Miehellä on useita kummilapsia ja hän itsekin kovasti tykkää penskoista. Seurustelun alusta asti oli selvää, että hän haluaisi hankkia lapsia jossain vaiheessa. Minua eivät lapset kiinnosta. Minulla on ollut lemmikkejä ja jo niiden hoitaminen on suuri vastuu. Ei se niin vain onnistu lomalle lähteminen tai urheileminen sun muu kun on lapsi.
Olen sanonut miehelle, että minä en tahdo lapsia missään vaiheessa, mutta hän tuntuu vain uskovan, että minullekin tulee jossain vaiheessa vauvakuume. Hieman inhottava tilanne, koska hyvää suhdetta en haluaisi pistää tämän takia poikki, mutta toisaalta siinä tapauksessa joutuisin murskaamaan hänen toiveensa.
Minusta tuntuu, että hän ei ajattele asiaa ollenkaan realistisesti. Jos vauva tulee, niin sitä on hoidettava jatkuvasti. Ja tietysti äidillehän se homma sitten kuormittuisi. On selvää, että etenkin kun lapsi on vielä pieni, minä olisin se, joka sitä imettäisi ja joka viettäisi vauvan kanssa eniten aikaa. Muutenkin uskon, että suurin vastuu jäisi joka tapauksessa minulle. Mies ei vaan tunnu ymmärtävän sitä, että lapsen hoitoon kuuluu muukin kuin pallon potkiminen yhdessä ja leikkiminen...
Onko kukaan muu ollut tällaisessa tilanteessa? Kuinka saisin mieheni oikeasti ymmärtämään, että en tahdo vauvaa ja että vastuu on liian suuri. Hän on hyvin urheilullinen ja aina menossa, myöntänyt ettei lemmikkikään soveltuisi hänen kiireiseen elämäntyyliinsä, joten miten ihmeessä jokin itkevä vauva siihen sopisi? Tuskin hän harrastuksistaan luopuisi ja niinpä minä kituuttaisin päivät pitkät vauvan kanssa kotona.
Mies tahtoo vauvan, nainen ei
Ei vauvaa, kiitos
3422
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moni mies haluaa lapsen, mutta omilla ehdoillaan, joihin kuuluu se, että äiti hoitaa kaiken ikävän. Entäpä jos kysyisit olisiko mies valmis lapsen hankintaan sinun ehdoillasi. Eli esimerkiksi niin, että isä jää kotiin ja kantaa pääasiallisen vastuun lapsen hoidosta ja kasvatuksesta.
En usko, että ehdoilla mitään merkitystä. Joka tapauksessa minun äitinä tulisi kuulua lapsen elämään, etenkin lapsen ollessa vielä pieni. Enkä kyllä todellakaan aio tehdä lasta vain toiselle. Lapsi ei kuulu minun tulevaisuuden haavelistalle. Eihän sitä tietenkään koskaan tiedä, muuttuuko mieli vielä joskus, mutta ikäeron vuoksi mieheni olisi jo mielestäni aivan liian vanha pienen vauvan isäksi. Tuntuu pahalta rikkoa toisen haaveet, kun kuitenkaan kumpikaan ei halua tämän takia erota. Valitettavasti tämä on asia, jossa ei oikeastaan voi tehdä kompromissia. Joko lapsi tulee tai ei. Se on sitten toisen mieleen ja toisen mieleen taas ei. Eniten tässä ärsyttää se, kun mieheni luulee, että se lapsi sieltä vielä joku päivä tulisi. Uskoo mieleni vielä muuttuvan. Haluaa kai perinteisen perheen, johon kuuluu pari lasta.
Eli meillä on yksi lapsi (ei suunniteltu, sitäkin rakkampi). Nyt mieheni on alkanut välttämättä haluta toista ja ei usko etten minä halua. Ensinnäkin nyt jo on raha niin tiukalla että joka kuukausi saa huokaista jos saadaan vuokran ja melkein kaikki laskut maksettua. Toiseksi olen hakenut kouluun jotta voisin vielä joskus päästä sellaisiin töihin joista pidän (nykyistä olen tehnyt vain rahan takia, eikä näillä palkoilla meinaa riittää motivaatio). En noin muutenkaan ole koskaan haaveillut mistään isosta lapsimäärästä korkeintaan yksi. Mieheni on tiennyt asian ihan seurustelumme alusta asti, kuvittelee mielipiteeni nyt vain lapsemme myötä muuttuvan. Asia tosin on päinvastoin, olen entistä varmempi siitä etten halua lisää lapsia. Aion pitää pääni koska asia on ensisijaisesti naisen päätettävissä. Totta kai miehenkin mielipide täytyy ottaa huomioon etenkin jos nainen on se lasta haluava osapuoli. Parisuhteessa lapsen hankinnasta kun täytyisi olla yhtämieltä..