Ensimmäisen romaanikäsikirjoitukseni ykkösversio on valmis, ja olen luetuttanut sen parilla rehellisellä kirjallisuuden ystävällä.
Palaute oli molemmilta samansuuntaista: tarina on hyvä ja kiinnostava, mutta lauseet liian yksinkertaisia ja suoraviivaisia (ns. hyryismiä). Lisäksi molempien mielestä kirja oli liian tiivis ja lyhyt (n. 160 liuskaa).
Nyt siis tavoitteeni on lihottaa käsikirjoituksen luurankomaista versiota, mutta se tuntuu perin hankalalta. Minulle luontevin tyyli ilmaista itseäni on tiivis ja melko suora, nyt pitäisi sitten muuttaa suoria sanoja kiertoilmauksiksi, muokata tekstiä kuvailevammaksi, jne. Onko kenelläkään hyviä vinkkejä tähän työvaiheeseen?
Luurangon
lihottaminen
6457
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Paras keino on nyt lukea, lukea ja lukea että miten muut ovat tehneet, kuinka kuvailevat ja hankkia synonyymisanakirja tai ohjelma, joka suoraan ehdottaa sanalle synonyymiä koneella. Äläkä usko koskaan muita kuin kustannustoimittajaa ja kustantajaa.Itse tein sen virheen, että alkuun luetutin tekstiä ei-ammattilaisilla ja olisi jäänyt kirjat kirjoittamatta jos en olisi aikamoinen kovapää.Tekstin suhteen vain ammattilaisilla on sanojensa suhteen painoarvoa.
Katso tarinaa kuin elokuvaa, mitä kuvan laidoilla tapahtuu? Mene jokaisen henkilön housuihin, miltä henkilöistä tuntuu, miten he elehtivät, liikkuvat, ilmein tekevät todeksi tunteitaan.
Kuvaile, kaikilla aisteilla (myös tuoksut) - ympäristöä - olosuhteita - tunteita - jne Olen itse samassa vaiheessa - tarttisi lihottaa. Siis en tiedä vielä onko se noin, mutta aion koettaa. Laitan myös filosofointeja, milloin paikkaan passaa... Tottakai niiden pitää olla hyviä, tai muuten alennan tasoa - eli hiukan pitää "lainailla" viisailta siinä kohtaa, mutta muuttaa ne omikseni.
Samankaltaisia ajatuksia itsellänikin on. Tasapainon löytäminen tuntuu kuitenkin haastavalta. Mikä on liikaa, mikä liian vähän? Lisäksi itseäni vaivaa, että en ole kovin runollinen ilmaisussani: käytän ihan tavallisia sanoja, vertauskuvat usein ontuvat... En haluaisi tuottaa imelää tekstiä, mutta en myöskään puuduttavaa arkisten yksityiskohtien kuvailua arkisin sanoin.
Taidat viitata dekkarifantasiaasi. Runkoa on kirjallisuudessa,ei luurankoa,ellei Agatha Christiesta ole kyse.Lihaa luiden päälle voisi kelvata vertauskuvaksi,tarkoittaen adjektiiveja subjekteille ja n.e.Silti mauton lausahdus kirjallisuuspiireissä. Runko on kieli.Loput on mielikuivtuksen sublimointia.
Te kirjoittavat ihmiset kaikki, muistakaa pysyä lokeroissanne. Runko on runko eikä luuranko, ja jokainen muukin sana vain omassa ainoassa merkityksessään. Muu on kielletty. Ugh.