Olen nelikymppinen, jolla todettiin vähän aikaa sitten toisessa munasarjassa kasvain ja toisessa laajentunut munarakkula. Lääkäri laittoi kiireellisenä leikkausjonoon, hypoteesina hyvälaatuisuus ja että ainakin toinen munasarja leikataan pois.Tilanne tarkistetaan leikkaukseen mentäessä.
Haluaisinkin tietää muilta vastaavan kokeneilta (leikattu 1 munasarja tai leikattu 1 munasarja ja kohtu sekä kaikki pois leikkaus)millainen kokemuksenne oli leikkauksen jälkeen, milloin tarvittiin hormonihoitoja, ym. Olen keskustellut asiasta muutaman naisen kanssa, osa on sitä mieltä että kaikki pois vain, mutta itse haluan mahdollisimman säästävän leikkauksen.Ainakin etukäteen tuntuu siltä, että minulta viedään naiseus tai että sisuksiini jää tyhjä aukko, jos kaikki poistetaan ja olen hyvin epävarma siitä kuinka hyvin hormonitoiminta voidaan korvata lääkityksellä. Kertokaa epätietoiselle, -luuloiselle kokemuksistanne !
Haluaisinkin tietää muilta vastaavan kokeneilta (leikattu 1 munasarja tai leikattu 1 munasarja ja kohtu sekä kaikki pois leikkaus)millainen kokemuksenne oli leikkauksen jälkeen, milloin tarvittiin hormonihoitoja, ym. Olen keskustellut asiasta muutaman naisen kanssa, osa on sitä mieltä että kaikki pois vain, mutta itse haluan mahdollisimman säästävän leikkauksen.Ainakin etukäteen tuntuu siltä, että minulta viedään naiseus tai että sisuksiini jää tyhjä aukko, jos kaikki poistetaan ja olen hyvin epävarma siitä kuinka hyvin hormonitoiminta voidaan korvata lääkityksellä. Kertokaa epätietoiselle, -luuloiselle kokemuksistanne !
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miltä itsestänne tuntuisi vastaavassa tilanteessa. Vai onko niin arka paikka tai ei kosketa , kun minkäänlaista kommenttia asiantiimoilta ei ole tullut. Voi voi. Kait halusin myös lukea mitä mielipiteitä ihmisillä on, sillä jäi lääkärissäkäynnin perusteella semmoinen olo (mieslääkäri), että kun sulla on normaalistikin runsaat kuukautiset niin voitaisiinhan se kohtukin ottaa pois ihan sen takia. Itsellä on vain semmoinen olo, että ei ne sisuskalut ole vain jokin uhkaava paha, jotka täytyy varmuuden vuoksi ottaa pois sieltä lillumasta
Itse olen 36 vuotias kolmen pojan äiti ja kävin viime viikolla gynepolilla. Lääkäri ehdotti suoraan kohdunpoistoa kun on monta myoomaa kohdussa ja runsaat kuukautiset. Ensi reaktio oli että onko pakko? Nyt asiaa muutaman päivän mietittyäni olen jo pikku hiljaa sillä kannalla että poistatan kohdun. Kuukautiset kestää 3 viikkoa kuukaudesta joten olo alkaa olemaan jo aika väsy. Leikkaus pelottaa ja olenkin kysellyt ihmisiltä mitä leikkauksen jälkeen. Tuttu hoitsu kertoi itseltään poistetun kohdun ja munasarjat oli saanut hormooneja 50 vuotiaaksi asti ja kaikki ok edelleen. Minulta ei tarvi poistaa munasarjoja joten hormoonitoiminta säilyy ennallaan loppuun asti. Tsemppiä. Oma leikkaus aikani on 12.5 siihen asti koitan selvitä tämän kamalan verimäärän kanssa.
Samoin tsemppiä itsellesi. Kait tässä vain täytyy hyväksyä tilanne. Huomasiko ystäväsi millaista eroa elämässään siirtyessään purkkihormooneihin, se kait tässäkin tilanteessa pelottaa, että miten tasapainottelu onnistuu ilman omaa hormonituotantoa.
kohdunpoisto minullakin. Ongelmani on noin 1,5 -vuotta sitten alkaneet erittäin kivuliaat kuukautiset. Endoa epäillään. Sain vahvoja lääkkeitä kipuihin, mutta muutaman kk:n jälkeen vatsani ei enää sietänyt niitä ja ylävatsakivut olivat lähes kuukautiskipujen luokkaa. Lääke vaihdettiin, mutta uusistakin tulee vatsakipuja, tosin ei ainakaan vielä tuskallisen kovia. Ehkäisytarvetta ei ole (munasarjat tukossa), joten en halua yrittää hormonikierukkaa, jonka vaikutuksesta kuukautiset voivat lähes loppua, mutta sivuvaikutukset ovat mahdollisia siinäkin. Nyt katsotaan miten jatkossa, kestääkö vatsa vai laitetaanko kohtu maljalle. Leikkaus tehtäisiin laparoskopisesti ja toipuminen on nopeaa, sairaalassaoloaika lyhyt. Minulla ei ole mitään ongelmaa siitä että kohtu otettaisiin pois, mutta leikkaus on aina riski ja en mielelläni siihen lähde, jos ei ole ihan pakko.
itse asiassa tuttuhoitaja sanoi että korvaavilla hormooneilla pärjää ihan hyvin se on kuulemma eniten omien korvien välistä kiinni...Tuohon en ota kantaa mutta se on itse niin perus positiivinen ihminen että se vaikuttaa myös ehkä asiaan.
Itse alan jo olemaan ihan valmista kamaa leikkauspöydälle ja onhan tuota sukuakin jo jatkettu ihan kiitettävästi, tilanne vois olla toinen jollei olis itsellä vielä lapsia. Onneksi tuli tehtyä ne aikoinaan silloin nuorena...
Heips!
Ajattelin kertoa oman juttuni...
Menin noin kuukausi sitten lääkäriin, koska vatsani kasvoi yhtäkkiä tosi isoksi. Ultrassa huomattiin, että toisessa munasarjassa oli kasvain, jossa valtava nesterakkula! Lääkärit pitivät lähes varmana, että on ihan tavallinen hyvänlaatuinen homma. Leikkausajan sain tosi nopeasti (tasan kaksi viikkoa sitten leikattiin), ja leikkauksessa todettiin, että kyseessä onkin munasarjasyöpä! Lääkärit olivat vähän ihmeissään, koska olen aika nuori kyseistä tautia ajatellen. Olen 31-vuotias.
No, nyt on siis toinen munasarja poistettu ja kahden viikon päästä on toinen leikkaus, jossa poistetaan toinenkin munasarja, kohtu, vatsapaita, imusolmukkeita ja vissiin umpisuolikin.
Mulla ei ole lapsia, mutta enpä ole niitä koskaan ajatellut hankkiakaan... Odotan innolla leikkausta, koska pääsen kätevästi eroon runsaista kuukautisista, ehkäisyongelmista, ym...
Naiseuteni ja seksuaalisuuteni ei kärsi "rojujen" poistosta yhtään! Päinvastoin, voin nauttia elämästä kuukauden jokaisena päivänä ilman ällöttäviä kuukautisia... =)
Niin, ja siitä syöpähommasta vielä sen verran, että kaikki ekassa leikkauksessa otetut koepalat olivat puhtaita, ainoastaan siinä poistetussa munasarjassa oli syöpäsoluja. Tilanteeni näyttää siis todella hyvältä, koska tuo toinen leikkaus tehdään vaan "varoilta", etten myöhemmin voi enää saada syöpää toiseen munasarjaan. Sytostaattihoitoja annetaan myös muutama kerta ihan vaan varmuuden vuoksi.
Tsemppiä sulle leikkaukseen! Naiseutesi ei todellakaan kärsi gynekologisien elimien poistosta!! Eihän se edes näy päällepäin... =)
Elämä on ihanaa!!
Moi,
laitanpa oman kokemukseni "hormonihoidoista". Itseltäni poistettiin kohtu syöpäkasvaimen takia n. 7 vuotta sitten. Olin alle 3-kymppinen , yhden lapsen hiljattain synnyttänyt ja toista odottamassa kun näin kävi. Varmuuden vuoksi sain vielä sädehoitoa, joka sitten tuhosi munasarjani toiminnat ja niinpä sitten monen mutkan ja tuskan jälkeen nekin poistettiin ja aloin käyttämään Estogeeniä vakitusesti.
Sillä pääsin kyllä lähes ennalleen, ei kuumia aaltoja, unettomuutta, mielialavaihteluja tms. inhottavaa. Mutta niinkuin tiedetään myös meillä naisilla on jonkin verran mieshormooneja, kuuluu siis ollakin, testosteroneja ja kun munasarjat poistetaan häviää samalla myös yksi tärkeimmistä testosteronin antajasta.
En tiedä onko sillä kaikille suurta merkitystä, itselläni huomasin melko pian , että jotakin "puuttuu".
Vaikka sanotaan, etä suurin osa esim seksissä tapahtuu korvien välissä niin haluaisin kyllä edelleen kokea sitä mitä elämäni oli aikaan kun munasarjani toimivat elikkä mitä ilmeisemmin myös testosteroneja muodostui luonnollisesti.
Onneksi, tänä päivänä, myös naisille voidaan antaa näitä mieshormooneja "lääkkeen" tavoin. Odottelen juuri "koekaniinina" tälläistä hoito.
Tsemppiä!
t. "hormoonihilda"
Kiitos viestistä. Kyllä tässä on ollut vähän tätä kypsyttelyaikaa, hyvä kun on tullut jo vastauksia. Aluksi ajattelin ettei kukaan vastaa minulle. Mulla leikkausjono oli kuukauden pituinen, menen leikkaukseen ensi viikolla. SE syöpäriski kait mullakin on olemassa, sillä molemmissa sarjoissa on jotain ja itse elättelen ilmeisesti illuusiota että mahdollisimman paljon säästyisi tässä vaiheessa, sillä toisen munasarjan kasvain on nesterakkula, joka on ilmeisesti puhjennut sillä on pienentynyt. Sitä vain yrittää pistää uuden asian edessä päätä pensaaseen. Suren kait sitäkin etten voi saada toista lasta, vaikka se joka tapauksessa jo iänkin puolesta alkaa olla ohi menneitä juttuja minulla. Mutta kait se on otettava vastaan mitä eteen tulee. Kuinka pian leikkauksen jälkeen sait tietää pahanlaatuisuudesta? Erityisen paljon voimia sinulle, kyllä tässä tuntee itsensä välillä aika surkuttelevaksi lärpäkkeeksi itsensä. Kun jaksaiskin olla tyytyväinen, että ovat löytäneet mitä ovat löytäneet ja nyt tilannetta hoidetaan sen mukaisesti
kertomasi näkökanta oli mielenkiintoinen, voitko täsmentää tällä palstalla mitä tarkoitit sillä että jotakin oli poissa ja mahdollisesti kertoa myöhemmin mitä vaikutuksia koekaniiniudesta testosteronihoidoissa oli?
niin jotakin tuntuu puuttuvan, elikkä jonkinmoinen vaikutus niillä mieshormoneilla eli testosteroneilla näyttää olevan mm. seksuaalisiin haluihin. Vaikka kuinka sanotaan, että "korvien välissä" tapahtuu suurin osa mutta uskon kyllä että hormoneilla on suuri merkitys. En ole ollut "nymfo" ennenkään, joten semmoisesta ei ole kyse.
Tavallaan puuttuu jonkinlainen "puhti", voisipa suomeksi sanoa myös että halu.
Toisaalta kaikkien leikkausten ja hoitojen jälkeen ei kyllä ensimmäisenä sänkyasiat tulleetkaan mieleen ja arvot muutoinkin muuttuivat.
Mutta nyt vuosien jälkeen usko ja luottamus elämään on palannut ja seksuaalisuuskin on edelleen osa minua, ihan luonnollisesti.
Vielä en ole päässyt kokeilemaan näitä testosteroneja mutta laitan toki kommentteja kunhan on ajankohtaista.
Joko itselläsi asiat on edenneet?
Tsemppiä