Tolleri kuume!

Hei. Tällä palstalla näkyy hyvin usein sinun kirjoituksiasi. Kaikissa sama virsi: Tolleri on erittäin vaikea koira kouluttaa. Muutenkin kirjoituksistasi saa sen kuvan, että tollerit ovat pieniä hirviöitä joita et todellakaan suosittele ainakaan ensimmäiseksi koiraksi. Kuinka monta tolleria itselläsi on ollut? Vaikka yksi tolleri olisi dominoiva ja vaikea kouluttaa, ei se tarkoita, että ne kaikki olisivat sellaisia. Joka rodusta löytyy dominoivia koiria, olivat ne sitten kultaisianoutajia tai saksanpaimenkoiria, toki siis tollereistakin. Itselläni on tolleri, samoin ystävälläni. Myös tässä lähiseudulla asuu monia tollereita ja kokemukset eivät ollenkaan vastaa sinun kokemuksiasi. Siksi haluaisin tietää kuinka monen tollerin kokemus sinulla on?

Kun ihminen ottaa koiran, tulisi aina varautua siihen, että koira saattaa olla todella dominoiva ja vaatia paljon koulutusta tai sitten saattaa selvitä vähemmällä. Koskaan ei tiedä millainen luonne sillä ihanalla pennulla on. Esimerkiksi todella kiltteinä ja rauhallisina pidetyt kultaisetnoutajat eivät aina välttämättä olekaan niin rauhallisia. En kuitenkaan koe, että tolleri olisi jotenkin erityisen hankala rotu koulutuksen tai luonteensa puolesta. Päinvastoin, tolleri on tuntunut todella ihanalta ja oppivaiselta rodulta, kunhan sille antaa tarpeeksi aktiviteettia. Samaa olen kuullut muilta tollerin omistajilta. Mielestäni annat väärää kuvaa ihmisille, mikäli sinulla on vain se yksi omakohtainen tollerikokemus, ei sen perusteella voi leimata koko rotua vaativaksi ja hankalaksi. Toki tollereistakin näitä dominoivia yksilöitä löytyy, niinkuin jokaisesta muustakin rodusta.

meillä kans yksi tolleri tällä hetkellä koiralaumassa ja on ehdottomasti todella haastava rotu. on/off kuvaa melko hyvin=) Ajanpuutteen vuoksi voi olla, että tollerista luovutaan, jos hyvä ja aktiivinen koti löytyy. tunnen jatkuvaa syyllisyyttä kun aikaa ei riittävästi ja jos tolleri ei pääse purkanmaan energiaansa oikealla tavalla, se taatusti purkaa sen väärällä tavalla=) koira aivan ihana ja todella terävä. oppii nopeasti ja on todella innokas tekemään töitä. tosin menoa joutuu paremminkin hillitsemään ettei "karkaa käsistä" ja tosiasia on että oppii ne pahat tavat yhtä nopeasti. selkeä johtaja pitää olla(niinkuin kaikilla roduilla) sillä tolleri ottaa nopeasti johtajan paikan jos sen asema ei ole sille selvä. johdonmukaisuutta, lempeä mutta päättäväinen koulutus. hyvä johtaja ei ole tyranni, se ei toimi tollerin kanssa. hyvä johtaja on luotettava ja jämpti. mitä enemmän työskentelee yhdessä sen parempi ja toimiva suhde on.

Meillä oli leikattu tolleriuros, joka jouduttiin lopettamaan toissapäivänä agressiivisen käytöksen vuoksi. Oli neljä vuotta ulkoilijan unelmakaveri ja lasten ystävä. Ei osoittanut ilkeyttä ketään kohtaan, oli kyseessä sitten tuttu tai vieras. Tuli hyvin toimeen myös taloon myöhemmin tulleen kissan kanssa. Omapäisyyttä löytyi ja korvat jäivät joskus metsässä kovastikin jälkeen, kun mielenkiintoisia hajuja tuuppasi nenään. Pääsääntöisesti kuitenkin hyvin käyttäytyvä ja ystävällinen myös tuntemattomia koiria kohtaan. Jotain kuitenkin tapahtui, viimeisen kuukauden aikana koira puri varoittamatta kahdesti. Jälkimmäisellä kerralla vanhinta lastamme käteen tikkausreissun arvoisesti. Tämän seurauksena ystävämme lähti viimeiselle matkalleen sateenkaaren tuolle puolen. Vaikka meille kävi tämän yksilön kanssa ikävästi, en voi silti olla suosittelematta rotua aktiiviselle ulkoilmaihmiselle. Vaatii kuitenkin määrätietoista kouluttamista. Omaa ketunpoikaa vielä suuresti ikävöiden...

Lisäisin vielä että monessa tapauksessa se ei ole se tolleri joka on dominoiva ja jääräpää vaan sillä koiralla on omistaja joka ei osaa käsitellä sitä. Oikeissa käsissä koira voisi olla aivan erilainen.

Eli tolleri on osaavan ihmisen koira.

"Kysyisin että mitäs koira tekee kun se nakki ei olekkaan taskussa? Valitettava tosiasia on että ei mitään."

Vähän nyt kyllä haiskahtaa turha kärjistäminen ja asioiden mustavalkoistaminen.

Ensinnäkin sitä "nakkia" voimme karkeasti ottaen käyttää kolmeen eri tarkoitukseen: Motivointiin, lahjomiseen ja vahvistamiseen:
-Jos näytän sen ennen komentoa, olen motivoinut
-Jos komennan, koira ei tottele ja näytän sen vasta sitten, olen lahjonut
-Jos pidän sen piilossa, komennan koiraa, se tottelee ja saa ainakin osasta suorituksista nakkia niin olen vahvistanut

Käyttämästäsi "tekee mitä vain kun saa nakkia" ilmaisusta tulee ainakin minulle ensisijaisesti mieleen tuo lahjominen. Tolleria ei tarvitse lahjoa, jotta se käskyt toteuttaisi.

Taitava kouluttaja osaa tehdä toimintoketjusta itsessään koiralle niin miellyttävän, että sen motivaatio pysyy yllä ilman, että kesken ketjun koiraa tarvitsee palkita. Vrt. toko-kisojen pitkän liikesarjat ja vaikka virkakoirat, joita ei palkita kuin vasta työvuoron päätteeksi. Vahvisteena voi toimia myös moni muukin asia kuin se "makkara". Jos olet sattumoisen tokoillut, niin tiedätkin varmasti, että kun toimintoa A seuraakin miellyttävämpi toiminto B, niin tällöin B toimii vahvisteena A:lle. Eli jos koirani on vaikka maassa paikallaan ja komennan sen sivulle, niin tuo sivulletulo itsessään toimii vahvisteena paikallaololle. Mm. tälläisiä pieniä kikkoja voi käyttää niin vältetään tuo "nakin perässä" touhuilu.

Vielä on yksi paljon oleellisempi seikka nyt kun kerran puhumme suhteellisen vietikkäästä käyttökoirarodusta. Tälläiselle koiralle monet tehtävät sisältävät ns. sisäisen vahvisteen. Ovat itsessään koiralle jo niin palkitsevia, että makkaran tyrkyttäminen sinne väliin on ihan turhaa. Koira ei välttämättä edes huoli sitä. Ei kannata siis kuvitella, että tolleria joutuisi sen makkaran avulla houkuttelemaan noutamaan, ajamaan jälkeä tai suorittamaan hakutehtäviä...

Tolleri on kyllä ehdottomasti haastava koulutettava. Siitä olen samaa mieltä. Kirjoituksestasi vain hieman jäi sellainen maku, ettei tolleria saisi tekemään mitään muuten kuin herkkujen perässä. Et ehkä tarkoittanut sitä ihan niin, mutta pakko oli vähän asiaa selventää siltä varalta jos joku muukin ymmärtää sen samoin kuin minä. Tolleri kyllä toimii "ilman makkaraa", mutta ihan niin helppoa se ei ole kuin näillä ns. "miellyttämisenhaluisilla" roduilla. Koiranlukutaito ja oppimispsykologian perusteiden hallitseminen auttaa jo kummasti asiaa. Eikä tämä tässä puitu asia sitten ole suinkaan se ainoa seikka, joka tollerista tekee haastavan ;)

-jke- kirjoitti:

"Kysyisin että mitäs koira tekee kun se nakki ei olekkaan taskussa? Valitettava tosiasia on että ei mitään."

Vähän nyt kyllä haiskahtaa turha kärjistäminen ja asioiden mustavalkoistaminen.

Ensinnäkin sitä "nakkia" voimme karkeasti ottaen käyttää kolmeen eri tarkoitukseen: Motivointiin, lahjomiseen ja vahvistamiseen:
-Jos näytän sen ennen komentoa, olen motivoinut
-Jos komennan, koira ei tottele ja näytän sen vasta sitten, olen lahjonut
-Jos pidän sen piilossa, komennan koiraa, se tottelee ja saa ainakin osasta suorituksista nakkia niin olen vahvistanut

Käyttämästäsi "tekee mitä vain kun saa nakkia" ilmaisusta tulee ainakin minulle ensisijaisesti mieleen tuo lahjominen. Tolleria ei tarvitse lahjoa, jotta se käskyt toteuttaisi.

Taitava kouluttaja osaa tehdä toimintoketjusta itsessään koiralle niin miellyttävän, että sen motivaatio pysyy yllä ilman, että kesken ketjun koiraa tarvitsee palkita. Vrt. toko-kisojen pitkän liikesarjat ja vaikka virkakoirat, joita ei palkita kuin vasta työvuoron päätteeksi. Vahvisteena voi toimia myös moni muukin asia kuin se "makkara". Jos olet sattumoisen tokoillut, niin tiedätkin varmasti, että kun toimintoa A seuraakin miellyttävämpi toiminto B, niin tällöin B toimii vahvisteena A:lle. Eli jos koirani on vaikka maassa paikallaan ja komennan sen sivulle, niin tuo sivulletulo itsessään toimii vahvisteena paikallaololle. Mm. tälläisiä pieniä kikkoja voi käyttää niin vältetään tuo "nakin perässä" touhuilu.

Vielä on yksi paljon oleellisempi seikka nyt kun kerran puhumme suhteellisen vietikkäästä käyttökoirarodusta. Tälläiselle koiralle monet tehtävät sisältävät ns. sisäisen vahvisteen. Ovat itsessään koiralle jo niin palkitsevia, että makkaran tyrkyttäminen sinne väliin on ihan turhaa. Koira ei välttämättä edes huoli sitä. Ei kannata siis kuvitella, että tolleria joutuisi sen makkaran avulla houkuttelemaan noutamaan, ajamaan jälkeä tai suorittamaan hakutehtäviä...

Tolleri on kyllä ehdottomasti haastava koulutettava. Siitä olen samaa mieltä. Kirjoituksestasi vain hieman jäi sellainen maku, ettei tolleria saisi tekemään mitään muuten kuin herkkujen perässä. Et ehkä tarkoittanut sitä ihan niin, mutta pakko oli vähän asiaa selventää siltä varalta jos joku muukin ymmärtää sen samoin kuin minä. Tolleri kyllä toimii "ilman makkaraa", mutta ihan niin helppoa se ei ole kuin näillä ns. "miellyttämisenhaluisilla" roduilla. Koiranlukutaito ja oppimispsykologian perusteiden hallitseminen auttaa jo kummasti asiaa. Eikä tämä tässä puitu asia sitten ole suinkaan se ainoa seikka, joka tollerista tekee haastavan ;)

Lue lisää

Joo, sinun kannattaa mennä www.tollerit.fi, sieltä saat asiantuntevaa tietoa novascotiannoutajista, toisin kuin tälläisellä suomi24-roskapalstalla jossa nyt ketkä vaan saattavat kirjoittaa mitä huvittaa.

-jke- kirjoitti:

"Kysyisin että mitäs koira tekee kun se nakki ei olekkaan taskussa? Valitettava tosiasia on että ei mitään."

Vähän nyt kyllä haiskahtaa turha kärjistäminen ja asioiden mustavalkoistaminen.

Ensinnäkin sitä "nakkia" voimme karkeasti ottaen käyttää kolmeen eri tarkoitukseen: Motivointiin, lahjomiseen ja vahvistamiseen:
-Jos näytän sen ennen komentoa, olen motivoinut
-Jos komennan, koira ei tottele ja näytän sen vasta sitten, olen lahjonut
-Jos pidän sen piilossa, komennan koiraa, se tottelee ja saa ainakin osasta suorituksista nakkia niin olen vahvistanut

Käyttämästäsi "tekee mitä vain kun saa nakkia" ilmaisusta tulee ainakin minulle ensisijaisesti mieleen tuo lahjominen. Tolleria ei tarvitse lahjoa, jotta se käskyt toteuttaisi.

Taitava kouluttaja osaa tehdä toimintoketjusta itsessään koiralle niin miellyttävän, että sen motivaatio pysyy yllä ilman, että kesken ketjun koiraa tarvitsee palkita. Vrt. toko-kisojen pitkän liikesarjat ja vaikka virkakoirat, joita ei palkita kuin vasta työvuoron päätteeksi. Vahvisteena voi toimia myös moni muukin asia kuin se "makkara". Jos olet sattumoisen tokoillut, niin tiedätkin varmasti, että kun toimintoa A seuraakin miellyttävämpi toiminto B, niin tällöin B toimii vahvisteena A:lle. Eli jos koirani on vaikka maassa paikallaan ja komennan sen sivulle, niin tuo sivulletulo itsessään toimii vahvisteena paikallaololle. Mm. tälläisiä pieniä kikkoja voi käyttää niin vältetään tuo "nakin perässä" touhuilu.

Vielä on yksi paljon oleellisempi seikka nyt kun kerran puhumme suhteellisen vietikkäästä käyttökoirarodusta. Tälläiselle koiralle monet tehtävät sisältävät ns. sisäisen vahvisteen. Ovat itsessään koiralle jo niin palkitsevia, että makkaran tyrkyttäminen sinne väliin on ihan turhaa. Koira ei välttämättä edes huoli sitä. Ei kannata siis kuvitella, että tolleria joutuisi sen makkaran avulla houkuttelemaan noutamaan, ajamaan jälkeä tai suorittamaan hakutehtäviä...

Tolleri on kyllä ehdottomasti haastava koulutettava. Siitä olen samaa mieltä. Kirjoituksestasi vain hieman jäi sellainen maku, ettei tolleria saisi tekemään mitään muuten kuin herkkujen perässä. Et ehkä tarkoittanut sitä ihan niin, mutta pakko oli vähän asiaa selventää siltä varalta jos joku muukin ymmärtää sen samoin kuin minä. Tolleri kyllä toimii "ilman makkaraa", mutta ihan niin helppoa se ei ole kuin näillä ns. "miellyttämisenhaluisilla" roduilla. Koiranlukutaito ja oppimispsykologian perusteiden hallitseminen auttaa jo kummasti asiaa. Eikä tämä tässä puitu asia sitten ole suinkaan se ainoa seikka, joka tollerista tekee haastavan ;)

Lue lisää

Ok, alku oli sekavaa tekstissäni, tarkoitin sillä että monella on se tilanne että kun nakki on taskussa, koira ei tee mitään. Mutta tuon alun jälkeen kirjoitin seuraavaa josta nyt mielestäni aika hyvin käy ilmi mitä mieltä olen:

"Eli ei voi sanoa että on helppo kouluttaa jos se koira toimii vain ja ainoastaan sen makkaran perässä. Kyllä tolleriin, kuten koiraan kuin koiraan, pitää saada luotua sellainen suhde että se toimii opetuksen jälkeen myös ilman sitä herkkupalkkaa. Ei niitä nakkeja kuitenkaan koko ajan voi olla mukana. "

pohdin vain kirjoitti:

Ok, alku oli sekavaa tekstissäni, tarkoitin sillä että monella on se tilanne että kun nakki on taskussa, koira ei tee mitään. Mutta tuon alun jälkeen kirjoitin seuraavaa josta nyt mielestäni aika hyvin käy ilmi mitä mieltä olen:

"Eli ei voi sanoa että on helppo kouluttaa jos se koira toimii vain ja ainoastaan sen makkaran perässä. Kyllä tolleriin, kuten koiraan kuin koiraan, pitää saada luotua sellainen suhde että se toimii opetuksen jälkeen myös ilman sitä herkkupalkkaa. Ei niitä nakkeja kuitenkaan koko ajan voi olla mukana. "

Lue lisää

ENSIN IHAN YLEISESTI OTTAEN:
Ennen kuin hankkii tolleri tai ylipäätänsä minkään koiran, kannattaa sopia muiden perheenjäsenten kanssa mitä koira saa ja ei saa tehdä sekä mitä käskyjä sille opetetaan, koska jos kaikki opettaa erilailla, koira menee äkkiä siitä sekaisin. Ja silloin opetus ei ole johdonmukaista, tällöin koirasta voi tulla tottelematon hyvinkin helposti. Samalla pitää olla tietty kuri, mutta se ei tarkoita etteikö koiraa kohtaan voi olla lempeä ja kannustava. Itse ainakin olen tällä tavalla saanut molemmista pennuista aika hyvin tottelevaisia. Eikä kumpikaan ole ollenkaan dominoiva ihmisiä kohtaan, ehkä toisiaan, muttei koskaan ihmisiä.

Minulla on siis narttu (1v ja 2kk) ja uros (8kk). Hyvin tulevat toimeen keskenään, eikä kumpikaan ole agressiivinen, dominoiva, sairas tai mitään muutakaan mitä jotkut tuossa aikaisemmin kirjoittivat. Kaikki riippuu ihan koiran koulutuksesta ja miten sitä "rangaistaan", jos se tekee jotain väärin. Jos koiraa rankaisee väärin, niin silloin siitä voi hyvinkin tulla todella dominoiva, agressiivinen tai jopa todella pelokas ja arka muita ihmisiä/koiria kohtaan.

Tolleri on herkkä luonteinen koira, jos sitä esim. lyö, suuttuu kaikesta pienestä (siis liian paljon ja agressiivisesti) tai kohtelee koiraa muuten kaltoin, niin toki koirasta silloin tullee "mielenvikainen". Monet ihmiset unohtaa, että koira on pentu siihen asti että täyttää vuoden tai oikeastaan kaksi. Ei pentu osaa vielä kaikkea ja vielä vähemmän jos sille ei opeta kunnolla, eikä siihen aina ruokaa tarvitse, se voi olla uusi lelu tai sitten olet itse todella kannustava ja innostunut asiasta, niin koirasikin on ja tietenkin koiraa pitää muistaa kehua paljon, niin se tietää että se on tehnyt oikein. Opettamisessa ja oppimisessa voi kestää aikaa, mutta sekin on koira/omistaja kohtaista. Ja niinhän sitä sanotaan että koirasta tulee samanlainen kuin omistajansa ;)

Jos koiralle antaa tarpeeksi aktiviteetteja, on rauhallinen ja kärsivällinen sekä johdon mukainen koirasta, niin myös tollerista, tulee aivan ihana, iloinen, aktiivinen, tottelevainen, uskollinen ja rauhallinen kumppani.


SITTEN VASTAUS SINULLE TOLLEREISTA: (eli minun oma kokemus, minu omista hauvoista)

Tutu on välilä hieman adhd koira, eli käy ylikieroksilla, mutta ei se enää niin paljon ku sillo ihan pentuna. Pentu se on kyllä vieläki ja paljon on vielä opittavana. Onhan se tolleri aika vaikea opettaa, mutta sen kanssa tulisi toimia kärsivällisesti ja rauhallisesti, koska se on vilkas koira. Tutu on muuten rauhallinen, leikkisä ja iloinen pikku hauva ja tykkää ihmisistä ja muista koirista, kun olen sen opettanut kohtaamaan muitakin kuin minut ja perheeni.

Tutulla ainakin on vietti hoitaa ja suojella, varsinkin minua kun sen omistaja olen, mutta kyllä se muitakin ihmisiä tottelee, tottakai ei ihan samallalailla kuin minua, mutta sehän on toki ymmärretävää. Tutu harvemmin haukkuu, ellei kuulee jotain aivan outoa ääntä mitä se ei tunnista, mutta lopettaa kyllä kun komentaa.

Erityisesti Tutu tykkää lapsista, sillä narttuna on kuitenkin se hoiva vietti olemassa. Tietysti tämänkin koira kohtainen, mutta jos koira tottuu lapsiin pennusta pitäen, niin ei silloin pitäisi ola mitään ongelmia. Tutu on kova kerjämään, mutta senki se oppi hoidossa ollessaan, kuin se pentuna jotain oppii niin se ei ihan heti unohdu. Eli ei kannata ikinä antaa hauvalle pöydästä tai jos itse syö niin yhtään mitään, edes pienintäkään murusta.

Sitten on tämä pikku poika Miro, joka on kyllä jo kasvanut Tutun ohitse, vaikka nuorempi onkin. Miro on taas ihan omanlainen pikku veijari. Miro on paljon rauhallisempi, mutta halukkaampi pureskelemaan leluja ja tietenkin pentu intoa täynnä, myös leikkimään Tutun kanssa. Eikä Miro uroksena ole yhtään agressiivinen. Mirolle kukaan ei ole opettanut kerjäämistä, joten sitä se ei tee. Miro on enemmän pomotteleva, mutta vain Tutua kohtaan, muttei minua, koska en anna sen sitä tehdä. Voisin kertoa enemmänkin Mirosta, mutta siitä tulisi niin pitkä juttu :)

Tolleri kyllä on aktiivinen ja sen kanssa pitää käydä aika useasti lenkillä. Itse käyn 4-5 kertaa päivässä, joskus pieniä ja joskus isoja lenkkejä. Annan hauvojeni olla joskus vapaana, Tutu tutkii omia teitään, mutta tulee takaisin huudettaessa tai viheltäessä, Miro samoin, mutta se ei lähde minusta niin kauas ja tarkistaa aina, että olen matkassa mukana. Koiran saa tulemaan ja kulkemaan sinun vierellä, jos annat sen ihan pennusta asti kulkea vapaana, lailisestihan koiranpantu saa pitää alle 5kk ikäisenä vapaana. Pentu on niin pikkuinen ettei se uskalla lähteä omistajastaan kovin kauas ja täten pysyttelee mahdollisimmin lähellä sinua eikä varmasti uskalla lähteä karkuun.

Itse asun kerrostalossa ja sielläkään ei ole mitään ongelmia tollerin kanssa. Tollerit haukkuvat yleisestikin hyvin harvoin ja minun tollerit haukkuu vain siloin kun eivät tunnista jotain ääntä, eli ne on hyviä vahtikoiria :)

Ainakin minun hauvat nukkuvat silloin kuin minäkin ja saattavat kyllä aamusta tulla herättelemään aamupisulle, mutta se nyt on ihan normaalia. Niillä pitää olla tarpeeksi leikkikaluja, että voi vaihdella aina välillä ja koira ei näin kyllästy leikkimään niillä ja vaihda kohdetta esim. sinun sohvaan. Minulla ei ole mennyt yhtäkään huonekalua tai mitään muutakaan vaikka, omistan kaksi tolleria!

Siinä kai tärkeimmät asiat. Ainakin minun mielestä. Eli jos teillä on aikaa (varsinkin pentu vaiheessa, sillä se on tärkein) ja olette valmiita huolehtimaan, vilkkaasta ja iloisesta veijarista. Oli se sitten narttu tai uros, molemmat sopivat hyvin lapsi perheeseen ja esim. kerrostaloon sekä ovat todellakin hyviä viemään sinut lenkille :) Suosittelisen ehkä narttua, koska siitä tulee pienempi kokoinen kuin uroksesta. Tollerit luonteeltaan minusta ovat aivan ihania!

tollerien omistaja kirjoitti:

ENSIN IHAN YLEISESTI OTTAEN:
Ennen kuin hankkii tolleri tai ylipäätänsä minkään koiran, kannattaa sopia muiden perheenjäsenten kanssa mitä koira saa ja ei saa tehdä sekä mitä käskyjä sille opetetaan, koska jos kaikki opettaa erilailla, koira menee äkkiä siitä sekaisin. Ja silloin opetus ei ole johdonmukaista, tällöin koirasta voi tulla tottelematon hyvinkin helposti. Samalla pitää olla tietty kuri, mutta se ei tarkoita etteikö koiraa kohtaan voi olla lempeä ja kannustava. Itse ainakin olen tällä tavalla saanut molemmista pennuista aika hyvin tottelevaisia. Eikä kumpikaan ole ollenkaan dominoiva ihmisiä kohtaan, ehkä toisiaan, muttei koskaan ihmisiä.

Minulla on siis narttu (1v ja 2kk) ja uros (8kk). Hyvin tulevat toimeen keskenään, eikä kumpikaan ole agressiivinen, dominoiva, sairas tai mitään muutakaan mitä jotkut tuossa aikaisemmin kirjoittivat. Kaikki riippuu ihan koiran koulutuksesta ja miten sitä "rangaistaan", jos se tekee jotain väärin. Jos koiraa rankaisee väärin, niin silloin siitä voi hyvinkin tulla todella dominoiva, agressiivinen tai jopa todella pelokas ja arka muita ihmisiä/koiria kohtaan.

Tolleri on herkkä luonteinen koira, jos sitä esim. lyö, suuttuu kaikesta pienestä (siis liian paljon ja agressiivisesti) tai kohtelee koiraa muuten kaltoin, niin toki koirasta silloin tullee "mielenvikainen". Monet ihmiset unohtaa, että koira on pentu siihen asti että täyttää vuoden tai oikeastaan kaksi. Ei pentu osaa vielä kaikkea ja vielä vähemmän jos sille ei opeta kunnolla, eikä siihen aina ruokaa tarvitse, se voi olla uusi lelu tai sitten olet itse todella kannustava ja innostunut asiasta, niin koirasikin on ja tietenkin koiraa pitää muistaa kehua paljon, niin se tietää että se on tehnyt oikein. Opettamisessa ja oppimisessa voi kestää aikaa, mutta sekin on koira/omistaja kohtaista. Ja niinhän sitä sanotaan että koirasta tulee samanlainen kuin omistajansa ;)

Jos koiralle antaa tarpeeksi aktiviteetteja, on rauhallinen ja kärsivällinen sekä johdon mukainen koirasta, niin myös tollerista, tulee aivan ihana, iloinen, aktiivinen, tottelevainen, uskollinen ja rauhallinen kumppani.


SITTEN VASTAUS SINULLE TOLLEREISTA: (eli minun oma kokemus, minu omista hauvoista)

Tutu on välilä hieman adhd koira, eli käy ylikieroksilla, mutta ei se enää niin paljon ku sillo ihan pentuna. Pentu se on kyllä vieläki ja paljon on vielä opittavana. Onhan se tolleri aika vaikea opettaa, mutta sen kanssa tulisi toimia kärsivällisesti ja rauhallisesti, koska se on vilkas koira. Tutu on muuten rauhallinen, leikkisä ja iloinen pikku hauva ja tykkää ihmisistä ja muista koirista, kun olen sen opettanut kohtaamaan muitakin kuin minut ja perheeni.

Tutulla ainakin on vietti hoitaa ja suojella, varsinkin minua kun sen omistaja olen, mutta kyllä se muitakin ihmisiä tottelee, tottakai ei ihan samallalailla kuin minua, mutta sehän on toki ymmärretävää. Tutu harvemmin haukkuu, ellei kuulee jotain aivan outoa ääntä mitä se ei tunnista, mutta lopettaa kyllä kun komentaa.

Erityisesti Tutu tykkää lapsista, sillä narttuna on kuitenkin se hoiva vietti olemassa. Tietysti tämänkin koira kohtainen, mutta jos koira tottuu lapsiin pennusta pitäen, niin ei silloin pitäisi ola mitään ongelmia. Tutu on kova kerjämään, mutta senki se oppi hoidossa ollessaan, kuin se pentuna jotain oppii niin se ei ihan heti unohdu. Eli ei kannata ikinä antaa hauvalle pöydästä tai jos itse syö niin yhtään mitään, edes pienintäkään murusta.

Sitten on tämä pikku poika Miro, joka on kyllä jo kasvanut Tutun ohitse, vaikka nuorempi onkin. Miro on taas ihan omanlainen pikku veijari. Miro on paljon rauhallisempi, mutta halukkaampi pureskelemaan leluja ja tietenkin pentu intoa täynnä, myös leikkimään Tutun kanssa. Eikä Miro uroksena ole yhtään agressiivinen. Mirolle kukaan ei ole opettanut kerjäämistä, joten sitä se ei tee. Miro on enemmän pomotteleva, mutta vain Tutua kohtaan, muttei minua, koska en anna sen sitä tehdä. Voisin kertoa enemmänkin Mirosta, mutta siitä tulisi niin pitkä juttu :)

Tolleri kyllä on aktiivinen ja sen kanssa pitää käydä aika useasti lenkillä. Itse käyn 4-5 kertaa päivässä, joskus pieniä ja joskus isoja lenkkejä. Annan hauvojeni olla joskus vapaana, Tutu tutkii omia teitään, mutta tulee takaisin huudettaessa tai viheltäessä, Miro samoin, mutta se ei lähde minusta niin kauas ja tarkistaa aina, että olen matkassa mukana. Koiran saa tulemaan ja kulkemaan sinun vierellä, jos annat sen ihan pennusta asti kulkea vapaana, lailisestihan koiranpantu saa pitää alle 5kk ikäisenä vapaana. Pentu on niin pikkuinen ettei se uskalla lähteä omistajastaan kovin kauas ja täten pysyttelee mahdollisimmin lähellä sinua eikä varmasti uskalla lähteä karkuun.

Itse asun kerrostalossa ja sielläkään ei ole mitään ongelmia tollerin kanssa. Tollerit haukkuvat yleisestikin hyvin harvoin ja minun tollerit haukkuu vain siloin kun eivät tunnista jotain ääntä, eli ne on hyviä vahtikoiria :)

Ainakin minun hauvat nukkuvat silloin kuin minäkin ja saattavat kyllä aamusta tulla herättelemään aamupisulle, mutta se nyt on ihan normaalia. Niillä pitää olla tarpeeksi leikkikaluja, että voi vaihdella aina välillä ja koira ei näin kyllästy leikkimään niillä ja vaihda kohdetta esim. sinun sohvaan. Minulla ei ole mennyt yhtäkään huonekalua tai mitään muutakaan vaikka, omistan kaksi tolleria!

Siinä kai tärkeimmät asiat. Ainakin minun mielestä. Eli jos teillä on aikaa (varsinkin pentu vaiheessa, sillä se on tärkein) ja olette valmiita huolehtimaan, vilkkaasta ja iloisesta veijarista. Oli se sitten narttu tai uros, molemmat sopivat hyvin lapsi perheeseen ja esim. kerrostaloon sekä ovat todellakin hyviä viemään sinut lenkille :) Suosittelisen ehkä narttua, koska siitä tulee pienempi kokoinen kuin uroksesta. Tollerit luonteeltaan minusta ovat aivan ihania!

Lue lisää

Sinulle tollerien omistaja, en lainkaan kiellä etteivätkö sinun koirasi olisi ihania kaikille toivottavasti ne omat ovat:-)
Mutta asiaan sinä kuten moni muukin "aloittelia" kehuu ja ylistää omaa koiraansa vaikka todellisuudessa kaikki on ne hyvää taikka pahaa ovat reilun vuoden ja alle vuoden ikäisen koiran kohdalla vasta edessäpäin!
Luonne testeihinkään ei oteta alla 2v koiria koska ne ovat vielä lähes pentuja niiden luonne ei todellakaan ole vielä sitä mitä se tulee olemaan, eikä tietenkään kestä myöskään sitä paineistusta mitä testeissä on.
Mutta jos puhutaan koirien luonteista ja luonne ongelmista niin pennun kohdalla harvoin voi edes puhua luonneongelmasta.
Yleensähän nämä tolleri urosten ongelmat alkaa siinä murrosiässä reilun vuoden kohdalla ensin yleensä ne vähän kokeilee jolloin omistajan pitäisi puuttua asiaan tässä kohdassa se vielä on mahdollista korjata melko helposti, mutta jos saavat rauhassa alkaa pomottaa niin yleensä omistaja herää siinä 2-3v ikäisen koiran agressiiviseen käytökseen jonka jälkeen on sitten vuorossa ongelmakoirakouluttaja tai eläinlääkärin piikki.

katsoppa tuiskuvaaran kennel. oli söpöjä vauveleita

koira hullu kirjoitti:

katsoppa tuiskuvaaran kennel. oli söpöjä vauveleita

Katsottu on ja todella söpöjä pentuja olivat:-)
Nää kyllä taitaa olla jo löytäneetkin uuden kodin ja meille ei kyllä tule lonkkavikaisen uroksen jälkeläistä.
Mä olen kyllä super tarkka terveys asioista! Ja lisäksi huomasin että en löytänyt mistään vanhempien PRA testi tuloksia, toivottavasti on se sentään kunnossa.

AnSu94 kirjoitti:

Katsottu on ja todella söpöjä pentuja olivat:-)
Nää kyllä taitaa olla jo löytäneetkin uuden kodin ja meille ei kyllä tule lonkkavikaisen uroksen jälkeläistä.
Mä olen kyllä super tarkka terveys asioista! Ja lisäksi huomasin että en löytänyt mistään vanhempien PRA testi tuloksia, toivottavasti on se sentään kunnossa.

Lue lisää

Meillä on tolleri, ikää nyt 10kk.
Aivan ihana koira, oon tosi tyytyväinen että otin ekaksi koiraksi tollerin.
Ei hauku, tosi sosiaalinen, ei vedä hihnassa, oppii temput nopeasti eikä muuten oo edes tuhoa tehnyt.
Meidän tollerillamme on ainakin tosi pehmee luonne. Pyrin käymään sen kanssa vähintään kerran päivässä metässä että se saa juosta vapaana ja purkaa siinä energiaa, muuten sitten tiellä. Välillä tulee kyllä päiviä jolloin käyn vaan metässä ja koirahan on erittäin tyytyväinen kun ei oo hihnassa tarvinnu kävellä. :) Ja kotikoiraksi siis otin, ehkä sitten kun on ikää tullut lisää ja rauhottunut niin vois miettiä jos rupeis harrastamaan jotain. Niin ja joo koulutusta ei sinänsä tarvinnu, mitä nyt täyty näyttää kuka on pomo ja pienenä vein sitä puolen tunnin välein takapihalle et se oppis minne ne tarpeet oikein tehdään ja jo noin 4kk ikäsenä se ei enää tehny sisälle. :) Eli jos pennun ottaa ni mielellää kantsis se laittaa just kesäks jos vaa on lomaa et ehtis opettaa.

15+16 kirjoitti:

Meillä on tolleri, ikää nyt 10kk.
Aivan ihana koira, oon tosi tyytyväinen että otin ekaksi koiraksi tollerin.
Ei hauku, tosi sosiaalinen, ei vedä hihnassa, oppii temput nopeasti eikä muuten oo edes tuhoa tehnyt.
Meidän tollerillamme on ainakin tosi pehmee luonne. Pyrin käymään sen kanssa vähintään kerran päivässä metässä että se saa juosta vapaana ja purkaa siinä energiaa, muuten sitten tiellä. Välillä tulee kyllä päiviä jolloin käyn vaan metässä ja koirahan on erittäin tyytyväinen kun ei oo hihnassa tarvinnu kävellä. :) Ja kotikoiraksi siis otin, ehkä sitten kun on ikää tullut lisää ja rauhottunut niin vois miettiä jos rupeis harrastamaan jotain. Niin ja joo koulutusta ei sinänsä tarvinnu, mitä nyt täyty näyttää kuka on pomo ja pienenä vein sitä puolen tunnin välein takapihalle et se oppis minne ne tarpeet oikein tehdään ja jo noin 4kk ikäsenä se ei enää tehny sisälle. :) Eli jos pennun ottaa ni mielellää kantsis se laittaa just kesäks jos vaa on lomaa et ehtis opettaa.

Lue lisää

Ole tietenkään koiraansa opettaa omistajaansa taluttavia koiria on aivan liikaa.Mikään koira ei osaa kunnolla edes perustottelevaisuutta opettamatta.

1 labbis kirjoitti:

Ole tietenkään koiraansa opettaa omistajaansa taluttavia koiria on aivan liikaa.Mikään koira ei osaa kunnolla edes perustottelevaisuutta opettamatta.

Mä olen ainakin huomannut että saksanpaimenkoirat on yleisimmin ne joita ei oo kunnolla koulutettu.
Meidänkin koiran kimppuun saksanpaimenkoira kävi kun siltä petti kaulapanta ja on muuten hiton agressiviinen koira, kuten myös se nuorempi saksanpaimenkoira. Nää sitten vaa tokas että se siks kävi kimppuun koska koiramme on alffauros. No aijaa? Menin sitten toisen koirani kanssa ohi saksanpaimenkoirasta joka ei todellakaan ole mikään alffauros ja tää saksanpaimenkoira piti jälleen niin hitonmoista rähinää että mun koira katto ihan ihmeissään. Joku hermovika varmaan koirilla, kantsis pistää kuonopannat ettei tarvii pelätä kun kävelee ohi että jos nyt jotain tapahtuukin. Yleensä kyllä purin kääntymään muualle jos mahdollista.

Öööh.. kirjoitti:

Mä olen ainakin huomannut että saksanpaimenkoirat on yleisimmin ne joita ei oo kunnolla koulutettu.
Meidänkin koiran kimppuun saksanpaimenkoira kävi kun siltä petti kaulapanta ja on muuten hiton agressiviinen koira, kuten myös se nuorempi saksanpaimenkoira. Nää sitten vaa tokas että se siks kävi kimppuun koska koiramme on alffauros. No aijaa? Menin sitten toisen koirani kanssa ohi saksanpaimenkoirasta joka ei todellakaan ole mikään alffauros ja tää saksanpaimenkoira piti jälleen niin hitonmoista rähinää että mun koira katto ihan ihmeissään. Joku hermovika varmaan koirilla, kantsis pistää kuonopannat ettei tarvii pelätä kun kävelee ohi että jos nyt jotain tapahtuukin. Yleensä kyllä purin kääntymään muualle jos mahdollista.

Lue lisää

Kuonokopat siis.. ja *pyrin

Öööh.. kirjoitti:

Mä olen ainakin huomannut että saksanpaimenkoirat on yleisimmin ne joita ei oo kunnolla koulutettu.
Meidänkin koiran kimppuun saksanpaimenkoira kävi kun siltä petti kaulapanta ja on muuten hiton agressiviinen koira, kuten myös se nuorempi saksanpaimenkoira. Nää sitten vaa tokas että se siks kävi kimppuun koska koiramme on alffauros. No aijaa? Menin sitten toisen koirani kanssa ohi saksanpaimenkoirasta joka ei todellakaan ole mikään alffauros ja tää saksanpaimenkoira piti jälleen niin hitonmoista rähinää että mun koira katto ihan ihmeissään. Joku hermovika varmaan koirilla, kantsis pistää kuonopannat ettei tarvii pelätä kun kävelee ohi että jos nyt jotain tapahtuukin. Yleensä kyllä purin kääntymään muualle jos mahdollista.

Lue lisää

"Mä olen ainakin huomannut että saksanpaimenkoirat on yleisimmin ne joita ei oo kunnolla koulutettu. "
Voe voe, ja kaikista tuhansista ja taas tuhansista suomalaisista saksanpaimenkoirista olet nähnyt....öööö.. kaksi?? Siinähän sitä jo onkin otantaa kerrakseen.
Kannattaisi tutustua aiheeseen saksanpaimenkoirien koulutus Suomessa, niin selviäisipä tuokin asia.

Nakkikoulutuksesta: kaiken palkkaamisen tarkoitus koulutuksessa on opettaa koira tekemään toivottu tehtävä ja motivoida se. Makupalalla se saadaan kyllä oppimaan, aivan kuin pallolla tai purupatukalla palkkaamisenkin avulla. Mutta vasta riittävä määrä toistoja takaa rutiinin ja todellisen oppimisen, kun koira on ehdollistunut suorittamaansa tehtävään. Satojen toistojen jälkeen jo pelkkä tehtävän suoritus on jo itsessään koiralle palkinto. Tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että koiran koulutus ei ole hätähousujen hommaa, eikä suorituksia myöskään pysty tekemään täysin varmoiksi pelkällä makupalalla.
Siksi nakinpalan seuraaminen ei vielä ole alkeita kummempaa. Ja vaikka ne nakit pysyisivät taskussa, niin koiran hajuaisti kyllä kertoo, että siellä ne ovat, mutta jos niitä ei anneta vielä koulutuksen alkutaipaleella olevalle koiralle, sen mielenkiinto herpaantuu, ja sitten hermostuu ohjaajakin. Sitten valitetaan, kuinka vaikea koira on, kun sitä ei kiinnosta. Näitä tarinoita riittää.
Suomessa on aika paljon eri koirarotuja, mutta lähes kaikille on yhteistä se, että omistajat varoittelevat, kuinka vaikeita ovat ja ei missään nimessä ensimmäiseksi koiraksi. Jos kaikki näiden "vaikeiden" rotujen omistajat paneutuisivat tosissaan koiriensa koulutukseen, niin vaikeiden tapausten määrä ja puremistapauksetkin vähenisivät.