Vain pohdintaa

..ihana pohdintaruno, joka laittoi ajattelemaan ihan samoja asioita. Kun toinen on niin älyttömän ihana ja häneen on retkussa enemmän kuin kukaan voisi kuvitella, herää myös se menettämisen pelko. Minä olen ajatellut selvitä keskustelemalla. Jos näen hänen hautovan mielessään jotakin, yritän onkia sen esille. Avoimuus ja halu tehdä toiselle hyvää rakkakutensa tähden ovat niitä minun salaisia aseita, millä aion selvitä. Jos en saa jotakin sanottua, kirjoitan pikkiriikkisen runon. Luottamus toiseen on mielestäni hyvä merkki siitä, että rakkaus on kestävää laatua. Minä luotan Häneen ja uskon, että kun hetken pyöriskelemme tiukemmin yhdessä meidän särmämme hioutuvat toisiinsa hyvinkin sopiviksi. Meistä tulee hyvä A-tiimi : ) Kiitokset kirjoittajalle hyvästä lukuhetkestä, joka laitteli ajattelemaan : )

millaisia asioita on sattunut? Olisi mielenkiintoisaa kuulla.

Tämä runo/ajatelma sopii hyvin yhteen tuntemaani henkilöön ja hänen elämäänsä. Todella hyvin :) Yliluonnollinen tapaus sekin :D Kaunis ajatuslastunen kerrassaan.

ihana runo, kuvailee niin hyvin kaiken, sen tunnelman, mikä sisällä leijuu. Tiedän nuo tunteet liian hyvin. Ihan liian hyvin. Juuri tuolta tuntuu aina. Miten osasitkaan kuvailla tuon noin kauniisti... Minun tunteeni on juuri tuollaiset, toinen on niin ihmeellinen ja saa minut tärisemään, sekaisin ja ihan omituiseksi, että en tiedä miten päin olisin. Mikään ajatus ei pysy päässä, jos sen rinnalla on ajatus hänestä. Se sivuuttaa kaiken. Mitään en halua niin paljon kuin hänen luokseen ja hänen lähelleen, missään ei olisi niin hyvä olla. Ja toisaalta mikään ei pelota niin paljon kuin matka sinne. Jokainen askel tuntuu siltä, kuin hyppäisi alas rotkoon. Pelottaa menettäminen. Ja kuitenkin kaiken taustalla juuri tuo ajatus, että ei tämä voi päätyä rotkon pohjalle, liian ihmeellisiä asioita. Tulipa pitkästi, tuo runo oli vaan niin koskettava ja kaunis. Kiitos kun kirjoitit sen tänne luettavaksi :)

hetkessä, hälventyy pelot turhiahan ne ovat aina löytyy pelättävää rakkaus on löytöretki avoimella uteliaalla mielellä matkaan vain käsi kädessä jos pelottaa

Onni on rakkaudessa, missä sielut sulautuvat toisiinsa ja sydämet ymmärtävät toistensa kieltä. Ja sydän kyllä ymmärtää... Sinä et voi ohjata rakkautta. Rakkaus ohjaa sinua jos katsoo sinut sen arvoiseksi. Kun rakkaus kutsuu *seuratkaa* Vaikka tiet ovat jyrkät ja vaikeat. Kun rakkaus sulkee siipensä syleilyyn, niin antaudu rakkaudelle!!! Korkeinta rakkaudelle on menestys pelottavinta menetys* ellet tunne rakkautta et tunne elämää. *pelolla näkee vain muodon- siinä missä tunteva sisällyksen*

Olet ihastunut johonkuhun,sen kyllä huomaa,mutta olet epävarma jatkosta ja onnen pysyvyydestä. Kaikilla meillä on sama huoli,ei siinä sen ihmeellisempää. Rohkeasti vain elä elämääsi äläkä koskaan kadu mitään. Mies tietää mitä miehen pitää tehdä. Nainen ehkä vain odottelee..

Huh, kylmät väreet juoksee selkää pitkin kun tätä lukee! Tuntuu niin tutulta kuin olisin itse kirjoittanut tuntojani erästä mietiskellessäni:) On se vaan kumma, ettei osaa toimia toisen suhteen ollenkaan vaan jää sillai junnaamaan paikalleen. Jos pidän yhteyttä liikaa, pelkään ajavani hänet pois läheltäni ja toisaalta taas välimatkakaan ei tunnu hyvältä ja saa hänet luulemaan, etten olekaan kiinnostunut... Onneksi elämä on välillä omituista, silloin alkaa ajattelemaan ja tuntee elävänsä:)