Sinisen käärmeen näin,
en valehtele lainkaan.
On ihme jälkeenpäin -
ei korut likimainkaan
voi sille vetää vertaa.
Ja mitä nähdä sainkaan:
Ensimmäistä kertaa,
kun käärme kohtaa toisen.
Melkein samanmoisen?
Ei, eipä vainkaan.
Se toinen oli musta,
musta niin kuin piki.
Hitaasti, tunnustellen
ne liukui toista liki
ilmaisten kaipausta.
Käärmekö kylmä oisi?
En sitä myöntää saata,
niin hellästi ei voisi
ihminen hyväillä.
Ei tahtoneet ne laata,
Sininen käärme
tee.
4559
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
arastelit itse aktin kuvausta. onko se seuraava tuotoksesi. ehkä palaat aiheeseen perhe-elämän kuvauksella.
Käärmeet ovat ujoja luonteeltaan ja pakenevat tungettelijoita. Parempi vain seurata näytelmää ja outoa värien leikkiä riittävän kaukaa. Tarpeeksi ihmettä siinäkin.
Nämä käärmesi viehättävät minua suuresti. Ehkä se ainakin osaltaan kumpuaa käärmeen ja sitäkin enemmän sinisen käärmeen, ympärilleen luomasta mystisestä, lähes unenomaisesta tunnelmasta ja symboliikasta. Pidin tästä runostasi erityisen paljon.
Pidin paljon runollisesta vastauksestasi. Mukava että runoni miellytti, vaikka koskaan runoon ei saa ihan sitä, mitä haluaisi.