut "hurdan" -asuiseksi, "hufvud" on muuttunut "huvud"iksi. Niin ikään monikon verbimuodoista on luovuttu ja kirjoitetaan puhekielen mukaisesti "vi går" sen sijaan, että käytettäisiin "oikeaoppista" "vi gå" -muotoa. Myös englannin kielessä on jo parisen kymmentä vuotta sitten luovuttu mm. ohjeesta "I shall" ja muoto "I will" on kirjallisessakin tekstissä täysin korrekti. Vastaavia esimerkkejä löytyisi pilvin pimein.
Kommenttteja?
Kirjakielemme arkaistisuus
Humano internazionale
7775
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Käsityksesi on harhainen. Moniakohan kieliä olet analysoinut sitä muodostaessasi? Päätelmistäsi päätellen et yhtäkään. Kuitenkin väität suomen poikkeavan muista kielistä eli ilmeisesti kaikista tai ainakin useimmista muista kielistä. Väitteen tueksi tarvittaisiin siis analyysi ainakin muutamasta sadasta kielestä. Suomen kirjakieli ei ole mitenkään erityisen kaukana yleispuhekielestä. Yksittäisten sanojen ottaminen suurennuslasin alle on kehno tutkimusmenetelmä. Miksi et vastaavasti totea, että englannin kielessä tuskin kukaan sanoo is not normaalipainotteisessa puheessa vaan isnt tai aint tai jotain vastaavaa? Tai mikset lue ruotsinkielistä kirjallisuutta tai lehtiä ja totea, että sig on edelleenkin kirjakielen mukainen asu? Suomen yleispuhekieli on nykyaikainen käsite ja ilmiö, josta ei voi päätellä kovinkaan paljoa. Käsitteellä on käyttönsä, mutta on absurdia muodostaa käsite ja sitten syyttää sitä siitä, että se ei ole jotain muuta? Yleispuhekieli on kyllä monien suomalaisten omin kielimuoto, varsinkin meidän murteista aika lailla irtautuneiden kaupunkilaisten. Se on kuitenkin myöhäsyntyinen ja muodostunut lähinnä siten, että koulun ja muiden instituutioiden levittämään puhuttuun kirjakieleen on tullut melko paljon vaikutteita Helsingissä puhutusta kielimuodosta, jossa on murrevaikutusta mutta joka on murteiden suhteen melko neutraalia, kuten suurkaupunkikielen täytyykin olla. Nykyisin sitä tietysti levittävät etenkin televisio, internet ja radio, ja suurkaupunkilaisuus antaa sille arvostusta puhuttujen kielimuotojen keskuudessa. Se on kuitenkin alkuperältään lähinnä puhutun kirjakielen arkistunut muoto, ja sen kutsuminen yleispuhekieleksi on vain nimittämistä se poikkeaa useimmista puhutun suomen muodoista paljonkin, yleensä selvästi enemmän kuin kirjakielestä. Jos konstruoidaan yleispuhekielen käsite, joka on siis lähinnä kirjakielen arkistunut muoto, niin eikö ole aika epäloogista syyttää sitä (tai kirjakieltä) siitä, että se poikkeaa kirjakielestä? Nimimerkkisi barbaarisella sekamuodosteisuudella toki jo melkein kerroit tämän kaiken. ☺
Erot suomen yleispuhekielen ja virallisen kirjakielen välillä ovat ehdottomasti fundamentaalisemmat kuin minkään muun eurooppalaisen kielen kohdalla. Yksi selkeimmistä eroista on juuri tuo "hän" ja "he" pronominien käyttö, joka on käytännössä hävinnyt yleispuhekielestä. "He sanoivat ostaneensa jogurttia" ilmaistaan puhekielessä muodossa "ne sano, et ne osti jugurttia". Koska kirjakieltä tulee luettua joka päivä, ei suomalainen tiedosta tuota eroa niin selkeästi kuin ulkomaalainen suomen kieltä opiskellut. Emme huomaa, että käytännöllisesti katsoen kukaan ei ilmaise edellä mainittua arkipäiväistä toteamusta kirjakielen mukaisesti jokapäiväisessä puheessaan. Mitä tulee huomautukseesi englannin kielen "is not" contra "isn't" tai "ain't" -muotoihin, niin tässä on kyse kielen kulumisesta, mikä on aivan eri asia. Sitä paitsi muotoa "isn't" on luvallista käyttää myös kirjakielessä englannissa. Samoin ruotsin kielen sana "sig" kirjoitetaan yhä useammin riikinruotsalaisissa medioissa muodossa "sej" eikä sitä pidetä virheenä. (Saattaa olla, että "Hufvudstadsbladet" pitää tässä vielä kynnystä...) Suomen kirjakielessä on siis muotoja (esimerkkeinä mainitsin possessiivisuffiksit ja monikon verbimuodot), joita ei käytännöllisesti katsoen KOSKAAN käytetä puhekielessä. Tällaista ilmiötä en ole tavannut muissa kielissä, mutta jos olet eri mieltä, niin kerro toki mihin kieleen vertaat!
Osoitin, miksi käsityksesi on harhainen, ja vastasit siihen toistamalla käsityksesi, paljolti jopa samoin sanoin. On tainnut neula juuttua paikoilleen. Tällaista ilmiötä en ole tavannut muissa kielissä kertoo paljon. Tutustupa muutamaan muuhun kieleen! Mutta ota ensin pois ne silmälaput, jotka saavat sinut kieltämään kielen ilmiöitä milloin milläkin tekosyyllä. Esimerkiksi kuluminen on vain tapa kuvata joitakin kielen muutoksia eikä mitenkään kumoa sitä, että muutos on johtanut selvään eroon kirjakielen ja puhekielen välillä.
>>>kuin minkään muun eurooppalaisen kielen kohdalla
Älä välitä noista ujeltajista! Sä kirjotit ihan totta. Tietysti jos vaikka jenkeissä joku katupoika tai Mafiapomo puhuu slangii, nii ei sitäkää kirjakieleks hyväksytä, mut muuten englannin yleispuhekieli on ihan samaa tauhkaa ku kirjotettuki teksti. Sama koskee ruotsia ja saksaa. Oikeestaan suomen yleispuhekielen vois kattoa suomen kielen yleisimmäks murteeks ja varmaan sen takii sitä ei hyväksytä kirjotukses. Mut se on ihan totta, ettei kukaa Suomes puhu kirjakieltä jos ei kysees oo joku julkinen puhe.
>Sama koskee ruotsia ja saksaa. Missähän sinä olet mahtanut tuota saksaa kuulla puhuttavan? Jo Saksan eri osissa riittää koulusaksan varassa oleville korville ihmeteltävää, mutta menepäs Sveitsiin! Siellä on suuressa osassa maata kirjakielenä aivan sama saksa kuin Saksassakin (olemattoman pienin nyanssieroin), mutta kahden (sivistyneenkin) saksaa puhuvan sveitsiläisen keskinäinen keskustelu ei meikäkorville avaudu. Toki sveitsiläinen osaa sitten puhua ulkomaalaiselle ihan ymmärrettävääkin saksaa (Hochdeutsch). >englannin yleispuhekieli on ihan >samaa tauhkaa ku kirjotettuki teksti Hupaisa vitsi tämäkin! En osaa edes auttavasti muita kieliä kuin suomea, ruotsia, saksaa ja englantia enkä ole ollut noiden kielten kanssa lukion jälkeen tekemisissä enempää kuin 40 vuotta mutta vakaa käsitys on tullut minullekin: suomen kirjakieli ja keskimääräinen puhekieli eivät eroa toisistaan yhtään sen enempää kuin muiden kielten vastaavat versiot. Sitä ilmiötä vierastan syvästi, että suomea pyritään täällä netis kirjottamaan vähä niinku puhuttuun malliin.
Sveitsin Saksa onkin vastaavalla tavalla oma yleispuhekielensä, niin kuin suomenkin yleispuhekieli, jolle ei ole luotu virallista kirjakieltä. Vertailu Sveitsin saksaan ja suomen yleispuhekieleen on aika osuva. Jos halutaan etsiä toinen esimerkki tilanteesta, jossa yleispuhekieli poikkeaa merkittävästi kirjakielestä, niin se löytyy nimenomaan Sveitsin saksalaisalueelta. Mutta englannin ja ruotsin kielissä vastaavaa eroa ei todellakaan ole, jollei nyt puhuta varsinaisista slangeista. Varsinkin ruotsin kielessä puhekielen ja kirjakielen välinen ero on käytännössä olematon.