Olen tyttö fyysisesti mutta esimerkiksi pidän joskus jotain miesten vaatteita tai asusteita. En siksi että haluaisin näyttää mieheltä/pojalta vaan siksi, että ne joko näyttää hyvältä päälläni tai sitten niihin liittyy muistoja jotka on tärkeitä mulle.
Koen kumminkin vastenmielisenä ajatuksena sen, että käyttäisin naisten mekkoa tai miesten pukua. Haluaisin vaan sekoittaa noita ja olla keskitiellä, en missään ääripäässä stereotyyppisenä miehenä tai naisena. Kökköä sellanen.
En rajoita itseäni sen takia, että mulla nyt joku tietyn sukupuolen elinkokonaisuus. Harrastan vaikka sumopainia tai rakentaisin lentokoneita sekopäille, jos haluaisin, ilman ihmettelyä että onko tämä nyt soveliasta sukupuolelleni. Koen sukupuoleni vaan fyysisenä ominaisuutena kuten silmien värin tai pituutenikin.
Jee, olenkohan sellainen genderqueer?
"Mikähän" minä olen?
Tyttö paha
12965
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Et ole ainakaan transsukupuolinen, koska et tavallaan koe sukupuoltasi mitenkään muuten kuin kokoelmana ominaisuuksia ja elimiä. Aivan samoin kokee kuka tahansa cissi tai hoidot täysin läpikäynyt transimmeinen.
ajattelevat sukupuolirooleja tai mitään sellasta. Tosin harva nainen vihaa hametta.
"Tosin harva nainen vihaa hametta." Niinpä, ei sitä vihata tarvii vaikka ei koskaan käytä tai edes omista sellaista vaatekappaletta. Se nyt vaan ei ole kaikkien juttu.
miehet vihaa esim. verkkareita. Vaatteisiin liittyy voimakkaasti se, mitä ne symboloi.
kravatteja. Ja pukuja.
15v käyttänyt hametta ja myöskin puheterapeutti sanoi, että ei omista hametta, mutta tuskin se mitään vihaamista on.
Pissanhajuinen koska tykkäät siitä.
Genderqueereista tuli dokkari nyt syksyllä 2009. Tunnistin paljon itseäni; en koe olevani mies tai nainen, vain minä. Olen naisen uumiissa ja viihdyn siinä, mutten koe olevani naisellinen. En tunne olevani mieskään. Seksuaalinen suuntautumiseni ei ole selkeä eli en ole kummassakaan ääripäässä tai bi. Minua rajoittavat kaikki leimat ja tuntuvat teeskentelyltä. Useinmiten koen olevani a-seksuaalinen, tai etten ole löytänyt "juttuani". Lapsena tämä ero, ettei kuulunut kumpaankaan oli selkeämpi, koska hain itseäni. Hyväksyin kuitenkin kehoni muutokset, koska ymmärsin niin olevan helpompi elää. Ihmiset hyväksyvät helpommin, jos voivat lyödä johonkin laatikkoon, nyt en kuulu kumpaankaan olen "Se" en mies tai nainen. Olen "Minä".
mutta vähän ihmettelen. Ihmisen peruskokemus kuitenkin on, että olen vain minä, ihminen. Jos on sinut itsensä ja sukupuolensa kanssa, kuten cis-ihmiset ja hoidetut transsukupuoliset ovat, ei kuulukaan ajatella sukupuoltaan. Se on sitten se ja sama onko naisellinen vai ei.
Peruskokemus toki on tuo, mutta monilla varsinkin korostetun heteroissa porukoissa pyörivillä ihmisillä sukupuoliroolit saattaa sosiaalisten paineiden takia joskus mennä tuon peruskokemuksen yli. Tuollaista taustaa vasten voi hyvinkin kokea itsensä kummalliseksi jos tekee juttuja jotka on stereotyyppisesti luokiteltu toisen sukupuolen jutuiksi.
käytä sinä vaan miesten alkkareita mm. jos tuntuu hyvältä, itse käytän tyttöjen alkkareita mm. ja tunnen mielihyvää, löytäispä sun kaltaisen tytön niin voitas vaihdella asuja !
Nää palstat on muutettu huonompaan suuntaan mielestäni, nyt ei tiedä kuka on vastannut mulle tai kenelle minä osoitan vastaukseni !!!