Suomen ruotsalaisuuden kantava voima ja turvatun tulevaisuuden takaajat löytyvät ruotsinkielisen vähemmistön perinteistä.
Suomen ruotsalaisten tärkeimmistä perinteistä kolme erottuvat muista selvästi omaksi ryhmäkseen.
Tärkein on kiistatta Kustaa Aadolfin päivä marraskuun 6. päivänä, toinen perinteisiin liittyvä suuri juhlapäivä on joulukuun 13. päivä, jolloin vietetään Lucian päivää.
Kolmanneksi tärkeimmäksi perinteeksi on viime vuosina noussut Markku T. Hyypän tutkimukset Suomen ruotsalaisten paremmasta terveydestä, sosiaalisesta yhteisöllisyydestä, varakkaammasta suvusta, puhumattakaan ruokavaliosta, jotka ovat mahdollistaneet ruotsinkielisille terveemmän ja pitemmän elinkaaren kuin suomalaisille.
Markku T. Hyypän tutkimukset ovat näytelleet merkittävää osaa Suomen ruotsalaisen itsetunnon kohottajana. Tutkimusten esitteleminen sanomalehdissä ja yleisradion ohjelmissa vuosittain useampaan eri otteeseen on taannut sen, että siitä on muodostunut Suomen ruotsalaisen perinteen vankkumattoman tukijalka.
Usko omaan PAREMMUUTEEN
perinnetietona
1554
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Suomen ruotsalainen on terveempi, iloisempi, pitkäikäisempi, rikkaampi, kauniimpi, viisaampi, sivistyneempi... Kansanterveyslaitoksen ylilääkäri, dosentti Markku T. Hyyppä vertaa Valituissa Paloissa suomenruotsalaisia kirjailija Tove Janssonin luomaan Muumiperheeseen, joka asustelee onnellisena laaksossaan. Muumit heräävät aamuisin aina iloisina, he pitävät kekkereitä, huomaavat kaikkein pienimmänkin elävän olennon, ja he löytävät Mamman kotiapteekista tepsivän rohdon kaikkiin vaivoihin. Muumeista kannattaa ottaa todella mallia, vaikka he puhuvatkin äidinkielenään ruotsia. Muistan lapsuudesta muumimamman hienon idean alkaa paistaa makkaraa muumitalon hiiltyneillä jäännöksillä, kun salama oli sytyttänyt kotitalon palamaan. Kellään muumilla ei ollut huolen häivää tästä huolimatta. Joskus myöhemmin joku antoi ymmärtää, että muumitalon rakensivat uudelleen muumien ympärillä asunut valtaväestö, joka puhui muumeille jotakin käsittämätöntä kieltä - suomea. Laki oli sellainen muumimamman maassa. Hyyppä kutsuu tätä muumimaailman hidasta elämäntapaa yhteisöllisyydeksi. Sosiologit kutsuvat tätä verkottumista sosiaaliseksi pääomaksi. Vain suomenkieliset luterilaiset kutsuvat tätä elämäntapaa työajalla lurvimiseksi - jotkut jopa laiskotteluksi (Laiskotellen, L. Mårtenson 1963). Maamme rajojen ulkopuolella "yhteisöllisyydeksi" nimitetty asia tulkitaan suoranaiseksi sorroksi valtaväestöä kohtaan.