Suattasin seleviintyä iliman
lintuin liverrystä,
satakielen laaluva
silikinpehmeessä kesäillassa.
Varmaannii pärjeisin iliman
kevvään tuoksuja,
valakolehtokin huumavoo aromija
hämärässä kesäyössä.
Suattasin voija ellee iliman
kukkiin värriin rikkaatta,
voekukkapellon kaaneutta
aarinkoesena alakukesän päevänä.
Voesin tulla jotennii toemeen iliman
hunajan makkeutta iltateessä taekka
äskönpuristetun appelsiinjmehun raekkautta
helleuamun laeskuuvessa.
Mutta voepkohan sitä ellee iliman
kosketusta iholla...
Iliman toesen immeisen ihhoo.
Iliman toesen immeisen ihon lämpövä.
Iho
oio
2191
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
äkkinäenkii että oot panneutunna runossas kertomaan asijaan iha kunnolla. Ja et oo tätä mitenkää huitasemalla kirjottannu...niin ja viimesen säkkeestön perusteella eevät tätä oes puljauttanneet poes vaekka tämä oes tuolla toesellakkii palstalla. Niin että kiitosta vuan Oelille runosta ja hyvvee alakavoo viikkoo.
En kae minä sinne...ihan vuan tiällä uattelin jatkoo, tiällä on paljon raahallisempoo ja amatjöörinnii helepompi henkittöö, juu sii...:)) Oelj kiittellöö kovasti käännistä ja spesijaaljkiitoksija nuista kovinnii kaanista sanoesta. Kaanita kevätpäivijä sinnehhii!