Itsetunto ja itsevarmuus

kiinnostaa edelleen

Ihmisen pitäisi ilmeisesti pitää itsestään, että muut voisivat pitää hänestä. Tämä ikivanha totuus lienee ihan totta. Lisäksi erityisesti miehelle luetaan eduksi itsevarmuus ja hyvä itsetunto. Nämä lienevät mahdollisia vain jos ensimmäisen kappaleen väittämä on toteutunut. Minun kysymykseni on se, että miten tämä hyvä itsetunto ja itsevarmuus luodaan? Tai jos lähdetään ihan alusta, niin miten oppia pitämään itsestään? Olen jonkin verran tutustunut ujouteen kuunnellen esimerkiksi radio- ja tv-keskusteluja aiheesta, ja lukemalla google-tyylisesti erilaisia artikkeleita ihmisen persoonasta. Näissä lähteissä mainitaan useasti, että ihmisen temperamentti voi olla lähtökohtaisesti väistelevä tai ujo. Siis ihan synnynnäisesti siis. Lisäksi jokin lapsuusajan trauma voi aiheuttaa "aivovaurion" sillä tavalla että temperamentti muuttuu peruuttamattomasti. Tämän aiheuttaa muiistaakseni stressihormoni, eli kyseessä on ihan oikea muutos myös aivojen fysiikassa. En tiedä onko minulla synnynnäinen pelokas ja stressaantunut temperamentti ja luonne, mutta en ole koskaan siitä päässyt irti. Olen oppinut jonkin verran pärjäämään sen kanssa, niin että en vaikuta julkisesti ihan friikiltä tuntemattomien seurassa. Mutta läsnä se on aina. Enkä ole pitkään aikuisikään mennessä vieläkään "oppinut" lähestymään naisia intiimissä tai romanttisessa mielessä. Minusta tuntuu kohtuuttomalta, kun sanotaan jotakin sentyylistä kuin että pitää opetella tekemään sitä tai tätä, kun nämäkin pienenpienet muutokset käyttäytymisessäni ovat tulleet monien vuosien altistumisen vaikutuksesta, eivätkä todellakaan millään "itseään niskasta kiinni ottamisella" tai muilla keinotekoisilla nyt-sen-teen -päätöksillä. Mikä tässä sitten on pointtina, kun kirjoitan tätä tänne naisten logiikan palstalle? Ehkä aihe ei ole tänne kaikkein sopivin, mutta mielessäni oli johtoajatuksena jotain sentyylistä että eivät kaikki miehet vain voi sille mitään, että heiltä ei oikein kunnolla onnistu nämä asiat jotka ovat ihan naurettavan helppoja muille. Temperamentti on käsittääkseni sellainen synnynnäinen ominaisuus kuin muutkin persoonan voimakkaat piirteet. Ehkä kannattisi ajatella sitä tälläisestäkin kulmasta ennen kuin tuomitsee toisen vellipersenössöksi? Ei siis julkisesti vaan mielessään. Mammanpojaksi tai miksi vaan, joka ei täytä "miehen" kriteereitä. Jos ei ajattele sitä muuta kuin persoonan piirteenä, niin ihminen sisällä voisi vaikuttaa ehkä jopa mukavalta? Olettaen että ko. ihminen ei ole kuten minä, joka en juurikaan itsestäni pidä. Toisaalta suureksi osaksi en pidä itsestäni juuri siksi, että en millään pysty täyttämään niitä kriteereitä, joita pidetään hyvinä yhteiskunnassa yleisimminkin. En yllä siihen mitä haluaisin olla ja se aiheuttaa suuren ristiriidan sisälläni, mikä johtaa lopuksi jonkinasteiseen itseinhoon.

83

2927

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Jan C.

      Mielestäni sinulla on loistava itsetuntemus ja omassa lokerossasi myös itsevarmuutta. En usko että sinulla on ongelmaa missään asiassa jos joku ottaa huomioon sinun todellisen luonteesi. Tällöin siis sinun tulisi pyrkiä esittelemään itsesi ja myös tuo ominaisuutesi ja antaa naisille tilaisuus kompensoida omalta puoleltaan sitä. Koska kulttuurimme on kuitenkin lähtökohdiltaan sellainen että mies tekee aloitteen voisin kuvitella että se aloite minkä sinä teet (ventovieraalle) olisi : "Hei, olen Jukka ja olen hemmetin ujo. Jos haluut tavata loistavan tyypin niin riko mun jää.". Tällöin teet aloitteen, olet itsetietoinen, tarjoat naiselle ymmärryksen siitä miksi olet vaisu (aluksi) ja osoitat että tiedät kuka olet. Siitä eteenpäin jää jatko naisen harteille ja hän vastaa ja reagoi miten reagoi. Olet kuitenkin omassa viitekehyksessäsi tehnyt loistosuorituksen pystyessäsi tuohon. Jos nainen ei syty tähän hän on sinulle vääräntyyppinen, ja vääräntyyppisiä kohtaa jokainen ihminen matkan varrella eli siitä ei tarvi mieltää olevansa epäkelpo.

      • vain sanoa

        että: "Jos nainen ei syty tähän hän on sinulle vääräntyyppinen, ja vääräntyyppisiä kohtaa jokainen ihminen matkan varrella eli siitä ei tarvi mieltää olevansa epäkelpo." Kun mies on ujo niin niitä "oikeantyyppisiä" on sitten kuule todella vähän. Voit sanoa aina ja selittää että toinen oli "väärän tyyppinen" mutta kun niitä kohtaa tolkuttoman paljon niin tulee tulokseen ettei niitä oikeantyyppisiä ole niille ujoille riittävästi. Valitettavasti naiset eivät tätä ymmärrä kun eivät sitä joudu kokemaan.

      • Jan C.
        vain sanoa kirjoitti:

        että: "Jos nainen ei syty tähän hän on sinulle vääräntyyppinen, ja vääräntyyppisiä kohtaa jokainen ihminen matkan varrella eli siitä ei tarvi mieltää olevansa epäkelpo." Kun mies on ujo niin niitä "oikeantyyppisiä" on sitten kuule todella vähän. Voit sanoa aina ja selittää että toinen oli "väärän tyyppinen" mutta kun niitä kohtaa tolkuttoman paljon niin tulee tulokseen ettei niitä oikeantyyppisiä ole niille ujoille riittävästi. Valitettavasti naiset eivät tätä ymmärrä kun eivät sitä joudu kokemaan.

        Monestako tuontyylisestä aloituksesta sinulla on omakohtaisia kokemuksia? Rehellisesti. Väitän ettei yhdestäkään vaan koostat mielipiteen sellaisista kokemuksista joissa ujo mies on koittanut mennä iskemään naista extroverttityyliin. Se on aina surkea lopputulos. Jos chanssit on 1:20 että törmää oikeantyyppiseen eli sellaiseen joka tarttuu tilaisuuteen niin kirvestä ei kannata heittää kaivoon ennenkuin 50 aloitetta on täynnä koska siinä vaiheessa todennäköisyys että on käynyt paska tuuri on häviävän pieni. Onnistumiseksi voidaan lukea noissa tilanteissa kaikki sellainen missä nainen kysyy että "mitä tuolla tarkoitat?" tai mitä tahansa sellaista joka osoittaa että nainen haluaa tietää enemmän ja alkaa omalta osaltaan toimia aktiivisesti, kysellä ja ottaa huomioon. Jos luikkii toisen tai kolmannen epäonnistumisen jälkeen maitojunaan niin sitten ei kannata edes yrittää. Tuo kuitenkin on se tapa millä oikeasti ujo voi kohdata naisen.

      • kuule ei
        Jan C. kirjoitti:

        Monestako tuontyylisestä aloituksesta sinulla on omakohtaisia kokemuksia? Rehellisesti. Väitän ettei yhdestäkään vaan koostat mielipiteen sellaisista kokemuksista joissa ujo mies on koittanut mennä iskemään naista extroverttityyliin. Se on aina surkea lopputulos. Jos chanssit on 1:20 että törmää oikeantyyppiseen eli sellaiseen joka tarttuu tilaisuuteen niin kirvestä ei kannata heittää kaivoon ennenkuin 50 aloitetta on täynnä koska siinä vaiheessa todennäköisyys että on käynyt paska tuuri on häviävän pieni. Onnistumiseksi voidaan lukea noissa tilanteissa kaikki sellainen missä nainen kysyy että "mitä tuolla tarkoitat?" tai mitä tahansa sellaista joka osoittaa että nainen haluaa tietää enemmän ja alkaa omalta osaltaan toimia aktiivisesti, kysellä ja ottaa huomioon. Jos luikkii toisen tai kolmannen epäonnistumisen jälkeen maitojunaan niin sitten ei kannata edes yrittää. Tuo kuitenkin on se tapa millä oikeasti ujo voi kohdata naisen.

        voi lukea muuta kuin se että joku suostuu ehdotukseen. Elät jossain virtuaalitodellisuudessa jos et ymmärrä kuinka ujoa miestä suorastaan vältellään. Jos kuvittelet että chanssit ovat 1:20 niin et ymmärrä aaiasta yhtään mitään. Se todennäköisyys on TODELLA TODELLA pieni. "Tuo kuitenkin on se tapa millä oikeasti ujo voi kohdata naisen." Ujon miehen mahdollisuudet ovat kuitenkin huonot.

      • tarjolla tässä:
        Jan C. kirjoitti:

        Monestako tuontyylisestä aloituksesta sinulla on omakohtaisia kokemuksia? Rehellisesti. Väitän ettei yhdestäkään vaan koostat mielipiteen sellaisista kokemuksista joissa ujo mies on koittanut mennä iskemään naista extroverttityyliin. Se on aina surkea lopputulos. Jos chanssit on 1:20 että törmää oikeantyyppiseen eli sellaiseen joka tarttuu tilaisuuteen niin kirvestä ei kannata heittää kaivoon ennenkuin 50 aloitetta on täynnä koska siinä vaiheessa todennäköisyys että on käynyt paska tuuri on häviävän pieni. Onnistumiseksi voidaan lukea noissa tilanteissa kaikki sellainen missä nainen kysyy että "mitä tuolla tarkoitat?" tai mitä tahansa sellaista joka osoittaa että nainen haluaa tietää enemmän ja alkaa omalta osaltaan toimia aktiivisesti, kysellä ja ottaa huomioon. Jos luikkii toisen tai kolmannen epäonnistumisen jälkeen maitojunaan niin sitten ei kannata edes yrittää. Tuo kuitenkin on se tapa millä oikeasti ujo voi kohdata naisen.

        Miksi se on niin, että jos kerta toisensa jälkeen "hakkaa päätään seinään", niin toisissa tilanteissa se tarkoittaa suurta viisautta ja toisissa suurta tyhmyyttä?

      • joudu kokemaan?
        vain sanoa kirjoitti:

        että: "Jos nainen ei syty tähän hän on sinulle vääräntyyppinen, ja vääräntyyppisiä kohtaa jokainen ihminen matkan varrella eli siitä ei tarvi mieltää olevansa epäkelpo." Kun mies on ujo niin niitä "oikeantyyppisiä" on sitten kuule todella vähän. Voit sanoa aina ja selittää että toinen oli "väärän tyyppinen" mutta kun niitä kohtaa tolkuttoman paljon niin tulee tulokseen ettei niitä oikeantyyppisiä ole niille ujoille riittävästi. Valitettavasti naiset eivät tätä ymmärrä kun eivät sitä joudu kokemaan.

        Kyllä joutuvat. Myös nainen voi olla ujo ja saada turpiinsa ihmissuhdemarkkinoilla.

      • ...
        joudu kokemaan? kirjoitti:

        Kyllä joutuvat. Myös nainen voi olla ujo ja saada turpiinsa ihmissuhdemarkkinoilla.

        Myös naisella yhtä lailla voi olla valtavan suuria sosiaalisten tilanteiden pelkoja ja kuten itselläni, elämää rajoittava ja vakavaa masennusta ja kelpaamattomuuden tunnetta aiheuttava paniikkihäiriö :( Exäni ei sitä tätsin ymmärtänyt/hyväksynyt, varsinkaan masnnusta :( Ja todella, satun olemaan aika kaunis (miesten mielestä, semmoinen missin näköinen- näin mulle on sanottu todella usein), ja silti se ei kuule paskaakaan auta!

      • mieeeeeeeeees
        ... kirjoitti:

        Myös naisella yhtä lailla voi olla valtavan suuria sosiaalisten tilanteiden pelkoja ja kuten itselläni, elämää rajoittava ja vakavaa masennusta ja kelpaamattomuuden tunnetta aiheuttava paniikkihäiriö :( Exäni ei sitä tätsin ymmärtänyt/hyväksynyt, varsinkaan masnnusta :( Ja todella, satun olemaan aika kaunis (miesten mielestä, semmoinen missin näköinen- näin mulle on sanottu todella usein), ja silti se ei kuule paskaakaan auta!

        Luulen ettei hätäsi ole tämän näköinen. Tarvitset ehkäpä vain miehen joka ottaa sinusta palan kerrallaan, pitää etäisyyttä ja tulee lähelle vain silloin kun sinä sitä haluat. Tälläisiä miehiä on, olen itse yksi heistä. Luottamuksesi eteen täytyy tehdä töitä ja prosessi voi olla pitkäkin. Sun pitää kuitenkin ymmärtää se että miehellä täytyy voida olla tämän prosessin aikana elämää. Jos kykenet hyväksymään sen ettei mies ole sängyn reunalla kotona odottamassa viestiäsi joka päivä ja yö, vaan elää vapaata elämää tapaillen sinua silloin tällöin romanttisissa merkeissä, olet jo voiton puolella.

      • Jan C.
        tarjolla tässä: kirjoitti:

        Miksi se on niin, että jos kerta toisensa jälkeen "hakkaa päätään seinään", niin toisissa tilanteissa se tarkoittaa suurta viisautta ja toisissa suurta tyhmyyttä?

        "niin toisissa tilanteissa se tarkoittaa suurta viisautta ja toisissa suurta tyhmyyttä?" Se että ymmärtää realiteetit - että ujolle maasto on vaikeampaa - auttaa ymmärtämään että epäonnistumisia tulee väen väkisinkin enemmän kuin extrovertille. Onko tässä sitten tarkoitus kehittyä iskijäksi joka saa kaadettua kenet tahansa naisen? Sekö on ujon "onnistuminen"? Siinä tapauksessa kukaan - introvertti, extrovertti tai minkäänlainen - ei ikinä tule olemaan tarpeeksi hyvä. Tarkoitus ei ole oppia iskemään jokaista hametta joka tulee vastaan. Tarkoitus on löytää se hame joka on valmis vastaamaan omaan haasteeseen. Epäonnistumisia voi olla helposti 100 - ennemänkin - mutta onnistumisia ei tarvita kuin 1 ainut. Muistan ikuisesti tuttavani joka otti tavoitteekseen iskeä naisen itselleen eräältä nettisivustolta jolla ei ollut mitään tekemistä parisuhteiden tai deittaamisen kanssa. Hän yritti _3000_ kertaa ... ja onnistui... ja on suhteessa tuon naisen kanssa yhä :D Kun ajattelee että hän teki yrityksensä äärimmäisen epäloogisessa ja "epätoivoisessa" maastossa on vain todettava että hän sai seuransa suunnilleen sillä todennäköisyydellä joka oli odotettavissa. Mitä pään seinään hakkaamista siinä on että päätyy sinne minne haluaa? Ujoutta voi verrata sokeuteen sosiaalisessa mielessä. Otetaan keppi (se itsensäesittelytapa minkä kerroin) ja kuljetaan koputellen seinää kunnes löydetään se ovi - sen sijasta että hakataan päätä siihen seinään ja itketään kun tekee kipeää.

      • hohhoo...
        ... kirjoitti:

        Myös naisella yhtä lailla voi olla valtavan suuria sosiaalisten tilanteiden pelkoja ja kuten itselläni, elämää rajoittava ja vakavaa masennusta ja kelpaamattomuuden tunnetta aiheuttava paniikkihäiriö :( Exäni ei sitä tätsin ymmärtänyt/hyväksynyt, varsinkaan masnnusta :( Ja todella, satun olemaan aika kaunis (miesten mielestä, semmoinen missin näköinen- näin mulle on sanottu todella usein), ja silti se ei kuule paskaakaan auta!

        "Myös naisella yhtä lailla voi olla valtavan suuria sosiaalisten tilanteiden pelkoja ja kuten itselläni, elämää rajoittava ja vakavaa masennusta ja kelpaamattomuuden tunnetta aiheuttava paniikkihäiriö :( Exäni ei sitä tätsin ymmärtänyt/hyväksynyt, varsinkaan masnnusta :( Ja todella, satun olemaan aika kaunis (miesten mielestä, semmoinen missin näköinen- näin mulle on sanottu todella usein), ja silti se ei kuule paskaakaan auta!" No huhhuh. Oot ujo ja sulla on paniikkihäiriö ja silti sulla on ollut ainaki yksi poikaystävä. Ja kaiken pahan lisäksi miehet kehuu sua joka paikassa kauniiksi ja missin näköiseksi. Kyllä sulla on hei asiat TOOOOSI huonosti, ihan sääliksi käy...

      • mutta...
        hohhoo... kirjoitti:

        "Myös naisella yhtä lailla voi olla valtavan suuria sosiaalisten tilanteiden pelkoja ja kuten itselläni, elämää rajoittava ja vakavaa masennusta ja kelpaamattomuuden tunnetta aiheuttava paniikkihäiriö :( Exäni ei sitä tätsin ymmärtänyt/hyväksynyt, varsinkaan masnnusta :( Ja todella, satun olemaan aika kaunis (miesten mielestä, semmoinen missin näköinen- näin mulle on sanottu todella usein), ja silti se ei kuule paskaakaan auta!" No huhhuh. Oot ujo ja sulla on paniikkihäiriö ja silti sulla on ollut ainaki yksi poikaystävä. Ja kaiken pahan lisäksi miehet kehuu sua joka paikassa kauniiksi ja missin näköiseksi. Kyllä sulla on hei asiat TOOOOSI huonosti, ihan sääliksi käy...

        exäni jätti mut juuri ongelmieni takia, ja olen sen jälkeen nyt vuoden verran lähinnä halunnut kuolla :( Hän oli elämäni rakkaus kuuden vuoden ajan... Ja se ei ole mitään pientä, vaan olen ollut työ- ja opiskelukyvytön pitkään jne. Ja olen jo reilusti 2-kymppinen :(

    • Tiina V.

      Eli voisitko kertoa minulle, miten on mahdollista, että noin älykäs kaveri ei pärjäisi töissä (itsetunto, itsevarmuus tulee menestyksestä)? Tätä loogista ristiriitaa en ymmärrä enkä voi jatkaa ennen kuin tämän asian selvität minulle.

      • ap.

        ihmisen psyyke kun voi olla sillä tavalla monimutkainen, että "menestys" yhdessä asiassa ei välttämättä heijastu yleiseen minäkäsitykseen. Tästä esimerkkinä monesti todistettu "itseään inhoava menestynyt näyttelijä".

      • ap.
        ap. kirjoitti:

        ihmisen psyyke kun voi olla sillä tavalla monimutkainen, että "menestys" yhdessä asiassa ei välttämättä heijastu yleiseen minäkäsitykseen. Tästä esimerkkinä monesti todistettu "itseään inhoava menestynyt näyttelijä".

        En ole koskaan pitänyt menestystä sillä tavalla tärkeänä, tai ulkoisia menestyksen tuntomerkkejä. Joten vaikka olisin jotenkin erityisen menestynyt, niin en pitäisi sitä merkkinä omasta erikoislaatuisesta kyvykkyydestäni, enkä antaisi sille erityistä arvoa.

    • ***************

      Ei se ujo luonne ole mikään niin paha haitta. Monet jopa pitävät ujoutta ihan viehättävänä ominaisuutena. Itse olen lapsesta asti ollut se hiljainen ja sulkeutuneelta vaikuttava tapaus. Tilanne on tietenkin ollut eri, jos olen jonkun tutun kanssa tekemisissä. Mutta kyllä tuossa itsensä treenaamisessakin ajatusta on. Aloin ihan tarkoituksella teini-iässä väkisin opettelemaan sitä tuntemattomille puhumista, kun huomasin, ettei hommasta muuten mitään tule. Sain tuntea itseni usein tosi typeräksi ja kömpelöksi, mutta ajan kanssa tuo lähti kuitenkin sujumaan. Edelleenkään en ole mikään ekstrovertti, mutta pystyn kyllä itseni kokoamaan ja "luontevastikin" jutustelemaan, jos se tarpeen on. Ja jos etukäteen tilanteen tietää, sitä osaa asennoitua tietyllä tavalla ja vetää jonkinlaisella rutiinilla läpi. Tosin jälkikäteen voi tulla tärinöitä... Kannattaa vaan koittaa puskea eteenpäin. Älä nyt kuitenkaan siihen ajatukseen jää kiinni, että sellainen olet kuin olet ja ei sille mitään voi. Omana itsenäsi pysyt varmasti, vaikka koittaisitkin taistella niitä omia rajojasi vastaan. Kyllä sitä sujuvaa kommunikaatiota pystyy ihan oikeasti opettelemaan. Pitää vaan koittaa sietää ne omat mokansa alussa eikä ruoskia itseään verille niiden tähden. ;)

    • beefcake

      "Ihmisen pitäisi ilmeisesti pitää itsestään, että muut voisivat pitää hänestä. Tämä ikivanha totuus lienee ihan totta." Mä pidän itsestäni. Oikeastaan jopa niin paljon, että pidän itseäni oman elämäni tärkeimpänä ihmisenä. Ei se silti auta siihen, että muut ihmiset pitäisivät musta.

      • ?????

        Rajansa kaikella...

      • Se ei

        auta vaikka kuinka pitäisi itsestä tai ylittäisi itsensä pyytämällä jotain ulos jos sinusta ei pidetä. Vika on tällöin kyllä muissa eikä itsessä. Mutta sitähän ihmiselle ei opeteta vaan että vika on "huonossa itsetunnossa" ja pitäisi "katsoa vain peiliin". Nykyinen itsetunnon käsitys nyt vain on huono.

      • Suora puhe
        Se ei kirjoitti:

        auta vaikka kuinka pitäisi itsestä tai ylittäisi itsensä pyytämällä jotain ulos jos sinusta ei pidetä. Vika on tällöin kyllä muissa eikä itsessä. Mutta sitähän ihmiselle ei opeteta vaan että vika on "huonossa itsetunnossa" ja pitäisi "katsoa vain peiliin". Nykyinen itsetunnon käsitys nyt vain on huono.

        Naisten viljelemään "itsetunto" käsitteeseen sotketaan helposti naisten omia virheitä tutustumisissa. "itsetunto" on jotain lähes yhtä mystistä kuin "naisen tunteet" ja siksi kaikki heikkous mitä naisissa on voidaan sälyyttää vaateeksi "miehen itsetunnossa". Karrikoiden: Eli kun se mies ei enää jaksakaan kiivetä kolmattakymmenettä kertaa sinne vuoren laelle tuomaan kukkapuskaa vain siitä palkkiosta että nainen suunnilleen joka neljäs kerta suo miehelle viehkeän hymyn... niin jos mies silloin lopettaa vuorelle kiipeämisen on miehellä huono itsetunto.

      • ..............
        Suora puhe kirjoitti:

        Naisten viljelemään "itsetunto" käsitteeseen sotketaan helposti naisten omia virheitä tutustumisissa. "itsetunto" on jotain lähes yhtä mystistä kuin "naisen tunteet" ja siksi kaikki heikkous mitä naisissa on voidaan sälyyttää vaateeksi "miehen itsetunnossa". Karrikoiden: Eli kun se mies ei enää jaksakaan kiivetä kolmattakymmenettä kertaa sinne vuoren laelle tuomaan kukkapuskaa vain siitä palkkiosta että nainen suunnilleen joka neljäs kerta suo miehelle viehkeän hymyn... niin jos mies silloin lopettaa vuorelle kiipeämisen on miehellä huono itsetunto.

        sehän on se toinen naisten selitys kun mies ei enää ihanasti jahtaakaan naista ja soittele kiimaisena perään.

    • Mies1985

      Maailma muuttuu hitaasti. Yksilö muuttuu nopeammin. Parempi siis panostaa itseensä. Sääli ja almut voi riittää joillekkin,ja niitä on tarjolla toisinaan niille jotka eivät pysty muuttumaan. Vuosien vieriminen tuo itseluottamusta ja avoimuutta arkaankiin personaallisuuteen,vaikkei mikään stand-up tyyppi kuoriutuisikaan. Ja on varmaan myös tapauksia joissa kehitys jää junnaamaan mutta joka tapauksessa positiivinen kehitys tapahtuu ajan aknssa. Ja se kun otetaan itseä niskasta kiinni niin minusta se käytännössä tarkoittaa pieniä skeleita kerralla. Vaikka joku naisen lähestyminen voi olla kova pala ja eka kerralla onnistuu silleen hapuillen ja jäykästi,mutta se on jo eteenpäin että jotain tekee. Ensi kerralla se on taas vähän sulavampaa ja tulee hyvääkin palautetta jne. Itseluottamusta ei voi asentaa kehenkään. Se tulee vaan ajan kanssa pienten onnistumisten kautta jolloin alkaa pitämään itseään arvokkaampana ympäristölle (myöskin) ja ihmismassoihin liityminen tuntuu luonnollisemmalta.

    • sininen1977

      Jos ne vaativat ponnisteluja niin sitten pitää ponnistella. Huono itseluottamus tulee siitä että ei edes yritä. Ja hyvään ei pelkkä yrityskään riitä. Kun yrittää tarpeeksi monta kertaa (vaikka satoja) niin lopulta onnistuu. Onnistumisista tulee hyvä itseluottamus. Onneksi se ei ole ilmaista. Mitä aikaisemmin aloitat onnistumaan sen paremmaksi itseluottamuksesi muuttuu. Se on ihan ok, jos on huono itseluottamus kun siihen on aihetta. On hyvä että sen myös itse tajuaa, kun kannattaa pitää matalaa profiilia.

      • ap.

        että kyllä minä elämässäni olen myös saavuttanut asioita. Sinänsä olen kyllä samaa mieltä, että jos on jättänyt kaiken muuten vaan tekemättä, niin voi tuntea itsensä ihan luuseriksi, ja silloin siihen voi olla lääkkeenä että pistää sen puolen kuntoon. Mutta en minä nyt tässä oikein tiedä että mitä minun pitäisi lähteä saavuttamaan, kun ei oikein ole tarvetta sillä saralla. En siis oikeasti tiedä että mikä tässä olisi sillä tavalla jäänyt hoitamatta, että sen korjaaminen voisi auttaa ongelmiin temperamenttini kanssa. Tai itsetunnon, joka suurelta osin johtuu juuri tuosta temperamentista tai sen puutteesta.

      • olet väärässä

        "Huono itseluottamus tulee siitä että ei edes yritä." Ei vaan siitä ettei onnistu kuten itsekin toteat. " Kun yrittää tarpeeksi monta kertaa (vaikka satoja) niin lopulta onnistuu." Väitteesi perustuu mihinkä? Entä jos ei onnistu edes niillä sadalla yrityksellä? "Onnistumisista tulee hyvä itseluottamus. Onneksi se ei ole ilmaista. Mitä aikaisemmin aloitat onnistumaan sen paremmaksi itseluottamuksesi muuttuu. Se on ihan ok, jos on huono itseluottamus kun siihen on aihetta. On hyvä että sen myös itse tajuaa, kun kannattaa pitää matalaa profiilia." Mitäköhän sinä yrität selittää? Oletuksesi siis on että itseluottamus tulee siitä että yrittää tarpeeksi kauan ja onnistuu. Entä sitten jos ei onnistu sittenkään? Voisinpa sanoa niin että itseluottamus tuhoutuu lähes täysin jos aloittaa aikaisin ja jatkuvasti epäonnistuu. Siinä on se ja sama yrittääkö vai ei tai miten kovalla itseluottamuksella tekee asioita. Tämä on tämän nykyisen itsetunnon/itseluottamuksen illuusio. Siinä ei oteta huomioon sitä että ei voi onnistua jos ei anneta edes mahdollisuuksia ja ujolla miehellä on huonot mahdollisuudet onnistua. Se vielä vain pahentaa tilannetta. Helppoa sinun ja minun on sanoa koska meillä varmana on onnistumisia alla.

    • mieeeeeeeees

      "Ihmisen pitäisi ilmeisesti pitää itsestään, että muut voisivat pitää hänestä. Tämä ikivanha totuus lienee ihan totta." Kyllähän asia on niin ettei ihminen voi pitää itsestään jos muut ihmiset eivät pidä sinusta. Ihminen reagoi aina ympäristöönsä. Jos ympäristö on agressiivinen, sinusta tulee agressiivinen. Jos ympäristö on rauhallinen, sinusta tulee rauhallinen. Jos ympäristö hylkii sinua, sinä hyljit sitä ympäristöä. Vastaus ei ole itsemurha, eikä joukkomurha, vaan maiseman vaihto. Vetäydy vuorille miettimään. Keskity olemaan oma itsesi, älä ime ympäristöstä vaikutteita. Jossain vaiheessa opit tuntemaan itseäsi ja tiedät mihin joukkoon kuulut. Minulla meni itseeni tutustumiseen jopa muutama vuosi. Sulkeuduin ympäristöstä lähes täysin, katkaisin välit kaikkiin ystäviini pitäen yhteyttä vain luottamiini sukulaisiin. Ennen kaikkea keskityin olemaan yksin ja vähitellen aloin huomaamaan asiat jotka minua kiinnostaa ja paikat joissa haluan olla. Yksin oleminen oli raskasta, mutta sen arvoista. Se toi minulle itsevarmuuden jota ei minulta enää pois oteta. Tunnen itseni, joten on aivan se ja sama mitä mieltä muut minusta ovat. He eivät minua tunne, joten heidän mielipiteillään ei ole mitään painoarvoa. Harvoin enää kuulen itsestäni mitään negatiivista, koska vietän aikaa sellaisten ihmisten seurassa jotka ovat samalla sivulla. Aiemmin oli toisinpäin, harvoin kuulin itsestäni mitään positiivista. Syy ei ollut minussa, vaan siinä että olin väärässä seurassa. Valitettavasti se ei pidä ainakaan minun kohdallani paikkaansa että naisia pörräisi nyt ympärillä enemmän kuin koskaan. Sen kuitenkin tiedän että sitten kun löytyy se joka haluaa siinä ympärillä pörrätä, sen kanssa ollaan kavereita pitkään.

      • kirjoitus!

        Osuit todella asioiden ytimeen :)

      • jos haluaa
        kirjoitus! kirjoitti:

        Osuit todella asioiden ytimeen :)

        elää loppuelämänsä munkkina ja "omana itsenään". Viimeinen teko joka kannattaa tehdä on jotain tuollaista jos naista etsii. Muuten tuon "sisäisen rauhan" saa viedä hautaan asti yksin.

      • mieeeeeeeees
        jos haluaa kirjoitti:

        elää loppuelämänsä munkkina ja "omana itsenään". Viimeinen teko joka kannattaa tehdä on jotain tuollaista jos naista etsii. Muuten tuon "sisäisen rauhan" saa viedä hautaan asti yksin.

        Höpö höpö. Ei tosiaan kannata tuhlata aikaansa etsimällä naista tai kavereita väärästä porukasta. Vielä tyhmempää on epätoivoisena etsiminen. 1 hyvää kaveria ei korvaa edes tuhat huonoa, ihan sama pätee kumppaneihin. Mutta kukin tyylillään, tuo oli vain minun neuvo. Uskoo ken tahtoo.

      • uskoa koska
        mieeeeeeeees kirjoitti:

        Höpö höpö. Ei tosiaan kannata tuhlata aikaansa etsimällä naista tai kavereita väärästä porukasta. Vielä tyhmempää on epätoivoisena etsiminen. 1 hyvää kaveria ei korvaa edes tuhat huonoa, ihan sama pätee kumppaneihin. Mutta kukin tyylillään, tuo oli vain minun neuvo. Uskoo ken tahtoo.

        muuten saa olla aikalailla yksin.

    • mummomuori

      on synnynnäinen ominaisuus, mutta itsetunnon kanssa sillä ei välttämättä ole juurikaan tekemistä. Sen piirteitä ovat sensitiivisyys, sopeutuvuus, sinnikkyys, häirittävyys, rytmisyys, lähestyminen ja vetäytyminen, intensiivisyys, sekä mieliala http://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/millainen-on-temperamenttisi/ http://www.tsv.fi/ttapaht/011/luonto.htm Itsetunto on tavallaan itsensä tuntemista, hyvine ja huonoine piirteineen ja niiden hyväksymistä. Ei siis niin, että asettaa itselleen ulkopäin tulevia vaatimuksia ja yrittää elää niiden mukaan. Ujo on ujo, se tarkoittaa käytännössä sitä, että hän tarvitsee aikaa tutustumiseen vähän enemmän kuin muut. Itse olen perustemperamentiltani juuri tuollainen. On tarvittu sitkeää työskentelyä ja halua käydä päin niitä ominaisuuksia, joita voi ”jalostaa” itsessään. Moni ujo on sosiaalisesti kömpelö vain siksi, että karttelee niitä oppimistilanteita. Mutta en edelleenkään päästä kovinkaan herkästi muita liian lähelle itseäni, tarvitsen aikaa tutustumiseen. Ujous on monesti erittäin viehättävä luonteenpiirre. Paitsi silloin kun henkilö on tehnyt siitä itselleen vankilan. Mitä siitä jos menee hämilleen! Ei oikein tiedä mitä sanoa. Jos luonteesi on positiivinen, voit hymyillä tai todeta että näin on. Se on sitä hyvää itsetuntoa. ”Toisaalta suureksi osaksi en pidä itsestäni juuri siksi, että en millään pysty täyttämään niitä kriteereitä, joita pidetään hyvinä yhteiskunnassa yleisimminkin.” Miksi asetat muiden kriteerit tavoitteeksesi? Yleensä tuo ”muut” on se, jolla petämme itseämme, sillä usein se on joku, tai jotkut jotka tunnemme. Haluaisimme olla heidän silmissään ”arvostettu”. Todellakin, kun vaihdat tuon ”muut” toisiin ”muihin”, voit alkaa saada myönteisiäkin kokemuksia. Yhteiskunnalla tarkoitetaan usein sitä yhteisöä missä elämme. Miksi haluat heidän tykkäävän sinusta? Tykkäätkö heistä? Entä jos lakkaisit etsimästä heidän hyväksyntäänsä? Entä jos heidän tyylinsä tai tapansa ei olekaan mitään niin hyviä kuin kuvittelet? Ainakin minusta liian monet ihmiset ovat liian kovia, häikäilemättömiä ja julmia, joten en halua olla heidän kaltaisensa. ” . En yllä siihen mitä haluaisin olla ja se aiheuttaa suuren ristiriidan sisälläni, mikä johtaa lopuksi jonkinasteiseen itseinhoon. ” Eli puhut ihanteesta jotka itse olet itsellesi luonut. Olisiko syytä tutkiskella onko tuo ihanne sittenkään hyvä? Toisaalta ihanne on vain suunta, johon ei kukaan kykene, miksi siis rankaiset itseäsi noin julmasti? Kun kaksi ujo kohtaa toisensa, ensimmäinen ongelma tietysti on, että kumpi uskaltaa ensin tehdä aloitteen. Vai onko niin, ettet arvosta ujoja naisia, koska et hyväksy itseäsikään sellaisena? Et ehkä edes huomaa heitä. Ujous näyttää joskus kopeudelta ja ylpeydeltä ulospäin, uskaltaako toinen ujo siis lähestyä sinua? Onhan se hieno että jotkut ovat suoraviivaisempia, mutta se on heidän ominaisuutensa. Ei sinun tarvitse olla samanlainen. Et ehkä solmi niin montaa ihmissuhdetta, vain vaikka yhden, mutta sitäkin paremman? Hyvä itsetunto on sitä, että uskot ihmisenä olevasi aivan yhtä hyvä kuin toisetkin, vaikka et olekaan samanlainen. Se on tämän yhteiskunnan vakava ongelma, että täällä pyritään tasapäistämään ja samanlaistamaan toisiamme voimakkaammin kuin koskaan. En itse hyväksy sitä, joten on laitettava kampoihin. Se on väärin ja tekee paljon pahaa. Miksi siis osallistua tuohon ja yrittää ”sopeutua” kieroutuneeseen tilanteeseen? Tai alkaa inhota itseään kun ei kykene latistaman omaa persoonaansa?

    • haravainen

      Koetko sä olevasi ujo enemmän siinä tutustumisvaiheessa vai sitten kun olet jo suhteessa? Jos ongelma on molemmissa tilanteissa, niin sitten alkaa olla jo aika hankalaa.. Yleensä jos on ujo mies, niin naisiin tutustumiseen on silti omat keinonsa, treffipalstat, tms. Useimmat naiset eivät varmaan pidä ujoutta kovin pahana asiana, jos silti pystyt osoittamaan olevasi kiinnostunut, vaikka sitten sähköpostilla tai tekstiviestillä treffien jälkeen jos ei kasvotusten luonnistunut. Suhteen edetessä kuitenkin tosi monet kaipaavat miestä, joka jollain tavalla ottaa tilanteen haltuun, tekee oma-aloitteisesti asioita ja ottaa vastuuta. Jos ujous vaikuttaa tosi paljon siihen, niin silloin voi ehkä tulla ongelmia. Vaikeinta varmaan on monessa tilanteissa erottaa ujous yrmeydestä ja tylystä käytöksestä. Monia hiljaisempia miehiä varmaan pidetään vain pahantuulisina tai muuten epäystävällisinä, vaikka syynä olisi ujous.

    • StippaS

      Rakkaat ihmiset, koittakaa nyt herraisä päästää irti menneisyydestä! Ihmisellä on sisällänsä julmettu voima, jonka kautta hän voi vaikka siirtää vuoria. Vanhoista malleista, ajatuksista, käyttäytymiskukkasista pitää päästää irti. Helppoa se ei ole, jumalauta sen vaikeampaa ei olekaan, mutta se on jo askel yksi kun ne tiedostaa. Silloin ihminen on eteenpäin vierivää sorttia jos vain sen sallii itsellensä. Ja miksi ja miten ihmeessä ihminen määrittelee itsensä & oman elämänsä yhteiskunnan kautta!? Sanalla sanoen muiden ihmisten luoman mallin mukaan, toisten ihmisten tekojen ja luotujen normien mukaan!!? Eihän tuossa ole mitään järkeä! Sama kuin nojaisit tulitikkutaloon, joka tasan lahoaa sillä siunaamalla hetkellä kun sitä tukea eniten tarvitsisi. Nimimerkillä kokemusta on. Olen taas ihan pihalla, en voi ymmärtää. Otan siis lisää vieläkin tujumpaa kahvia :D

    • TietäjäMies

      aloittajalta. Kyllä mood bipolarity (kaksisuuntaisuus, ahdistusherkkyys) ja ADHD ovat geneettisiä neurobiologisia ominaisuuksia. Joskin ne voivat jollain tasolla kehittyä myös kasvun myötä lapsuudessa, mutta luulen, että tuo perimä on merkittävämmässä roolissa. Parhaiten näihin auttaa lääkitys. Herkkä stressitaso johtuu herkästi nousevasta noradrenaliinimäärästä. Samalla erittyy kortisolia ja vasopressiiniä. Serotoniinitasokin voi olla liian korkea. Sopiva lääkitys alentaa pysyvästi ja pienentää noradrenaliinin tasoa, mikä estää stressaamista. Mutta käsittääkseni myös serotoniinitaso pitää laskea, koska serotoniini on ns. mood intensity välittäjäaine. Nämä onnistuvat pitkäaikaisella SNRI lääkityksellä. Nuohan eivät nosta Serotoniini ja Noradrenaliinitasoja, vaikka niin väitetään. Aluksi kyllä, mutta lääketoleranssin kehityttyä kuukausien aikana elimistön tasot noitten suhteen jäävät hieman normaalia pienemmiksi. Dopamiini tasoa olisi syytä nostaa. Siihen käsittääkseni olisi ratkaisu dopamine antagonist, esim. Seroquel. Kaksisuuntaisen ja aikuisiän AD/HD:hen on hyvä määrätä esim. Efexor 225mg-300mg ja Seroquel.

      • mieeeeeees

        Vai olisiko elämäntavan muutos sittenkin parempi ratkaisu jatkuvan nappien vetämisen sijaan? Kuten itsekin sanoit, elimistö tottuu kaikkeen, myös lääkkeisiin. Lääkkeet eivät poista ongelmaa vaan ainoastaan lievittävät oireita.

      • ei aina

        Liikaa luotetaan lääkkeisiin nykyään. Itse kannatan terapiaa.

    • Muttamuttamutta

      Hyvä itsetunto lähtee kasvatuksesta. Tempperamenttieroja toki on. Joku lapsi on niin itsevarma, ettei hänen itsetuntoaan tarvitse kamalasti pönkittää, mutta häntä ei saa myöskään alistaa. Pitää osata pitää tasapaino yllä. Ujoa ja stressaantuvaa lasta voi rohkaista tekemään erilaisia asioita leikin ja oppimisen varjolla. Kun lapsi (tai aikuinen) kokee onnistumisia, se kasvattaa hänen uskoa itseensä. Onnistumiset eivät vain ole onnistumisia, jos niistä ei saa positiivista palautetta. Positiivinen palaute tekee ihmiselle hyvää. Ihminen, joka on saanut negatiivista palautetta kaikesta kotona, on aikuisenakin arka. Hän pelkää negatiivista palautetta ja ihmissuhteissa hylkäämistä, kritiikkiä jne. Ei uskalla tehdä edes aloitteita. Itsetuntoon liittyy (kuten joku jo sainoikin) itsetuntemus. Kun ihminen on tutustunut itseensä, tietää missä on hyvä ja mikä on hänen vahvinta aluettaan, hän voi hyvällä omalla tunolla sanoa, ettei tiedä jostain asiasta mitään. Huonolla itsetunnolla varustettu yksilö pyrkii miellyttämään, tietämään kaiken ja osaamaa kaiken, ettei saisi negatiivista palautetta. Mielestäni suurin osa maailman ongelmista liittyy huonoon itsetuntoon. Väkivalta ja sodat esimerkiksi samoin diktatuuri. Huonolla itsetunnolla varustettu ihminen pönkittää itsetuntoaan muita alistamalla, koska ei pidä itse itseään muuten tarpeeksi hyvänä. Narsistinen käytöshäiriökin liittyy tähän. Lapsi tukahduttaa tunteensa ja kehittää itselleen superegon terveen itsetunnon tilalle. Narsisti ei tunne itseään oikeasti vaan elää sumussa. Ei silti voi syyttää äitiä ja isää kaikesta. Kasvattaminen ei ole helppoa eikä kaikkia häiriökäyttäytymisen muotoja voi kotikonstein korjata. Lasten ja nuorten mielenterveystyöhön tulisikin satsata paljon nykyistä enemmän, jotta varhainen puuttuminen on mahdollista.

      • suoraan ääneen

        tälle: "Mielestäni suurin osa maailman ongelmista liittyy huonoon itsetuntoon. Väkivalta ja sodat esimerkiksi samoin diktatuuri. Huonolla itsetunnolla varustettu ihminen pönkittää itsetuntoaan muita alistamalla, koska ei pidä itse itseään muuten tarpeeksi hyvänä." Kaikki maailman ongelmat johtuvat nyt sitten "huonosta itsetunnosta". Anna minun kaikki kestää. Huono itsetunto on pelkkä keksintö. Ei se kuvaa mitään todellista tilaa. Oli sellaista höttöä koko viesti että huh huh.

      • Muttamuttamutta
        suoraan ääneen kirjoitti:

        tälle: "Mielestäni suurin osa maailman ongelmista liittyy huonoon itsetuntoon. Väkivalta ja sodat esimerkiksi samoin diktatuuri. Huonolla itsetunnolla varustettu ihminen pönkittää itsetuntoaan muita alistamalla, koska ei pidä itse itseään muuten tarpeeksi hyvänä." Kaikki maailman ongelmat johtuvat nyt sitten "huonosta itsetunnosta". Anna minun kaikki kestää. Huono itsetunto on pelkkä keksintö. Ei se kuvaa mitään todellista tilaa. Oli sellaista höttöä koko viesti että huh huh.

        Tähän mä olen päätynyt, kun olen sotaisien herrojen profiileja lukenut. Ensin ei luoteta itseensä ja sitten ei muihinkaan. Eli tapetaan muuta, kun ei luoteta. Ja monesti nää herrat sitten itkee, kun joutuvat telkien taakse, itsetunto murenee, kun epäonnistutaan. Ei vallattukaan sitä maailmaa. Kerro toki oma versiosi. Tää on vaan mun näkemys. Ei mikään absoluuttinen totuus. Asiasta on hyvä keskustella, eikös?

      • tarkoitat:
        suoraan ääneen kirjoitti:

        tälle: "Mielestäni suurin osa maailman ongelmista liittyy huonoon itsetuntoon. Väkivalta ja sodat esimerkiksi samoin diktatuuri. Huonolla itsetunnolla varustettu ihminen pönkittää itsetuntoaan muita alistamalla, koska ei pidä itse itseään muuten tarpeeksi hyvänä." Kaikki maailman ongelmat johtuvat nyt sitten "huonosta itsetunnosta". Anna minun kaikki kestää. Huono itsetunto on pelkkä keksintö. Ei se kuvaa mitään todellista tilaa. Oli sellaista höttöä koko viesti että huh huh.

        kun sanot: Huono itsetunto on pelkkä keksintö. Se ei kuvaa mitään todellista tilaa. En muista, milloin olisin viimeksi lukenut jotain yhtä "höttöä". Mikä on "todellinen tila"? (Tiedätkö edes itse, mitä yritit sanoa?)

      • tasan
        tarkoitat: kirjoitti:

        kun sanot: Huono itsetunto on pelkkä keksintö. Se ei kuvaa mitään todellista tilaa. En muista, milloin olisin viimeksi lukenut jotain yhtä "höttöä". Mikä on "todellinen tila"? (Tiedätkö edes itse, mitä yritit sanoa?)

        tarkkaan mitä yritän sanoa: Lääkäri tulee tutkimaan potilasta. Potilas sanoo että hänen mahaansa koskee. Toteaa että hänellä on varmaan "mahan puruja". Lääkäri alkaa tutkia potilaan vatsaa ja painelee etsien kipukohtaa kysellen missä kipu tuntuu. Lääkärin painellessa kipukohta löytyy ja lääkäri toteaa että kyseessä on todennäköisesti umpisuoli. On siis tärkeää että käytetään oikeaa terminologiaa. Itsetunto nykyisenä käsitteenä on suurimmaksi osaksi huuhaata. Se ei kuvaa mitään sellaista tilaa joka potilaalla voisi olla vaan kansanomainen ilmaus "mahanpuruja".

      • vaikka lukemalla
        Muttamuttamutta kirjoitti:

        Tähän mä olen päätynyt, kun olen sotaisien herrojen profiileja lukenut. Ensin ei luoteta itseensä ja sitten ei muihinkaan. Eli tapetaan muuta, kun ei luoteta. Ja monesti nää herrat sitten itkee, kun joutuvat telkien taakse, itsetunto murenee, kun epäonnistutaan. Ei vallattukaan sitä maailmaa. Kerro toki oma versiosi. Tää on vaan mun näkemys. Ei mikään absoluuttinen totuus. Asiasta on hyvä keskustella, eikös?

        itsetunnosta englanninkielisen wikin puolelta koska suomalainen osuus on lähinnä huvittava. Lukekaa myös kritiikkiosuus sekä natseja käsittelevät asiat. http://en.wikipedia.org/wiki/Self-esteem

      • mieeeeeees
        vaikka lukemalla kirjoitti:

        itsetunnosta englanninkielisen wikin puolelta koska suomalainen osuus on lähinnä huvittava. Lukekaa myös kritiikkiosuus sekä natseja käsittelevät asiat. http://en.wikipedia.org/wiki/Self-esteem

        Wikipediaa(tm), tuo nykyajan raamattu, on 100% Jumalan sanaa. "He jotka eivät kykene itsenäiseen ajatteluun, lukevat kirjoja. He jotka kykenevät itsenäiseen ajatteluun, kirjoittavat kirjoja."

      • Muttamuttamutta
        tasan kirjoitti:

        tarkkaan mitä yritän sanoa: Lääkäri tulee tutkimaan potilasta. Potilas sanoo että hänen mahaansa koskee. Toteaa että hänellä on varmaan "mahan puruja". Lääkäri alkaa tutkia potilaan vatsaa ja painelee etsien kipukohtaa kysellen missä kipu tuntuu. Lääkärin painellessa kipukohta löytyy ja lääkäri toteaa että kyseessä on todennäköisesti umpisuoli. On siis tärkeää että käytetään oikeaa terminologiaa. Itsetunto nykyisenä käsitteenä on suurimmaksi osaksi huuhaata. Se ei kuvaa mitään sellaista tilaa joka potilaalla voisi olla vaan kansanomainen ilmaus "mahanpuruja".

        Noh sun määritelmällä masennus ei ole sairaus, koska sitä ei löydä tähystyksellä tai ultraäänellä. Niinkö? Että ihmisellä ei ole psyykettä, koska sitä ei voi käsin kosketella? Auttaako tyhmyyteen aivoleikkaus, voiko sen tyhmyyden paikantaa siellä aivoissa, jos se ei varsinaisesti liity esimerkiksi oppimiseen?

      • mieeeeeeeeees
        tasan kirjoitti:

        tarkkaan mitä yritän sanoa: Lääkäri tulee tutkimaan potilasta. Potilas sanoo että hänen mahaansa koskee. Toteaa että hänellä on varmaan "mahan puruja". Lääkäri alkaa tutkia potilaan vatsaa ja painelee etsien kipukohtaa kysellen missä kipu tuntuu. Lääkärin painellessa kipukohta löytyy ja lääkäri toteaa että kyseessä on todennäköisesti umpisuoli. On siis tärkeää että käytetään oikeaa terminologiaa. Itsetunto nykyisenä käsitteenä on suurimmaksi osaksi huuhaata. Se ei kuvaa mitään sellaista tilaa joka potilaalla voisi olla vaan kansanomainen ilmaus "mahanpuruja".

        "Itsetunto nykyisenä käsitteenä on suurimmaksi osaksi huuhaata." Itsetunto, kuten nimikin jo vihjaa, tarkoittaa itsensä tuntemista. Itsensä tunteminen ei ole mikään itsestään selvyys. Ihminen ei voi tuntea itseään ellei pääse olemaan yksin riittävän pitkän ajan. Hyvin monet ihmiset kuvittelevat itsestään joko liikoja tai liian vähän. Se juontaa juurensa siitä että yhden ympäristön mielestä yksilö on tosi jees, toisen mielestä täysi pelle. Palaute vaihtelee suunnattomasti eri ympäristöjen välillä. Ympäristö ei siis ole luotettava lähde silloin kun pyrin selvittämään millainen olen. Tätä ei ehkä ymmärrä ennen kun sitä käytännössä kokeilee. Otetaanpa esimerkkinä vaikkapa tuo yksi viesti jonka kirjoitin. Toisen mielestä loistava kirjoitus, toisen mielestä täyttä sontaa. Kumpi on oikeassa? Niinpä. Ainoa asia johon voi ja kannattaa vaikuttaa, on se kenen kanssa elämänsä elää. Miksi pitäisi tuhlata elämänsä sellaisten ihmisten parissa jotka ovat eri sivulla, jos voi elää elämänsä sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat samalla sivulla? Kyllä kait kaikki eliöt ovat onnellisempia omiensa joukossa.

      • Muttamuttamutta
        mieeeeeees kirjoitti:

        Wikipediaa(tm), tuo nykyajan raamattu, on 100% Jumalan sanaa. "He jotka eivät kykene itsenäiseen ajatteluun, lukevat kirjoja. He jotka kykenevät itsenäiseen ajatteluun, kirjoittavat kirjoja."

        Mä suhtaudun wikeihin lähinna ihmisten kirjoituksina ihmisille en asiantuntijoiden tietona. Kannatan enemmin aitoja tutkimuksia, en niinstä poimittuja totuuksia (=tulkintaero).

      • aloittakaa
        mieeeeeees kirjoitti:

        Wikipediaa(tm), tuo nykyajan raamattu, on 100% Jumalan sanaa. "He jotka eivät kykene itsenäiseen ajatteluun, lukevat kirjoja. He jotka kykenevät itsenäiseen ajatteluun, kirjoittavat kirjoja."

        wikipediasta. Kukaan sanonut että sitä pitäisi käyttää ensisijaisena lähteenä vaan hakuteoksen tyylisesti.

      • epäselväksi
        mieeeeeeeeees kirjoitti:

        "Itsetunto nykyisenä käsitteenä on suurimmaksi osaksi huuhaata." Itsetunto, kuten nimikin jo vihjaa, tarkoittaa itsensä tuntemista. Itsensä tunteminen ei ole mikään itsestään selvyys. Ihminen ei voi tuntea itseään ellei pääse olemaan yksin riittävän pitkän ajan. Hyvin monet ihmiset kuvittelevat itsestään joko liikoja tai liian vähän. Se juontaa juurensa siitä että yhden ympäristön mielestä yksilö on tosi jees, toisen mielestä täysi pelle. Palaute vaihtelee suunnattomasti eri ympäristöjen välillä. Ympäristö ei siis ole luotettava lähde silloin kun pyrin selvittämään millainen olen. Tätä ei ehkä ymmärrä ennen kun sitä käytännössä kokeilee. Otetaanpa esimerkkinä vaikkapa tuo yksi viesti jonka kirjoitin. Toisen mielestä loistava kirjoitus, toisen mielestä täyttä sontaa. Kumpi on oikeassa? Niinpä. Ainoa asia johon voi ja kannattaa vaikuttaa, on se kenen kanssa elämänsä elää. Miksi pitäisi tuhlata elämänsä sellaisten ihmisten parissa jotka ovat eri sivulla, jos voi elää elämänsä sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat samalla sivulla? Kyllä kait kaikki eliöt ovat onnellisempia omiensa joukossa.

        mitä yrität sanoa. "Itsetunto, kuten nimikin jo vihjaa, tarkoittaa itsensä tuntemista." Sinun mielestä. Yleisen nykykäsityksen mukaan se tarkoittaa tuhatta muutakin asiaa. " Ihminen ei voi tuntea itseään ellei pääse olemaan yksin riittävän pitkän ajan. Hyvin monet ihmiset kuvittelevat itsestään joko liikoja tai liian vähän." Suhteessa mihin? "Se juontaa juurensa siitä että yhden ympäristön mielestä yksilö on tosi jees, toisen mielestä täysi pelle. Palaute vaihtelee suunnattomasti eri ympäristöjen välillä. Ympäristö ei siis ole luotettava lähde silloin kun pyrin selvittämään millainen olen. Tätä ei ehkä ymmärrä ennen kun sitä käytännössä kokeilee." Kerropa mistä muusta sitä tietoa saa kuin tekemällä ja kokemalla asioita? "Otetaanpa esimerkkinä vaikkapa tuo yksi viesti jonka kirjoitin. Toisen mielestä loistava kirjoitus, toisen mielestä täyttä sontaa. Kumpi on oikeassa? Niinpä." Kyseessä ovat silloin mielipiteet, ei kysymys ole mistään itsetunnosta. Voit olla maailman fiksuin ihminen mutta jos joku kirjoituksesi on sontaa niin se on sontaa, suotta kai sitä kiertelemään. Ei sitä itseensä kannata ottaa. Itseasiassa tästä päästäänkin kritiikkini ytimeen: siihen että me lopulta muodostamme oman käsityksemme itsestämme omien tekojemme ja kokemustemme kautta mutta samaan aikaan meidän tulisi pystyä erottamaan ne itsestämme erilisinä toimintoina ja asioina. Itseasiassa tuota kykyä voitaisiin kutsua enemmän itsensä tunnistamiseksi mutta nykyinen itsetunto käsite leimaa kaiken yhtenäiseksi höpöpalloksi josta ei ota erkkikään selvää joka johtaa vain entistä pahempiin ongelmiin. "Ainoa asia johon voi ja kannattaa vaikuttaa, on se kenen kanssa elämänsä elää." Väärin. Ihminen voi myös pyrkiä vaikuttamaan ihmisen ympärillä oleviin ihmisten asenteisiin ja ajatuksiin jota kautta saavutetaan riittävä yhteisymmärrys että yhteiselo on mahdollista. "Miksi pitäisi tuhlata elämänsä sellaisten ihmisten parissa jotka ovat eri sivulla, jos voi elää elämänsä sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat samalla sivulla? Kyllä kait kaikki eliöt ovat onnellisempia omiensa joukossa." En käsitä miten tämä liittyy aiheeseen? Väitätkö että erilaisia ihmisiä voi verrata erilaisiin eläinlajeihin? Tuskimpa vain.

      • löydetään kuule
        Muttamuttamutta kirjoitti:

        Noh sun määritelmällä masennus ei ole sairaus, koska sitä ei löydä tähystyksellä tai ultraäänellä. Niinkö? Että ihmisellä ei ole psyykettä, koska sitä ei voi käsin kosketella? Auttaako tyhmyyteen aivoleikkaus, voiko sen tyhmyyden paikantaa siellä aivoissa, jos se ei varsinaisesti liity esimerkiksi oppimiseen?

        aivokuvausten perusteella jos on pitkäaikaista. Missään en sanonut ettei psyykettä ole vaan että se terminologia joka psyykettä kuvaa kuten sana "itsetunto" on huuhaata. "Auttaako tyhmyyteen aivoleikkaus, voiko sen tyhmyyden paikantaa siellä aivoissa, jos se ei varsinaisesti liity esimerkiksi oppimiseen?" Minkähänlaisesta "tyhmyydestä" on kysymys?

      • Muttamuttamutta
        löydetään kuule kirjoitti:

        aivokuvausten perusteella jos on pitkäaikaista. Missään en sanonut ettei psyykettä ole vaan että se terminologia joka psyykettä kuvaa kuten sana "itsetunto" on huuhaata. "Auttaako tyhmyyteen aivoleikkaus, voiko sen tyhmyyden paikantaa siellä aivoissa, jos se ei varsinaisesti liity esimerkiksi oppimiseen?" Minkähänlaisesta "tyhmyydestä" on kysymys?

        Keksitkö itse, että itsetunto on huuhaata vai mistä ajatus? Onko sosiaalipsykologia huuhaata? entä tämä tutkimus http://notes.helsinki.fi/halvi/tiedotus/vanhatvaitokset.nsf/0/4e26639d73f55a9ec2256f7b002aef32?OpenDocument Voiko itsetuntoa oikeasti mitata? Ja miksi masennusta ei sitten paikanneta kuvauksella, vaan yleensä psykologi tekee arvion haastattelemalla ja keskustelemalla. Samoinhan itsetuntoakin tutkitaan. Keskustelemalla "potilaan" kanssa. Esimerkkini tyhmyys on vaikkapa sitä, ettei kykene keskustelmaan asioista, koska ei viitsi ottaa niistä selvää eli on laiska ja siksi myös tyhmä.

      • käsitys
        Muttamuttamutta kirjoitti:

        Keksitkö itse, että itsetunto on huuhaata vai mistä ajatus? Onko sosiaalipsykologia huuhaata? entä tämä tutkimus http://notes.helsinki.fi/halvi/tiedotus/vanhatvaitokset.nsf/0/4e26639d73f55a9ec2256f7b002aef32?OpenDocument Voiko itsetuntoa oikeasti mitata? Ja miksi masennusta ei sitten paikanneta kuvauksella, vaan yleensä psykologi tekee arvion haastattelemalla ja keskustelemalla. Samoinhan itsetuntoakin tutkitaan. Keskustelemalla "potilaan" kanssa. Esimerkkini tyhmyys on vaikkapa sitä, ettei kykene keskustelmaan asioista, koska ei viitsi ottaa niistä selvää eli on laiska ja siksi myös tyhmä.

        itsetunnosta onpa kyseessä sosiologia tai psykologia ja varsinkin Rosenbergin teoriat ovat huuhaata. Kyseessä siis tutkimus jossa tutkitaan ufojen olemassaoloa. "Voiko itsetuntoa oikeasti mitata?" Ei voida mitata tuolla tavoin koska itsetuntoa sinällään ei ole olemassa. Itsensä ja omien suoritusten arviointia voidaan tehdä mutta sehän ei kerro itsetuntemuksesta puolestaan mitään varsinaisesti. "Ja miksi masennusta ei sitten paikanneta kuvauksella, vaan yleensä psykologi tekee arvion haastattelemalla ja keskustelemalla. Samoinhan itsetuntoakin tutkitaan. Keskustelemalla "potilaan" kanssa." Sanoin että pitkäaikainen masennus voidaan tunnistaa aivoista koska se tekee muutoksia niihin aivojen alueisiin joiden pitäisi olla aktiivisia esimerkiksi tuntiessa iloa. Asia johtunee siitä että tuon alan tutkimus on lapsenkengissä ja huuhaa-psykologia kuten jatkuva tarpeeton puhuminen helpottaa lähinnä masennuksen oireita kuin itse masennusta. "Samoinhan itsetuntoakin tutkitaan. Keskustelemalla "potilaan" kanssa." Usko jo. Ei ole olemassa mitään itsetuntoa sinällään. Keksitty käsite kuvaamaan jotain joka ei vastaa todellisuutta. Siitä tulee vasta todellinen kun ihmiset alkavat uskoa siihen. "Esimerkkini tyhmyys on vaikkapa sitä, ettei kykene keskustelmaan asioista, koska ei viitsi ottaa niistä selvää eli on laiska ja siksi myös tyhmä." Näkyykö tuo aivoissa? Se voisi näkyä vaikkapa siinä että aivojen aktiivisuustaso pysyy alhaisena virikkeiden ollessa läsnä tai havaintokyvyn puutteina. Myös aivojen rakenteen perusteella voidaan päätellä "älykkyyttä" mutta aivot ovat hyvin mukautuvainen elin joten älykkyyttä/tyhmyyttä sen vuoksi on vaikea mitata. Esimerkiksi suurin osa älykkyystesteistä on pitkälle huuhaata.

      • Muttamuttamutta
        käsitys kirjoitti:

        itsetunnosta onpa kyseessä sosiologia tai psykologia ja varsinkin Rosenbergin teoriat ovat huuhaata. Kyseessä siis tutkimus jossa tutkitaan ufojen olemassaoloa. "Voiko itsetuntoa oikeasti mitata?" Ei voida mitata tuolla tavoin koska itsetuntoa sinällään ei ole olemassa. Itsensä ja omien suoritusten arviointia voidaan tehdä mutta sehän ei kerro itsetuntemuksesta puolestaan mitään varsinaisesti. "Ja miksi masennusta ei sitten paikanneta kuvauksella, vaan yleensä psykologi tekee arvion haastattelemalla ja keskustelemalla. Samoinhan itsetuntoakin tutkitaan. Keskustelemalla "potilaan" kanssa." Sanoin että pitkäaikainen masennus voidaan tunnistaa aivoista koska se tekee muutoksia niihin aivojen alueisiin joiden pitäisi olla aktiivisia esimerkiksi tuntiessa iloa. Asia johtunee siitä että tuon alan tutkimus on lapsenkengissä ja huuhaa-psykologia kuten jatkuva tarpeeton puhuminen helpottaa lähinnä masennuksen oireita kuin itse masennusta. "Samoinhan itsetuntoakin tutkitaan. Keskustelemalla "potilaan" kanssa." Usko jo. Ei ole olemassa mitään itsetuntoa sinällään. Keksitty käsite kuvaamaan jotain joka ei vastaa todellisuutta. Siitä tulee vasta todellinen kun ihmiset alkavat uskoa siihen. "Esimerkkini tyhmyys on vaikkapa sitä, ettei kykene keskustelmaan asioista, koska ei viitsi ottaa niistä selvää eli on laiska ja siksi myös tyhmä." Näkyykö tuo aivoissa? Se voisi näkyä vaikkapa siinä että aivojen aktiivisuustaso pysyy alhaisena virikkeiden ollessa läsnä tai havaintokyvyn puutteina. Myös aivojen rakenteen perusteella voidaan päätellä "älykkyyttä" mutta aivot ovat hyvin mukautuvainen elin joten älykkyyttä/tyhmyyttä sen vuoksi on vaikea mitata. Esimerkiksi suurin osa älykkyystesteistä on pitkälle huuhaata.

        Täällähän oppii kaikkea uutta :) Miten muuten koet esimerkiksi masennuksen hoidon? Onko siis lääkitys oikea vaihtoehto masennuksen hoitoon? Jos puhuminen ja täten terapiamuodot ovat vain huuhaata? Itselläni oli vakava masennus aikoinaan (voi tulla takaisinkin) ja kieltäydyin lääkkeistä, mutta paranin silti terapiassa. Oliko diagnoosi siis väärä? Entä miten selität traumaattiset kokemukset, joita ei näy aivokuvissa, jotka kuitenkin vaikuttavat psyykeeseen? Onko nekin huuhaata pelkotiloineen? Tätähän on tutkittu, että niitä ei tosiaan välttämättä näe kuin pelkotilan ollessa päällä, mutta ahdistus voi olla jatkuvaa. Onko ahdistus huuhaata?

      • minä tästä
        Muttamuttamutta kirjoitti:

        Täällähän oppii kaikkea uutta :) Miten muuten koet esimerkiksi masennuksen hoidon? Onko siis lääkitys oikea vaihtoehto masennuksen hoitoon? Jos puhuminen ja täten terapiamuodot ovat vain huuhaata? Itselläni oli vakava masennus aikoinaan (voi tulla takaisinkin) ja kieltäydyin lääkkeistä, mutta paranin silti terapiassa. Oliko diagnoosi siis väärä? Entä miten selität traumaattiset kokemukset, joita ei näy aivokuvissa, jotka kuitenkin vaikuttavat psyykeeseen? Onko nekin huuhaata pelkotiloineen? Tätähän on tutkittu, että niitä ei tosiaan välttämättä näe kuin pelkotilan ollessa päällä, mutta ahdistus voi olla jatkuvaa. Onko ahdistus huuhaata?

        puhuakin. "Miten muuten koet esimerkiksi masennuksen hoidon? Onko siis lääkitys oikea vaihtoehto masennuksen hoitoon? Jos puhuminen ja täten terapiamuodot ovat vain huuhaata?" Varmasti kuulee riippuu masennuksesta. Osa masentuneisuudesta voi johtua vaikkapa alenneesta veren sokeri arvoista kun ihminen ei jaksa ajatella. Syitä "masennukselle" voi olla lukuisia ja samoin hoitokeinoja. "Itselläni oli vakava masennus aikoinaan (voi tulla takaisinkin) ja kieltäydyin lääkkeistä, mutta paranin silti terapiassa. Oliko diagnoosi siis väärä?" Kysymys kuuluu että mitä elämässäsi tapahtui että parannuit masennuksesta sekä mistä tuo masennustila johtui. Samoin millä perusteella sinulle diagnosoitiin masennus. Yleensä voisi sanoa että pelkällä puheella mikään ei parane mutta esimerkiksi tunne-elämän solmukohdat voivat avautua puhumalla ja toisaalta terapialla voi olla sellaista merkitystä ihmiselle että ihmisen elämänhallinta paranee ja sitä kautta masennuksen oireet häviävät. Itse uskoisin että masennustakin on hyvin erilaista. Esimerkiksi osa masennuksesta liittyy aivojen rakenteisiin, aivojen välittäjäaineisiin suoraan kun osa taas on enemmän sellaista jossa kyseessä on lähinnä ihmisen kognitiivisten toimintojen solmukohtien avaaminen. Osaa masennuksista ei varmasti voi hoitaa ilman lääkitystä. "Entä miten selität traumaattiset kokemukset, joita ei näy aivokuvissa, jotka kuitenkin vaikuttavat psyykeeseen?" Traumaattiset kokemuksethan säilyvät muistilokeroissa. Tuskimpa nykyisin pystytään ihmisen muistin avaamiseen ulkoapäin. "Onko nekin huuhaata pelkotiloineen?" Missä väitin näin? Sanoin huuhaata olevan itsetunto-käsitteen sekä väitän että kyseinen käsite on äärimmäisen vaarallinen jolla muuten osa ihmisistä nettoaa huimat summat rahaa. "Tätähän on tutkittu, että niitä ei tosiaan välttämättä näe kuin pelkotilan ollessa päällä, mutta ahdistus voi olla jatkuvaa. Onko ahdistus huuhaata?" Missä sanoin että ahdistus on huuhaata? Ahdistus on kokemustila mutta "itsetunto" ei ole muuta kuin keksitty määritelmä joka mahdollisesti viittaa useisiin erilaisiin psykologisiin tiloihin ja tuntemuksiin. Itsetunto käsitettä sekä monia psykologian muotoja voisi verrata siihen että ihmistä ei hoidettaisi länsimaisen lääketieteen vaan astrologian ja chakrojen kautta. Varmasti tuolla tavoin voi saavuttaa placebo-efektin kautta tuloksia mutta niitä joilla oikeasti on ongelmia niin tuskimpa ne helpottavat. Vaarana on ne että ne pahentuvat.

      • mummomuori
        epäselväksi kirjoitti:

        mitä yrität sanoa. "Itsetunto, kuten nimikin jo vihjaa, tarkoittaa itsensä tuntemista." Sinun mielestä. Yleisen nykykäsityksen mukaan se tarkoittaa tuhatta muutakin asiaa. " Ihminen ei voi tuntea itseään ellei pääse olemaan yksin riittävän pitkän ajan. Hyvin monet ihmiset kuvittelevat itsestään joko liikoja tai liian vähän." Suhteessa mihin? "Se juontaa juurensa siitä että yhden ympäristön mielestä yksilö on tosi jees, toisen mielestä täysi pelle. Palaute vaihtelee suunnattomasti eri ympäristöjen välillä. Ympäristö ei siis ole luotettava lähde silloin kun pyrin selvittämään millainen olen. Tätä ei ehkä ymmärrä ennen kun sitä käytännössä kokeilee." Kerropa mistä muusta sitä tietoa saa kuin tekemällä ja kokemalla asioita? "Otetaanpa esimerkkinä vaikkapa tuo yksi viesti jonka kirjoitin. Toisen mielestä loistava kirjoitus, toisen mielestä täyttä sontaa. Kumpi on oikeassa? Niinpä." Kyseessä ovat silloin mielipiteet, ei kysymys ole mistään itsetunnosta. Voit olla maailman fiksuin ihminen mutta jos joku kirjoituksesi on sontaa niin se on sontaa, suotta kai sitä kiertelemään. Ei sitä itseensä kannata ottaa. Itseasiassa tästä päästäänkin kritiikkini ytimeen: siihen että me lopulta muodostamme oman käsityksemme itsestämme omien tekojemme ja kokemustemme kautta mutta samaan aikaan meidän tulisi pystyä erottamaan ne itsestämme erilisinä toimintoina ja asioina. Itseasiassa tuota kykyä voitaisiin kutsua enemmän itsensä tunnistamiseksi mutta nykyinen itsetunto käsite leimaa kaiken yhtenäiseksi höpöpalloksi josta ei ota erkkikään selvää joka johtaa vain entistä pahempiin ongelmiin. "Ainoa asia johon voi ja kannattaa vaikuttaa, on se kenen kanssa elämänsä elää." Väärin. Ihminen voi myös pyrkiä vaikuttamaan ihmisen ympärillä oleviin ihmisten asenteisiin ja ajatuksiin jota kautta saavutetaan riittävä yhteisymmärrys että yhteiselo on mahdollista. "Miksi pitäisi tuhlata elämänsä sellaisten ihmisten parissa jotka ovat eri sivulla, jos voi elää elämänsä sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat samalla sivulla? Kyllä kait kaikki eliöt ovat onnellisempia omiensa joukossa." En käsitä miten tämä liittyy aiheeseen? Väitätkö että erilaisia ihmisiä voi verrata erilaisiin eläinlajeihin? Tuskimpa vain.

        jolle vastasit. Kävin vain ihmettelemään minäkin, mitä ajat takaa. Haluat ilmeisesti kritisoida käsitettä itsetunto? Vai sitä että tätä käsitettä käytetään nykyään ilmaisemaan jotain muuta kuin miten se on määritelty? Siinä olen samaa mieltä, että tätä käsitettä käytetään vähän miten sattuu. Varsinkin sen käyttö loukkaavassa mielessä on lisääntynyt, eräänlainen lyömäase kun toisesta ei oikein tykätä. Ihmisen kokemuksia on aika lailla hankala mitata ns. luotettavasi. Jotain suuntaa antavaa toki näin saadaan. Toisaalta kokemus on se mikä saa yksilön toimimaan tai esim. muokkaa asenteita. Siksi se on erittäin tärkeä, vaikkei sitä voida mittareilla mitata tai nähdä ”aivokäyristä”. Mitä nuoremmasta henkilöstä on kyse, sitä enemmän hän käyttää ulkopuolista palautetta rakennusaineena siitä, minkälaiseksi hän kokee itsensä. Kokemuksen lisääntyessä ja psyykkisen kehityksen myötä, hän hiljalleen alkaa muodostaa näistä omaa käsitystään siitä, minkälainen hän on. Itsetunto ei ole myöskään mikään staattinen olotila. Totta on että yhteisö vaikuttaa meihin ja samoin olet oikeassa, me vaikutamme yhteisöömme. Voidaan ehkä puhua ryhmän dynamiikasta. Eri yhteisöissä vaikutukset muuttuvat, joten muutot jne. vaikuttavat kokemuksiimme. Jokainen kokee ne omasta persoonastaan käsin. Itse väitän että se mihin parhaiten voimme vaikuttaa on oma ajattelumme ja asenteemme.

      • kyseinen
        mummomuori kirjoitti:

        jolle vastasit. Kävin vain ihmettelemään minäkin, mitä ajat takaa. Haluat ilmeisesti kritisoida käsitettä itsetunto? Vai sitä että tätä käsitettä käytetään nykyään ilmaisemaan jotain muuta kuin miten se on määritelty? Siinä olen samaa mieltä, että tätä käsitettä käytetään vähän miten sattuu. Varsinkin sen käyttö loukkaavassa mielessä on lisääntynyt, eräänlainen lyömäase kun toisesta ei oikein tykätä. Ihmisen kokemuksia on aika lailla hankala mitata ns. luotettavasi. Jotain suuntaa antavaa toki näin saadaan. Toisaalta kokemus on se mikä saa yksilön toimimaan tai esim. muokkaa asenteita. Siksi se on erittäin tärkeä, vaikkei sitä voida mittareilla mitata tai nähdä ”aivokäyristä”. Mitä nuoremmasta henkilöstä on kyse, sitä enemmän hän käyttää ulkopuolista palautetta rakennusaineena siitä, minkälaiseksi hän kokee itsensä. Kokemuksen lisääntyessä ja psyykkisen kehityksen myötä, hän hiljalleen alkaa muodostaa näistä omaa käsitystään siitä, minkälainen hän on. Itsetunto ei ole myöskään mikään staattinen olotila. Totta on että yhteisö vaikuttaa meihin ja samoin olet oikeassa, me vaikutamme yhteisöömme. Voidaan ehkä puhua ryhmän dynamiikasta. Eri yhteisöissä vaikutukset muuttuvat, joten muutot jne. vaikuttavat kokemuksiimme. Jokainen kokee ne omasta persoonastaan käsin. Itse väitän että se mihin parhaiten voimme vaikuttaa on oma ajattelumme ja asenteemme.

        käsite pitäisi poistaa kaikesta kommunikaatiosta sen verran härö se on. Esimerkiksi jos sitä katsellaan niin se usein sisältää seuraavia elementtejä: Itsensäkokeminen Itsetuntemus Itseluottamus Itsearvostus Omanarvontunto Itsensä arviointi Itsekritiikki Itsesääli jne. Ei tällaisia asioita voi niputtaa yhden käsitteen alle. Eihän sellaista voi ottaa vakavissaan missään tapauksessa! On olemassa psykologeja jotka ovat kritisoineet itsetunnon käsitettä ja psykologeilla on myös hyvin erilaiset tavat määrittää sitä. "Haluat ilmeisesti kritisoida käsitettä itsetunto? Vai sitä että tätä käsitettä käytetään nykyään ilmaisemaan jotain muuta kuin miten se on määritelty?" Pitäisi kysyä että kuka sen määritteli (heitä on useita) ja millä oikeudella? "Siinä olen samaa mieltä, että tätä käsitettä käytetään vähän miten sattuu. Varsinkin sen käyttö loukkaavassa mielessä on lisääntynyt, eräänlainen lyömäase kun toisesta ei oikein tykätä." Sitä käytetään miten sattuu ja siitä pitäisi luopua. Yhtenä pahimmista on juuri tuo lyömäaseena käyttö. Esimerkiksi siten että jos henkilö epäonnistuu asioissa niin hän on häviäjä ja sitten jos hän kokee näin niin hänellä sanotaan olevan huono itsetunto. Pahimmillaan ympäristön aiheuttamaa vahinkoa yksilölle kuvataan yksilön omana kriisinä leimaten hänelle "huono itsetunto" leima päähän. "Ihmisen kokemuksia on aika lailla hankala mitata ns. luotettavasi. Jotain suuntaa antavaa toki näin saadaan. Toisaalta kokemus on se mikä saa yksilön toimimaan tai esim. muokkaa asenteita. Siksi se on erittäin tärkeä, vaikkei sitä voida mittareilla mitata tai nähdä ”aivokäyristä”." Mutta jos emme tee erotusta siitä ihmisen itsensä, hänen kokemusten, tekemisen ja ominaisuuksien kanssa niin ei se mittaa mitään. Itsetunto käsitettä toki voitaisiin käyttää kuvaamaan "miltä tuntuu olla omissa nahoissa" mutta kun ei se johda mihinkään jos sanotaan että olo on hyvä tai huono. Se kun voi johtua useasta asiasta. Ei ihminen voi paeta itseään joten mihin itsetunto käsite oikein tähtää? Siihenkö todellakin että ihmisen tulee rakentaa kuvaa itsestään saavustusten jne. perusteella ja jos ei taas saavuta mitään niin pitäisi olla tyytyväinen silti itseensä. Itsetunto on niin omituinen käsite että itse olen päätynyt siihen että se on täysin turhaa. "Mitä nuoremmasta henkilöstä on kyse, sitä enemmän hän käyttää ulkopuolista palautetta rakennusaineena siitä, minkälaiseksi hän kokee itsensä. Kokemuksen lisääntyessä ja psyykkisen kehityksen myötä, hän hiljalleen alkaa muodostaa näistä omaa käsitystään siitä, minkälainen hän on. Itsetunto ei ole myöskään mikään staattinen olotila." Ei se näytä olevan mitään muutakaan kyllä kun sitä ajattelee. Ehkä minulta puuttuu tuo itsetunto sitten kokonaan mutta tuossa puhuisin ainakin itse itsetuntemuksesta joka lisääntyy jossa ihminen tarkkailemalla itseään huomaa millainen ihminen on. Mutta itsetunto käsite ei ole sama asia eikä sillä tee mitään. "Itse väitän että se mihin parhaiten voimme vaikuttaa on oma ajattelumme ja asenteemme." Totta kai. Mutta otetaan huomioon että ei se meidän itsearvostusta välttämättä lisää jos epäonnistumme yrityksistä huolimatta. Olo silti voi olla usein kuin lyöty enkä ymmärrä miksi siihen täytyy lisätä että henkilöllä on tuolloin huono itsetunto. Henkilöhän tuolloin tuntee itsensä muttei silti onnistu ja vaikkapa kovien tapahtumien jälkeen tuntee voimakasta epäonnistumista. Eikö se ole sallittua? Itsetunto käsite pitäisi pilkkoa osiin ja terminologia uusia jos siinä olisi mitään järkeä. Yhtään itsetunto-artikkeli en enää nykyisin ota vakavissaan. Itsetunto käsite myöskään ei ole mielestäni ihmisen psyykkistä hyvinvointia ja tasapainoa kannustava vaan päinvastoin äärimmäisen vaarallinen käsite jolla saadaan paljon hallaa. Aivan kuten oikea lääkäri yrittäisi parantaa potilaastaan väärää sairautta joillakin vanhan kansan keinoilla eikä tutustuisi oikeasti ihmisen rakenteeseen ja sitä kautta auttaisi ihmistä.

      • pikemminkin

        Mitä tulee doktaattoreihin, niin sanoisin, että heillä on kyse ollut pikemminkin alemmuudentunteesta suhteessa muihin kuin huonosta itsetunnosta. Alemmuudentuntoinen ihminen voi tuntea itsensä varsin puutteineen päivineen, mutta ei silti siedä tunnetta, että kokee olevansa huonompi kuin muut. Sama voi näkyä tavallisessa ihmisesssä vaikkapa niin, että tuntee kyllä itsensä, mutta kokee alemmuutta vaikkapa suhteessa henkilöön, joka on varakkaammasta/koulutetummasta perheestä tms.

      • mieeeeeeeeees
        epäselväksi kirjoitti:

        mitä yrität sanoa. "Itsetunto, kuten nimikin jo vihjaa, tarkoittaa itsensä tuntemista." Sinun mielestä. Yleisen nykykäsityksen mukaan se tarkoittaa tuhatta muutakin asiaa. " Ihminen ei voi tuntea itseään ellei pääse olemaan yksin riittävän pitkän ajan. Hyvin monet ihmiset kuvittelevat itsestään joko liikoja tai liian vähän." Suhteessa mihin? "Se juontaa juurensa siitä että yhden ympäristön mielestä yksilö on tosi jees, toisen mielestä täysi pelle. Palaute vaihtelee suunnattomasti eri ympäristöjen välillä. Ympäristö ei siis ole luotettava lähde silloin kun pyrin selvittämään millainen olen. Tätä ei ehkä ymmärrä ennen kun sitä käytännössä kokeilee." Kerropa mistä muusta sitä tietoa saa kuin tekemällä ja kokemalla asioita? "Otetaanpa esimerkkinä vaikkapa tuo yksi viesti jonka kirjoitin. Toisen mielestä loistava kirjoitus, toisen mielestä täyttä sontaa. Kumpi on oikeassa? Niinpä." Kyseessä ovat silloin mielipiteet, ei kysymys ole mistään itsetunnosta. Voit olla maailman fiksuin ihminen mutta jos joku kirjoituksesi on sontaa niin se on sontaa, suotta kai sitä kiertelemään. Ei sitä itseensä kannata ottaa. Itseasiassa tästä päästäänkin kritiikkini ytimeen: siihen että me lopulta muodostamme oman käsityksemme itsestämme omien tekojemme ja kokemustemme kautta mutta samaan aikaan meidän tulisi pystyä erottamaan ne itsestämme erilisinä toimintoina ja asioina. Itseasiassa tuota kykyä voitaisiin kutsua enemmän itsensä tunnistamiseksi mutta nykyinen itsetunto käsite leimaa kaiken yhtenäiseksi höpöpalloksi josta ei ota erkkikään selvää joka johtaa vain entistä pahempiin ongelmiin. "Ainoa asia johon voi ja kannattaa vaikuttaa, on se kenen kanssa elämänsä elää." Väärin. Ihminen voi myös pyrkiä vaikuttamaan ihmisen ympärillä oleviin ihmisten asenteisiin ja ajatuksiin jota kautta saavutetaan riittävä yhteisymmärrys että yhteiselo on mahdollista. "Miksi pitäisi tuhlata elämänsä sellaisten ihmisten parissa jotka ovat eri sivulla, jos voi elää elämänsä sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat samalla sivulla? Kyllä kait kaikki eliöt ovat onnellisempia omiensa joukossa." En käsitä miten tämä liittyy aiheeseen? Väitätkö että erilaisia ihmisiä voi verrata erilaisiin eläinlajeihin? Tuskimpa vain.

        "Sinun mielestä. Yleisen nykykäsityksen mukaan se tarkoittaa tuhatta muutakin asiaa." No varmaan ei ihan tuhatta kuitenkaan. Muutama tulkinta siitä saattaa olla, mutta se yleinen käsitys mitä esimerkiksi lukiotason psykologian ja filosofian kursseilla käydään läpi, siellä itsetunto tarkoittaa itsensä tuntemista. Huono itsetunto tarkoittaa epävarmuutta, hyvä itsetunto puolestaan varmuutta. "Suhteessa mihin?" Suhteessa siihen ympäristöön missä he elävät. Esimerkiksi ihmisen parissa koira tuntee olevansa alempiarvoinen koska sitä käskytetään ja juoksutetaan. Jänisten parissa koira tuntee olevansa maailman kovin jätkä, koska kaikki jänöjussit pelkäävät koiraa. Vasta muiden koirien kanssa koira tuntee olevansa tasa-arvoinen. Samalla tavalla ihminenkin kokee ympäristön palautteesta riippuen joko alempiarvoisuutta, ylempiarvoisuutta tai tasa-arvoisuutta. Silloin kun koet olevasi tasa-arvoinen, olet omiesi joukossa. Se johtaa itsevarmuuteen, hyvään itsetuntoon, itsesi tuntemiseen, koska tiedät mitä olet. "Kerropa mistä muusta sitä tietoa saa kuin tekemällä ja kokemalla asioita?" Wikipediasta? "Kyseessä ovat silloin mielipiteet, ei kysymys ole mistään itsetunnosta." Muiden mielipiteet ovat sitä ympäristön palautetta josta olen puhunut. Ympäristön palaute vaikuttaa olennaisesti itsetuntoosi. "Voit olla maailman fiksuin ihminen mutta jos joku kirjoituksesi on sontaa niin se on sontaa, suotta kai sitä kiertelemään. Ei sitä itseensä kannata ottaa." Kuka sinä olet sanomaan että se on sontaa? "Itseasiassa tästä päästäänkin kritiikkini ytimeen: siihen että me lopulta muodostamme oman käsityksemme itsestämme omien tekojemme ja kokemustemme kautta mutta samaan aikaan meidän tulisi pystyä erottamaan ne itsestämme erilisinä toimintoina ja asioina. Itseasiassa tuota kykyä voitaisiin kutsua enemmän itsensä tunnistamiseksi mutta nykyinen itsetunto käsite leimaa kaiken yhtenäiseksi höpöpalloksi josta ei ota erkkikään selvää joka johtaa vain entistä pahempiin ongelmiin." Kasasitko tuon lauseen puppulausegeneraattorilla? "Väärin. Ihminen voi myös pyrkiä vaikuttamaan ihmisen ympärillä oleviin ihmisten asenteisiin ja ajatuksiin jota kautta saavutetaan riittävä yhteisymmärrys että yhteiselo on mahdollista." Miten niin väärin? Mistä sinä nyt tiedät mikä on oikein ja mikä väärin?Mahdollistahan se on aina, mutta helvetin vaikeaa. Miksi pitäisi elää vaikeasti jos voi elää helpostikin? Tottakai kannattaa mennä siitä kohdasta jossa aita on matalin. Mutta toisaalta onhan niitäkin jotka haluavat tehdä kaiken aina mahdollisimman vaikeasti. Mutta se ei ole minulta pois, kukin tyylillään. "En käsitä miten tämä liittyy aiheeseen?" Ei se ole minun vikani. Kaikilla ei ole riittävästi potentiaalia nähdäkseen metsää kun puut ovat edessä. "Väitätkö että erilaisia ihmisiä voi verrata erilaisiin eläinlajeihin? Tuskimpa vain." En väitä. Yritin olla selkeä mutta en ilmeisesti onnistunut. Lue koira vertaus viestin alussa.

      • minä olen
        mieeeeeeeeees kirjoitti:

        "Sinun mielestä. Yleisen nykykäsityksen mukaan se tarkoittaa tuhatta muutakin asiaa." No varmaan ei ihan tuhatta kuitenkaan. Muutama tulkinta siitä saattaa olla, mutta se yleinen käsitys mitä esimerkiksi lukiotason psykologian ja filosofian kursseilla käydään läpi, siellä itsetunto tarkoittaa itsensä tuntemista. Huono itsetunto tarkoittaa epävarmuutta, hyvä itsetunto puolestaan varmuutta. "Suhteessa mihin?" Suhteessa siihen ympäristöön missä he elävät. Esimerkiksi ihmisen parissa koira tuntee olevansa alempiarvoinen koska sitä käskytetään ja juoksutetaan. Jänisten parissa koira tuntee olevansa maailman kovin jätkä, koska kaikki jänöjussit pelkäävät koiraa. Vasta muiden koirien kanssa koira tuntee olevansa tasa-arvoinen. Samalla tavalla ihminenkin kokee ympäristön palautteesta riippuen joko alempiarvoisuutta, ylempiarvoisuutta tai tasa-arvoisuutta. Silloin kun koet olevasi tasa-arvoinen, olet omiesi joukossa. Se johtaa itsevarmuuteen, hyvään itsetuntoon, itsesi tuntemiseen, koska tiedät mitä olet. "Kerropa mistä muusta sitä tietoa saa kuin tekemällä ja kokemalla asioita?" Wikipediasta? "Kyseessä ovat silloin mielipiteet, ei kysymys ole mistään itsetunnosta." Muiden mielipiteet ovat sitä ympäristön palautetta josta olen puhunut. Ympäristön palaute vaikuttaa olennaisesti itsetuntoosi. "Voit olla maailman fiksuin ihminen mutta jos joku kirjoituksesi on sontaa niin se on sontaa, suotta kai sitä kiertelemään. Ei sitä itseensä kannata ottaa." Kuka sinä olet sanomaan että se on sontaa? "Itseasiassa tästä päästäänkin kritiikkini ytimeen: siihen että me lopulta muodostamme oman käsityksemme itsestämme omien tekojemme ja kokemustemme kautta mutta samaan aikaan meidän tulisi pystyä erottamaan ne itsestämme erilisinä toimintoina ja asioina. Itseasiassa tuota kykyä voitaisiin kutsua enemmän itsensä tunnistamiseksi mutta nykyinen itsetunto käsite leimaa kaiken yhtenäiseksi höpöpalloksi josta ei ota erkkikään selvää joka johtaa vain entistä pahempiin ongelmiin." Kasasitko tuon lauseen puppulausegeneraattorilla? "Väärin. Ihminen voi myös pyrkiä vaikuttamaan ihmisen ympärillä oleviin ihmisten asenteisiin ja ajatuksiin jota kautta saavutetaan riittävä yhteisymmärrys että yhteiselo on mahdollista." Miten niin väärin? Mistä sinä nyt tiedät mikä on oikein ja mikä väärin?Mahdollistahan se on aina, mutta helvetin vaikeaa. Miksi pitäisi elää vaikeasti jos voi elää helpostikin? Tottakai kannattaa mennä siitä kohdasta jossa aita on matalin. Mutta toisaalta onhan niitäkin jotka haluavat tehdä kaiken aina mahdollisimman vaikeasti. Mutta se ei ole minulta pois, kukin tyylillään. "En käsitä miten tämä liittyy aiheeseen?" Ei se ole minun vikani. Kaikilla ei ole riittävästi potentiaalia nähdäkseen metsää kun puut ovat edessä. "Väitätkö että erilaisia ihmisiä voi verrata erilaisiin eläinlajeihin? Tuskimpa vain." En väitä. Yritin olla selkeä mutta en ilmeisesti onnistunut. Lue koira vertaus viestin alussa.

        sanomaan että se on sontaa? Ihminen joka osaa ajatella. :D " No varmaan ei ihan tuhatta kuitenkaan. Muutama tulkinta siitä saattaa olla, mutta se yleinen käsitys mitä esimerkiksi lukiotason psykologian ja filosofian kursseilla käydään läpi, siellä itsetunto tarkoittaa itsensä tuntemista. Huono itsetunto tarkoittaa epävarmuutta, hyvä itsetunto puolestaan varmuutta." Muutama tulkinta? Epävarmuutta ja varmuutta mistä? Siitä että tuntee itsensä vai? "Suhteessa siihen ympäristöön missä he elävät. Esimerkiksi ihmisen parissa koira tuntee olevansa alempiarvoinen koska sitä käskytetään ja juoksutetaan. Jänisten parissa koira tuntee olevansa maailman kovin jätkä, koska kaikki jänöjussit pelkäävät koiraa. Vasta muiden koirien kanssa koira tuntee olevansa tasa-arvoinen." Mitä helvetin merkitystä sillä on paitsi se että sinä oletat tuon liittyvän käsitteeseen "itsetunto"? Onko koirallakin itsetunto ja se huononee riippuen ympäristöstä? "Samalla tavalla ihminenkin kokee ympäristön palautteesta riippuen joko alempiarvoisuutta, ylempiarvoisuutta tai tasa-arvoisuutta. Silloin kun koet olevasi tasa-arvoinen, olet omiesi joukossa. Se johtaa itsevarmuuteen, hyvään itsetuntoon, itsesi tuntemiseen, koska tiedät mitä olet." Eli ihminen ei voi tuntea itseään ellei ole tasa-arvoinen. Just. Siinäpä oli hienoa päättelyä! "Wikipediasta?" Sieltä näköjään sinun kannattaa aloittaa jos sinun lähteesi ovat lukiotason filosofia/psykologia joilla ei kannata elvistellä. "Muiden mielipiteet ovat sitä ympäristön palautetta josta olen puhunut. Ympäristön palaute vaikuttaa olennaisesti itsetuntoosi." Ahaa. Eli jos joku haukkuu minut paskaksi ja kukaan ei arvosta minua joten olen alempiarvoinen mutta jos tunnen itseni paskaksi niin minulla on hyvä itsetunto. Selkis. "Kasasitko tuon lauseen puppulausegeneraattorilla?" Ainakin noin miljoona kertaa järkevämpää kuin sinun paskasi. ;) "Miten niin väärin? Mistä sinä nyt tiedät mikä on oikein ja mikä väärin?Mahdollistahan se on aina, mutta helvetin vaikeaa. Miksi pitäisi elää vaikeasti jos voi elää helpostikin? Tottakai kannattaa mennä siitä kohdasta jossa aita on matalin. Mutta toisaalta onhan niitäkin jotka haluavat tehdä kaiken aina mahdollisimman vaikeasti. Mutta se ei ole minulta pois, kukin tyylillään." Se on väärin jos kuvittelet ettei ihminen voi vaikuttaa ympäristöönsä joka sattumalta ihmisellä usein on sosiaalinen ympäristö jossa omilla ajatuksilla voi vaikuttaa toisiin. Esimerkiksi media on tästä loistava esimerkki. Sinun käsityksesi mukaan ihmiset elävät muuttumattomassa ympäristössä johon tulee vain sopeutua. Ehkä ne alempikantaiset joista sinä polveudut mutta me muut...olemme hieman eri juttu. "Ei se ole minun vikani. Kaikilla ei ole riittävästi potentiaalia nähdäkseen metsää kun puut ovat edessä." Kaikilla ei ole tajuntaa siitä että "metsä" on keinotekoinen käsite ja luotu tiettyä tarkoitusta varten kuvaamaan. Kuvaako se lopulta tarkasti sitä mitä sen pitäisi on eri juttu. Samalla tavoin itsetunto ei kuvaa mitään järkevää kokonaisuutta ihmisen psyykkeessä. Toisin sanottuna sinä et näe puolestaan puita metsältä. "En väitä. Yritin olla selkeä mutta en ilmeisesti onnistunut. Lue koira vertaus viestin alussa." Sen ohitin lähinnä naurun pyrähdyksellä.

      • mummomuori
        kyseinen kirjoitti:

        käsite pitäisi poistaa kaikesta kommunikaatiosta sen verran härö se on. Esimerkiksi jos sitä katsellaan niin se usein sisältää seuraavia elementtejä: Itsensäkokeminen Itsetuntemus Itseluottamus Itsearvostus Omanarvontunto Itsensä arviointi Itsekritiikki Itsesääli jne. Ei tällaisia asioita voi niputtaa yhden käsitteen alle. Eihän sellaista voi ottaa vakavissaan missään tapauksessa! On olemassa psykologeja jotka ovat kritisoineet itsetunnon käsitettä ja psykologeilla on myös hyvin erilaiset tavat määrittää sitä. "Haluat ilmeisesti kritisoida käsitettä itsetunto? Vai sitä että tätä käsitettä käytetään nykyään ilmaisemaan jotain muuta kuin miten se on määritelty?" Pitäisi kysyä että kuka sen määritteli (heitä on useita) ja millä oikeudella? "Siinä olen samaa mieltä, että tätä käsitettä käytetään vähän miten sattuu. Varsinkin sen käyttö loukkaavassa mielessä on lisääntynyt, eräänlainen lyömäase kun toisesta ei oikein tykätä." Sitä käytetään miten sattuu ja siitä pitäisi luopua. Yhtenä pahimmista on juuri tuo lyömäaseena käyttö. Esimerkiksi siten että jos henkilö epäonnistuu asioissa niin hän on häviäjä ja sitten jos hän kokee näin niin hänellä sanotaan olevan huono itsetunto. Pahimmillaan ympäristön aiheuttamaa vahinkoa yksilölle kuvataan yksilön omana kriisinä leimaten hänelle "huono itsetunto" leima päähän. "Ihmisen kokemuksia on aika lailla hankala mitata ns. luotettavasi. Jotain suuntaa antavaa toki näin saadaan. Toisaalta kokemus on se mikä saa yksilön toimimaan tai esim. muokkaa asenteita. Siksi se on erittäin tärkeä, vaikkei sitä voida mittareilla mitata tai nähdä ”aivokäyristä”." Mutta jos emme tee erotusta siitä ihmisen itsensä, hänen kokemusten, tekemisen ja ominaisuuksien kanssa niin ei se mittaa mitään. Itsetunto käsitettä toki voitaisiin käyttää kuvaamaan "miltä tuntuu olla omissa nahoissa" mutta kun ei se johda mihinkään jos sanotaan että olo on hyvä tai huono. Se kun voi johtua useasta asiasta. Ei ihminen voi paeta itseään joten mihin itsetunto käsite oikein tähtää? Siihenkö todellakin että ihmisen tulee rakentaa kuvaa itsestään saavustusten jne. perusteella ja jos ei taas saavuta mitään niin pitäisi olla tyytyväinen silti itseensä. Itsetunto on niin omituinen käsite että itse olen päätynyt siihen että se on täysin turhaa. "Mitä nuoremmasta henkilöstä on kyse, sitä enemmän hän käyttää ulkopuolista palautetta rakennusaineena siitä, minkälaiseksi hän kokee itsensä. Kokemuksen lisääntyessä ja psyykkisen kehityksen myötä, hän hiljalleen alkaa muodostaa näistä omaa käsitystään siitä, minkälainen hän on. Itsetunto ei ole myöskään mikään staattinen olotila." Ei se näytä olevan mitään muutakaan kyllä kun sitä ajattelee. Ehkä minulta puuttuu tuo itsetunto sitten kokonaan mutta tuossa puhuisin ainakin itse itsetuntemuksesta joka lisääntyy jossa ihminen tarkkailemalla itseään huomaa millainen ihminen on. Mutta itsetunto käsite ei ole sama asia eikä sillä tee mitään. "Itse väitän että se mihin parhaiten voimme vaikuttaa on oma ajattelumme ja asenteemme." Totta kai. Mutta otetaan huomioon että ei se meidän itsearvostusta välttämättä lisää jos epäonnistumme yrityksistä huolimatta. Olo silti voi olla usein kuin lyöty enkä ymmärrä miksi siihen täytyy lisätä että henkilöllä on tuolloin huono itsetunto. Henkilöhän tuolloin tuntee itsensä muttei silti onnistu ja vaikkapa kovien tapahtumien jälkeen tuntee voimakasta epäonnistumista. Eikö se ole sallittua? Itsetunto käsite pitäisi pilkkoa osiin ja terminologia uusia jos siinä olisi mitään järkeä. Yhtään itsetunto-artikkeli en enää nykyisin ota vakavissaan. Itsetunto käsite myöskään ei ole mielestäni ihmisen psyykkistä hyvinvointia ja tasapainoa kannustava vaan päinvastoin äärimmäisen vaarallinen käsite jolla saadaan paljon hallaa. Aivan kuten oikea lääkäri yrittäisi parantaa potilaastaan väärää sairautta joillakin vanhan kansan keinoilla eikä tutustuisi oikeasti ihmisen rakenteeseen ja sitä kautta auttaisi ihmistä.

        "Itsetunto käsitettä toki voitaisiin käyttää kuvaamaan "miltä tuntuu olla omissa nahoissa" mutta kun ei se johda mihinkään jos sanotaan että olo on hyvä tai huono. Se kun voi johtua useasta asiasta." "Ei ihminen voi paeta itseään joten mihin itsetunto käsite oikein tähtää? Siihenkö todellakin että ihmisen tulee rakentaa kuvaa itsestään saavustusten jne. perusteella ja jos ei taas saavuta mitään niin pitäisi olla tyytyväinen silti itseensä." Taidan ymmärtää tuon käsitteen vähän toisin. Esimerkkinä voisin kertoa vaikka sen, että nuorena pidin itseäni rumana. Se vaikutti moneen asiaan kuten käyttäytymiseen (ujouteni korostui, vetäydyin aina loitommas, en osallistunut), tapaani puhua ja jopa asentoihin (pää kumarassa jne.). Sitten eräs ystäväni hämmästyneenä kysyi, miksi koin niin? Perustelin mm. sillä että minua ”tuijotettiin”. Hän tokaisi että onko minulle tullut mieleen, että sinä olet kiinnostava ja siksi sinua katsotaan? Tästä alkoi muutos. Huomasin että oli aina negatiivisesti varautunut kun kohtasin uusia ihmisiä, sillä oletin heidän pitävän minua vastenmielisenä. Kun käänsi asian toisin päin, minua alettiin kohdella aivan toisin. Aloin rakentamaan toisenlaista mielikuvaa itsestäni, en ehkä ole kaunis, mutta olen viehättävä jne. Samalla muuttui mielikuva myös toisista. Se että koko ajan tarkkailee itseään ja etenkin sitä, missä mokaa tai mitä ei osaa, johtaa jatkuviin epäonnistumisiin. Silloinkin kun onnistuu, sen mitätöi ihan itse. Olen sairastanut masennuksen, ja silloin tämä kehäpäättely korostuu. Kun kehän purkaa ja alkaakin huomioida mikä onnistuu (oli se sitten vaikka kuinka pieni ja mitätön) ja epäonnistumisiin suhtautuu niin, että seuraavalla kerralla se onnistuu vähän paremmin, alkaa tuo kehä toimia parantavasti ja kokee onnistuneensa. Omasta liiallista itsetarkkailusta (omassa navassa pyörimisestä) oli päästävä pois. Muiden antama kritiikki on helpompi ottaa vastaan suuntaamalla mielenkiinnon sitä toista henkilöä kohtaan. Miksi tuo ajattelee noin? Eikä niin, että loukkaantuu ja kokee itsensä huonoksi. Kyllä, ihminen voi paeta itseään ja pettää itseään. Matala arvostus itseään kohtaan alentaa arvostusta kaikkea kohtaan. Hän alkaa päätellä seurauksista syitä. Me juoksemme karkuun itseämme hukuttautumalla jonkin tekemiseen (liikunta/työ), ottamalla peiteroolin johon alamme lopulta itsekin uskoa (pahis/bisnes/nörtti jne.), tai kemiallisesti (alkoholi, huumeet, lääkkeet), pahimmillaan sairastumalla mieleltämme. Mitä pidät saavutuksina? Annatko ”muiden” sanella ne? Eikö itse voi päättää, mitä pitää arvokkaana? Esimerkiksi minä en pidä omistusasuntoa saavutuksena. Se on kultainen häkki ja johtaa orjan asemaan. Pidän saavutuksena sitä, että en omista ja voin elää vähän arvokkaamman asian eteen, vapauden, siinä määrin kuin se mahdollista. Työpaikka ei ole saavutus vaan se, että olen sisukkaasti uskonut itseeni ja hankkinut ammatin sekä mahdollisuuden tehdä työtä josta pidän. Tästä asiasta arvostan itseäni. Jos olisin kuunnellut ”muita” istuisin kai siwan kassalla. Kuten huomaat, on oltava joku käsite, joka kuvaa mm. näitä kokemuksiani. Toisaalta ne ovat yhteneväiset monien muiden ihmisten kokemuksien kanssa. Nuo termit joita laitoit tavallaan kuuluvat tämän sanan itsetunto alle. Se kuvaa ehkä kokonaisuutta, ei niinkään yksittäisiä tilanteita.

    • ja ujouden?

      Minusta tuntuu, että sekoitat kaksi eri asiaa: toinen on temperamentti (ujous) ja toinen on itsetunto. Näillä kahdella ei välttämättä ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ei-ujolla ihmisellä voi olla huono itsetunto ja päinvastoin. Toisaalta ujo ihminen voi kehittää itseään esim. menemällä tilanteisiin, joissa on pakko olla "rohkea". Eli jonkinlainen itsensä altistaminen on lääke ujouteen. Ujoudesta ei varmasti koskaan täysin pääse eroon, mutta sen kanssa voi oppia elämään. Myös itsetunto kehityy elämän myötä. Kun ihminen oppii tuntemaan itseään eri tilanteissa, niin itsetuntemus kehittyy ja sen myötä itsetunto. Kenelläkään ei ole synnynnäisesti täydellinen itsetunto. Eikä sitä voi kukaan toinenkaan antaa. Kirjoitat hyvästä aiheesta, tsemppiä sinulle!

    • paut

      "Toisaalta suureksi osaksi en pidä itsestäni juuri siksi, että en millään pysty täyttämään niitä kriteereitä, joita pidetään hyvinä yhteiskunnassa yleisimminkin. En yllä siihen mitä haluaisin olla ja se aiheuttaa suuren ristiriidan sisälläni, mikä johtaa lopuksi jonkinasteiseen itseinhoon." Anna kuule piutpaut niille kriteereille, niin minäkin olen tehnyt ja pidän itsestäni. Voisit kokeilla myös eräänlaista "itsesuggestiota". Tiedäthän että sanoilla on valtaa. Moni ihminen toistelee kerta toisensa jälkeen eri sanoilla kuinka huono ja mitätön ihminen on. Sellainen pitää lopettaa. Ihminen on sitä mitä hän itse ajattelee itsestään, ei sitä mitä muut ajattelevat. Joten sano itsellesi juuri niitä sanoja mitä haluaisit olla, eikä niitä mitä et haluaisi. Omaakin mieltään voi manipuloida.

    • N24

      En ymmärrä miten ujous voi muka olla niin suuri haitta kumppanin löytämisessa kuin siitä aina toitotetaan ja valitetaan? Itse olen aina ollut ujo ja arka tyttö niin kauan kuin muistan eikä siitä ole ollut mitään merkittävää haittaa mitä nyt kaveripiiri on aika pieni koska olen huono ja kömpelö sosiaalisissa tilanteissa ja uusien tuttavuuksien hankkiminen on siksi tosi vaikeaa. Silti poikaystäviä on ollut kolme tähän ikään mennessä ihan ilman suurempia vaikeuksia, eli hyvin on aina mennyt vaikka ujo olenkin. :) Harvoin näkee naisten valittavan sitä että "oon ujo vali vali", naiset ei valita. Miehet valittaa aina ja joka paikassa että ujous haittaa heidän yritystään saada nainen tai seksiä. Kannattaisi vain muuttaa asennettaan toiseksi ja mennä rohkeasti juttelemaan naisille, ei me purra. :)

      • beefcake

        Ei oikeesti ei ei ei ei ei. Tota noin... Tässä on nyt yksi asia mitä sä et selvästi tajua. Ei kukaan väitä että ujous on naisella mitenkään haitaksi, pelkästään hyvä asia jos on vähän ujompi kuin sellanen moottoriturpa joka kaakattaa koko ajan. Vaikka nainen on ujo (kuten sä) hän silti saa seuraa KOSKA miehet tekevät aloitteet ja iskevät myös ujoja naisia. Jos mies on ujo niin hänen pelinsä on pelattu KOSKA naiset EIVÄT tee aloitteita. Naisten ei tarvitse valittaa "oon ujo enkä saa seuraa" koska he SAAVAT seuraa vaikka olisivatkin ujoja, miehet eivät saa tajuatko nyt? "Kannattaisi vain muuttaa asennettaan toiseksi ja mennä rohkeasti juttelemaan naisille, ei me purra. :)" Voit myös mennä sanomaan ojassa makaavalle alkoholistille tai narkkarille, että "raitistut vain, ei se vaikeaa ole", mutta en tiedä onko siitä paljoa apua. On se helppoa olla nainen kun voi vaan istua hiljaa nurkassa ja silti sut käydään hakemassa kuin maitopurkki cittarin hyllystä.

      • miehen asemaan - not

        Viestisi on kyllä huikea. Et ole varmaan koskaan lukenut esim. Sinkut -palstaa tuossa vieressä? Jos mies on ujo, niin hän on todellisissa vaikeuksissa. Itse olet vain odottanut nurkassa että sinut tullaan hakemaan, ja sanot toiselle että "valivali" kun hän ei tee asioita, joita sinun ei ole tarvinnut koskaan uskaltaa.

      • ei nyt ihan noin
        beefcake kirjoitti:

        Ei oikeesti ei ei ei ei ei. Tota noin... Tässä on nyt yksi asia mitä sä et selvästi tajua. Ei kukaan väitä että ujous on naisella mitenkään haitaksi, pelkästään hyvä asia jos on vähän ujompi kuin sellanen moottoriturpa joka kaakattaa koko ajan. Vaikka nainen on ujo (kuten sä) hän silti saa seuraa KOSKA miehet tekevät aloitteet ja iskevät myös ujoja naisia. Jos mies on ujo niin hänen pelinsä on pelattu KOSKA naiset EIVÄT tee aloitteita. Naisten ei tarvitse valittaa "oon ujo enkä saa seuraa" koska he SAAVAT seuraa vaikka olisivatkin ujoja, miehet eivät saa tajuatko nyt? "Kannattaisi vain muuttaa asennettaan toiseksi ja mennä rohkeasti juttelemaan naisille, ei me purra. :)" Voit myös mennä sanomaan ojassa makaavalle alkoholistille tai narkkarille, että "raitistut vain, ei se vaikeaa ole", mutta en tiedä onko siitä paljoa apua. On se helppoa olla nainen kun voi vaan istua hiljaa nurkassa ja silti sut käydään hakemassa kuin maitopurkki cittarin hyllystä.

        Kyllä ainakin nuoret miehet jotka ovat symppiksiä, mutta ujoja naisia saavat. Moni nainen tykkää kun mies on hiukan ujo eikä mikään naistenkaataja. Mutta jos ujo mies on ilkeän luonteinen toivoa ei paljoa ole. ja vanhempana jos on ujo kuin pikkupoika ei oikein iske.

      • jokaisen silmissä
        beefcake kirjoitti:

        Ei oikeesti ei ei ei ei ei. Tota noin... Tässä on nyt yksi asia mitä sä et selvästi tajua. Ei kukaan väitä että ujous on naisella mitenkään haitaksi, pelkästään hyvä asia jos on vähän ujompi kuin sellanen moottoriturpa joka kaakattaa koko ajan. Vaikka nainen on ujo (kuten sä) hän silti saa seuraa KOSKA miehet tekevät aloitteet ja iskevät myös ujoja naisia. Jos mies on ujo niin hänen pelinsä on pelattu KOSKA naiset EIVÄT tee aloitteita. Naisten ei tarvitse valittaa "oon ujo enkä saa seuraa" koska he SAAVAT seuraa vaikka olisivatkin ujoja, miehet eivät saa tajuatko nyt? "Kannattaisi vain muuttaa asennettaan toiseksi ja mennä rohkeasti juttelemaan naisille, ei me purra. :)" Voit myös mennä sanomaan ojassa makaavalle alkoholistille tai narkkarille, että "raitistut vain, ei se vaikeaa ole", mutta en tiedä onko siitä paljoa apua. On se helppoa olla nainen kun voi vaan istua hiljaa nurkassa ja silti sut käydään hakemassa kuin maitopurkki cittarin hyllystä.

        ..."peli on pelatu" ? Mikä peli? Jos ujo mies, joka mieltää ihmisten väliset suhteet ihmissuhteiksi, omaa hän myös herkkyyttä ja ymmärrystä, jota nuo suhteet syntyäkseen ja elääkkseen edellyttävät. Karkeasti voisi ehkä sanoa, että pelurit laskelmoivat kylmäkiskoisesti, kun taas herkkävaistoiset ihmiset toimivat intuition ja tunteen pohjalta, mikä ei ole lainkaan huonompi juttu läheisessä ihmissuhteessa.

      • olekaan mutta
        jokaisen silmissä kirjoitti:

        ..."peli on pelatu" ? Mikä peli? Jos ujo mies, joka mieltää ihmisten väliset suhteet ihmissuhteiksi, omaa hän myös herkkyyttä ja ymmärrystä, jota nuo suhteet syntyäkseen ja elääkkseen edellyttävät. Karkeasti voisi ehkä sanoa, että pelurit laskelmoivat kylmäkiskoisesti, kun taas herkkävaistoiset ihmiset toimivat intuition ja tunteen pohjalta, mikä ei ole lainkaan huonompi juttu läheisessä ihmissuhteessa.

        ujon miehen joka vielä on herkkä on vaikea ylipäätään päästä niihin läheisiin ihmissuhteisiin naisten kanssa.

      • hohhoo!
        jokaisen silmissä kirjoitti:

        ..."peli on pelatu" ? Mikä peli? Jos ujo mies, joka mieltää ihmisten väliset suhteet ihmissuhteiksi, omaa hän myös herkkyyttä ja ymmärrystä, jota nuo suhteet syntyäkseen ja elääkkseen edellyttävät. Karkeasti voisi ehkä sanoa, että pelurit laskelmoivat kylmäkiskoisesti, kun taas herkkävaistoiset ihmiset toimivat intuition ja tunteen pohjalta, mikä ei ole lainkaan huonompi juttu läheisessä ihmissuhteessa.

        "Karkeasti voisi ehkä sanoa, että pelurit laskelmoivat kylmäkiskoisesti, kun taas herkkävaistoiset ihmiset toimivat intuition ja tunteen pohjalta, mikä ei ole lainkaan huonompi juttu läheisessä ihmissuhteessa." ... ja kuinka monelle ujolle ja herkälle miehelle olet tehnyt aloitteen? Oletan että olet nainen.

      • beefcake
        jokaisen silmissä kirjoitti:

        ..."peli on pelatu" ? Mikä peli? Jos ujo mies, joka mieltää ihmisten väliset suhteet ihmissuhteiksi, omaa hän myös herkkyyttä ja ymmärrystä, jota nuo suhteet syntyäkseen ja elääkkseen edellyttävät. Karkeasti voisi ehkä sanoa, että pelurit laskelmoivat kylmäkiskoisesti, kun taas herkkävaistoiset ihmiset toimivat intuition ja tunteen pohjalta, mikä ei ole lainkaan huonompi juttu läheisessä ihmissuhteessa.

        Ole siinä, että ujo tai herkkä mies olisi huono parisuhteessa. Varmasti parempi kuin tunnekylmä pelimies. Se ongelma on siinä, että mistä sellanen ujo ja herkkä mies saa sen parisuhteen. Suomalaisessa parisuhdekulttuurissa mennään edelleen sen kaavan mukaan, että mies tekee aloitteet ja tutustumisen kun nainen vain istuu. Nyt taas ujo ja herkkä mies ei pysty tekemään sitä aloitetta jotta voisi ikinä saada sitä suhdetta.

      • aikuinen nainen
        beefcake kirjoitti:

        Ole siinä, että ujo tai herkkä mies olisi huono parisuhteessa. Varmasti parempi kuin tunnekylmä pelimies. Se ongelma on siinä, että mistä sellanen ujo ja herkkä mies saa sen parisuhteen. Suomalaisessa parisuhdekulttuurissa mennään edelleen sen kaavan mukaan, että mies tekee aloitteet ja tutustumisen kun nainen vain istuu. Nyt taas ujo ja herkkä mies ei pysty tekemään sitä aloitetta jotta voisi ikinä saada sitä suhdetta.

        Jos mies ei kasva isän myötä rohkeudessa on hän jäänyt jollakin tasolla lapsen kaltaiseksi. Tällöin olisi hyvä hakea apua kohtuuttomiin pelkoihin. Ujous on tempperamentti, mutta jos pakokauhuisesti pelkää lähestyä toista on se syvempi ongelma.

    • Erilainen.

      >Halaa lujasti> Muista, että ei ole mitään hätää ja että kaikki asiat järjestyvät. Uskon vakaasti, että et tule olemaan tuossa tilanteessa lopun elämääsi. Minä pidän sinusta.

      • halauksesta

        :) En vain oikein usko että tilanne muuttuu miksikään. Viimeisestä seurustelusuhteesta alkaa olla se 10 vuotta. Ja viimeisestä suudelmastakin on niin kauan että en muista milloin se edes tapahtui. - ap.

      • arvelinkin...
        halauksesta kirjoitti:

        :) En vain oikein usko että tilanne muuttuu miksikään. Viimeisestä seurustelusuhteesta alkaa olla se 10 vuotta. Ja viimeisestä suudelmastakin on niin kauan että en muista milloin se edes tapahtui. - ap.

        ... että itse kokisit. Joskus, kun minulla on (liikaa...) aikaa ajatella asioitani, ajaudun tilanteesen, jossa ne asiani, piirteeni, puutteeni, jotka ovat olemassa minussa, siis ovat minä, ottavat suuremman tilan kuin mitä on tarpeellista... elämän mittakaavassa ajateltuna siis... en tiedä, ymmärrätkö, mitä yritän sanoa, mutta tarkoitan sitä, että elämä ei ole monimutkaista ja lukkiutunutta. Olet ajatellut asioitasi, itseäsi, päätynyt lopputuloksiin... se ei kuitenkaan muuta sitä, että elämä on yksinkertaista. Ehkä kyse on niinkin yksinkertaisesta asiasta, että et ole vain vielä tavannut naista, jonka kanssa kokisit olosi kotoisaksi. Kun kerroit, että viime seurustelusuhteestasi on kymmenen vuotta, niin tiedätkö, koin silti ihan samalla tavalla kuin sillä hetkellä, kun luin viestisi ensimmäisen kerran: ei tuon ihmisen tilanne ole ollenkaan niin huono tai lukkiutunut kuin hän kuvittelee sen olevan. Olisin kokenut ehkä samalla tavalla, vaikka olisit sanonut, ettei sinulla ole ollut suhdetta naisen kanssa kolmeenkymmeneen vuoteen... ei aika mielestäni ole merkityksellinen tekijä tässä... Uskon (itsepäisesti) siihen, että sinä löydät vielä ihmisen, jonka kanssa olosi on kotoisa. :) T:Erilainen.

      • klklkl
        arvelinkin... kirjoitti:

        ... että itse kokisit. Joskus, kun minulla on (liikaa...) aikaa ajatella asioitani, ajaudun tilanteesen, jossa ne asiani, piirteeni, puutteeni, jotka ovat olemassa minussa, siis ovat minä, ottavat suuremman tilan kuin mitä on tarpeellista... elämän mittakaavassa ajateltuna siis... en tiedä, ymmärrätkö, mitä yritän sanoa, mutta tarkoitan sitä, että elämä ei ole monimutkaista ja lukkiutunutta. Olet ajatellut asioitasi, itseäsi, päätynyt lopputuloksiin... se ei kuitenkaan muuta sitä, että elämä on yksinkertaista. Ehkä kyse on niinkin yksinkertaisesta asiasta, että et ole vain vielä tavannut naista, jonka kanssa kokisit olosi kotoisaksi. Kun kerroit, että viime seurustelusuhteestasi on kymmenen vuotta, niin tiedätkö, koin silti ihan samalla tavalla kuin sillä hetkellä, kun luin viestisi ensimmäisen kerran: ei tuon ihmisen tilanne ole ollenkaan niin huono tai lukkiutunut kuin hän kuvittelee sen olevan. Olisin kokenut ehkä samalla tavalla, vaikka olisit sanonut, ettei sinulla ole ollut suhdetta naisen kanssa kolmeenkymmeneen vuoteen... ei aika mielestäni ole merkityksellinen tekijä tässä... Uskon (itsepäisesti) siihen, että sinä löydät vielä ihmisen, jonka kanssa olosi on kotoisa. :) T:Erilainen.

        Ihan sivusta off-topiccina, olet todella empaattisen oloinen ihminen. Peukku ylos.

      • vaan...
        klklkl kirjoitti:

        Ihan sivusta off-topiccina, olet todella empaattisen oloinen ihminen. Peukku ylos.

        ... :) Piti vielä tuohon edelliseen kommenttiini lisätä, että tarkoitukseni ei ole vähätellä aloittajan asiaa, itseanalyysiä: itsetutkiskelu on asia, jota ihmisten minun mielestäni tulisikin harrastaa.... Myöskään ikä ei tässä asiassa näyttele suurta roolia, mielestäni. Tarkoitukseni on vain luoda näkökulmaa: monimutkaisuus, lukkiutuneisuus-yksinkertaisuus, "kaikkionlevällään" :D Jos se herättää ajatuksia...

    • traumaattista

      Tajuan mitä sanot. Kuitenkin naisilla joilla vaikea tausta myös vaikeus solmia suhteita koska luottamus mennyt. Sinulle sanoisin, että se heijastuu ja sen vaistotaan jos ei pidä itsestään. Kukaan ei oikein halua riipakseen onnetonta miestä vaikka pitäisikin tästä. Koska sen oman elämän hoitaminen kunnialla vie voimat. Sinulla on kuitenkin mahdollisuus muuttua riittävästi. Monet naiset arvostavat miestä joka on miettinyt syvempi asioita. Voisit mennä esim. terapiaan vahvistamaan itsetuntoasi. Uskon, että sinulla on mahdollista saada sen verran potkua itseesi, että kykenet suhteeseen. Kun etsit tuen muualta niin et vaikuta liian heikolta. Elikkä yllättävää kyllä ihminen joka myöntää ongelmansa ja hakee niihin apua on vahvempi kuin sellainen joka ei apua hae. Mitään larkkuja ei kannat alkaa jännityksen takia syömään se vie loputkin itsetunnosta ja pelästyttää naiset.

      • hah hah ; )

        Hurmaavan vanhanaikainen tuo asenne, että (lääkärin määräämiä) lääkkeitä syövä ihminen olisi jotenkin outo ja kartettava! Yllävän monet ottavat tabuja vaivoihinsa ja saavat apua. Se ei näy päälle päin, eikä siinä ole mitään tuomittavaa tai paheellista. Ennemminkin pitäisi auttaa niitä, jotka "hoitavat" itseään ja "rentoutuvat" viinalla sekä tupakalla.

      • mieeeeeeeeeees

        "Kukaan ei oikein halua riipakseen onnetonta miestä vaikka pitäisikin tästä." Ei ehkä halua mutta yllättävän helposti naiset tälläiseen rakastuvat. Se on se hoivavietti katsos.

      • terapiaan

        vaikka heti, mutta käsittääkseni äärimmäinenkään ujous ei vielä täytä Kelan korvaaman terapian kriteereitä. Eikä minulla sentään niin paljoa ylimääräistä ole, että voisin yksityiseen terapiaan mennä. - ap.

      • nähnyt lääkkeiden vaikutuksia
        hah hah ; ) kirjoitti:

        Hurmaavan vanhanaikainen tuo asenne, että (lääkärin määräämiä) lääkkeitä syövä ihminen olisi jotenkin outo ja kartettava! Yllävän monet ottavat tabuja vaivoihinsa ja saavat apua. Se ei näy päälle päin, eikä siinä ole mitään tuomittavaa tai paheellista. Ennemminkin pitäisi auttaa niitä, jotka "hoitavat" itseään ja "rentoutuvat" viinalla sekä tupakalla.

        jos ihmisellä on selkeä lääkkeitä vaativa sairaus on ne lääkkeet otettava. jos kuitenkin ujous niin parempi ja itsetuntoa vahvistavampi vaihtoehto on lähteä kehittämään vuorovaikutustaitoja. Taikka jos syy on vaikka lapsuudessa koettu itsetunnon nujertaminen on hyvä vaihtoehto terapia jossa saa tukea itsetunnon vahvistamiseen. olen ihan oikeassa elämässä nähnyt sekä niitä jotka pelkkää larkkua ovat vetäneet ja niitä jotka ovat päässeet oikeasti muuttumaan ja parempaan elämään. En ole nähnyt lääkkeiden auttavan kuin selkeissä sairauksissa.

      • hyvin
        terapiaan kirjoitti:

        vaikka heti, mutta käsittääkseni äärimmäinenkään ujous ei vielä täytä Kelan korvaaman terapian kriteereitä. Eikä minulla sentään niin paljoa ylimääräistä ole, että voisin yksityiseen terapiaan mennä. - ap.

        ja tämä on väärin! terapiaan olisi hyvä päästä juuri silloin kun vielä on tolpillaan eikä odottaa sitä kun on liian epätoivoinen ja masentunut. Surkeaa sillä todella masentunut ei enää edes jaksa hakea terapiaa ja muuten sairas ei näe sairauttaan. sinulle sanoisin, että yritä kuitenkin hakea. Tässä kohtaa voit olla itsekäs ja vaikka liioitella ja tehdä ongelmistasi niin kauhean kuuloisia, että se terapia irtoaa. ( itsemurha ajatukset vaikka)Muista korostaa, että tarvitset terapiaa voidaksesi olla tuottava kansalainen ja että ilman sitä et jaksa opiskella/ käydä töissä y.m.s. http://www.introspekt.fi/ps_kela.html On olemassa myös lyhyempiä psykodraama kursseja jotka voisivat auttaa

      • miksi niitä ei kokeilisi
        nähnyt lääkkeiden vaikutuksia kirjoitti:

        jos ihmisellä on selkeä lääkkeitä vaativa sairaus on ne lääkkeet otettava. jos kuitenkin ujous niin parempi ja itsetuntoa vahvistavampi vaihtoehto on lähteä kehittämään vuorovaikutustaitoja. Taikka jos syy on vaikka lapsuudessa koettu itsetunnon nujertaminen on hyvä vaihtoehto terapia jossa saa tukea itsetunnon vahvistamiseen. olen ihan oikeassa elämässä nähnyt sekä niitä jotka pelkkää larkkua ovat vetäneet ja niitä jotka ovat päässeet oikeasti muuttumaan ja parempaan elämään. En ole nähnyt lääkkeiden auttavan kuin selkeissä sairauksissa.

        Kyll maar oikeat lääkkeet oikein käytettynä auttaa useimpia. Moni ihmiskammoa eli sosiaalista fobiaa sairastava tai paniikkihäiriöinen saa tabuista avun vapinaan, punasteluun ja hikoiluun. On lääkkeitä, jotka helpottavat psyykkistä jännittämistä ja sitä kautta kanssakäyminen muuttuu rennommaksi. Nämä eivät ole mitään ihmedroppeja, mutta jokainen, joka kokee jännittämisen elämäänsä rajoittavaksi, voi mennä lääkäriin ja jutella, mitä keinoja juuri hänen tilanteessaan on käytettävissä. Ei kannata turvautua pelkästään viinaan, kuten lukemattomat suomalaiset ovat perinteisesti tehneet ja tekevät edelleen. Viinasta tulee yleensä aina ongelmia, mutta oikein käytettyä lääkettä kokeiltaessa ei oikein voi mitään hävitäkään.

    • ..toisesta keskustelusta.
      • Uskomatonta että

        ihmiset uskovat tuota moskaa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Moikka rakas

      Oon miettinyt meidän välistä yhteyttä viime aikoina. En ihan osaa pukea sanoiksi, mitä kaikkea tunnen, mutta halusin vaa
      Ikävä
      61
      15147

    2. Mitä tapahtunut

      Poliiseja monta autoa+panssariauto Porista kpäähän päin tänään klo n.20 kuka hurjistunut ?
      Kankaanpää
      27
      3184

    3. HS: Kuka vielä uskaltaa mennä sairaalan ensiapuun?

      https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011212025.html Tässä on hyvin ajankohtainen mielipidekirjoitus koskien Malmin sairaa
      Maailman menoa
      267
      2410

    4. Gallup: kaivattusi syntymävuosi

      Minä vuonna kaipaamasi henkilö on syntynyt?
      Ikävä
      128
      1743

    5. Ökyrikas Kurkilahti mussuttaa veroistaan

      Pakeni aikoinaan veroja Portugaliin mutta joutui palaamaan takaisin kun Suomi teki verotussopimuksen Portugalin kanssa.
      Maailman menoa
      127
      1463

    6. Yhdysvalloissa työllisyys paranee, Suomessa työttömyys kasvaa, missä vika?

      Miten tämä on mahdollista että 177 000 uutta työllistä tuli USAssa yhdessä kuukaudessa, vaikka Trump on ruorissa? Orpon
      Maailman menoa
      354
      1383

    7. Jos tämän vaan sulkee ja avaa 5 vuoden päästä

      Täällä on luultavasti edelleen näitä ihan samoja juttuja. On kuin kauniit ja rohkeat samat jutut junnaa. Heips. 👋🏻 E
      Ikävä
      10
      1203

    8. Missäpäin,,,

      Lapuaa tapettu ihminen viime yönä ? Hurjaa touhua nykymeno täällä...
      Lapua
      12
      1105

    9. Onko PS kaaoksessa?

      Kuinka pahasti kulissit heiluu? Tulenarka aihe? Kyllähän vaalitappio toisensa jälkeen on vakava paikka, mutta jospa P
      Perussuomalaiset
      74
      936

    10. Mitähän ne katseet merkitsee

      Kun et saa sanaa suustasi.
      Ikävä
      115
      895
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt