lite girl

6. päivystäjä kirjoitti:

Compeed Hän oli erikoisin tapaamani ihminen. Nyt hän on poissa, eikä missään tunnu olevan mitään järjellistä sisältöä. En näe enää asioiden uusia puolia, sillä hän oli luonnostaan näyttänyt niitä minulle huvittuneen viihteellisenä sormi lähes jokaisessa kadunkulmassa ja vaatteenriekaleessa kiinni. Olen kuin sokea. Ne kohdat, joissa hän puolestaan ei nähnyt mitään, kiinnostivat minua ja tutkin niitä tarkasti - lähes mikrobiologisella pieteetillä. Eräs näistä aiheista oli hän itse. Hän rakasti ruokaa, viiniä ja elämää. Ja minä olin hänen ruokansa, viininsä ja elämänsä. Minun oli tutkittava itseäni ymmärtääkseni häntä ja hänen rakkauttaan minuun. Avaimet häneen olivat olleet koko ajan omissa käsissäni. Ja jos ymmärtäisin mikä ja millainen minä olin, niin silloin ymmärtäisin hänet ja hän saattaisi avautua minulle. Olen yhä sitä mieltä, että me emme lopulta sopineet yhteen. Sellaisen huomaa niissä hetkissä, kun toinen vajoaa jonnekin ja jättää sinut yksin, istuu hotellihuoneen lepotuolissa ja katsoo ulos käsi leuallaan. Hän ei liiku. Ei liiku, vaikka paukauttaa vessanoven vasten karmia. Ulkona on toisen talon seinä, seinässä ikkunoita, ikkunoiden takana ihmisiä. Niin perkeleen ulkomaalaista on kadulta kuuluva näkymätön sisäsiittoinen meteli. En koskaan tavannut ketään hänen suvustaan. Ainoa kontakti oli puhelimitse hänen siskonsa, joka ei asunut kaupungissa vaan maaseudulla. Puhelu oli kuin mikä tahansa neuvottelupuhelu täysin yksinkertaisesta asiasta. Kaikki sovittiin. Ja kun suljin puhelimen, tiesin, etten tapaa häntä tai hänen lapsiaan, tomaattejaan tai miestään koskaan. Tämä oli ensimmäinen hetki kun aloin hahmottua itselleni. Minä piirryin karkealla vedolla valkoiselle paperille ja saatoin arvostella ohikiitävän hetken jotain aivan uutta ja ihmeellistä. Jokin syntyi, pikkuhiljaa siirtyi näkymättömästä näkyväksi ja otti ensimmäisen askeleen kohti tilaa ja omien päätöksien parrasvaloja. Minussa kuoli lapsenomaisuus ja tajusin olevani yksin aikuisuuteni kanssa samassa huoneessa menneisyyteni vaatimusten kera. Seisoin huoneistossa, mutta olin porraskäytävässä, kadulla ihmisvilinässä ylittämässä torvea soittavien autojen välissä… kaikkea tätä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä