Aina kun puhutaan sekarotuisten pennuttamisesta, alkaa joku rotukoirakasvattaja määkiä siitä, että vain he kasvattavat rotumääritelmän mukaisia pentuja, jotka parantavat rotua.. TÄH?
Rotumääritelmät, ja rodut itsessään ovat IHMISEN keksintöä. Jos luonto saisi valita, koirat lisääntyisivät vapaasti keskenään. Silloin ei myöskään olisi vakavia perinnöllisiä sairauksia läheskään niin paljon kuin nykyisin, saati sitten rotukohtaisia ongelmia, jotka johtuvat siitä että koirat on jalostettu sairaiksi "vastuuntuntoisten kasvattajien" toimesta. Eli jotka "parantavat" rotua. Katsokaa mopseja, englannin bulldogeja, cavaliereja. Ovatko ne hyviä rotuja? Chihuahoilla taas on sisäsiisteysongelmia, koska koira on jalostettu sairaalloisen pieneksi. Samoin synnytysongelmia jne.
Näyttelytoiminta on täysin sairasta touhua. Luonnotonta koiralle olla hallissa parin tuhannen muun kanssa. Sitten sen pitäisi antaa ventovieraiden lääppiä itseään, katsoa hampaat, turkki, kivekset jne.
Ja koiralta odotetaan robotin käytöstä näyttelyssä (eli luonnollinen murina, arkuus jne tuollaisessa stressaavassa tilanteessa on virhe).
Minä ainakin teetän pentuja sekarotuisellani, koska se on onnellinen kotikoira, joka saa elää koiran elämää metsälenkkeineen ja leikkeineen.
Koira on eläin, ei näyttelyesine.
Ihmeellistä vaahtoamista näyttelyttämisen tärkeydestä!
Sekarotuiset kunniaan
21878
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Lainaus: "Aina kun puhutaan sekarotuisten pennuttamisesta, alkaa joku rotukoirakasvattaja määkiä siitä, että vain he kasvattavat rotumääritelmän mukaisia pentuja, jotka parantavat rotua.. TÄH?" Heh - miten sitten sekärotuisen kasvattaja kasvattaa rotumääritelmän pentuja. Lainaus: "Jos luonto saisi valita, koirat lisääntyisivät vapaasti keskenään." Silloinhan kysessä ei olisi koira vaan villi eläin. Lainaus: "Luonnotonta koiralle olla hallissa parin tuhannen muun kanssa. Sitten sen pitäisi antaa ventovieraiden lääppiä itseään, katsoa hampaat, turkki, kivekset jne. Ja koiralta odotetaan robotin käytöstä näyttelyssä (eli luonnollinen murina, arkuus jne tuollaisessa stressaavassa tilanteessa on virhe)." Miten niin luonnotonta - koira on laumaeläin. Koiralla ei ole olemassa luonnollista agressivista käytöstä muita ihmisiä kohtaan, jotka eivät uhkaa koiraa mitenkään. Myös arkuus tuollaisessa tilanteessa on täysin ei-toivottu piirre. Kysessähän on koira, ns. ihmisen paras ystävä. Lainaus: "Minä ainakin teetän pentuja sekarotuisellani, koska se on onnellinen kotikoira, joka saa elää koiran elämää metsälenkkeineen ja leikkeineen." Mikä ihme saa sinut päättelemään, että nuo ovat rotukoiralta kielletyjä asioita?
Mielestäni koko rotumääritelmä-käsite voitaisiin hylätä.
"Minä ainakin teetän pentuja sekarotuisellani, koska se on onnellinen kotikoira, joka saa elää koiran elämää metsälenkkeineen ja leikkeineen." Koska seuraava koirani on rotukoira ja ajattelin muutaman kerran käydä sen näyttelyissä (kerran ainakin kokeilemassa), niin koiraltani on kielletty metsälenkit ja leikit? Hah, pellossa ja metsissä saa puolestani myöriä, jos siitä tykkää. "......saati sitten rotukohtaisia ongelmia, jotka johtuvat siitä että koirat on jalostettu sairaiksi "vastuuntuntoisten kasvattajien" toimesta. Eli jotka "parantavat" rotua. Katsokaa mopseja, englannin bulldogeja, cavaliereja. Ovatko ne hyviä rotuja?" Minusta koiran ostajien pitäisi tarkemmin syynätä valitsemansa rodun terveysongelmat ja valita juuri se kasvattaja, joka välittää myös rodun terveydestä. Esim. jos haluaisin ostaa cavalierin, niin tutkisin ja kyselisin tarkkaan tulevan pentueen vanhempien ja suvun terveystulokset. Jos kasvattaja ei näitä suostu kertomaan, niin en häneltä ostaisi pentua. "Chihuahoilla taas on sisäsiisteysongelmia, koska koira on jalostettu sairaalloisen pieneksi. Samoin synnytysongelmia jne." Kyllä ne pienikokoiset chihut menevät hyvin kaupaksi. Miksi chihuahoiden koko on mennyt pienemmäksi ja pienemmäksi? Pelkkien näyttelyiden takia? En usko. Osa ihmisistä, jotka ostavat chihuahuan, varsinkin nyt ja parina viime vuotena, haluavat nimenomaan laukkuun mahtuvan pienen koiran, jota voi sitten esitellä kuin uutta merkkituotetta. Onko se kasvattajien vika? "Sitten sen pitäisi antaa ventovieraiden lääppiä itseään, katsoa hampaat, turkki, kivekset jne. Ja koiralta odotetaan robotin käytöstä näyttelyssä (eli luonnollinen murina, arkuus jne tuollaisessa stressaavassa tilanteessa on virhe)." Mielestäni koiran tulee tottua siihen, että hampaat, kivekset ja muut tutkitaan. Varsinkin eläinlääkärireissut sujuvat paljon mukavammin, kun koira antaa koskea itseensä. Myöskään robottimaista käytöstä en ole huomannut koirilta, kun olen muutamaan otteeseen käynyt kannustamassa hoitokoiraani. Onkohan sitten toko- ja agilitykilpailutkin koiralle pahoja, koska sielläkin (varsinki tokossa) vaaditaan "robottimaista käyttäytymistä". Ja mielestäni ei ole oikein luonnollista murista stressaavassa tilanteessa, tulee jotenkin mieleen pelkopurija...?
"Osa ihmisistä, jotka ostavat chihuahuan, varsinkin nyt ja parina viime vuotena, haluavat nimenomaan laukkuun mahtuvan pienen koiran, jota voi sitten esitellä kuin uutta merkkituotetta. Onko se kasvattajien vika?" Mikään pakkohan ei ole pyrkiä kasvattamaan yhä pienempiä koiria. Kasvattajathan sen määräävät, mihin suuntaan koiria jalostetaan.
ei kysyntää "suurille chihuille", niin niitä ei ole järkevää kasvattaa.
"Minä ainakin teetän pentuja sekarotuisellani, koska se on onnellinen kotikoira, joka saa elää koiran elämää metsälenkkeineen ja leikkeineen." Periytyykö onnellinen kotikoiruus, metsälenkit ja leikit jälkeläisille? Vai miksi juuri niillä perustelet koirasi sopivuutta sukuaan jatkamaan? Luuletko, ettei keskiverto rotukoiralta löydy näitä vastaavia "ominaisuuksia"?
pahaa pelkään. ""Näyttelytoiminta on täysin sairasta touhua. Luonnotonta koiralle olla hallissa parin tuhannen muun kanssa. Sitten sen pitäisi antaa ventovieraiden lääppiä itseään, katsoa hampaat, turkki, kivekset jne. Ja koiralta odotetaan robotin käytöstä näyttelyssä (eli luonnollinen murina, arkuus jne tuollaisessa stressaavassa tilanteessa on virhe)."" -Arkuus koirassa minkä rotuinen tai roduton tahansa on paha virhe!! -Koiran kuin koiran tulee antaa käsitellä itseään, kuuluu jo peruskoulutukseen- -Koiran on oltava rauhallinen vaikkapa ruuhka-aikaan Moskovan rautatieasemalla- -Mistäs luulet niiden onnellisten koirien tulevan jotka ryhdikkäänä täynnä elämäniloa itsensä kehässä esittävät- -Viikossa on päiviä 7. Näyttelyitä hyvällä tuurilla viikossa 2. Missäs luulet niiden koirien viettävän ne viisi päivää? No kotonaan tietysti omistajan kanssa- -metsälenkeiltä ja maastosta ne lihakset haetaan, sinne näyttelyihinkin. Ei niitä robottina paikoillaan kerätä. Ei näyttelyssä pärjää sohvaperunat. Kateus on kamala tauti. Jos sua noin koville ottaa, hanki rekattu hyvistä linjoista oleva, jos sulle joku myy ja rahasi riittävät.
Maksoin sekarotuisesta koirastani 400 euroa. Saman verran maksoin rotukoirastani (kyllä, minulla on ihan rekattu rotukoira, jota voisi näyttelyttää, jos haluaisin). Rotukoirani tosin hankin muusta syystä kuin siitä, että se on juuri rotukoira (sattuipa vaan olemaan kotia vailla oleva aikuinen koira, jota alkuperäinen omistaja ei voinut pitää). Minulle koirat ovat täysin samanarvoisia. Ja molemmat kotikoiria, onnellisia sellaisia. Rahasta tässä ei ole kysymys, onko sinulla? Onko koira sinulle pelkkä statussymboli tyyliin "katsokaa, minulla on kallis rotukoira"? Maksavat sekarotuistenkin koirien eläinlääkärikäynnit ja laadukkaat ruoat siinä missä rotukoirienkin. Ja jos tietäisit jotain RODUISTA, tietäisit senkin, ettei ole joka rodulle luontaista antaa ventovieraiden lähestyä ja kosketella. Ja näitäkin rotuja silti näyttelytetään siinä missä muitakin. Ja koiran "elämänilosta" kehässä: myönnä jo, että näyttelytouhu on vain ja ainoastaan ihmisen mieliksi tehtävää. Koiralle se ei ole mitenkään välttämätöntä, vaikka ehkä moni koira pitää siitä siksi, että omistaja on hyväntuulinen kun koira pärjää. On toki sitten niitäkin, jotka kostavat koiralle huonon näyttelymenestyksen (ihan kuin se olisi koiran syy). Se jos mikä on sairasta.
Jos rotukoiria ei ole, vaan koirat saa vapaasti lisääntyä, kaikki koirat lopulta näyttää samalta. Ulkonäkö on sama kuin näillä kreikan kodittomilla. Mitään erityistä käyttöä koiralla ei ole, koska ei ole mitään erityistä viettiä. Kun esim. metsästäjä ottaa pennun, on se tuurissaan ajaako se jänistä vai ei. Haukkuuko se tai seisooko lintua. Jos se ei tee mitään näistä, ampuuko metsästäjä pennun ja etsii uuden sekoituksen "kokeiltavaksi"? Noin se menisi jos mitään rotua ei olisi. Mikä maailmassa on ihmisen keksintöä? Eikö ihminen ole kesyttänyt koiran, jalostanut... aivan kuin hevoset, lampaat, kanat, siat, naudat. Ihminen on keksinyt autot jne. Rotukoirien kasvattajille on näyttelyt ja me seropien kanssa tahdoimme jotain samaa, siksi on mätsärit =) Hyvä on, että koiran on oltava rokotettu (onpahan rokotukset kunnossa) ja koiran on oltava hyvässä kunnossa turkiltaan, massaltaan ja lihaksistoltaan. Silmien ja ihon on oltava terve, että se rotukoira voi pärjätä näyttelyssä ja seropini mätsärissä. Ja ei kai ole paha, että koiran opettaa siihen, että vieras tutkii sen? Voihan koiraa koskettaa vieras lapsi, eläinlääkäri voi tutkia sitä jne. joten hyvähän sen on oppia tutkittavana olemaan. Eikä sosiaalisuuskaan pahasta ole, hienoa että koiran voi viedä koiratapahtumaan =) Mitä pahaa on kouluttaa koiraa niin, että se joissakin tilanteissa tottelee "kuin robotti"? Ihailen enemmän tottelevaisia kuin kurittomia koiria. Miksi arkuutta pitäisi ihannoida, oikein sulkea sellaiset pois näyttelyistä, mätsäreistä ja jalostuksesta. Näyttelyt ja mätsärit ei sulje pois metsässä lenkkeilyä =) Päinvastoin, upeaa kuulla koiran arvostelijata, että onpa koiralla upea lihaksisto. Minusta koira on eläin ja hienoa että siitä on niin moneen harrastukseen nuorelle, aikuiselle ja vanhallekin ihmiselle. Oma seropini ainakin nauttii kympillä, on iloinen koulutuksessa ja mätsärissä.
Hyvä, että kerrankin joku ottaa kantaa oikean asian puolesta. Siis koiran puolesta!!!
Oikean asian puolesta mutta täysin absurdein perustein... ;-)
Millä tavalla pidit perusteita absurdeina? Mitkä ovat sinun perusteesi, jos kerran pidät asiaa oikeana?
Puhutaan kateudesta (häh??) rotukoirien omistajia kohtaan. Jokainen joka ajattelee nokkaansa pidemmälle, tajuaa, että näyttelytoiminta ja sitä tukeva kasvatustoiminta on koirille luonnotonta. Täysin ihmisen keksintöä, ei se koira tarvitse näyttelyitä ollakseen onnellinen. Muutenkin vierastan ulkonäön arviointia. Ehkä ilmaisin itseni hieman väärin: käyttörodut ovat eri asia, kuin nämä ulkonäön vuoksi sairaiksi jalostetut ja pikkurodut. Rotukoirankin voi valita sellaisesta rodusta, jonka kasvattaja ei tue sairasta ulkonäkömallia. Onhan olemassa alkukantaisiakin rotuja.
Ihan taatusti alkuperäisen kirjoittajan pointti meni ohi ja saa mennäkin. Kirjoitat esimerkkinä muutamasta rotukoirasta perustelematta mitenkään miksi meidän niitä pitäisi "katsoa" jollain tietyllä silmällä. Katso omaasi. Jos se on muriseva, koskettamista pelkäävä ja ihmisjoukossa tai oudossa tilassa arka "onnellinen kotikoira", miksi se olisi jotekin pennuttamiseen paremmin soveltuva kuin vaikka terve ja tervesukuinen, hyvinkäyttäytyvä, iloinen, lihaksikas, kaunis, valioitu kotikoiracavalieri? Joo, ostaisin kotikoiraksi pennun ihan taatusti tuosta jälkimmäisestä ilolla ja tietäisin, minkä saisin, millaisin luonne- ja ulkonäköominaisuuksin, mutten missään nimessä toisesta vaihtoehdosta eli alkuperäisen onnelliselta kotikoiralta, josta ei omistajalla tai itsellä olisi hevonkukun tietoa muuta kuin sen verran että se juoksee mettässä ja on omistajansa mukaan onnellinen. Luuleeko tämä, että se cavalieri olisi jotenkin onnettomampi, vaikka se olisi kolmen eletyn vuoden aikana kokonaista kymmenen kertaa käytetty siellä hallissakin 2000 muun joukossa? Hah hah. Mikäs sitten on peruste oman mettäonnellisen koirasi tarpeelle lisääntyä? Onko se sanonut sulle että vitsit kun tekee mieli nyt saaha kersoja? Itsehän sinäkin, aloittaja hyvä, muita ihmisiä ihmisten tekemistä valinnoista parjaava, TEET KOIRASI PUOLESTA VALINNAN astuttaa se ja senkin, että millä sen koirasi astutat! Menehän nyt itseesi ja tee mitä oikeaksi koet, mutta älä tuomitse muita tai koirien kasvattamista perustellustikaan. Rotukoirien kasvattajat, tunnolliset siis, pyrkivät TIEDON ja taidonkin avulla edesauttamaan ihmisen parhaan ystävän kehittymistä terveemmäksi nyt, kun koira on lemmikin, ei suinkaan villieläimen asemassa kotonamme hyörivä eläin. Kyllä vain, alkuperäisen kirjoittajan koko juttu on absurdi nimenomaan tuosta syystä, että tämä toteaa itse ainakin pennuttavansa onnellisen kotikoiransa, kun on ensin tyrmännyt muut koiransa pennuttavat. Luulo ei ole tiedon väärti, sanoo vanha kansa ja se on aloittajankin hyvä sisäistää. Pennuta, jos omaat perusteet siihen. Anna kuitenkin muillekin oikeus ajatella lemmikistä ja sen hyvinvoinnin ja kehityksen eteen tehtävästä työstä tavallaan - moni myös toimii koirarotujen kehittämisen eteen. Toimitko sinä? Pennuttaminen ja jalostaminen eivät ole sama asia....
Tuo alotus oli niin tyypillistä sitä yhtä. En ymmärrä mikä tarve on erotella asioita. Sekarotuisen omistaja on tehnyt tietyn päätöksen ottaessaan itselleen sekarotuisen. Samoin puhdasrotuisen omistaja on sen valinnan tehnyt ja haluaa rekisteröidyn rotukoiran. Jokainen harrastaa koiransa kanssa mitä haluaa tai on harrastamatta. Myös minä ostaisin sen pennun asiantuntijalta eli kunnon kasvattajalta. Ilman muuta kasvattaja on tutkituttanut käyttämänsä nartun ja vaatinut samaa urokselta jonka on valinnut nartulle. Katson myös hyvin tarkkaan näyttelytulokset. Paljon uskottavampi on kunnon kasvattajalta ostettu pentu, kuin myyjältä joka väittää emon olevan onnellinen kotikoira ja juosta hölköttää sen kanssa metsälenkeillä. KUMMALTA mahtaa saada pennun taustoista ja suvusta tietoa....KUMMALTA ei. KUMPI on luotettavampi, se kokenut rodun tunteva KASVATTAJA, vai SEKAROTUISEN EMÄNTÄ jonka väite onnellisesta hyvinvoivasta kotikoirasta pohjaa metsälenkkeihin!!!!!!!!!!!!!!
vastatkaa hyvät ihmiset asiaan koskien! Asiassa ei nähtävästikkään ole kyse kateudesta, vaan halusta kuulla muiden kantaa asiasta! Alkuperäinen kirjoittaja ilmoitti kantansa. Olen luullut että koira ihmiset ovat mitä parhaimpia keskustelu kumppaneita, auttavat toisiaan tarpeen tullessa, mutta tulipahan tämäkin erhe korjattua... Elikkäs asiaan: mielestäni koiran hinnalla ei ole mitään väliä. Koirastahan ei periaatteessa pyydetä rahaa vain rahan takia. Sillähän varmistetaan useimmiten vain, että koiraan on varaa. Aina ei niinkään käy. Mutta liittyen tuohon näyttely asiaan, itsekkään en tykkää näyttelyistä kovinkaan kummoisesti, varsinkaan se koiran käsittely ei näytä kovin mukavalta koiran kannalta, toisaalta joidenkin koirien kohdalla se kasvattaa luonnetta. Kun koira tottuu siihen, se antaa vieraiden, uteliaiden ihmisten koskea siihen purematta. Toiset taas suoriutuvat siitä hammasta purren. Mutta rotuerittely ei ole mieleen. Heipähei.
oli koira sitten näyttelyhurtta tai tavallinen kotikoira niin sillä saa ja pitääkin olla suojeluvaisto. jos se pyyhitään roduista pois (kuten sakemannilta) niin koiran alkuperäistarkoitus katoaa ja tilalle jää "munaton" yksilö. Itsellä on 3 seropia, luonnollisen kauniita ja omaa terveen pään ja suojeluvietin. "Luonnotonta koiralle olla hallissa parin tuhannen muun kanssa. Sitten sen pitäisi antaa ventovieraiden lääppiä itseään, katsoa hampaat, turkki, kivekset jne. Ja koiralta odotetaan robotin käytöstä näyttelyssä (eli luonnollinen murina, arkuus jne tuollaisessa stressaavassa tilanteessa on virhe)." -olen samaa mieltä, kyllä koiran luonne on unohdettu. "Miten niin luonnotonta - koira on laumaeläin. Koiralla ei ole olemassa luonnollista agressivista käytöstä muita ihmisiä kohtaan, jotka eivät uhkaa koiraa mitenkään. Myös arkuus tuollaisessa tilanteessa on täysin ei-toivottu piirre. Kysessähän on koira, ns. ihmisen paras ystävä." - Sitennii luonnotonta että jos koira ei tunne oloaan turvalliseksi ja siellä on halli täynnä "jännittyneitä" ihmisiä niin koira voi pelästyä, ja pelästyessään koira ahdistuu ja murisee mikä on ymmärrettävä reaktio. Ihmiset jalostustoiminnassa eivät enää jalosta koiraa siihen suuntaan mihin se on luotu vaan jalostavat sitä ulkonäön takia. Esim. sakemannit, jos niiltä jalostetaan terveen kropan lisäksi terve ja suojeleva luonne pois niin mitä jää jäljelle? - Huonon terveyden omaava pelkuri koira joka on vain häpeä pilkku esi-isiinsä verrattuna. (onneksi on olemassa käyttölinjaiset.) koirat osaavat lukea ihmisten mielentilat paremmin kuin ihmiset ja sen takia niiden vaisto on elintärkeää omistajalleen. Koirani on pelastanut minut monesta tilanteesta viestittämällä vaarasta. Ja suojellut, pystyykö näyttelyhurtta enää samaan kun siltä viedään kyky aistia asioita ja etenkin kyky toimia tilanteessa. Opettakaa vaan koirallenne kyky ettei saa aristaa tai murista tilanteessa missä teitä/koiraanne uhkaa joku/jokin siellä väkijoukossa. väkijoukoissa voi aina sattua jotain. Aivan, koira on toki laumaeläin mutta se elää vain omassa laumassaan rauhassa ja tuntee olonsa turvalliseksi. Näyttelysalissa olevat ihmiset ja koirat EIVÄT ole koiran oma lauma IKINÄ! Esim omat koirani elävät 5 yksilön laumassa 2 ihmistä 3 koiraa. Järjestys: minä-puolisoni-vanhin koira 2,9v n, keskimmäinen koira 2,7v n, ja nuorin 1,11v n. Kaikki tietävät paikkansa ja suojelevat laumaansa ja turvautuvat siihen. Kaikki muu tutut, sukulaiset yms ovat lauman ystäviä eivät laumaan kuuluvia. Ja mitä tulee noihin sairaaksi jalostettuihin rotuihin,: Syy on teidän kasvattajien, te teette valinnan ei ostajat eikä varsinkaan koirat. Haluammehan mekin terveen lapsen ei sellaista joka todennäköisesti kuolee liian nuorena, ja uskon että koiraemot haluavat samaa pennuistaan.
oli koira sitten näyttelyhurtta tai tavallinen kotikoira niin sillä saa ja pitääkin olla suojeluvaisto. jos se pyyhitään roduista pois (kuten sakemannilta) niin koiran alkuperäistarkoitus katoaa ja tilalle jää "munaton" yksilö. ^ Mikä saa ihmiset luulemaan, että näyttelyssä käyvän koiran luonne ei ole rodulle tyypillinen? Nimenomaan sen on oltava rodulle tyypillinen, koska sekin huomioidaan koiraa arvioidessa ja rodunomainen luonne näkyy koiran käytöksessä myös siellä näyttelykehässä. Koiran arviointi on kokonaisvaltaista, ei vain sitä, että kiiltääkö sen turkki enemmän näyttelyssä kuin metsässä. Kun koiraa arvioidaan luonnetestissä tai käyttökokeissa, siellä korostetaan, luonnollisesti, sitä ihmisten määrittelemää rotumääritelmää ja koiran toimivuutta rotunsa mukaisesti. Jos joku nyt siitä mettässä kirmailevasta koirastaan sanoo, että "se elää kuten rotuisensa tai koiraeläimen kuuluu ja käyttäytyy kuten kuuluu, vaikka sitten purisi pelosta vastaantulijaa tai toista metsällä kulkijaa, puolustaisi omistajaa hampaat irvessä (miltä?, siltä toiselta kulkijaltako?) ja että koiransa tuon vuoksi on jotenkin parempi tai onnellisempi, kun saa käyttäytyä luonnonmukaisesti (kuka senkin määrittelee? Sen pelkopurijan, mutta ah, niin "onnellisen" kotikoiran tai monirotuisen omistaja!), niin sanonpahan vaan, että melkoista ristiriitaa on kaikessa rotujen ja rotuominaisuuksien ja niiden mittauttauttamisen vastaisissa lausunnoissanne. "Itsellä on 3 seropia, luonnollisen kauniita ja omaa terveen pään ja suojeluvietin." ^No just just... Samalla lailla tässäkin ihminen/omistaja määrittelee koiransa tervepäisyyden ja kauneuden. Objektiivinen näkemys on ihan toista, kuin tällainen subjektiivinen toteamus - määrittely mikä määrittely ja jälleen ihmisen tekemä (absurdia?). "Luonnotonta koiralle olla hallissa parin tuhannen muun kanssa. Sitten sen pitäisi antaa ventovieraiden lääppiä itseään, katsoa hampaat, turkki, kivekset jne. Ja koiralta odotetaan robotin käytöstä näyttelyssä (eli luonnollinen murina, arkuus jne tuollaisessa stressaavassa tilanteessa on virhe)." Lainattu vastaus: "-olen samaa mieltä, kyllä koiran luonne on unohdettu." ^Mitenkähän niin? Sitenkö, että normaali, yhteiskuntakelpoinen koira voi todellakin surutta kulkea onnellisena omistajansa mukana vaikka tuolla näyttelyssäkin tarvitsematta luonnonvastaisesti kokea itseään uhatuksi, saatikka omistajansa olevan uhattu omien lajikumppaniensa tai koiraeläinten suuren määränkään vuoksi. Kyllä vain, on hienoa, että normaali ja tervepäinen koira on kuin kotonaan tilanteessa kuin tilanteessa. Mikään mahti maailmassa ei saa minua ainakaan arvostamaan sitä mettässä rymyävää muka_onnellista_kotikoiraa, joka ei osaa käyttäytyä luontevasti kuin omistajansa seurassa, jos silloinkaan, sillä jos vieraat tilanteet, koirat ja ihmiset saavat sen onnellisuudestaan huolimatta käyttäytymään epäsosiaalisesti ja olemaan arka ja aggressiivinen, on koiralta todellinen onnellisuus kaukana kuten tähdet taivaalla! Jos sillä on kaikki ajukopassa kotona ja elämä kohdillaan, sen ei tarvitse käyttäytyä antisosiaalisesti. Vai eikö tuo mettäkoira olekaan lemmikki ja ihmisen paras ystävä? Onko se villieläin vai mikä ihmeen mittari on onnellisena metsässä rymyävän koiran status verrattuna näyttelyissä tai muissa harrasteissa mukana oleviin koiriin??? "Miten niin luonnotonta - koira on laumaeläin. Koiralla ei ole olemassa luonnollista agressivista käytöstä muita ihmisiä kohtaan, jotka eivät uhkaa koiraa mitenkään. Myös arkuus tuollaisessa tilanteessa on täysin ei-toivottu piirre. Kysessähän on koira, ns. ihmisen paras ystävä." Lainattu vastaus: - Sitennii luonnotonta että jos koira ei tunne oloaan turvalliseksi ja siellä on halli täynnä "jännittyneitä" ihmisiä niin koira voi pelästyä, ja pelästyessään koira ahdistuu ja murisee mikä on ymmärrettävä reaktio. ^ Normaalijärkinen koira, jonka rodun ominaispiirteisiin ei kuulu vihaisuus, stressaantuneisuus tai aggressiot, EI pelästy näyttelytilanteessa ja vaikka pelästyisi, sen ei tarvitse murista eikä se ole edes ymmärrettävää. Jos tuo on kotikoirien omistajien mielestä ymmärrettävää siksi, että omansa ei kestä arjesta poikkeavia tilanteita, vieraita ihmisiä tai vieraita tilanteita, niin sillä eläimellä ei ole luontaista luottamusta ja luontaista onnellisuutta. "Ihmiset jalostustoiminnassa eivät enää jalosta koiraa siihen suuntaan mihin se on luotu vaan jalostavat sitä ulkonäön takia." ^ Aha? Ja mihis tämä perustuu? Toki voi ja on noinkin, mutta jalostustoiminnassa (ei puhuta nyt kenen tahansa koiran pennutuksesta) koirien kasvattaminen perustuu olemassa olevaan rotumääritelmään. Jos haluan pieniä lapsia sisältävään perheeseeni pienikokoisen, ehdottomasti ilman aggressiota lapsieni kanssa onnellisena elävän koiran, etsin sellaisen rotukoirasta, jonka luonne- ja ulkoiset tekijät vastaavat tarpeeseemme. En varmasti mene ostamaan kahden terrisekiksen paperitonta pentua, vaikka olisivat kuinka somia ja "onnellisen terveitä kotikoiria" pentueen teettäjän mielestä. Jos kommentoija olisi paneutunut koirien jalostukseen, hänen ei tarvitsisi lainata kenenkään muun mielipiteitä ja julkilausumia yleistäen niitä koskemaan koko koiran jalostusta, vaan tämä olisi huomannut, että jalostamisessa jalostetaan kokonaisuutta, jota siellä parjatussa näyttelykehässäkin verrataan koiran kokonaiskuvaa arvioitaessa. "Esim. sakemannit, jos niiltä jalostetaan terveen kropan lisäksi terve ja suojeleva luonne pois niin mitä jää jäljelle? - Huonon terveyden omaava pelkuri koira joka on vain häpeä pilkku esi-isiinsä verrattuna. (onneksi on olemassa käyttölinjaiset.)" ^ Tämä se on ehdottomasti kaikkien absurdien viisauksien äiti :))) Voi hyvänen aika! Kuka ja miten niitä käyttölinjaisia sitten aikaansaadaan, jos ei kasvattajat perustaen jalostustyönsä rodulle asetettuihin tiettyihin vaatimuksiin? Joku voi painottaa ensisijaisesti käyttöpuolta, joku terveyttä (viralliset tutkimukset kaiken kansan tietoisuuteen), joku sekä että ja joku yrittää saada vielä ulkonäköseikatkin ympättyä tähän samaan kastiin. Mutta esim. puhdas käyttölinjainen cockerikin on pakostakin vähemmän turkikas ja kevyempi, kuin koira, jolla on sekä käyttö- että näyttöominaisuuksien painotus taustoillaan, terveyden lisäksi. Voisiko joku joskus ajtella, että "jokaiselle jotakin ja kaikella on tarkoituksensa"? Lainaus: "koirat osaavat lukea ihmisten mielentilat paremmin kuin ihmiset ja sen takia niiden vaisto on elintärkeää omistajalleen. Koirani on pelastanut minut monesta tilanteesta viestittämällä vaarasta. Ja suojellut, pystyykö näyttelyhurtta enää samaan kun siltä viedään kyky aistia asioita ja etenkin kyky toimia tilanteessa." ^ Mihin näyttelyssä käyvän koiran aivot ja rodulle tyypilliset ominaisuudet on muka kadonneet? Cavalierin ei odotetakaan puolustavan omistajaansa, mutta eihän sen ole koskaan odotettu tekevän sitä. Ei sen rodulle ominaista luonnetta näyttelykehään kaivettuun monttuun suinkaan ole sullottu. Lintukoira osaa oikein näppärästi alkaa seistä lintua ulkonäyttelyssä, jos se saa siihen siellä aiheen. Lentelee niitä lintuja näyttelyalueillakin... Mitäs luulet suojelua harrastavan sakemannin tekevän näyttelyssä, jos siellä tapahtuu jotain kamalaa, johon koiran vietteihin perustuvat ominaisuudet on kanavoitu harjoituksissa, vaikka sen ei normitilanteessa tarvitsekaan raivokkaasti olla suojeluasenteella liikenteessä? Miksi ylipäätään moista yleistämistä? "Opettakaa vaan koirallenne kyky ettei saa aristaa tai murista tilanteessa missä teitä/koiraanne uhkaa joku/jokin siellä väkijoukossa. väkijoukoissa voi aina sattua jotain. " ^ Voilá! Opettakaa? Miksi koiralle tarvitsee muka opettaa olemaan murisematta? Se ei murise, jos sillä ei ole siihen aihetta. Niinhän siellä voikin sattua jotain. Mikä ihme saa tämän ihmisen kuvittelemaan, että koira ei toimisi rodulleen tyypillisesti tarvittaessa? Ei kai ne poliisienkaan koirat ole koko ajan ihmisiä puremassa elleivät ole työtehtävissä? "Aivan, koira on toki laumaeläin mutta se elää vain omassa laumassaan rauhassa ja tuntee olonsa turvalliseksi. Näyttelysalissa olevat ihmiset ja koirat EIVÄT ole koiran oma lauma IKINÄ!" ^ Kun koiralla on ajukoppa kunnossa, se kyllä tajuaa ja OSAA LUKEA omistajaansa jopa siellä näyttelykehässä ja kukas siellä sen koiran kanssa aikaansa viettää: sen oma lauma eli se ihminen, kenen kanssa se siellä on. En tunne ihmisiä, jotka kokevat olonsa uhatuksi koiranäyttelyssä. Tunnetko sinä? Miksi koiran sitten pitäisi tuntea olonsa uhatuksi?! Luonnotonta on, että koira kokee olonsa uhatuksi omassa kotonaan normaalissa ihmisten kanssakäymiseen liittyvässä tilanteessa eli kun tulee vieraita tai naapurin muksuja kylään. Jos koira kokee kaikki vieraat uhaksi ja tarvetta tarpeettomasti ja suotta puolustaa omistajaansa ja reviiriään, sen vietithän ne on persiillään eikä koira kykene onnelliseen ja stressittömään olotilaan lemmikkinä, joka sen PITÄISI olla ihmislaumassaan. "Ja mitä tulee noihin sairaaksi jalostettuihin rotuihin,: Syy on teidän kasvattajien, te teette valinnan ei ostajat eikä varsinkaan koirat. " ^ Voi mussukkainen, kohta tulee taas uusi dokkari, kun Ajankohtainen Kakkonen ja Brittien kohuohjelma on pian jo luita myöten kaluttu. Sitten voit taas siteerattuja viisauksia taivastella sydämen kyllyydestä. Jos tehtäisiin dokkari, vaikka supisuomalainen, sairaaksi jalostetuista sekarotuisista, saisivat rotukoirien harrastajat mässäillä. Mutta mitäs niistä. Jos koira on siellä_vaan_kotona, onnellisena, vihaisena tai sekä että, ja jos se lopetetaan, missään ei tuota tietoa faktoissa näy. Otetaan hetken päästä uusi koira tilalle ja toivotaan, että se olisi terveempi tai tervepäisempi. Jos ei onnistu vielä tuokaan, vaan naapurin muksujen sormien lukumäärä pienenee entisestään, lopetetaan se ja otetaan kolmas... jos vaikka nyt tärppäis. Tai sitten mennään sinne koiranäyttelyyn toteamaan, että katos vaan, tuon rotuiset makoilevat muksulaumassa kuin kotonaan täällä karmivissa 2000 koiran bileissä ja päädytäänkin ottamaan sellainen eli "jalostuksella pilattu tervepäinen ja rodunomainen rotukoira". "Haluammehan mekin terveen lapsen ei sellaista joka todennäköisesti kuolee liian nuorena, ja uskon että koiraemot haluavat samaa pennuistaan." ^ Yh, kuinka ylevää :) Ihanko totta? No totta vieköön, vaikka onkin absurdia tämäkin. Miten koiranäyttelyt saavat koiranpennut kuolemaan nuorena? Eli jos ihminen haluaa terveen lapsen, hänen ei tule olla stressivapaa, tilanteessa kuin tilanteessa soveliaasti käyttäyvyä, normaalipainoinen, terve ja sosiaalinen, koska kauniista ja terveistä ei saa elinkelpoisia jälkeläisiä? Kuka saa valita ihmislapselle vanhemmiksi soveltuvat yksilöt? Jos koiran pitäisi lisääntyä sen kanssa, kuka sen ekaksi kerkeää juoksuaikanaan astua, niin pitäisikö ihmisten tehdä sitten lapset samalla periaatteella, jotta kaikki olisivat terveitä ja fiksuja? Siis se joka kerkee ekana jonkun paksuksi possauttamaan takaa terveen luonnonvalinnan nisäkkäillä, niinkö? No, onnea vaan jatkoon.....
tunge jo se sana absurdia takapuoleesi. aika aggressiivista tuo sun kirjoittelu. ja toiseksi... kuka sanoi että koirani ovat arkoja, agressiivisia ja stressi ressukoita? ja mielipiteeni on omiani, jos kirjoittaisin tänne sana sanalta mielipiteeni niin siinä kestäisi hyvin kauan. mitä niihin cavalieriihisi tulee niin rauhoitu... kuka niitä on ikinä suojelukoiriksi väittänyt? kaikilla koirilla on vaisto ja kun se kielletään niin siitä ei ole mitään hyötyä. "sairaaksi jalostettu" - en viitannut dokkriin vaan sattuipa tuo sanapari tulemaan mieleeni ihan toisen syyn takia. miksi luulet että seropit ja kotikoirat ovat sivistymättömiä ja aggressiivisia pelkääviä päsosiaalisia rakkeja?! ja kun koira pelkää niin kyllä se saattaa murista... kokemusta on. kasvata sä vaan niitä näyttelyhurttia niin mä kasvatan näitä "kotikoiria" ei astuta toistemme varpaille kun sinä et "pelkistä kotikoirista" tajua mitään tai muustakaan normaalista koirasta exsept näistä cavalier-koirista. Sä osaat ne näyttely hurtat ja mä osaan nää kotihurtat. By the way... kyllähän koiraa saa arvostella, kuka sen on kieltänyt? ainahan koiraa pitää arvioida myöskin koti oloissa. se ei ole pelkästään tuomareiden ja kasvattajien etuus. heh ja uskon että seropini on paljon tervepäisempi ja pärjäisi missä vaan paremmin kuin seurapiirikoirusi. ;)
pointti ohi. Luepa teksti vielä uudestaan ajatuksen kanssa läpi.
"ja kun koira pelkää niin kyllä se saattaa murista"
Tottakai saattaa, mutta ei ole normaalia/toivottavaa etä koira pelkää lähes kaikkea (ihmisiä, erilaisia tilanteita, muita koiria) Omistajan tehtävä on opettaa koira suhtautumaan näihin niin ettei sen tarvitse pelätä ja murista.
Jos koira suojelee omistajaansa murinalla,rähinällä ja tarvittaessa hampain, on se kohonnut laumassa ihmisen yli johtajaksi. Jos typerä omistaja tätä "suojeluvaistoa" vielä vahvistaa, voivat seuraukset olla ikävät.
Onko match-showssa aktiivisesti käyvä seropi näyttelyhurtta ja seurapiirikoiru ja kotikoirana oleva kolmen tonnin rotukoira tervepäisempi ja paremmin missä vaan pärjäävä? :D
Onko tämä ongelma jonka kanssa painit se, että kasvattajat kyseenalaistavat päätöksesi teettää sekarotuisia pentuja? Miksi se on ongelma? Kyllä rotukoirien kasvattajatkin saavat vastata kysymyksiin ja perustella valintojaan siinä missä sekarotuistenkin pennuttajat. Ehkä he juuri siksi kysyvät suoraan, koska he eivät ole voineet kuvitellakaan että herkkä hipiäsi palaa karrelle jos joudut valintaasi jollekin perustelemaan. Itse ei-kasvattajana mutta useamman koiran omistajana arvostan koirassa terveyttä (terveystutkimukset: polvet, kyynärät, lonkat, silmät, ym) ja vanhempien tietoja: millaisia koiria, millaiset taustat, kuinka käyttäytyvät, jne. Olipa kyseessä sitten rotukoira tai sekarotuinen. En voisi kuvitellakaan ottavani koiraa kasvattajalta joka on teettänyt pennut ottamatta juurikaan selvää siitä, mitä yhdistelmä voi pennuilleen jättää niin luonteen kuin kaiken muunkin osalta. Kai sinäkin olet/ aiot tutkituttaa koirasi ennen kuin koirasi odottaa pentujaan? Nostan hattua jos asia on osaltasi hoidossa sillä se kertoo vastuullisuudesta ja rakkaudesta omaa koiraasi ja koirasi jälkeläisiä kohtaan.
Kuinka näyttelyt liittyvät pennuttamiseen? Se on pitkälti harrastus muiden joukossa, harvan rodun keskuudessa vaaditaan näyttelytuloksia jalostuskäyttöä ajatellen. Kuka titteleitä loppupeleissä edes kyselee? Onhan se hienoa jos jalostustietokannassa on useampi rivi todistamassa sitä että ulkoisesti koira täyttää rotumääritelmän odotukset ja on kaunis rotunsa edustaja, mutta tiedän useita kauniita koiria jotka ovat jääneet jalostuksen ulkopuolelle luonteensa puutosten takia (aggressiivinen, laukausarka/ -altis, epilepsia epäily suvussa, ym) kiitos kasvattajien rehellisyyden. Mikään ei ole parempi kuin puhdas omatunto, eikö totta? Ja taas olemme päässeet mutkan kautta tähän pennutus/ jalostus -dilemmaan. Näyttelyt voivat olla yksi peruste rotukoirien jalostuksessa, mutta se ei taatusti ole ainoa sellainen.
Meidän kaksikkomme ovat eläimiä, onnellisia kotikoiria jotka elävät sitä ihanaa koiranelämää. Ne juoksevat metsissä vapaina päivittäin useampia tunteja kerrallaan tai jolkottavat rinnalla hölkkälenkkien aikana. Joskus näyttäydymme ihmisten ilmoillakin niiden kanssa eivätkä ne tunnu tungoksesta juurikaan välittävän. Kumpainenkin on itsevarma, elämäänsä tyytyväinen koiruus joista me omistajat saamme olla ylpeitä. Rotuun tutustuneina ja koiriemme mielenkiintoja seuraillen ne pääsevät viikottain tekemään työtä josta ne nauttivat: käyttämään nenäänsä ja päätänsä erilaisissa palvelus- ja pelastuskoiralajeissa. Agilitya koirani vallan rakastavat. Hallinta ja tottelevaisuus ovat kunnossa ja kisoissa olemme pärjänneet hyvin. Näyttelykehässäkin tulee pyörähdettyä sosiaalistamassa koiraa vieraisiin ihmisiin ja väentungoksiin sekä vahvistamassa luottamussuhdetta itsensä ja koiransa välillä: niin kauan kun olet minun kanssani, on sinun hyvä ja turvallinen olla. Koirani eivät ahdistu, stressaannut tai muutu "roboteiksi" vaikka ne rotukoiria ja tulevaisuudessa toivottavasti myös erinomaista jalostusmateriaalia (nimenomaan rodun eteenpäin viemisen kannalta) ovatkin. Itse aikoinaan olin myös asenteella etteivät näyttelyt kiinnosta, mutta kärpänen on puraissut sitä mukaa mitä enemmän näyttelyitä on taustalle kertynyt. Koira on ja pysyy erinomaisena vaikka korvien asento ei aivan huippuluokkaa olisikaan. ;)