Nauru pidentää ikää

Poikakaverini kotimaassa sekä lounaat että illalliset ovat tärkeä asia - omassa perheessäni asia taas menee niin, että syödään kun on nälkä, eikä ajalla ole niin väliä. Heillä myös joka ateriaan kuuluu alkukeitto. Hänen kotimaassaan perheen äiti tekee ruoan (hän on keskieuroopasta) ja tarjoilee eteen pöytään lautasella valmiina, kun taas meillä ruoka jätetään kattilaan hellalle ja jokainen saa siitä itse lautasen kanssa hakea.

Oli sitten poikakaverini ensimmäinen vierailu Suomessa perheeni luona (ja toinen kerta, kun näimme toisemme ensitapaamisen jälkeen). Äitini oli tehnyt ruokaa (asuin vielä kotona silloin) ja niinpä otin lautasen käteen, iskin toisen pöydässä istuvan poikaraukan käteen ja otin ruokaa itselleni ja istuin syömään. Poikakaverini katsoi avuttomana ja pyysi, antaisinko hänelle ruokaa lautaselle (ruokana oli muuten lihakeittoa). Laitoin hänelle ruoan lautaselle ja mietin mielessäni että helkutin paapottu äijä saatana. Myöhemmin olen tajunnut, että se vain oli tapana hänelle, että ruoka tuotiin eteen. Nyttemmin kyllä ottaa jo itse ruokansa, kun on oppinut tavan :)
Oltiin sitten saatu lautasellinen keittoa syötyä, kun poikakaverini kysyi että mitä on pääruoaksi? En voinut ymmärtääkään, koska juurihan oltiin syöty kasa lihakeittoa! Niinpä käskin ottamaan lisää keittoa, jos vielä on nälkä. Hän sanoi ettei halua syödä keittoa enempää kuin lautasellisen, ja että mitä ruokaa on seuraavaksi. Niinpä laitoin mikropizzan mikroon ja annoin eteen :)
Tälle on kyllä jälkeenpäin naurettu, että ensivisiitti ja kysytään että mitä muuta on ruokana, kun juuuri on syöty ja muuta ruokaa ei ole. Heillä kun keitto on vain se alkuruoka, mutta meillähän keitto on pääruoka, onhan meillä keitto aivan eri lailla tehtykin.

Näitä hauskoja juttuja löytyy, tai en tiedä onko hauskoja muille mutta ajatelkaa ulkomaalaisen silmin. Hän on oppinut muutamia suomalaisia sanoja mm. keittiöstä, kuten juusto, leipä, keksi, voi, lautanen... Eilen hän kysyi syödessäni, että mikä on sana tuolle jota syöt? Vatsasin "Voi-leipä-keksi". Miettikää sitä naurua, mikä alkoi, kun mietit mistä sanoista sekin muodostuu. Onko siinä mitään järkeä ulkomaalaisen korvin :) Toinen sana, jota on ivattu paljon, on "yö". Miten kamalalta se kuulostaa ulkomaalaiselle.

Itse olin hänen kotimaassaan ensimmäistä kertaa, olin tullut edellisenä iltana, oli pääsiäinen. Istuin ensimmäistä aamua aamiaispöydässä vieraassa maassa vieraassa perheessä, kun yhtäkkiä soi ovikello ja sisään ryntäsi kaksi miestä jotka kastelivat minut siinä aamiaispöydässä litimäräksi vedellä ja hajuvesillä. Olin tietysti aivan äimän käkenä, kunnes sain tietää sen olevan perinteinen pääsiäistapa - miehet kastelevat naiset toivottaakseen onnea ja kauneutta vuodelle. Ja suuri into tietysti tässä vielä päällä sillä olihan kyseessä "se suomalainen tyttö sieltä lumen keskeltä!".

Saanko minäkin vastata, vaikka puolisoni onkin supisuomalainen? Olen nimittäin adoptoinut itselleni pakistanilaisen veljen, tai oikeastaan hän adoptoi minut siskokseen :)

Pakistanilaisessa kulttuurissa miehet halailevat, pussailevat, nukkuvat, tanssivat ja kulkevat käsi kädessä avoimesti keskenään ja naiset keskenään, siis ihan viattomasti. Sen sijaan sukupuolten välillä tuollainen käy yleensä vain silloin kun ollaan kahden kesken.

Tästä on syntynyt Suomessa hupaisia tilanteita. Esimerkiksi minun ja veljeni yhteinen miespuolinen ystävä luuli häntä homoksi, kun hän osoitti ystävyyttään perinteiseen pakistanilaiseen tapaan ja piti vieläpä itsestäänselvänä, että nukkuu samassa sängyssä ystävämme kanssa ;) Kyllä meillä kaikilla oli hauskaa, kun näkemyseromme selvisivät...