Siinä kysyttiin kumpa perheessä ona paremmin vakuutettu, auto vai lapsi!
Nyt kysyn minä.
Kumpi isälle on tärkeempi uusi nainen vai lapsi?
Kumman isä jättäisi elämästään pois jos saisi toisen niistä valita.
Yksi mainos telkussa vähän aikaan
sitten oli hyvä
22753
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Mies voi pitää hyvät suhteet lapseensa ja saada samalla uuden naisen kanssa perheen. Se on todellisuutta johon sinunkin Lissu pitäisi herätä. Näistä kahdesta ei tarvitse joutua valitsemaan. Toki on varmasti näitä idioottimiehiä jotka hylkäävät perheensä eivätkä halua olla lapsiinsa yhteydessä. Mutta sitten on myös näitä, jotka parisuhteen päättymisen jälkeen kantavat velvollisuutensa lapsiaan kohtaan ja ottavat heidät osaksi uutta perhettään johon usein kuuluu myös uusi nainen. Mikäli exänä sattuu olemaan Lissu niin homma ei liene helppo, mutta oikeuden päätöksellä sovittuja tapaamisia ei Lissukaan voi estää. Ja silloin isä voi viettää lastensa ja uuden perheensä kanssa yhteistä laatuaikaa.
sotkeutumasta meidän elämäämme. Kukaan meistä ei ole naikkosista ollut kiinnostuneita, eikä he ole meillä koskaan käyneet. Lapset eivä ole koskaan heitä halunneet nähdä eikä mies ole niitä väkisin meille tuonut. Me emme tarvi heitä elämäämme. Jos niin huonosti olisi käynyt, että naikkoset olisivat olleet elämässämme, ei meidän asiat olisi näin hyvin. Mies itsekin tiesi, että hänen naikkoset ovat lapsillemme huonoa seuraa, eikä ole heitä meille tuonut. Ei sen puoleen, meille i ole mitään asiaa tulla lattioita likaamaan. Nyt lapsemmeovat aikuisia, ja nauravat isän naikkosille, ja ihmettelvät, kuinka isä heidät jätti ja vaihtoi naikkosiin. Onneksi ei ole tarvinnut tapella,koska mies itsekin ymmärtää lastensa parhaan.
Sillä sinulla ei ole valtaa estää mitään. Exäsi olisi voinut esitellä naikkosensa ihan rauhassa lapsillesi ja -kuvittele- lapsesi olisivat saattaneet jopa pitää heistä!
Mulla ei ole sitä pelkoo. Jos olisi niin, enpä olisi enää lasten elämässä mukana. Sanoin että saatte valita, joko isännaikkoset tai minä. Tein reilun tarjouksen. Lapset valitsivat minut, tiesinkin sen, mutta annoin heidän tehdä valintansa. Minä olisin häipynyt kokonaan lasteni elämästä jos naikkoset olisivat tulleet meille. Onneksi niin ei käynyt, ja olen saanut nähdälasteni kasvavan aikuiseksi. Olisi kauhee ajatus, etten tuntisi omia lapsiani jos vastan tulisivat nyt, jos olisivat naikkoset valinneet seurakseen.
- jos tuollaisia olet pistänyt heidät päättämään. Lasten huostaanotto sinulta olisi ollut todennäköisesti tarpeellinen, sillä et millään muotoa ole ajatellut lasten parasta tässä asiassa.
Isähän tässä huono on joka lapset hylkää.
Naikkosten tulon lasten elämään olet estänyt ja ilmeisesti olet estänyt myös miekkosten ilmestymisen lasten elämään. Nehän vain sotkisivat sinun ja lasten elämän sekä lattiat. Minusta on tärkeää että lapset näkisivät kotona rakkauden mallin. Saisivat huomata miten aikuiset ihmiset välittävät toisistaan ja lapsista. Kotoahan lapsi saa mallin omaa aikuisuutta ja perhe-elämää varten. Kyllä minä toivon löytäväni vielä rinnalleni ihmisen joka antaisi paljon uutta minun ja lasten elämää. Onneksi isänsä luona näkevät aikuisten ihmisten suhdetta ja kanssakäymistä. Ja kenties vielä jonain päivänä tässä kotonakin.
Kerros meille kaikille, että mitens se miehesi on lapset "hylännyt" jos kerta heitä kuitenkin tapaa?
En tiedä ketään yhtä kylmäveristä kiristäjää kuin sinä.
perusteella aivan kelvoton äiti. Lapset isälle tai huostaan anoa oikea ratkaisu. Mutta uskon kuitenkin ettet noin ole käyttäytynyt purat vaan pahaa oloa ja huonoa itsetuntoa täällä oikeassa elämäss varmaan ihan kelpo ihminen joka ymmärttää että naikkosista huolimatta isä yhtä tärkeä kun äiti ja äidill ei oikeutta asettaa lapsille mittään tuon tyyppisiä kiristyksiä.
Voisko tosiaan tähän kysymykseen SAADA vastauksen?!???!!!
jätetä ja hylätä kenekään takai. Isä lapset hylkäsi ja on todella huono malli lapsilleen. Jos mis vaihtaa lapset ja puolison uuteen naikkoseen, niin se on niin huonoa käytöstä isältä että siihen ei pidä mennä mukaan. Meillä kiellettiin naikkosten läsnäolo eikä meille ole asiaa. Heiltä halusin lapseni suojata, ettei tulisi ilmi riitoja ja haukkuja lapsiini.
Alan olemaan tähän naikkoseen kyllästynyt. Vuodesta toiseen samat tarinat. Johan ne sinun lapsetkin ovat eläkkeellä.
Eikös ex-miehesi maksa elarit niinkuin pitää ja tapaakkin lapsiaan sopimuksen mukaisesti? Mitäs HYLKÄÄMISTÄ tuo tuommoinen muka on?!???!
virheellinen koska tuollaista vastakkaisasettelua ei ole. vastaan silti jos elämä ja kuolema kyseessä tietysti lapset. Vastaappa sitten itse kumpi äidille tärkeämpi 1 - onneliset lapset joilla hyvä suhde isäänsä ja mahdolliseen isän uuteen puolisoon (joka siis edesauttaa miehen onnellisuutta) 2 - keinoin millä hyvänsä siittä kiinni pitäminen että isä saa tavata lapsiaan ainoastaan luopumalla omasta suhteessa saaadusta onnesta, eli kiristää isää onnettomaan tilanteeseen vain pönkittäkseen omaa pahaa oloaan ja siten saattaa lapsetkin vanhempien avioeroa isompaan tuskaan. kumpi sinulle äitinä tärkeämpi??
Lapsi ja uusi nainen voivat molemmat olla täysin miehen elämässä, ei siinä valintaa tarvitse tehdä. Isä joka on sitoutunut lapseensa ja huolehtinut hänestä entisen avioliiton aikana, huolehtii yleensä eronkin jälkeen lapsista kun isälle antaa siihen mahdollisuuden. Sovitut tapaamiset jos isä etäisä pitävät huolen isän ja lasten suhteen säilymisestä. Toki on isiä jotka uuden onnen huumassa unohtavat olevansa isiä mutta eiköhän heitä ole kuitenkin vähemmistä eroisistä. Toivon ainakin niin.
Mua sitten jaksaa ihmetyttää tällänen kilpaileminen - tätäkö nämä täällä ilkeästi kirjoittelevat exät ovat ennen eroa perheessä tehneet; julistaneet kumpi on tärkeämpi ja rakkaampi, puoliso vai lapsi!?! :O Miehen lapset (miehen lapsi yhteiset lapset) ovat silmäteriä, rakkaimmat ihmislapset maailmassa ja hänellä on vanhemman vastuu heistä kasvattaa heidät maailmaan, näitä kaikkia lapsia on odotettu, rakastettu, huolehdittu ja itketty pyörällä kaatumiset, rakkaushuolet jne. Minä taas olen jakanut toisena aikuisena arjen hänen kanssaan kymmeniä vuosia ja olen ihan mahottoman rakas, tukipilari, keskustelutoveri ja rakastettu. Tunnen hänet aikuisena paremmin kuin omat taskuni ja toivottavasti tulevaisuuden kiikkustuolikamuni, jonka kanssa ilolla muistella menneitä. MITEN näitä ihmisiä voidaan verrata ja samaistaa?? Kyseessä on puoliso, rakkaussuhde, toisessa kyse vanhemman ja lapsen välisestä suhteesta, kummatkin niin arvokkaita että yhtäkään heistä tuskin kukaan täysipäinen ihminen tahtoisi laittaa kakkossijalle kun jok ikinen on ehdottomasti ykköspallin arvoinen. Aika hurjaa, jos joillakin on oikeasti tuollainen asenne - ei taideta olla vielä kypsiä vanhemmiksi ja puolisoiksi, jos tarvitsee oikeasti rankkailla ihmisiä - oli kyse ero/uus/ydin/mikälieperheestä.
Ei nuo ole vertailukelpoisia vaihtoehtoja, päinvastoin jopa! Oikeinkin mainio systeemi voi tulla kun nuo molemmat yhdistää.
hiton kysymys tää on. Onneksi ei tarvitse valita vaan voi pitää molemmat elämässään...
Jos uusi eukko alkaa mäkättää, lemppaan hänet pihalle, j aotan ex vaimon takasin. Minun lapsiani ei sanailla rumasti.
paljastaa sut Lissu/Maireksi? "j aotan" tyypillinen Lissu/Mairen kirjoitus virhe.
Meidän perheessä on vakuutettu molemmat. Auton vakuutukset on vaan huomattavasti kalliimmat kuin lapsen. Siihen toiseen kysymykseen vastaan näin: Jos olisin aikanaan vaatinut mieheltäni, että hänen pitäisi valita lapsensa ja minun väliltä, olisin minä saanut lähtöpassit. Jos taas lapsen äiti olisi alkanut kiristää lapsen tapaamisilla, ettei isä saisi mennä uudelleen naimisiin ja olla onnellinen, olisi lapsi jäänyt. Onneksi meidän perhekuvioissamme ei ole "lissuja" vaan täyspäisiä järkeviä aikuisia (sekä tietenkin niitä lapsia), joten tällaiseen kysymykseen emme ole joutuneet missään vaiheessa miettimään ratkaisuja. PS. Meillä on muuten myös kotivakuutus.