Olen raskaana ja olemme poikaystäväni kanssa päätyneet eroon jokin aika sitten. Emme ole olleet naimisissa tai edes avoliitossa,emme edes asu samalla paikkakunnalla enää.
Saanko automaattisesti lapseni yksinhuoltajuuden, kun sitä vaadin vai voiko mies asiaan vaikuttaa? Mies aikoo vaatia lasta itselleen,kunhan se syntyy.Jos ei saa lasta kokonaan itselleen,haluaa ainakin puolet ajasta lapsen itselleen.Mielestäni ei todellakaan ole järkevää tai edes mahdollista antaa pientä vauvaa isälle viikko-viikko-periaatteella tms! Kuinka paljon isä voi saada vaadittua näitä tapaamisaikoja itselleen? Entä matkakustannukset?
Totta kai haluan,että lapsi tapaa isäänsä niin paljon kuin mahdollista,mutta haluan myös yksinhuoltajuuden mahdollisien tulevien riitatilanteiden varalle.Minä olen valmis sopimaan asioista,lapsen isä on niin katkera erosta,että hän aikoo varmasti tehdä kaikkensa että tästä tulisi mahdollisimman vaikeaa.
Tällä palstalla on varmasti kirjoitettu samasta asiasta,valitettavasti en yhtään kirjoitusta löytänyt,jossa tilanne olisi vastaava. Melkein jokaisessa tällaisessa tilanteessa puolisot ovat olleet naimisissa,mikä tietenkin muuttaa asiaa.
Mutta kertokaahan minulle,jos asiasta enemmän tiedätte! Miten minun kannattaa toimia?
Ero ennen lapsen
syntymää..
162396
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
lapsi on sinun kun se syntyy. Olet sen aioa huoltaja eikä isällä ole siihen mitään oikeutta. JOs et ilmoita kuka isä on ei isällä ole jatkossakaan oikeuksia lapseen. Jos taas ilmoitat isän tai isä tunnustaa lapsen myöhemmin lapsella on merkitty isä, joka maksaa elatusmaksut. Tapaamisista sovitte erikseen. Vastasyntynyttä lasta ei kiikutella mihinkään tapaamisiin eikä sitä luovuteta isälle missään tapauksessa, sen suhteen voit olla rauhallinen. Keskity nyt odottamaan lastasi. Synnytyksen jälkeen on vielä aikaa ajatella miten on viisainta toimia jatkossa. Viikko-viikko systeemin on myöhemmän ajan järjestelyjä jos siihen päädytte. Voit myös jatkaa elämääsi yksinhuoltajana ilman isän tapaamisia jos se tuntuu paremmalta.
Olen mies joka on halunnut lasta jo kauan ja asunut vasta tytöystävän kanssa 8 kuukautta. rupesimme odottamaan vauvvaa vasta 3,5 kuukautta sitten ja nyt neiti päätti muuttaa omille teille, rupesi vanha suola janottamaan.. On niin hyväksi käytetty olo että ei mitään rajaa rupeaa menemään usko kaikkiin naisiin. Itse olen kuitenkin haaveillut lapsen saamisesta jo 10 vuotta. Koko kevään olin odottanut kun tulisi pian marraskuu ja lapsi syntyisi ja voisin olla kaiket päivät ja illat lapsen seurassa ja katsoa sen kehittymistä!! Ajatteleeko täällä kukaan miehien näkökulmasta asioita kun täällä puhutaan vain että Äiti päättää... Iteltä ainakin on usko mennyt. Onko tämä muka tasavertaista onko miehillä mitään oikeutta omiin lapsiinsa! Minun kohdalla en ainakaan aijo hyväksyä sitä että minä voin nähdä lastani vain kun se nyt sattuu toiselle sopimaan haluaisin edes joka toisen viikon olla lapseni seurassa en tietenkään halua äitiä riistää lapselta. Ja alku vaiheessa kun lapsi kehittyy nopeasti onko nekin vain äidin yksin oikeuksia??
mennyt naimisiin ennen kuin ryhdyit lasta tekemään? Avioliitto on sopimus siitä, että siitä syntyvät lapset ovat yhteisiä.
Au-lapsi on vielä nykyisinkin vain äitinsä lapsi. Jos ex-tyttöystäväsi menisi nyt mahdollisimman nopeasti naimisiin toisen miehen kanssa, et voisi edes nostaa isyyskannetta. Jos hän taas ei hoksaa tätä vaihtoehtoa, (tai uusi mies ei halua avioliittoa), voit kyllä vaatia lapsen isyyttä itsellesi, mutta huoltajuutta et silti saa, tapaamisoikeuden kylläkin. Et kuitenkaan missään tapauksessa saa laajaa tapaamisoikeutta, mahdollismman suppean vain ja sitäkään ei toimeenpanna, kun lapsi on vauvaikäinen.
Kannattaako vaatia isyyttä, kun seuraus on siitä käytännössä vain 18-vuoden elatusmaksut niskaasi?
Eli jos lapsi ei ole isänsä kanssa asunut päivääkään, lastenvalvojan suosituksen mukaan yötapaamiset alkavat vasta kun lapsi on noin kolme vuotias. Tässäkin edellyttäen, että isä on tiiviisti tavannut lastaan ja lapsi luottaa häneen. Imetysaikana sinun ei tarvitse luovuttaa lasta pois läheisyydestäsi kuin pariksi tunniksi. Tapaamiset on suositeltava hoitaa sinun ja lapsen kotona. Ensimmäisen vuoden aikana on suositeltavaa, että isä ja lapsi tapaisivat muutamia kertoja viikossa, vaikka muutaman tunnin ajan, jotta oppivat toisensa tuntemaan. Sinusta tulee automaattisesti yksinhuoltaja ja lastenvalvojan luona sovitte isän kanssa yhdessä tapaamiskäytännöstä.
Jo ylläoleva on hyvä syy siihen, että kiellät isyydenselvitttelyn ja elät lapsen kanssa kaksin omaa elämääsi. Saat kunnalta elatustuen, todennäköisesti sen saman summan jonka lapsen isäkin maksaisi. Lapsilisä ja yh-korotus ovat samat. Tuo mies on ongelma jo nyt, koska uhkailee raskaana olevaa naista. Unohda koko paska, josta tulee olemaan vain suurta harmia koko loppuelämäsi ja aloita alusta -yksinäsi.
Kyllä, sinulla on oikeus omia lapsi automaattisesti itsellesi, isä voidaan syrjäyttää lähes täysin. Hitot, isän tai lapsen oikeuksista, sinulla on yksinmääräämisoikeus.
neuvoja? Minun mielestäni isää ei saa eikä pidä syrjäyttää lapsen elämästä. Lapsella on oikeus isään ja isällä lapseensa ja äidin velvollisuus on hoitaa asiat niin, että nuo oikeudet toteutuvat, vaikka äidillä olisi yksinhuoltajuus.
Mielipide ja järjestelmä poikkeavatkin toisistaan, järjestelmä on mustavalkoinen, ei siinä eroteta harmaitasävyjä. Lapsi on materiaa, jota kohtuudella esiinneellistetään, äidillä on oikeus omia lapsi itselleen, vaikka perustuslain mukaan vanhemmat ovat yhdenvertaisia lain edessä, jolloin kumpaankin vanhempaan tulisi soveltaa samoja sääntöjä. Näin ei kuitenkaan ole, suomi polkee ihmisoikeuksia. Yleiseen näkemykseen mukaan äiti on lapselle isää tärkeämpi. Nykyjärjestelmä, konservatiiviset viranomaisasenteet ei tiedosta isän merkitystä, arvoa tai edes laillisia oikeuksia. Siinä on jokin idea, että lapsen ensimmäinen huoltaja ja hoivaaja on nainen. Äitiydessä ja isyydessä on tiettyjä selkeitä eroja, äiti antaa lapselle jotain sellaista, jota isä ei voi ja isä antaa lapselle jotain sellaista, jota äiti ei voi. Lapselle merkitsee huomattavaa lisäarvoa, että hänellä on molemmat vanhemmat arjessaan, ei se tietenkään ole katastrofi, terveitä aikuisia on kautta aikojen kasvanut yhden vanhemman perheissä. Vaikka yhä näkyvämmin arvostellaan sosiaalityöntekijöiden puolueellisuutta äidin hyväksi, isää ja lapsia vastaan, ei asenteissa ole havaittavissa selkeää linjanmuutosta. Jos isä ei alistu sosiaalitoimen/äidin ehdottamiin järjestelyihin, vaikka mm. sosiaaliviranomaisten taholta näin oletetaan ja suostutellaan, syntyy ristiriitatilanne, jossa äiti saattaa eri tavoin yrittää haitata tai estää lasten ja isän oikeuksien toteutumista.
Yhteiskunnassa on erikoislaatuisia isejä syrjiviä rakenteita ja käytäntöjä, mutta niiden tarkastelu ei juuri ketään kiinnosta. Arvokeskustelut ajaa todellisuudessa, vain äidin aseman parantamista ja isien ongelmat lakaistaan maton alle, isien ongelmista vaietaan.
Jos luit alkuperäisen kirjoitukseni,niin varmasti ymmärrät,etten ole isää syrjäyttämässä tai lasta omimassa! Totta kai lapsella on oikeus OMAAN isään, oli isä sitten millainen tapaus tahansa (jotkin ääritapaukset lukuunottamatta). Mutta ei sekään ole reilua,jos isä haluaa tahallaan vaikeuttaa minun elämääni ja lähteä riitelemään asioista,vaikkei niistä tarvitsisi edes riidellä. Minä suostun kyllä kaikkiin mahdollisiin tapaamisiin,jotka isä haluaa,kunhan ne nyt pysyvät järjen rajoissa jollain tavalla (ehdotukset tuskin ovat kovin järkeviä..katkeruus kun on ilkeä peikko).Mutta joustonvaraa minun puoleltani kyllä löytyy. Minkä takia täällä kuvitellaan,että nainen on aina se ilkeä ämmä,joka haluaa viedä lapsen isältä,vaikka tilanne voi olla myös päinvastoin?
Eli juuri siksi noista tapaamisista tehdään / kannattaa tehdä kirjallinensopimus lastenvalvojan luona isän kanssa yhdessä. Lastenvalvoja antaa suosituksen tapaamisiin jos ette yhdessä keksi tai pääse sopivaan ratkaisuun. Sinun ei tarvitse suostua mahdottomiin tapaamisehdotuksiin, eikä isä pysty sinulta sellaisia kiristämään. Elä suotta huoli vielä,, nauti raskaudestasi. Tapaamiset kannattaa kyllä laittaa paperille lastenvalvojan luona, niin ei ( toivottavasti ) tarvitse myöhemmin asiasta vääntää kättä. Voitte käydä muuttamassa tapaamissopimusta kun lapsi kasvaa ja on valmis pidempiin tapaamisiin. Usein kuitenkin vauva-aikana äiti on mukana tapaamisissa.
Muistuta myös lapsen isää siitä, että hänen ei tarvitse allekirjoittaa sopimusta heti lapsenvalvojan luona. Hän voi ottaa sopimuksen mukaan ja ottaa asioista riittävästi selkoa, etsiä tietoa, kysellä lisätietoja. Ensin tietenkin kannattaa tehdä määräaikaien sopimus, varsinkin muualla asuvan vanhemman, tulee muistaa tämä, koska sopimus tehdään jopa 18 vuodeksi. Pyydä häntä miettimään esim. tapaamisasiat tai onko elatusmaksu kohtuullinen, jos esim. hän jää työttömäksi tai, että hän sairastuu yms...Maksun muutos on aina muualla asuvalle vanhemmalla, aikaa vievää ja kallista oikeudessa. "Minkä takia täällä kuvitellaan,että nainen on aina se ilkeä ämmä,joka haluaa viedä lapsen isältä,vaikka tilanne voi olla myös päinvastoin? " Omalta osaltani löytyy vastaus löytyy kohdasta: vailla moraalia. Itsestään selvyyksiä on, jotenkin turhauttavaa laukoa, tietenkin asioilla on aina kaksipuolta. Nykyjärjestelmä vaan mahdollistaa sen, että asiat on insatassi tasolla mustavalkoisia.
vailla moraalia. Selvä.
ja sinä mies vailla sydäntä. Selvä.
Olet automaattisesti yh, kun lapsi syntyy. Lastenvalvojalla kannattaa laittaa päälle isyyden selvitys kielto. Tuolloin biologisella isällä ei ole mitään oikeuksia lapseen. Jos haluat jatkossa, että isä saa tavata lasta, sinulla on oikeus vaatia tuettuja tapaamisia tapaamispaikassa. Ne ovat oikeutettuja silloin kun isällä ei ole minkäänlaista suhdetta lapseen. Voit vaatia 100% tuen, jolloin työntekijä on koko tapaamisajan läsnä tai sitten jos isyys tunnustetaan jatkossa, voit vaatia myös valvottuja tapaamisia. Pientä vauvaahan ei heitellä paikasta toiseen ja äidin läsnäolo on tarpeellinen ekoilla tapaamisillakin tapaamispaikassa. Itse jouduin vastaavaan tilanteeseen, kun lapseni isä perusti koko suhteemme valheelle. Hän ei ollutkaan eronnut pitkäaikaisesta naisystävästään, vaan sitten kun lapsi oli syntymässä, paljasti asian. Miehellä oli pakkomielle saada oma lapsi, valehtelemalla taustansa. He kun eivät omia lapsia koskaan saaneet. Näinkin voi käydä. Surullista mutta totta, joudun varmistelemaan aivan kaiken todistajien läsnäollessa.
heti hänen syntymänsä jälkeen. Jos isä tunnustaa lapsen, hän saa tapaamisoikeuden, mutta ei yhteishuoltajuutta, sillä sitä ei myönnetä tällaisessa tapauksessa vastoin äidin tahtoa.
Tapaamisoikeuden isä sen sijaan saa, jos isyys on vahvistettu. Pientä lasta ei kuitenkaan tarvitse antaa isälle (eikä kenellekään muullekaan) yöhoitoon, sillä vauvaikäinen on äidistään täysin riippuvainen. Tapaamisoikeus on ensiksi muutama tunti viikossa. Isä voi tavat lasta lapsen omassa kodissa tai jossain muussa sopivassa paikassa.
On sellainenkin vaihtoehto, että ilmoitat lastenvalvojalle, että et halua isyyttä vahvistettavan. Silloin lapsesi isä ei saa mitään oikeuksia lapseen nähden, mutta toisaalta lapsella ei silloin ole isää virallisissa papereissa ollenkaan, joten hän ei esim peri isäänsä.