Olen melkoisen tietämätön päiväkotien toiminnasta, joten mietiskelen, voiko lasta "valmentaa" tulevaan muutokseen? Tarkoitan että hoitoon sopeutuminen olisi lapselle mahdollisimman pieni mullistus ja yhteistyö hoitajien kanssa alkaisi mukavasti.
Lapsemme menee päiväkotiin todennäköisesti 3 kuukauden kuluttua, jolloin hän on 1v 9kk. Onko jotain hänen ikänsä edellyttämiä taitoja, joita kannattaisi nyt opetuttaa lapselle silmällä pitäen myös sitä hoitoon menemistä? Itselleni tuli mieleen päiväunien ulkonukutuksesta siirtäminen sisänukutukseen jo kotioloissa, että se olisi jo hallussa päiväkotiin mennessä.
Tarkennan vielä, että lapsen "opetuttaminen" tarkoittaa meillä sitä, että annetaan lapselle oppimisen kannalta tarvittavat edellytykset (kyniä ja paperia) ja lapsi sitten itse tekee tai on tekemättä ;)
Päiväkotiin
"valmentautuminen"
171905
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
potalla käyminen kannattaa opetella, koska hoidossa jo tuon ikäiset laitetaan potalle, kesällä on myös hyvä olla vaikka ilman vaippaakin. jos lapsi ei ole käynyt ikinä hoidossa, edes mummoloissa, voi ero olla raastava kummallekkin. hoitoon jäämistä voi harjoitella, siten että viet lapsen hoitoon mummolle, mammalle tai tutulle, vaikka vaan pariksikin tunniksi, käy vaikka kaupassa tai siivoa sillä välin kotona. totuta lapsi tavalliseen kotiruokaan jos ei ole saanut vielä kuin pilttiruokia(näitä vanhempia löytyy yllättävän paljon. päivähoidossa ei myöskään syödä omia eväitä vaan samaa ruokaa mitä muutkin.) joku reppu/reilunkokoinen kassi lapsen vaatteille on hyvä hankkia. eli niin iso että sinne mahtuu kaikki hoidossa tarvittavat tavarat: unilelu/tutti(jos lapsi tarvitsee vielä), varavaatekerta(kuivaksi opettelevalle jolla vaipat jätetty pois useampi vaatekerta), kuravaatteet(housut, takki, kintaat) ja kaikien vaatteiden(myös kuravaatteet) huolto kuuluu vanhemmille.
edellinen "neuvoja" käski opettaa lapsesi potalle, en tiedä millaista opettamista hän tarkoitti, mutta mielestäni lapsesi ei missään nimessä tarvitse olla kuiva päivähoidon aloittaakseen 1v9kk ikäisenä ! jokainen lapsi oppii yksilöllisesti, tärkeämpää mielestäni on opettaa lapsi totuttelemaan potalla istumiseen, niin ei ole sitten päiväkodissa siitä niin ihmeissään, jos siellä potalla käydään kokeilemassa alle 2-vuotiaidenkin kanssa. Vaikutat hyvin edistyneelle vanhemmalle :) onnittelut siitä, harvalle tulee mieleen että lasta voisi valmentaa tulevaa hoitoon siirtymistä varten, vaikka oikeasti lapsen vanhemmilla on suuri merkitys lapsen päivähoitoon tottumisessa. Valmennuskohtia voivat olla toisessa vastausviestissä mainitun tutuille hoitoon jättämisen lisäksi esim. juuri tuo mainitsemasi ratasunien vaihtaminen sisällä nukkumiseen. Päiväkodissa melko yleistä on että pieniä lapsia silitetään ja että nukkarissa soi esim. rauhallinen musiikki. Voit totuttaa lapsesi päiväunitilanteessa näihin. Päiväkotien käytännöissä on eroja, juttele näistä päiväkodin kanssa, heillä voi olla vielä parempia ideoita siitä, miten voit lastasi valmistaa syksyä varten. Ei haittaa vaikkei lapsesi osaisi syödä kaikenlaisia ruokia, hän kyllä oppii vähitellen. Anna hänen kuitenkin alkaa itse käyttää lusikka. Siirry nyt viimeistään tuttipullosta nokkamukiin, ja lapsen motoriikan parantuessa kannettomaan muovimukiin, jossa on kahva (ei ehkä vielä ajankohtaista). Siihen voi ensin laittaa aivan vähän jotakin juomaa pohjalle, jolloin sotkua ei tule niin paljon. Jos lapsesi ei ole ollut paljoa muiden samanikäisten lasten kanssa, nyt on ehkä hyvä aika etsiä seuraa hiekkalaatikolta tai tavata tietoisesti muita samanikäisiä kyläillen tai kerhoissa käyden. Päiväkotiympäristö on lapsen kannalta todella sosiaalinen ympäristö verrattuna siihen jos on tottunut olemaan äidin kanssa kahdestaan kotona. Ehkä tärkeintä on muutamaa viikkoa ennen hoidon aloitusta rytmin muuttaminen päiväkoti päivän rytmiin. Aikainen aamuherätys ei ole kaikille lapsille ollut itsestään selvyys ennen hoidon aloitusta. Herätä lapsi aamuisin siihen aikaan kun hän hoitopäivinä joutuu heräämään noin kahden viikon ajan ennen aloitusta. Rytmittäkää päivät samalla tavalla kuin päiväkodissa. Aamupala -> leikkiä -> ulkoilua -> n. klo 11 syömään -> sen jälkeen nukkumaan -> herätys 14 aikaan -> välipalaa -> leikkiä -> mahd. toinen ulkoilu. Tällä mielestäni todella positiivista helpotusta lapsen tottumiseen päiväkotiin. Päivän kulku menee pääsääntöisesti näin kaikissa päiväkodeissa alle 3-vuotiailla. Vie päiväkotiin: -kuravaatteet -joustavat sisävaatteet ja tarpeeksi vaihtovaatteita, farkut ja kireät vaatteet kannattaa jättää juhlatilanteisiin. Päiväkotiin sellaisia vaatteita joissa on helppo liikkua, ja joita on helppo pukea ja riisua. -hyvät, joustavat ulkovaatteet -sisä ja ulko kengät (sisäkengiksi kelpaavat myös tossut) -vaipat, housuvaipat eivät nopeuta päiväkodin arkea, päinvastoin hidastavat. Toki päiväkodeissa on eroja, mutta teippivaipoista ollaan yleensä kiitollisia :) teippivaippojen kanssa säästyy aikaa, kun housujen ja sukkahousujen poistamisen ja pukemisen sijaan niitä tarvii vaan siirtää nilkan kohdalle. Kuulostaa vähäpätöiselle ja hullulle, mutta yli kymmenen lapsen jälkeen aikaa on säästetty jo lähes puoli tuntia. mukavaa päiväkodin aloitusta :)
juuri sitä mitä toka neuvoja tarkensi. ei missään nimessä tarvitse olla kuiva, kun aloittaa hoidon, äkkiä ne siellä mallia ottamalla yleensä oppii. juu noi teippivaipat on kätevimmät, vasta sitten kun lapsi oppii niin kuivaksi että vaippa on lähes aina kuiva voi siirtyä housuvaippoihin.
Ensimmäinen ja toinen neuvoja antoikin jo hyvät ja kattavat neuvot. Kannattaa kuitenkin pikkuhiljaa aloitella noita "muutoksia", ei siis kaikkea samanaikaisesti. Lapselle voi olla "ihmetys", jos muutatkin kaikki rutiinit yht`äkkiä. Eikä kannata juuri ennen päivähoidon alkua jättää kaikkia ( tuttipullo, vaippa, tutti?, ym ) pois samalla kertaa. Päivähoidon aloitus on kuitenkin suuri muutos ja on siis hyvä, ettei montaa muutosta samanaikaisesti.
Selvennän vielä omaa viestiäni.....siis olen ehdottomasti samaa mieltä edellisten kanssa. Joskus on ryhmääni tulleelle lapselle käynyt niin, että juuri päiviä ennen hoidon aloitusta on perhe vieroittanut lapsen tutista, tuttipullosta, unirätistä ja vaippakin on jätetty pois ( joskaan ei kuivana vielä pysynyt.) Siinä on liikaa samalla kertaa ja siis juuri ennen aloitusta.
Sainpa monta hyvää vinkkiä, kiitos kaikille :D Vähintään 3 kuukautta on aikaa näitä juttuja opetella, en tosiaan meinannut viikkoon tai kahteenkaan mahduttaa kaikkia muutoksia. Tarttee kysyä vielä itse hoitopaikasta paikkakohtaiset toimintatavat.
kannattaa alkaa "valmentaa" itseään irtautumaan omasta lapsestasi. En tiedä miten harjoitella sitä, kun lapsi jää huutmaan hoitajan syliin, kun teet lähtöä päiväkodilta. Mutta on erittäin tärkeää ette lapsesi nähden rupea itkemään tai jää vatvomaan edestakaisin, vain siksi että lapsesi itkee. Itku kyllä loppuu ja eroamisesta tulee helpompaa (yleensä). Ei sitä ehkä voi harjoitella, mutta kannattaa miettiä miten siinä tilanteessa toimit.
ikäjakauma ryhmässä,jos lapsesi on vanhin,niin hänen odotetaan osaavan paljon enemmän,kuin jos hän on nuorin.hoitajia on vain kolme ja kaksi paikalla samaan aikaa,kun yksi on muissa hommissa.
Kyllä kannattaa valmistautua. Taaperolle ja tämän äidille päivähoidon aloitus on suuri ja vaativa asia. Tärkeä on ymmärtää miten taaperoikäinen kokee pitkän päivittäisen eron ja miten äiti voi auttaa taaperoa yhdessä hoitajan kanssa alkuvaiheessa jolloin päiväkoti ja hoitaja ovat vieraita ja outoja ja lapsi tuntee itsensä turvattomaksi.
Suosittelisin blogia jossa asiaan paneudutaan [email protected] "Taapero päivähoidossa"
Poikani on ollut tutustumassa viime viikon kanssani päiväkotiin ja oli todella reipas siellä. Tällä viikolla olen jättänyt hänet pariksi tunniksi joka päivä hoitoon ja hän on itkenyt erittäin paljon siellä - vähintään puolet hoitoajasta. Hänellä on mukana tutti ja rakas pehmolelu, mutta äidin ikävä on kova ja itku alkaa, jos joku lapsi puhuu äidistään tai hoitaja mainitsee äiti-sanan.. Koskahan tämä helpottaa? Asumme kaukana sukulaisista, joten emme ole pystyneet jättämään häntä kovin paljoa ulkopuolisille hoitoon.
ja muistettuaan että aina on tultu hakemaan.
Ikävä ja itkuisuus jäädessä voi kestää kaksikin viikkoa. Kun lapsi alkaa viihtymään siellä, toivottavasti siinä vaiheessa ei tule sairaspoissaoloja lapselle, koska tauon jälkeen yleensä on taas hieman vaikeampaa, vaikkei varmaan mene yhtä pitkää totutteluaikaa kuten aloitettaessa. En kerro peloitellakseni, vaan että kaikkeen osaat varautua.
Kun haet lasta esim. ulkoa, olisi hyvä jos jäisit sinne lapsesi kanssa, näin hän alkaa ehkä kiinnostua leluista ja sitä kautta puuhaamaan, jolloin poissaollesasikin voisi näin tehdä. Kun äiti ei ole paikalla, voi olla ettei mikään isokaan kuorma-auto tai pallon heitto kiinnosta eikä siten oikein pääse kiiini leikkeihin, vaikka muuten autojen kanssa viihtyisikin. Olisit siinä kiireettömänä ja lapsi saisi turvallisen olon kanssa tutustua mahdollisuuksiin joita esim. piha tarjoaa.
On tosiaan hyvä jos olet tehnyt niin, että kun lähdet jättäessäsi lapsen, myös lähdet tai sitten et ole lähtemässäkään. Edestakaisin souvaaminen äidin lähdön kanssa ei ole järärkevää, vaikka itsellä olisi kuinka paha olo lapsen itkiessä. Joko lähtee kotoa aikaikemmin että voi olla lapsen kanssa tai sitten jättää hänet kun itse täytyy lähteä.
Tutustumisjättämisilläkin on syytä pitää siitä kiinni, vaikka ei ole kiire työhön, koska lapsi tuntee epävarmuutta kun äiti ei osaa päättää "jättääkö" lapsen vai ei. Lapsihan itkullaan yrittää viestittää äidille etti jätettäisi, hän muistaa että on jätetty ja pettymys on suuri jos äiti jahkailtuaan ei otakan sitten kotiin. Lapsi pettyy kun on ensin itkenyt, äiti meinannut lähteä mutta jäänyt lohduttelemaan itkevää, ei lähde, aikoo lähteä jne.
Tunnut kyllä sellaiselle äidille, joka ei ole esimerkkini kaltainen vaan osaat toimia järkevästi. Aina ei ole helppoa jättää kun muistaa lapsen itkun, mutta suurin osa lapsista tottuu ja haluaa olla, nyt vain lapsesi on sen verran nuori vielä, ettei hän koe saavansa hoidossa vielä sen ihmeempiä hauskuuksia ja tekemistä, kuten isompien ryhmässä. Leluja on kotonakin, kirjoja, hyvää ruokaa jne. kuten hoidossakin, jolloin ei ehkä mitään järin uutta ja innnostavaa mitä ei kotonakaan.
Jos on mahdollista, olisi hyvä lähteä hoitopäivän jälkeenkin edes vähäksi aikaa ulos esim. puistoon tai pihalle, jossa on muitakin lapsia, vaikkei vakileikkikavereita olisikaaan. Näin lapsi ei ala "omistamaan" äitiä iltaisin, van maailma avartuu. Viikonloppuisin ulos myös aika paljonkin.
Jos ei "nasunuha" liikkuisi, suosittelisin laivalle esim. pallomereen lähtöä, jossa omiani olen käyttänyt asuessamme "erakkona". Isoissa laivoissa on ollut aivan fantsua touhua lapsille, aivan aikuisenkin järjestämää ohjelmaa, ettei vain pallomerta. Pienen lapsen äiti on niisssä ohjelmassa mukana ja lapsi saa kokemuksia lisää, näkee että eletään...
anteeksi muta en jaksanut kakkia vastauksia lukea,
mutta yksi tärkeä on rytmin, muuttaminen pk-rytmiin. Voi soittaa pk:hon ja kysyä sitä, melko samanlaisia kaikissa. Pientenryhmässä hiukka eri. Ei tule ennen aikaisia väsymyksiä ja jaksavat alussa paremmin.
hei
Hyviä vinkkejä sait, tässä yksi vielä. Tee lapselle kuvakirja päiväkotiin mukaan ottettavaksi. Puolikas A4 on hyvä koko, kahdesta A4 paperista saat jo 8 sivua.
Hyviä kuvia ovat vanhempien kasvokuvat, perhekuva, perheen lemmikin kuva, kuva kulkuneuvosta jolla lasta kuljetetaan päivähoitoon, lapsen kotitalon kuva
yms. perheeseen/lapsen elämään läheisesti liittyvät kuvat. Laminoi tai päällystä kontaktilla sivut, ompele muutamalla pistolla sivut yhteen ja kirja on valmis. Pienen lapsen muisti on lyhytkestoinen vielä. Kirja muistuttaa lasta päivän aikana vanhemmista, luo turvallisuutta, kirjaa voi silittää/halia ikävän yllättäessä. Päiväkodin henkilökunta ainakin meillä lukee lapsen kanssa mielellään näitä kirjoja.
et oo tosissas....
itkevät entistä enemmän, kun kuvat muistuttavat vanhemmista ja kodista. Olen nähnyt kuinka lapsi itkee sydäntä särkevästi kun on saanut kuvat itselleen. Miksi muistuttaa siitä mitä ei voi saada itkullakaan ja itkee entistä enemmän.
Näitä kuvaneuvoja kyllä asiantuntijat esim. perheneuvolassa antavat - mutta kuvien katseleminen tuo vain lisätuskaa, kun ei äiti olekaan ja kuva muistuttaa...silloin kun on ikävä ja haluaa pois päiväkodista äidin tai isän luo...
Onko kokemuksia siitä, että esim. äidin kuva helpottaisi ikävää?
Olen työskennellyt pitkään päivähoidon kasvattajien, taaperoiden ja heidän vanhempien kanssa. Olemme yhdessä pyrkineet näkemään ja ymmärtämään paremmin miltä taaperosta tuntuu olla erossa turvallisesta vanhemmasta pitkät päivät. Miltä tuntuu aloittaa päiväkodin lapsiryhmässä ja minkälaisista asioista on apua ja miten voimme auttaa.
Tullessaan päiväkotiin taapero on kehitysvaiheessa jolloin kaikki taidot pärjätä elämässä ovat vielä äidillä. Kun hän sitten joutuu päiväkotiin, usein varsin lyhyellä tutustumisella joutuu hän tilanteeseen jossa apua ei ole saatavilla. Vanhemmat tavallisesti uskovat että päiväkodin ammattilaisen koulutus jotenkin auttaa tässä tilanteessa. Tosiasia on että ennen kuin lapsi hoitajan tuntee ja oppii luottamaan siihen että aikuinen hänen tarpeitaan ymmärtää, ennen tätä hoitajat eivät pysty auttamaan ja taaperon hätä on suuri nk on myös hoitajan joka kokee itsensä täysin avuttomaksi aivan kuten taapero.
Olemme työssämme nähneet miten pitkä tutustuminen (2viikkoa) yhdessä osaavan ja ymmärtäväisen omahoitajan kanssa, on auttanut sekä taaperoa ja äitiä uuteen tilanteeseen sopeutumisessa. Kun äiti sitten aloittaa työt ja taapero ei vielä oikein päiväkotiin ole tottunut eikä se tunnu turvalliselta paikalta silloin olemme huomanneet miten suuri apu taaperolle on ollut kun etenkin omahoitaja on äidistä puhunut ja yhdessä taaperon kanssa miettinyt mitä äiti tekee ja miten äiti myös työssä taaperoa ajattelee. Kuvat tai äidille kuuluva vaatekappale on vahvistanut tätä keskustelua ja auttanut taaperoa muistelemaan äitiä ja sitä hyvää oloa joka liittyy yhdessäoloon äidin kanssa.
Taaperon ja äidin välisen kiinteän suhteen tukeminen ja säilyttäminen pitkän päivittäisen eron aikana on päiväkodin tärkein tehtävä, mutta ehkä myös vaikein.
ihaillaan pitkin päivää ja esitellään kavereillekin.
Mutta.
Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.
Ja jos itekttää, niin silloin pitää antaa itkeä! Lohdutusta, että kyllä se äiti sieltä tulee.
Myös se päiväohjelman esilläolo helpottaa. Ensin tehdään tämä, sitten mennään ulos...se sama juttu joka päivä, sitten tulee äiti. Sekin helpottaa.