Mua ärsyttää päivä päivältä enemmän ja enemmän mun naisen välinpitämättömyys mua kohtaan.
Se sanoo rakastavansa mua,mutta senkin se osaa tehdä niin ettei se mua liikuta.
Useimmiten kuulen ne *minä rakastan sinua* sanat rakastelun aikana,mutten koskaan muulloin pyytämättä.
Eikä se tunnukkaan hyvältä jos joutuu pyytämään rakkaudentunnustusta naiseltaan.
Mä haluisin enemmän hellyyttäkin ja huolenpitoa siltä.Meillä on ystävä-naispariskunta jotka hellii toisiaan jatkuvasti pienillä ja isoilla eleillä.
Mä oon kateellinen niistä huomionsoituksista mitä ne antaa toisilleen:(
Aina melkein istuvatkin sylikkäin ja käsi silittelee hellästi niskaa tai selkää.
Mun naiseni ei koskaan silitä muutakuin sängyssä,on se kyllä rakastellessa tosi hellä ja huomioonottava..mutta se ei riitä mulle.
Tää on nyt vähän valivali-tekstiä,mutta ärsyttää kun tänäkin aamuna yritin saada siltä vastausta omaan rakkudentunnustukseeni.Se huikkas vaan nopeesti rakastan rakastan joo ja lähti.
Mitenköhän sitä sais sen hellemmäksi.Tiedetään ettei toista voi muuttaa,ja että aina ei saa mitä haluaa.Mä rakastan sitä tosi paljon ja sanonkin sen melkein jokapäivä,arkena enkä vain juhlana.
Mä pelkään että loukkaan sitä jos yritän sanoa sille et sen pitäisi muuttua.Kuullostaa kovalta ajatukselta että haluaisin rakastamani ihmisen olevan erillainen.Tietty kaikki ei vaan ole yhtä "lämpimiä" toisilleen vaikka rakastaiskin tosi paljon.
Miten paljon te hellitte naistanne ja annatte huomiota?
Ärsyttäiskö teitä jos kulta on jatkuvasti hakemassa huomiota,mua kyllä tykästyttäis jos mun kulta niin tekis.Tietty liian paljon on liikaa,mutta kun mä en tunne itteeni arvokkaaksi kullalleni kun se ei sano sitä mulle,eikä kovinkaan paljon halaile.Kun se on minä aina joka kädestä ottaa kiinni kadullakin ja jossain jos ollaan niin istun viereen.Naiseni ei pidä itsestäänselvänä kyläillessä että tulis mun viereen,vaan kyllä melken pitää pyytää "paikalleen".
No nyt mä annan ihan typerän kuvan itsestäni...
Joskus on kyllä tullut mielen kysyä,että en kai ole mikään riippakivi naiselleni.Mutta mä luulen että en niin paljon vaatisi huomiota jos se vähän enemmän huomiois mua.
Kiitti että jaksoit lukea,typerähän tämä juttu oli mutta hiukan helpottaa avautua.
Ja kyllä olen yrittänyt avautua naisellenikin,mutta siitä mitään tullut...
Joo joo
Rakastan rakastan!
141429
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Miten paljon te hellitte naistanne ja annatte huomiota? Paljon. Kääntäen, miten paljon hän? -
Voi, kuulostaa masentavalta jos naisesi ei pidä sinua hyvänä ja kertoo rakastavansa sinua ainoastaan sänkypuuhien aikana. Toivottavasti tämä rakkaus on aitoa.. Ihmiset toki ovat erilaisia ja osoittavat tunteitaan eri tavoin, mutta naisesi vaikuttaa vähän kylmältä.. Itse tykkään helliä tyttöystävääni koko ajan, ja hän tekee saman minulle, kerromme myös päivittäin tai joskus montakin kertaa päivässä, että rakastamme toisiamme.
siitä millaiseksi hän saa sinut tuntemaan. Sehän on rakkautta. Nyt susta ei tunnu hyvälle etkä tunne rakkautta konkreettisesti. Siitä siis saa sanoa. Ehkä hän ei ole tullut ajatelleeksi asiaa, kun itse ei kaipaa samanlaista, mutta se ei tarkoita etteikö hän voisi ja pitäisi ottaa sunkin tuntemuksia huomioon ja antaa sulle mitä haluat. En näe mitään mahdottomuutta haavessasi saada enemmän huomiota ja hellittelyä. Hänhän rakastaa sinua ja haluaa sinun onnea, miksi siis hän ei opettelisi uusille tavoille. Ei varmasti ole häneltä mitenkään pois opetella hellyyttä ja oppia miten sut tehdään onnelliseksi. Joten sano hänelle asiasta, ei sellaista suhdetta olekkaan joka ei silloin tällöin tarvisi muistutusta hellyydestä ja rakkaudesta. Sehän on suloista etä kaipaat häntä lähellesi, kuka moisesta voisi edes suuttua. Mitä tulee parisuhteessa hellittelyyn, niin me hellitellään vaihtelevasti. Mutta päivittäin, enkä minä ole ikinä kokenut sitä kauheana asiana jos rakkaani pyytää minua viereensä, tai syliinsä, tai halimaan jne.
minä uskon että rakkauden tulis olla helppoa ja itsestään selvää. Rakkauteen kuuluu hellyys , lämpö ja luonnollisesti rakastelua.Suhteeb alku voikin olla hankalaa ennkuin on päässyyt yhteisymmärrykseen ja usein naiset ovat ujoja eikä aluksi kehtaa sitä ja tätä. Kun suhde on vakaa asiat muuttuu helpoksi, ainakin tunne puolella. Mun täytyy sanoa että jos minun rakas ei huomioisi minua ja joutuisin vähän niinkuin anelemaan varmasti jättäisin hänet. Kylmältä kuulostaa! en millään jaksa uskoa että suhde kantaa jos täytyy anella.
helppo nakki enkä semmosta edes haluaisi.
Voisin antaa vähän erilaisen näkökannan tähän asiaan. Olen vähän kylmähkö ihminen, eli en ole suhteessa se, joka koko ajan kiehnää, on halimassa ja pusuttelemassa jne. Tämä ei tarkoita, ettenkö välittäisi tai rakastaisi ihmistä, jonka kanssa seurustelen, en vain ole kaikista lämpimin ihminen tällä osa-alueella. Ehdottaisin, että keskustelisit asiasta naisesi kanssa. Niin kuin joku jo edellä mainitsi, koska naisesi saattaa olla vähän niin kuin minä, ei hän tule välttämättä ajatelleeksi, että tarvitset enemmän huomiota. Itsekin olen havahtunut asiaan vasta, kun siitä on minulle sanottu. Vaikka toista ei voikaan muuttaa, on omia käyttäytymistapojaan täysin mahdollista muokata. Mikset vaikka näyttäisi yllä olevaa kirjoitustasi kumppanillesi, siitähän näkyy rehellisesti, mitä ajattelet. Jos minulle joku tekisi niin, yrittäisin varmasti huomioida enemmän sen ihmisen, jonka kanssa seurustelisin. Olen tehnytkin niin. Eli vaikka naisesi ei koskaan tulisi yhtä "lämpimäksi" kuin sinä, niin varmasti hänkin voi oppia lämpimämmäksi. Tuskin sinun täytyy häneltä mitään ruinata, vaan yksinkertaisesti vinkata, että haluaisit asioiden olevan erilailla. Tsemppiä, kyllä kaikki varmasti selviää.
"lämpimistä" sanoistasi:),ja muille kirjoittaneille myös. Ehkä näytänkin hänelle tämän mitä kirjoitin,huono puoli mussa on se että en saa ehkä tarpeeksi suutani avattua mitä hältä nimenomaan haluan. Hän taitaa olla juuri kaltaisesi ihminen,jollaiseksi itseäsi kuvailit.En kutsuisi kuitenkaan naistani kylmäksi jos hän todellakin vain on sellainen ihminen joka ei ole yhtä hellä ja tälläinen halipussailija kuin minä. No mutta kyllä mä kuitenkin koen että joudun ruinaamaan hältä huomiota.Sehän tässä ottaakin hermoon:( Aina ei haluaisi olla tökkimässä että hei kulta tarviin hellyyden osoituksia.Haluaisin häneltä sponttaania huomiota ja hellyyttä ilman erikseen pyytämättä.Että hän kulkiessaan ohitseni koskettaisi kättäni ja hipaisisi hiuksiani,vaikka olisi kuinka kiire. Tahtoisin häneltä paljon ja kuitenkin niin vähän...yritän keskustella hänen kanssaan ja toivon sydämmestäni että hän ymmärtää minua ja ottaa syliinsä...ja minä tunnen sen mitä olen kaivannut,vilpittömän ja sponttaanin rakkauden joka ei aina johda seksiin.Vaikkakin rakastelu on suurinta hellyyttä ja rakkautta toista kohtaan mitä voi olla.Pelkkä seksi ei tietenkään tunnu miltään muulta kuin kylmyydeltä,minun mielestäni.
Meillä rakastaminen on kyllä huomiota, sitä että toinen töihin lähtiessään jättää pöydälle viestin, missä i lovee ja muuta ihanaa lässyä. Ja asunnossamme kulkiessamme, ohimennen saatetaan toista vähän niskasta silittää. Eli muuallakin rakastetaan kuin sängyssä. Tiedän kyllä että tilanteessasi olevia pareja on, ja niitä tilanteita on pystytty korjaamaan. Eli ei muuta kun kerrot mitä haluat, millainen olisi ihanaa viestintää.. Kun sanot, ja hän ehkä hermostuu siitä, niin sit eiku toivomaan, että se oli rakentava keskustelu. Ja jos hän hermostuu, hän on myös kuunnellut, eli huomioimista sekin.
voihan olla että tyttöystäväsi ei vain osaa olla hellä ja huomaavainen?? Se lähtee jo hänen vanhemmistaan, jos eivät ole osanneet tunnustaa lapselleen rakkautaan.Tai jos hän on tullut hylätyksi tai torjutuksi kun hän on sanonut jollekkin rakastamalleen ihmiselle hellyyksiä. Varovaisuus ja pelko toisen menettämisestä? Kannattaa oikeasti kysyä häneltä missä mättää.Tee itse aloite ja koskettele häntä ohimennessäsi ja voit hämmästyä että hän saataa alkaa vastaamaan niihin hellästi? minulla itsellä oli katkera heterotausta jossa en voinut sietää kosketusta yhtään.Se vammautti ihoni ja kosketushalukkuuteni.On kestänyt vuosia että kestän edes nukkua naiseni vieressä.Nyt olen tervehtymisessäni onneksi jo niin pitkällä että suorastaan kaipaan hänen hipaisuja ja hellyyttä!Saatika hänen vierestä heräämistä!!
joka joutuu myöntämään olevansa samanlainen kuin naisesi, mutta rakastan yli kaiken avokkiani. Olen kasvanut perheessä, jossa tunteita ei osoitettu mitenkään, ei halattu jne. eli hellyys & läheisyys olivat minulle täysin vieraita asioita. Olisi ollut melkoista, jos tuosta vain olisin pystynyt tunteitani osoittamaan. Vaikka olen kova puhumaan ja kirjoittamaan, niin hellittelysanat ovat minulle tajuttoman vaikeita sanoa ja typerästi kuvittelen, että se, että teoin osoitan tunteeni riittää. Kaiken lisäksi tai kenties loogisesti olin myös erittäin ujo ja arka nuorempana, joka ei ainakaan ole helpottanut asiaa. Jos rakkaani sanoisi minulle, että jos en ala halailemaan ja rakkauttani toistelemaan, niin saan lähteä, pakkaisin tavarani kaikesta rakkaudesta huolimatta. Näin siksi, että sellaisessa ei puututtaisiin luonteeseeni... Eikö kuitenkin minullakin ole oikeus olla sellainen kuin olen ja kuitenkin teen töitä asian eteen, mutta tuskallisen hitaasti etenen. Kai tämä olisi kompromissin paikka, joka ei tarkoita sitä, että tehdään niinkuin toinen haluaa : )
aapeen nainen on saanut(ja saa edelleen muiltakin kuin aapeelta)lapsuudessaan hyvin paljon rakkautta,ollut perheen ja suvun lellikki.Hän ei osaa enää arvostaa huomioimista ja hellyyttä jota itse on saanut aina ja paljon. Hänelle ei ikäänkuin ole erityisen ihanaa hellitelyt sun muut.Ne on hänelle päivänselvä juttu,jota ei tarvitse pyytää eikä odottaa. Aapee sen sijaan on jäänyt aina vähälle huomiolle,siitä johtuu hänen huomion ja hellyyden kaipuu/puute. Siksi hän hakee kumppaniltaan päivittäistä rakkaudenosoitusta,koska nyt hänellä on kerrankin luotettava ja turvallinen ihminen lähellä. Aapee ja hänen naisensa eivät kohtaa tässä asiassa ja heidän pitää ehdottomasti puhua! Varmasti yhteiymmärrys löytyy ja aapee saa enemmän rakkautta osakseen. Näin haluan uskoa.
" Olen kasvanut perheessä, jossa tunteita ei osoitettu mitenkään, ei halattu jne. eli hellyys & läheisyys olivat minulle täysin vieraita asioita. Olisi ollut melkoista, jos tuosta vain olisin pystynyt tunteitani osoittamaan. Vaikka olen kova puhumaan ja kirjoittamaan, niin hellittelysanat ovat minulle tajuttoman vaikeita sanoa ja typerästi kuvittelen, että se, että teoin osoitan tunteeni riittää." Olen niin samaa mieltä, tähän voisin vielä lisätä, ettei ole mitenkään typerää osoittaa konkreettisesti rakkauttaan ja vasta sillä tavalla osoitetun rakkauden ymmärrän ja osaan tulkita rakkaudeksi. Ja ap:lle vielä, että se, että sanoo rakastellessa "rakastavansa" saattaisi nimenomaan tarkoittaa sitä, että seksi on hänelle tapa ilmaista rakkauttaan. Minusta sitä ei pitäisi väheksyä ollenkaan, kuulun itse juuri niihin, jotka eivät harrasta seksiä ollenkaan ilman rakastavia tunteita. Ja luultavasi en ehkä osaisikaan olla, jos toinen koko ajan pehmoilisi jotain... tosin voisin lojua tuntikausia toisen vierellä ihan mitään sanomatonta tv-ohjelmaa tuijotellen - vaikka yleensä en katso telkkaa juuri ollenkaan. Mutta tämä kertoo kaiken myös lyhyistä suhteistani, monet ovat varmaan luulleet - kun eivät ole vielä tunteneet minua- , että etsin vain seksiä - kun sitä en nimenomaan hae... Voisin kirjoittaa mapillisen kauniita rakkausrunoja eräälle.. mutta sain hänelle soperrettua vasta eron jälkeen rakastavani häntä - yhden ainoan kerran. Että näin. Kukin ilmaisee itseään tavallaan ja yhteensopimattomuudesta tai siitä, ettei asiaa saa kommunikoitua joutuu tosiaan maksamaan kalliin hinnan.
Hän ei ehkä osaa rakastaa ihan niinkuin minä haluaisin.Jotakin kolahti tässä sun kirjoituksessa,pisti miettimään... Nyt aion keskustella hänen kanssaan,hänen ehdoilla,ehkä hänellä on jotakin kipeää taustalla. Mulla on hirmuinen rakkaudennälkä,olenkohan painostanut häntä liikaa?Itse en kuitenkaan aio muuttua "kylmemmäksi" häntä kohtaan.Mä kyllä koskettelen häntä ohimennen ja "tavaramerkkini" on suukko niskaan,josta tiedän hänen pitävän.Kuitenkin koen etten itse saa samaa...menee taas saman jauhamiseksi. Mutta kiitos kaikille ja lopetankin täällä asian setvimisen. Täytyy hehkuttaa tässä vielä eilisiltaa...katsoimme telkkaa vierekkäin,olin aivan syventynyt ohjelmaan.Yhtäkkiä tunsin hänen kätensä kevyesti polvellani.Se silitteli hiljaa reittäni,niin hiljaa että melkein huomaamattomasti.En edes uskaltanut katsoa häneen,ettei hän lopettaisi. Ajattelin että jos nyt vastaan hänen eleeseen ja alan hakemaan lisää hellyyttä,niin hän menee lukkoon tai jotenkin pelästyy... Pieni ele häneltä merkkas mulle niiin paljon,koska hän ei niin usein tee.Ehkä hän opettelee hellyyttä jos vain maltan antaa hänen tehdä se itse! Hyvää alkavan kesän odotusta!Aurinko paistaa ja elämä on ihanaa:) Rakastan rakastan niin paljon elämäni naista
tavata kavereita, jokka on toistensa kimpussa kokoajan. Vois kuvitella, ettei ne sitten kotonaan mitään teekkään. Tommonen "näyttäminen" ei musta o ollenkaan asiallista.