pätkä jostain..

Sade rummutti hotellin ikkunaan.Tapio nojasi päätään vasten pöytää ja kuunteli rytmikästä rummutusta.Hän oli aina pitänyt sateesta.Koska hän olikaan alkanut pitää sateisista päivistä?Hänen nuoruusaikojen nostalgisiin muistikuviin liittyi usein sade ja erään tietyn tytön kuva-- Niinpä niin ,hän muisteli, silloin oli muodissa joku iskelmä jossa laulettiin jotenkin siihen suuntaan kuin-"sadetta mä kuuntelen joka yltyy vain,satoihan eilenkin,kun sinut silloin näin," jotain tuollaista siinä laulettiin Tapio muisteli ja kohottautui istumaan suoraksi . -Kumma että muistan sen niin selvästi,siitähän on aikaa yli kaksikymmentä vuotta,kummasteli hän ja hieroi jomottavaa otsaansa