Kolmas lapsemme kastetaan parin viikon kuluttua. Mieheni sisko on lesbo (aiemmin ollut naimisissa miehen kanssa ja on kaksi lastakin), ja nyt mua jännittää, miten ristiäiset menevät. Mieheni sisko on kutsuttujen listalla siinä missä vanhoilliset sukulaiset sekä miehen että minun puoleltani. Ääripään mielestä homous johtaa helvettiin ja suvaitsevaisimmatkin pystyvät käsittelemään asiaa lähinnä homovitsien kautta, jossa mies hyppii kukkamekossa.
Ollaan mietitty jopa mieheni siskon kutsumatta jättämistä, sillä emme pidä hänestä muista syistä. Toisaalta sitten taas jos jätämme hänet kutsumatta, mieheni vanhemmat närkästyvät ja heti luullaan, että syynä on lesbous. Ja kälyn lapset ovat kuitenkin minun lasteni serkkuja joiden suhteen soisin pysyvän yllä. No olisihan se tavallaan helpotus sukulaisille, kun ei tarvitsisi pohtiakaan moista asiaa. Ja ainakin tekisi mieli kerrata parit pukeutumissäännöt tuon siskon avokin kanssa...
En ehdi muotoilla asiaa paremmin, kun täytyy kuskata toi konkkaronkka ulos ja joka nurkasta kuuluu huutoa. Mutta tulipahan nyt sanottua.
Lapsen ristiäiset
kolme äiti
473641
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 21 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Ja miksi kirjoitat tästä kaikesta lesbo-palstalle..? Meillä ainakaan ole koskaan ollu ongelmia ristiäisten/lesbouden/mun vanhoillisten sukulaisten/mun avokin suhteen..
ja siirtykää sille toiselle palstalle asiaa pohtimaan koska lesbous ei ollut aiheena tässä aloituksessa. Pimeää!
Onpa hienoa, että haluaisit lakaista koko asian maton alle ja melkeinpä leikkiä, ettei miehelläsi ole siskoa ollenkaan. Et taida yhtään ymmärtää kuinka loukkaavaa tuollainen toiminta on. Loukkaa siis meitä kaikkia miehesi siskosta nyt puhumattakaan. Minusta on hyvä, että joku vähän hämmentää soppaa, varsinkin silloin kun kysessä on noinkin konservatiiviset ja inhottavat ihmiset. Kuinka voisi oppia hyväksymään erilaisuutta, jos sitä ei koskaan joudu aidosti kohtaamaan? Jos menet tässä asiassa yli siitä mistä aita on matalin, niin et kyllä tule kuulemaan niitä kukkamekkohomovitsejä edes lapsiltasi tulevaisuudessa, sillä heistä kasvaa varmasti yhtä suvaitsemattomia kuin muistakin sukulaisistanne.
voin oikein nähdä millaisen kasvatuksen teidän lapset saa. Sinuna mä en olis huolissani kenekään avecin puketumisesta tai suuntautumisesta vaan siitä että vaikka asutte talossa, teidän ajatusmaailma on luolassa.
teillä tulossa. Onnea vaan kaikille osapuolille, olette varmasti ansainneet toisenne. Yök!
joskus tulevaisuudessa kävisi suuri tragedia ja olisitte koko teidän perhe, äiti, isä ja kolme lasta matkalla Porvooseen vastaavalla tavalla sukulaisperheenne ristiäisiin. Ajaa pamauttaisitte kohtalokkaan kolarin ja perheestänne jäisi kolme täysorpoa lasta tähän maailmaan ilman sinua äitinä ja miestäsi isänä. Sukujenne ja muiden läheistenne jotenkuten toivuttua menetyksestä poismenonne vuoksi tämä tuttavapariskuntanne eli lastenne isän, miehesi sisko ja hänen puolisonsa tahtoisivat ja tarjoutuisivat teidän kolmen lapsenne perheeksi, huoltajiksi. Ajanoloon vaikka sukulaisina adoptoimaan heidät. Lapsillenne läheisiksi tulleista aikuisista tulisi näin heidän vanhempansa biologisten vanhempien tilalle. Mahdollisesti tuossa perheessä jo olevista lapsista tulisi sisaruksia serkuilleen, joiden kanssa ovat kasvaneet ja varttuneet pienestä pitäen. Tämä koko kuvitelma mielikuvituksen siivin. Pohtisitko silloin siinä kuvitteellisessa tilanteessa, jos sinulla enää olisi sananvaltaa, miten menetellä? Miten muistelisit siinä tilanteessa, jos olisit olemassa, tätä tulevaa ristiäisjuhlaa ja sen vieraslistaa, pukeutumiskoodia, kuka ajattelee mitäkin kenestäkin, kenet valitset - kenet suljet sukujen ulkopuolelle, kuka menee helvettiin - kenen tie käy taivaaseen? Sulkisitko lapsenne sukujen ulkopuolelle vai sallisitko heidän tarjotun tilausuuden myötä käydä sukujenne ihmisten keskuudessa? Sinä voit nyt, taas tässä tien risteyksessä valita ja päättää. Sinä äitinä yhdessä miehesi, isän kanssa voitte päättää teidän perheen suhtautumisen ja tien. Te voitte vaikuttaa, ensiksi lapsiinne, ehkä myös muihin sukujenne ihmisiin. Ehkä se viakuttaa teidän elämänne kulkuun. Välitätkö enemmän mitä joku sinussa, teidän perheessä näkee vai mitä lapsenne vanhemmissaan näkevät?
Kiitos, mutta minulla on myös veli, joka on avioliitossa ja jonka kanssa olemme 100 kertaa enemmän tekemisissä kuin mieheni sisaren kanssa. Ja mieheni itse ehdotti, että jättäisimme hänen sisarensa kutsumatta. Enkä edes oikeastaan tiedä, kiinnostaako heitä ylipäätään koko ristiäiset.
Olisiko mahdollista jutella miehes siskon kanssa haluaako hän ylipäätään tulla,niinku arvelet?Anna miehes jutella kahdestaan siskos kanssa ja heidän ratkaista sun päänvaivas! Jos ei halua niin asiahan selvä,eikä sun ainakaan tarvii vaivata päätäs sen enempiä. Sitä paitsi musta vähän kuullostaa että sä suhtautuisit lesboon erillailla jos se olis sun sisko,eikä sun miehes!
Siis jutun pointtina oli se, että mua jännittää, miten saan palikat loksahtelemaan yhteen, kun pelissä on niin paljon liikkuvia osia. Yksi lesbopari vs suvaitsematon porukka sekä mieheni sisaren ja meidän välinen eripura. Todella ikävää valmistella lapsen ensimmäistä juhlaa, jossa keskipisteenä kuuluisi olla aivan joku muu kuin tällainen kränääminen. Ja todellakin helpoin vaihtoehto olisi jättää miehen sisko kutsumatta, mutta minusta se on jotenkin groteskia. Eli mun puolesta ristiäisiin pitää kutsua vaikka homo kukkamekossa, jos hän on vauvan eno tai setä. Ja se, miksi vastasin kärkkäästi tuohon edelliseen kommenttiin, johtuu täysin siitä, että minusta on epäsopivaa alkaa maalailla pienen vauvan äidille tuollaisia uhkakuvia. Puhutaan aiheesta vaikka vuoden kuluttua ja kuvitellaan, miten porukkamme voisi, jos minä joutuisin jättämään lapseni yksin maan päälle. Mutta nyt mielestäni aihe on todella huonossa saumassa. Tätä asiaa ei käsitä ennen kuin on itse synnyttänyt ja elää ko tapahtuman jälkimainingeissa.
Vastaavassa ajassa minkä olet käyttänyt jännittämiseen, itseksesi pohtimiseen ja tällä palstalla keskusteluun, saat tästä eteenpäin jännityksesi laantumaan ja selvitettyä tahdotteko kutsua kälysi juhliinne. Teidän juhlat, teidän kutsut, teidän ihmissuhteet. Ketään ei ole pakko kutsua. Kutsuttujenkaan ei ole pakko tulla. Sivullisten mielipiteistä ei tarvitse piitata. Teet niinkuin tahdot, siinä se.
Sähän sen itse kiteytit tässä, 'Todella ikävää valmistella lapsen ensimmäistä juhlaa, jossa keskipisteenä kuuluisi olla aivan joku muu kuin tällainen kränääminen.' Kasteessa lapsi otetaan seurakunnan jäseneksi, ristiäisjuhlat ovat tapahtuman maallinen ilmentymä, jossa lapsen läheiset iloitsevat tästä tapahtumasta. Vuosia myöhemmin ehkä samalla kokoonpanolla juhlistetaan konfirmaatiota, kasteen liiton vahvistusta. Sanot myös: 'Tätä asiaa ei käsitä ennen kuin on itse ...' Tässä yhteydessä lauseesi liittyy vanhemmuuden ymmärtämiseen, minkälainen vertauskuvallinen kertomus on sopivaa tai epäsopivaa esittää vanhemmalle. Hyvä että edes sinä ymmärrät ettei asioita käsitä ennen kuin itse on jotain. Toivot ymmärtämistä sinua kohtaan, olethan jälleen tuore äiti.
eronnut ja löytänyt uuden kumppanin. Antakaa hänen olla onnellinen. Toivottavasti sinä osaat tehdä oikean ratkaisun. Ehkä tarvitset miehesi sisarta joskus myöhemmin. Mitä tahansa voi tapahtua meistä jokaiselle. Rakkaus on elämässä tärkeintä: jos ihminen kokee ns. tosi rakkautta n. 1 - 5 krt elämänsä aikana, voiko sen antaa mennä ohi.
kun on itellä kans ristiäiset tulossa enkä osaa ollenkaan päättää miten pukeutuisin juhlaan, ensimmäiset ristiäiset kun omalla kohdalla ovat. Lapsi on oma ja minä olen lesbo. Vaimoni myös, perheemme toinen aikuinen. Eli olisiko sinulla hyviä ideoita?
Ei lesbot mitään lapsia arvosta ristiäisistä puhumattakaan. Kaikkihan ne pitää pelkkiä nimiäisiä, jossa joku nahkahousuihin pukeutunut homppeli kaataa vaaleanpunaista shamppanjaa lapsen päähän ja sitten bailataan neljään jossakin DTM:ssä. Lapsi on jo siinä vaiheessa viettämässä vuoroviikkoaan isänsä luona. Tuskin varsinkaan se avokki haluaa edes tulla!!
No ainakin mieheni sisko on kastattanut aikanaan omat lapsensa. Enkä usko, että se liittyy mitenkään siihen, että hän oli tuolloin hetero, ja nyt lesboaikana kaadetaan vastaavasti shamppanjaa päähän. En tiedä sitten, mitä puoliso ajattelee. Jos hän on joku kasteen vastustaja, niin kai hän sitten keksii jotain muuta tekemistä kastepäivälle.
Ihan vaan lyhkäsesti: Oon lesbo, en usko jumalaan. Viime kesänä serkkuni meni kirkossa naimisiin miehensä kanssa. Olin juhlaväen mukana, asiallisesti pukeutuneena, onnittelemassa pariskuntaa heidän suurena päivänä. Ja ei, en olisi mistään hinnasta jättänyt sitä tilaisuutta väliin, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä omien uskomuksieni kanssa! Vaikka ei usko johonkin juttuun, se ei tarkoita sitä, että niitä tilaisuuksia välttelisi. Jos kumppanini sisko saisi lapsen ja hänet kastettaisiin, tottakai oltaisiin paikalla kumpikin. Ja jos jonain päivänä itse saadaan lapsi, hänen nimijäisissä ei todella lotrata shampanjaa pienen ihmisen päälle!! Järki taas käteen, jooko.
ei tarkoita että ap:n kokemus jostain toisesta lesbosta on vallan erilainen kuin kokemus sinun kutsumisesta ristiäisiin.
että suurin osa aikuisista ihmisistä omaa jonkinlaisen tilannetajun! Toki on niitä, jotka ei vaan tajua ja surullista, jos tässä tapauksessa on siitä kyse. Musta on vaan älytöntä alkaa yhdistämään asioita. Jos on lesbo ja ei usko jumalaan, käyttäytyy yhden mallin mukaan eli aloittajan mielestä vain huonosti. Ei mikään ole niin mustavalkoista eikä lesbot ole yksi lauma samoin käyttäytyviä ihmisiä!
vaan kertoi oman tarinansa, tuntemistaan lesboista, jos joku yleistää niin ei ainakaan ap.
edellä vähän yleistykseltä tai ainakin olettamiselta haiskahti ja se ärsytti... Aloittaja kirjoitti siihen malliin, että jos siskon tyttöystävä mahdolisesti vastustaa kastetta, hän keksii kastepäivän ajaksi parempaa tekemistä (ei ole ihan sanatarkka lainaus aloittajan tekstistä, mutta ajatus sama). Entäpä, jos hän ei ole kastetta vastaan? Esim. musta kaste on turha, mutta jos joku mut sellaiseen tilaisuuteen kutsuu, menen tietysti. Kannattaisi varmaan ensin tiedustella asianosaisen kantaa asiaan.
" Enkä edes oikeastaan tiedä, kiinnostaako heitä ylipäätään koko ristiäiset." että tässä hän kritisoi koko lesbojen kiinnostusta ristijäisiin? Mikset vaan myönnä että sua vitutti että kaikki ei rakasta kaikkia varsinkin jos ne toiset on lesboja joita ei rakasteta? Mä tiedän monia lesboja joita en lesbona kutsuisi vähänkään sivistyneeseen tilaisuuteen. Niin se vaan on, kaikki ei ole salonkikelpoisia.
oikeastaan tulet kysymään vastausta ongelmaasi tältä palstalta? Jos tosiaan ongelmana on, että miehesi sisko käyttäytyy huonosti. Ei sillä ole tekemistä lesbouden kanssa.
heterotkaan salonkikelpoisia. Eikä homotkaan. Eikä transutkaan. Jne...jne...Huoh. Omg.
vaikka näytätte pistävän asioita vähän outoon järjestykseen. Aikuisena ihmisenä voi tehdä ihan ratkaisuja sen oman tuntemuksen mukaan. Älkää kutsuko. Jos joku urputtaa sanotte että sitten kun hän (urputtaja) pitää ristiäiset niin hän voi kutsua. On elämässä muitakin asioita kuin miettiä miten saa neliön menemään ympyrästä. Varmaan joku närkästyy aina jostain, jos sen asian perässä alkaa juoksemaan niin saa juosta koko elämänsä. Mitä jos järjestätte nyt vain mieleisenne ristiäiset, kutsutte ketä haluatte ja lakkaatte murehtimista muusta. Tekopyhyys ei vie minnekään, vain suurempii solmuihin. Ei teidän tarvitse kulkea jonkun paskajäykän perinteen mukaan jossa on kutsuttava koko kylä ja laitettava kalja käymään ja teurastettava sika jne. Ymmärrän että ajattelette että sukua ei kannata suututtaa ja onhan se helpompaa kestää yhdet juhlat kuin kuunella vittuilua kuukauden. Mutta aikuisena ihmisenä minä ja luulen että tekin, voitte päättää itse omista asioista, olla oman näköisiänne, omine tapoinenne. Se on vain rikkautta ei porukan pettämistä. Jonossahan osaa kulkea kuka vaan, mutta ne jotka kulkee omia polkujaan oppii vähän vahvemmiksi ihmisenä, hyvällä tavalla. Ottakaa nyt vallankumouksellinen asenne ja jättäkkää lesbot kutsumatta ja jos joku sanoo siitä niin siinä on esimerkki ihmisestä jonka mielestä pitää tehdä niin kuin pitää eikä niin kuin voi. Te voitte tehdä miten haluatte. Hyviä ristiäisiä, ilman stressiä. Pois kaikki niistä jotka sellaista aiheuttaa. Oli se sitten vaikka kuka.
millaisille ääliöille Luoja suo lapsia. Sääliksi käy, oikein tosissaan.
että sinä et näe puita metsältä.
Tämä asia tuli nyt selväksi.En tule ristiäisiin. Olisit keskustellut kanssani vaikka puhelimessa. Oli tosi mukava lukea mitä ajattelet minusta. Kaikkea hyvää teille.
tämä onkin juuri oikea palsta tulla valittamaan, että miehesi sisko on lesbo.Kuule sellaisia lesboja saattaa osua jokaisen kunniallisen pariskunnan lähipiiriin,ja asia pitää vaan hyväksyä,tai sitten ei,niinkuin sinä teet.Etkä edes pidä hänestä!oletko yrittänyt tutustua vai onko hänenkin vaatetuksensa kenties mielestäsi niin väärä että estää tutustumisenkin.
suhteen kertoo jo sen, ettet halua häntä kutsua.
On sullakin ongelma!
miten sanoa aikuiselle ihmiselle että voitko käyttäytyä ja pukeuta tilaisuuteen sopivalla tavalla. Ap:lle terkkuja ja ehkä sun ei kande kutsua. Sisko voi tulla kattomaan sitten muksua myöhemmin.
Ollaan muka suvaitsevaisia. Se, että näet vaivaa jonkun pukeutumisesta, paljastaa sinut. Ei millään pahalla, mutta oletkohan sellainen hetsku äiti, joka istuu muiden äitien kanssa hiekkalaatikon reunalla ja päivittelee "...sekin on lesbo...", "...ja vielä pukeutuukin niin...". Taidat katsella päästä varpaisiin? Jos et oikeasti pidä ihmisestä, miksi tuot esiin hänen lesboutensa, ja tulet tälle palstalle kyselemään?
olisi noin hieno ja tärkeä juhla tulossa kuin ristiäiset niin keskustelisin ihan omassa perhepiirissäni vieraiden kutsuvalinnoista. Minä en edes kutsuisi sellaisia joista en/emme pidä. Seksuaalisella suuntautumisella ei taas ole mitään merkitystä kutsujen suhteen. Normaalilla järjellä varustettu aikuinen ihminen osaa pukeutua ja käyttäytyä tilanteen mukaan,(oli suuntaus mikä tahansa). Olemme kumppanin kanssa jättäneet yhdet juhlat väliin siksi, että tietty lahko tuomitsee homoseksuaalisuuden ja lisäksi määrättiin tiukka direktiivi korujen ja pukeutumisen suhteen. Osallistuttiin kyllä lahjaan, josta ei edes kiitosta kuulunut.(yllätys se kiitos olisikin ollut!)Vaikeita asioita joskus nämäkin, kaikki olisi niin helppoa, kun ihmiset hyväksyisivät ensin itsensä ja sitä kautta toiset:)
voi jumatsukka. sehän on niitten vieraitten ongelma, miten ne keskenään toimeen tulee. jos mulla on juhlat, pyydän sinne itselleni rakkaita ihmisiä, miettimättä miten kukakin kenenkin kanssa siellä pärjää. jos haluuvat alkaa tukkanuottasille, nii ihan vapaasti. otat liikaa stressiä kaikesta, pääasia saattaa unohtua...en ymmärrä miten yksinkertasista asioista voi saada niin tolkuttoman monimutkasia. jäykkää meininkiä, huh...
äidin ja isän päätös ketä kutsua, mä en itse ainakaan kutsu ihmisiä joiden tiedän aiheuttavan hämminkiä, se pilaa oman juhlafiiliksen kun tietää että jossain vaiheessa rysähtää. Oli nyt kuinka ällöttävää tahansa ettei hetero kutsu lesboa juhliin niin mun mielestä kaikkein ällötävintä on ihmiset jotka ei osaa käyttäytyä edes muutamaa tuntia.
Lue kohta "Porvarit" eli Bourgeoisie kirjasta Days of Love, Nights of War. Sen saa ilmaiseksi netistä: http://www.daysofwarnightsoflove.com/ Siinä sanotaan, että porvarit ovat maapallon viimeisin barbaariheimo. Porvareiden tapoihin kuuluu olla huolissaan siitä, mitä muut ajattelevat heistä ja että he näyttäytyisivät mahdollisimman normaaleina. kaikki mikä rikkoo rutiinin on parhaimmillaankin epäilyttävää. Porvareilla on vapaa-ajan ongelma silloin harvoin kuin vapaa-aikaa yleensä on. Rakkaus ja himo ovat sairauksia koska ne voivat ajaa porvarin lauman ulkopuolelle. Voit riehua kun "sinun" jalisjoukkuesi voittaa, voit vuokrata hämärän videon tai juoda itsesi viikonloppuna känniin, mutta älä juokse, laula tai rakastele. Älä missään olosuhteissa myönnä haluavasi mitään muuta kuin mitä kaikki muut haluavat. Älä ota riskejä identiteettisi suhteen.
niputtaa asiat noin. Tietysti sillä saa jotain huomiota kun teilaa jonkun ryhäm, ihmisen tai aatteen. Minä uskon kuitenkin että me kaikki ollaan yksilöitä, minä uskon vielä siihen yksilölliseen tarkasteluun. Asiassa kuin asiasa. Jos alkaa käsitellä ryhmänä ihmisiä, menee itsekkin polulle jossa käyttäytyy kuin barbaari joka ei välitä kuka osuu tielle kun kirves laulaa.
Sellainen niputtaminen on porvarillista. Kirjan mukaan porvarit uskovat vakaasti, että on olemassa "yleinen mielipide", mutta todellisuudessa ei tietenkään ole olemassa yhtä yleistä mielipidettä eikä yhtä todellisuutta, vaan on monta. Alkuperäinen kirjoittaja on kuitenkin tuonut ilmi, että hänellä on kristillisfasistinen rituaali, johon kutsutaan sukulaisia, joilla aiemmin on ollut ihan anaalinen mielipide homoseksuaalisuudesta eikä tilannetajua olla mielipiteestään myöskään vaiti. Se on perin "porvarillista", sen mukaan mikä kirjan määritelmä porvareista on. Tällaisille ihmisille tärkeintä on jonkinlaisen perhekulissin vetäminen läpi, niin että kaikki näyttää niin kuin hammastahnamainoksessa. Ihmiset, jotka jollain tavoin rikkovat tuota kuviota, ovat pahoja, häiriintyneitä tai litteähiuksisia. Tätä nykyä myös eläimet kelpaavat, etenkin lokit ja valkoposkihanhet. Oma kokemukseni on se, että "suku" on yksikkö, jolla on merkitystä lähinnä vain siinä, että tuolta ne minun geneettiset sairauteni tulevat. Kirjan mukaan nuoret kapinoivat vanhempia porvareita vastaan siksi, että nämä porvarit pitävät yllä vallitsevaa järjestelmää, mutta erehtyvät luulemaan että kysymys on iästä. Sitten kun heidät nujerretaan, niin heistä itsestään tulee saman järjestyksen ylläpitäjiä. Muissa kulttuureissa tällainen nuorten nujertaminen järjestykseen ei ole normaalia. Jokainen porvariperhe on erillinen tunneyksikkönsä muista ja siellä avainsanana on niukkuus. Isä ja äiti joutuvat menettämään vapautensa hankkiessaan lapselle elatusta joten luontaisesta osasta ihmisen toimintaa on tehty sosiaalisen kontrollin mekanismi. Sen takia on pidetty yllä myös avioliittoa ja ydinperhettä. Oikeasti he tarvitsisivat ympärilleen verkoston sellaisia ihmisiä jotka välittävät jolloin heillä olisi vapaus toteuttaa omia unelmiaan. Jatkuva seksin, ruoan ja suojan saanti saa ihmisen pitämään näitä asioita tavanomaisina ja sen takia tylsinä, sillä näiden ajoittainen puute tekee niistä arvokkaampia. Porvarilta on jäänyt elämässä muutt tavoitteet saamatta siksi, että hänestä on tärkeää näiden tarpeitten turvattu saanti. Mutta kun näiden saanti on turvattu ne eivät tuota sen enempää mielihyvää kuin vastaavassa tilanteessa olevien vankien kanssa vietetty aika.
porvarillisuus josta sinä kirjoitit on niin pieni osa ihmiskuntaa että ihmettelen että koet sen noin voimakkaana. Luonnollisesti sulla on henkilökohtaiset syyt tuntea niin kuin tunnet, mutta mun näkökannasta sä elät samassa maailmassa kuin nämä porvarit. Jossain menneessä.
No, minulla on koko suku täynnä tällaisia porvareita. Lapsena toivoin tulevani huostaanotetuksi, nyt olen huomannut ilokseni että maailmassa on muunlaisiakin ihmisiä. Siteet sukuuni on poikki, mikä on ainoa tapa minulla elää niin etteivät ne aja minua mielisairauteen tai itsemurhaan. Valitettavasti en voi maistraatissa tehdä itsestäni täysin "suvutonta", mutta muuten voin sukurasitteen minimoida. Tästä syystä olen myös kommentoinut niin kipakasti alkuperäisen kirjoittajan viestiä. Porvarillista sukuani on kiittäminen myös siitä, että minulla on koko ikäni kestävä kapinallisuus. Heiltä ei nimittäin porvarillisuus ja siitä huokuva kylmä erilaisuuden halveksunta lopu koskaan. Sitä tukee tämä koko maailmankaikkeus. Jos sanotaan, että minä vähän saarnaan, niin se on OK, minä vähän saarnaan. Missään ovessa ei kuitenkaan lue ei zapatistoja, ei anarkisteja, ei autonomeja, ei punkkareita, ei hippejä, ei kommunalisteja, ei sukupuolen eikä seksuaalisuuden kyseenalaistamista, ei ateisteja. Sen sijaan esimerkiksi minun ovessani lukee: ei puhelinluetteloita, ei pizzamainoksia, ei mainoksia, ei ilmaisjakelua. Sinä et joudu maksamaan punk-veroa siitä hyvästä, että punkkia saa kuunnella ilmaiseksi, mutta YLE:n maksua joudut kohta maksamaan vaikka ei huvitakaan YLE:n propaganda. Toisin sanoen kaikkalta hyökkää maailmankuva, joka on minun omaa maailmankuvaani nähden täysin vastakkainen. Pitäisikö minun eristäytyä täysin. Kouluaikoina tein niin ja sain psykologisen diagnoosin, jonka lisäksi vanhempani ajattelivat, että minulla on asperger. Heti leimataan, heti ollaan aggressiivisesti kimpussa, ei saa olla edes yksin rauhassa. Niinpä minä olen omaksunut aktiivisen konfrontaation ja oman tilan haltuunoton tien. Vaihtoehto on se, että ainoa omaksi koettu tila jää ruumisarkkuun ja sekin vain 25 vuodeksi. Onneksi naru ei lopu terveysasemalta niin voivat sitten harsia minut kasaan jos ihmiset äityvät kovin väkivaltaisiksi. Parempi kuitenkin olla ikänsä kapinassa kuin ikänsä orjana.
on hyvinkin hyvä asia. Minä kyllä ymmärrän että suku on rasite kun se on ahdasmielinen. Itse olen jättänyt hyvin suuren osan sukua omaan rauhaansa enkä asialla päätäni vaivaa. Mutta en myöskään sen takia ole aikuisikääni jumissa asioihin jotka ei ole samalla linjalla mun elämän kanssa. Sä inhoat sukuasi ja silti sä annat niiden vaikuttaa suhun vieläkin noin paljon että siitä syystä jonkun ristiäiset on portti kauheuksiin ja se pitää tuomita. Ei se kuulosta sen vapaammalle käsitykselle elämästä kuin sun inhoamilla porvareila.
mutta nyt tiedän, se siis onkin asperger:)
"Sä inhoat sukuasi ja silti sä annat niiden vaikuttaa suhun vieläkin noin paljon että siitä syystä jonkun ristiäiset on portti kauheuksiin ja se pitää tuomita. Ei se kuulosta sen vapaammalle käsitykselle elämästä kuin sun inhoamilla porvareila." Joo, nämä oman suvun kauheudet ovat vielä liian tuoreessa muistissa että voisin ottaa neutraalin tai hälläväliä -kannan jonkun homofobisen suvun kristillisfasistiseen sukujuhlaan. Iskee heti kipuhermoon. Minä en tiedä, onko välinpitämättömyys tuollaisia kohtaan edes tavoiteltava tila, eikös muista ihmisistä välittäminen ole tosi myönteistä?
Noinhan se psykiatria toimii: lyödään leima päähän ja sitten toinen on ikänsä viallinen. Otapa huomioon, että se on sellaista "suden huutamista": kun kaikilla on jonkinlainen diagnoosi ja lääkitys, niin kukaan ei enää ota niitä mitenkään vakavasti. Vielä teikäläisten luona ramppaa asiakkaita, mutta kun ihmiset oppivat pois oravanpyörästä ja vapautuvat niin ei sitten enää. Joudutte niin kuin tekemään ihan oikeaa työtä.
"No, minulla on koko suku täynnä tällaisia porvareita. Lapsena toivoin tulevani huostaanotetuksi, nyt olen huomannut ilokseni että maailmassa on muunlaisiakin ihmisiä. Siteet sukuuni on poikki, mikä on ainoa tapa minulla elää niin etteivät ne aja minua mielisairauteen tai itsemurhaan. Valitettavasti en voi maistraatissa tehdä itsestäni täysin "suvutonta", mutta muuten voin sukurasitteen minimoida. Tästä syystä olen myös kommentoinut niin kipakasti alkuperäisen kirjoittajan viestiä. Porvarillista sukuani on kiittäminen myös siitä, että minulla on koko ikäni kestävä kapinallisuus. Heiltä ei nimittäin porvarillisuus ja siitä huokuva kylmä erilaisuuden halveksunta lopu koskaan. Sitä tukee tämä koko maailmankaikkeus." Niin, märehdi nyt sitten koko lopun elämääsi sitä mitä sulla on muksuna elo ollut! Auttaa varmaan helvetisti sun nykyistä elämää tollanen. Mutta jos se tuo sulle nautintoa ja tyydytystä niin siitä vaan.
Totean vaan.
olet oikeassa että muista ihmisistä välittäminen on myönteistä. Mulla se kauhea suku löytyy isän puolelta ja suhteeni isäänikin on lähinnä kuin olisin joku kaukainen tuttu. Kipuhermo on nuivettunut jo ajat sitten, ja joskus mietin että onko se vain helppo tapa selvittää tällaiset ongelmat, jättämällä ne ihmiset vain pois elämästä. Mutta mulle se on, mä aikanani kapinoin ja pistin vastaan. Sitten tajusin että mä tuhlaan omaa elämääni ja mielenterveyttäni ihmisiin jotka ei edes halua nähdä asioita minun kannalta. Siksi tavallaan näen että teet oikein, ja tavallaan minä luulen että sulla on moottori joka käy tietyllä tuskalla. Se että vedit lipun salkoon, oli minusta erittäin oiva tempaus, enkä minä sano mitään sinua kritisoidakseni. Koska jossain mun nuivettuneessa osassa mä tiedän että jos olisin vahvempi, mä suhtautuisin asihoin vähemmän niin kuin minä ja enempi niin kuin sinä.