Istun lauantai-iltaani yksin ja mietin
missä mieheni taas on.Olen tietoinen että hän on pettänyt minua.
Laitoin avioeron vireille ja kas kummaa minusta tulikin yhtäkkiä se huono miniä ja nainen.
Lapset olen hoitanut ihan kunnialla ja pitänyt kodista huolta.Mutta kuitenkin minulla on sellainen tunne että minussa on se syy miksi mieheni käy vieraissa.
Olen antanut anteeksi hairahdukset jne.
mutta kuitenkin jokin tässä asiassa ei täsmää.
Minun odotetaan ottavan huomioon myös mieheni ns "keskenkasvuisuus asioiden suhteen".Onko mokomaa kuultu?
Ilmeisesti on,mutta en aio olla niin typerä että jatkaisin pelkkää kulissiavioliittoa,
Minullakin on oikeus sanoa että nyt rittää manipulointi ja että haluan elää lopun elämääni siitä nauttien en siitä mieltäni pahoittaen.
Onko muillakin samanlaisia kokemuksia?
Ja kuinka itse olet edennyt vaikeina
hetkinä eteenpäin?
Mottonani on: Elämä on ihanaa vaikkakin siinä aina silloin tällöin esiintyy kivisiä polkuja,
missä mieheni taas on.Olen tietoinen että hän on pettänyt minua.
Laitoin avioeron vireille ja kas kummaa minusta tulikin yhtäkkiä se huono miniä ja nainen.
Lapset olen hoitanut ihan kunnialla ja pitänyt kodista huolta.Mutta kuitenkin minulla on sellainen tunne että minussa on se syy miksi mieheni käy vieraissa.
Olen antanut anteeksi hairahdukset jne.
mutta kuitenkin jokin tässä asiassa ei täsmää.
Minun odotetaan ottavan huomioon myös mieheni ns "keskenkasvuisuus asioiden suhteen".Onko mokomaa kuultu?
Ilmeisesti on,mutta en aio olla niin typerä että jatkaisin pelkkää kulissiavioliittoa,
Minullakin on oikeus sanoa että nyt rittää manipulointi ja että haluan elää lopun elämääni siitä nauttien en siitä mieltäni pahoittaen.
Onko muillakin samanlaisia kokemuksia?
Ja kuinka itse olet edennyt vaikeina
hetkinä eteenpäin?
Mottonani on: Elämä on ihanaa vaikkakin siinä aina silloin tällöin esiintyy kivisiä polkuja,
Vastaukset 25
Vanhimmat
Sattuipas, olen minäkin yksin tänä lauantai-iltana. Mutta tarinani voi olla toinen kuin sinun miehellä: Vaimo jätti kun luuli minun pettäneen. Kävi niin, että sain sattumalta naistuttavan, keskustelijan. Koin hyvää mieltä kun joku ymmärsi ja sain puhua jonkun kanssa. Vaimo ei tykännyt ja alkoi suurennella asiaa. Kuvitella olemattomia. Fyysistä suhdetta. Otti ja lähti.
Sittemmin se naistuttavani kuoli ja nyt olen yksin. Illalla kotona. Lapsiani en näe. Ei ole mitään.
Syy tähän on että entinen vaimo ei sallinnut minulle ystäviä ja eristi minut itselleen. Halusin siitä pois ja kun tilaisuus tuli kohdalle niin tietenkin käytin sitä. Henkireikää.
Mutta mistä olisin voinut tietää, että käy näin. Että olen nyt entistäkin yksinäisempi.
Sähköpostilaatikossakin luki äsken , kun toivoin jotakin: "There are no messages in this folder". Siis missä ovat ystävät, työ, paikkani maailmassa? Vuoden olen tätä ihmetellyt.
usein, ymmärrän ettei sinulla ole nyt helppoa. Pettämistä on niin monenlaista. Vaikka et olisikaan pettänyt fyysisesti niin henkisesti olit hyljännyt ex-vaimosi tai hän sinut, mikäli oikein ymmärsin.
Mutta aivan niinkuin vastasín edelliselle, niin sinäkin pääset siitä yli. Jos ystävät hylkäävät ja uskovat valheita - eivät he ole oikeita ystäviä olleetkaan. Unohda heidät. Vaikka nyt tuntuu vaikealta lähteä ulos ja luoda uusia suhteita niin se vaan täytyy tehdä. Askel kerrallaan huomaat olevasi hyvä ihminen ja että sinusta pidetään. Silloin postilaatikossa odottaa viesti, ehkä vain yksi, mutta se tärkeä.
eteenpäin, taakse ja menneeseen ei ole katsomista. Pettäminen on pahinta, mitä voi toiselle ihmiselle tehdä. Sitä ei tarvitse ymmärtää eikä hyväksyä.
Sinä pääset pois uuteen, rikkaaseen elämään vain puhumalla, puhumalla, itkemällä ja itkemällä.
Sinulla täytyy olla joku(t), joille voit kertoa kaikki huonot tunnetilat ja ajatukset. Kaikista nopeimmin paranet niin. Ellei omissa ystävissä ole sellaisia, niin kaikilla paikkakunnilla täytyy olla ryhmiä, joissa keskustellaan parisuhteeseen liittyvistä ongelmista.
Olet oikeassa - elämä on ihanaa ja ne kivikot kuuluvat siihen.
Olen työni takia aina päivät yksin kotona.Joten kaipaan harrastuksia ja ihmisiä ympärilleni iltaisin. Mieheni mielestä minun pitää pysyä kotona kun hän ei hyväksy ystäviäni ja harrastuksiani. Tunnen olevani kahlittu työhöni ja kotiini. Lapsemme on jo omillaan joten olemme kahden mieheni kanssa. Hän tekee kolmivuorotyötä eli on aina töissä. Hän ei halua lähteä minun kanssani minnekkään ei edes tansseihin.Ei mukamas osaa.Lähden joskus ystävieni kanssa tansseihin ja joka ikinen kerta nousee haloo että en viihdy kotona??? Etsin kuulemma miehiä sieltä? En ole pettänyt häntä koska rakastan häntä kuitenkin. Houkutuksiahan aina on tarjolla.Mutta en jaksa kohta enää tätä vankilaa. Onko muilla mitään samantapaista. Olis kiva kuulla.
on vähän samantyylisiä ongelmia.Mies on päivät kotona,eikä hän halua edes illallakaan lähteä mihinkään.Samat miehen haku haukut minäkin sain jos lähdin yksin,mutta antaa vaan tulla koska itse tiedän etten tee mitään väärää,omatuntoni on puhdas.Olenkin pyytänyt häntä mukaan ja kun ei tule niin omapan on syynsä.Aikaa myöten ne kyllä rauhoittuvat mutta jos ei niin ainoa keino on ero.Ei turhia haukkuja tarvitse kenenkään kestää.Nykyisin naisetkin pärjäävät yksin jos muu ei auta.
Tuollaiselta se avioliitossa eläminen tuntui minustakin.
selvisit siitä ns. avioliitosta joka oli kuin vankila? Onko eroaminen ainut vaihtoehto. En kohta enää jaksa. Kertokaa joku!!!
Eroaminen oli ainoa vaihtoehto. Miten monta vuotta se pyörikään mielessä! Ahdisti.
Mutta kun se ajatus tuli julki sanoiksi, niin jo helpotti.
Nyt on uudet ongelmat. Yksinäisyys. Oman elämän opettelimen. Mutta vapaus mennä ja tulla, mikä on omalla tavallaan ihanaa.
Hei,
uskon että kaiken sen nöyryytyksen ja pahanolon jälkeen minut pelasti hyvät ystäväni (naisia) ja puhuminen.
Asetuin kuin itseni ulkopuolelle ja katselin asiaa etäänpää,koska syytin tavallaan myös itseäni ja kannoin sen vuoksi pahaamieltä siitä.
Ero ei ole vielä sinetöity,mutta olen varmistunut päätökseni että teen oikein.Toki tiedän,että yksinään oleminen ei ole herkkua,mutta ajattelen myöskin pidemmälle - en vain tätä päivää.
Monet asiat tulevat tekemään kipeätä ja muistoja ei voi hävittää,mutta aika on paras lääke ja itsestään huolehtimen.
Luen aika paljon kirjallisuutta ja sieltä löytyy usein hyvinkin koskettavia tarinoita,empatiaa ja ammatti-ihmisten kommentteja.
Luopumisen kautta on mahdollisuus löytää tilalle se mitä haluaa,elämmehän vain kerran täällä niin miksi ei sitten nauttisi siitä mistä haluaa.Se on sinusta itsestäsi kiinni.
Tähän tulokseen olen tullut ja jatkan elämääni toisenlaisten ajatusten kera.
Vaimo yleensä katsoo tv:tä
pikkutunneille
mutta ei meillä mitään
vihaa ole
joskus mennään lenkille ja
joskus otetaan viiniä
ihminen tarvitsee myös
yksioloa
ja kontakteja muihin
ei se heti eron paikka ole
jos puuhataan vähän
eri asioita
Itse olen vielä aviossa, mutta ero on käynyt kerran jos toisenkin mielessäni.
Tilanteeni on nyt "huvittavan" samankaltainen, kuin sinukin, ainakin kirjoituksesi perusteella.
Olen minäkin antanut anteeksi, mutta alkaa olla nyt tällä kertaa mitta jo niin täynnä, että sitä anteeksiantoa ei enää oikein riitä!
Siippa on palon työn takia poissa ja tiedän, että kaidalla polulla ei pysy.
Mielestäni olen ollut hyvä vaimo, äiti ja kumppani, mutta ilmeisesti ne eivät ole hänelle riittäneet.
Nyt olen sitten kahden vaiheilla, että mitä tehdä.
Tsemppiä sinulle ja olen varma, että päätöksesi on oikea ja tulet pärjäämään jatkossakin!
...ja 7 vuotta olin eron jälkeen yksinhuoltajana kahdelle lapselle. Isän osuus oli jotenkin helpompi mutta ei miehestä ole äitiksi lapsilleen edes parhaalla tahdollakaan! Pää pystyyn vaan! /ls
Hyvä ystävä!
Meihin naisiin kohdistuu vieläkin niin outoja odotuksia. Meidän pitäisi ymmärtää, tukea, kasvattaa jne. lapset ja mies, joskus jopa anoppi ja appikin. Mutta ole kerrankin itsekäs, kysy miltä sinusta tuntuu, mitä sinä haluat!! Sillä elämääsi ei elä kukaan muu kuin sinä. Ei erokaan helppo ole, muttei se ole yksinäisyys kaksin. Voimia sinulle
Kiitos kauniista vastauksestasi.
Olen kanssasi ihan samaa mieltä - meihin kohdistetaan niin kummallisia asioita.Ole hyvä äiti,tehokas virkanainen ja keimaileva seksipeto kun miehesi sitä haluaa.
Siinä oli 3 erilaista roolia ja minä haluan olla kuitenkin kokonaisuus jota ei rikota.
Olen oppinut ajattelemaan itseäni - hiljaa mutta vakaasti,en halua sotaa joka usein eron tullessa on hyvinkin veristä.
Olen kait oppinut myöskin ottamaan vastaan ne syytökset joita kuulen ja on kuin ne kimpoaisivat ulkoisesta panssaristani takaisin lähettäjälle..
ja huomaan että olenkin kasvanut tämän kokemukseni myötä.
Naiset - hyvää naisten päivää - olkaa vahvoja ja antakaa itsellenne oikeus hyvään elämään.Joskus asiat näyttävät synkiltä,mutta synkkyyden jälkeen tulee aina valoa.
Hyvää kevättä kaikille jotka ovat olleet mukana hyvässä tarkoituksessa.
Minulle kävi myös niin, että 20v liitto pamahti kivikkoon, en pystynyt unohtamaan vaimoni pettämisiä, anteeksi olisin ehkä voinut antaa, jos olisi edes pyydetty. Nyt yrittelen uutta suhdetta, on vaan hirveän vaikeeta unohtaa menneet hukkaan heitetyt vuodet.
voi olla alussa vaikeaa, muistot ja pettymykset luovat pahoja varjoja siihen. Mutta vain uusien ihmissuhteiden kautta lopultakin "paranee".
Hukaanhan ne vuodet eivät kuitenkaan ehkä menneet - on varmaan ollut hyviäkin hetkiä ja iloisia asioita.
Kun minä erosin, niin eräs ystävä sanoi minulle, että vielä joku päivä tulet olemaan hyvä ystävä ex:n kanssa, en silloin uskonut sitä ehken vielä tänäänkään, mutta kaikki katkeruus on kuitenkin kadonnut - niin tapahtuu sinullekin.
Niin,
löytyyhän sitä myös naisissa sitä ainesta.Mutta en sanoisi sinullekaan että olet hukkaan heittänyt niitä vuosia.Olet saanut kokemusta yhdestä ihmisestä ja edessäsi on vielä hyviä vuosia.
Ei sinun pidäkään unohtaa hyviä muistoja vaan unohtaa ne huonot kokemukset ja ymmärtää että kun me vanhenemme niin me samalla muutumme ja jos parisuhdetta ei ole vuosienkaan aikana hoivattu niin ainakin minä opin että on osattava puhua vaikeistakin asioista eikä vain antaa ajan kulua.
Meillä on ystäväiseni vielä uusi mahdollisuus tasapainoiseen elämään mikäli otamme opiksemme.
Kaikki eivät ikävä kyllä pääse eron yli ja sortuvat katkeruuteen.Sinulle toivon kaikkea hyvää - ota edellisestä suhteesta ne hyvät asiat arkipäivääsi ja opettele uusia asioita sillä uskon ettemme ole liian vanhoja oppimaan myös uutta.
Iloista kevään jatkoa - pettymysten kautta oma kehomme vahvistuu,usko pois.
Näin se on nähtävä.
Ei kukkulan yli pääse, jos ei kiipeä sen yli.
Olet aivan oikeassa. Sinun ei kannata hyväksyä
pettämistä. Minun liitoni kesti vain vähän aikaa
kun monen seurusteluvuoden jälkeen uskoin, että
hän lopettaa pettämisen ja menemme avioliitton,
johon hän jatkuvasti vetosi. Eipä kulunut papin
aamenesta kauaa, kun keksi syyn lähteä
perjantaina autolla omille teilleen. Kännykkä
pois päältä ja menoksi. Koko viikonlopun yritin
tavoittaa ja täytin viestipaikat. Sitten hain
harkinta-aikaa ja hän yritti käydä sitäkin
peruumasa. Onneksi siihen tarvittiin molempien
hyväksyntä. Puolen vuoden päästä taas kotiin
hänen kännykkäänsä tuli naisen soitto ja niin hän
lähti seuraavana päivänä. Ny asuu jo avoliitossa
hänen kanssaan. "Ei mulla ketään ole", oli aina
selitys, kun kysyin asiasta. Ero oli hirveä
kokemus, mutta selviän hengissä. Arvosta itseäsi
ja vaadi uskollisuutta, vain silloin suhde pelaa
ja on aito. Tänä päivänä on vaarallista harrastaa
montaa seksisuhdetta, uskon että olet kanssani
samaa mieltä. Voimia Sinulle!
Hei ja kiitos ystävällisistä sanoistasi.
Tuntuu ihan hyvältä kuulla ja saada tukea.
Minua syyllisti mm anoppini joka on ko miehen
kasvattanut.Pitää passata ja naisen kuulemma
kuuluu antaa seksiä silloin kun mies sitä haluaa.
Että vielä tänäkin päivänä on noin ajattelevia
ihmisiä.En ole tunteeton ja seksi on minusta
kahden hyvin läheisen ihmisen tapa ilmaista myös
suuria tunteita.Hellyyttä,kekseliäisyyttä ja
toisistaan nauttimista.Se ei ole pelkkä pano ja
jos niin on niin silloin olen väärässä.
Asiasta saa olla toki erikin mieltä,mutta
pettäminen - vaikka sen antaisikin anteeksi on
niin loukkaavaa ja niin toisen alistamista että
siihen en ole löytänyt vielä keinoa suhtautua
välinpitämättömästi.Itse en ole lähtenyt
kostamisen tielle - miksi niin tekisin?Koska se
ei tuota tulosta ja keskustelut ovat olleet minua
syyttäviä.Onhan se niin että omia virheitä on
vaikea myöntää tai edes havaita.
Henkisesti tämä aika on ollut kamalaa.Työt tulee
tehdyksi ilman kunnon panostamista,osin kuin
unessa.Kotiaskareet tuntuvat liian rasittavilta
ja lasten kanssa haluaisi keskustella muustakin
kuin menopuolesta.Vaikka kyllä hekin huomaavat
missä mennään ja sillä tavoin sitten pakenevat
ystäviensä luokse kun kotona on kireä ilmapiiri.
Jos meille naisille olisi opetettu toisenlaiset
säännöt ja moraalisesti pystyisimme hyväksymään
miesten heikon itsetunnon ja että he
seksuaalisesti ovat aktiivisempia niin tilanne
saattaisi ollakin toinen.Mutta kun ei niin
ei.Meille opetetaan että on moraalitonta
varsinkin naisena hakea seksuaalisille
tarpeilleen helpotusta.Laki estää ja uskonto
pitää syntinä.Mutta kaksinaismoraalin toinen
puoli onkin sitten toinen.Se missä todellakin
olemme - suossa.
on todella raskasta elää ihmisen kanssa joka
pettää-se tietää kun kokee itse-pettäjää ei
kiinosta enää mikään puoloson kanssa ,alkaa
löytää vikoja -halveksii,mutta ei kuitenkan lähde
itse poi liitost eikä anna vaimonkaan läheä-usean
vuoden suhde kun paljastui-vetosi siihen että
miehet on tälläisia.vannoi lopettavansa ja
tälläkin hetkellä on jossakin mitä ei tarvitse
vaimlle kertoa -ratkaisu silti erittäin vaikea jo
6 kerta ero vireillä ja en osaa lähteä-mukana on
myös väkivalta että vaimo olisi hiljaa eikä
kyselisi.ymmärrän miten vaikeaa on erota.
seksi on kuin ruoka avioliitossa. Välillä voi
herkutella ja välillä vaan napataan kiireessä
jotain. Usein on kuitenkin syötävä, jos ei
kotona, niin sitten ulkona! Jos on naimisiin
menty, niin en kyllä näe mitään mieltä siinä, että
oma vaimo tai mies kuin armosta "antaa" toiselle,
kyllä se on aviopuolison oikeus tyydyttää
tarpeensa avioliitossa. Toki toista loukkaamatta
ja välillä myös tarkkaan hänen toiveitaan
kuunnellen. Jos on joskus rakkaudesta naimisiin
menty, niin onko se nyt niin hirveä juttu, jos oma
puoliso "vaatii" seksiä, sehän on yksi avioliiton
tehtävistä. Ei "sitä" kannata pihdata, ei se
kulu ja Jumalakin rakastaa iloista antajaa.
Miksi mies pettää. Asia on ihan yksinkertainen,
silloin kun mennään naimisiin molemmat on ihania
ja kauniita kaikin puolin. Nainen yleensä on aina
meikattu ja laitettu treffeillä.
No kun nainen tekee lapsia ja on kotona,
useimmiten hän ei välitä laittaa itseään ja
lihookin siinä sivussa useampia kiloja, ei
niinkuin välitä itsestään ollenkaan. Luulee että
kelpaa sellaisenaan kuin on.
Mies katsoo kymmenen vuoden ja kymmenen kilon
jälkeen että, kukahan toikin on, ei ainakaan se
jonka kanssa meni naimisiin eli nainen on
muuttunut ihan toiseksi ihmiseksi tämä voi
tietenkin olla toisinkipäin siis mies muuttuu
"toiseski". Vaikka ulkonäkö ei muka saisi
vaikuttaa, niin kyllä se vaikuttaa ja vaikka
aviopuoliso ei sano että olet vähän lihonut tai
voisit laittaa itseäsi, niin sitä se ajattelee ja
näkee.
En kyllä itsekkään tykkäis jos mun mies ois esim.
lihonut, alkanut juopotella tai muuttunut
joksikin toiseksi.
Petetty ei kyllä kertonu tarkemmin itsestään eikä
miehestään, voihan se olla että mies alkaa elää
kadotettua nuoruuttan ja kokeilee miltä se
maistuu, luulee että kyllä se vaimo tämän kestää.
Itse olen pitänyt huolta ropasta talvella
hiihtäen, kesällä kävellen ja rullaluistellen ja
tietenkin kuntosali vielä päälle. Ja aikaa kyllä
löytyy se ei ole este olen töissä päivät.
Niin oletettavasti mieheni ei käy vieraissa ja
jos käy sillai että en tiedä sama sille. Se on
kyllä päivät töissä ja illat ja viikonloput minun
kanssa että eipä siinä jääkkään sitten aikaa
muuhun, jos sitten sitä käpälöintiä työpaikalla.
Käymme yhdessä tansseissa, hiihtämässä,kesällä
ollaan mökillä ja soudellaan veneellä ja
laiskotellaan.
Ai niin unohdin sanoa että ollaan oltu naimisissa
27 v ja neljä lasta. Muuten perhe elämä on ihan
samanlaista kuin muillakin riitoineen kaikkineen,
jotka aina ovat kummasti selvinneet ilman
suurempaa kriisiä. Mutta eihän sitä tulevaisuutta
tiedä, eikä auta jäädä sitä murehtimaan, tarvii
elää tässä päivässä ja nyt.
Ja vaikka se toinen osapuoli yrittäs kuinka
kahlia ja vankiloida, sitä sitä ei saa antaa
tehdä.Jos ei asia selviä puhumalla niin ei
muutakuin menoksi sitten.
Kenenkään ei ole pakko kärsiä inhottavasta
aviopuolisosta vaikka olis lapsiakin, he eivät
ole mikään veruke säilyttää surkea avioliitto,
jotku sanoo että ei voi erota kun on lapsia,
eiköhän ero ole niillekin hyväksi jos vanhemmat
ei ole onnelisia ei ole lapsetkaan onnelisia.
Ei muuta kuin elä joka päivä niinkuin sinulla
olisi treffit aviopuolison kanssa, hurmaa ja
villitse aviopuolisosi, tämä muillekin kuin
petetyille.
Tottakai syy on sinussakin ja miehessäsi myös,
jos suhde kuivuu yleensä syy on molemmissa.
Suhdetta täytyy hoitaa monella tavalla. Niitä
kyllä keksii vuosien myötä, siis konsteja millä
suhde toimii.
Ja mene ihmeessä itsekin samalla tavalla kuin
miehesikin. Jos on lapsia kyllä niitä joku katsoo
sen aikaa, ei kannata leikkiä marttyyria se on
kuollut ja kuopattu juttu, ei muuta kun ero jos
ei muu toimi.
ps.olethan muistanut katsoa peiliin, jospa
siitäkin olis apua.
niin minäkin luulin että kun hoidan itseäni ja
olen ystävällinen ,miehelläni ei ole tarvetta
mennä vieraisiin-kunnes isänpäivänaattona
täytekakkua kantaessani tulin kotiin ja puhelin
soi,,mieheni rakastajan naapuri käräytty mieheni
ja kertoi osoittee missä mieheni käy-käynyt jo
useamman vuoden-miehelläni oli minua omasta
mielestäni hoitamaton iäkäs nainen -muodissa
oleva ,siis ei suomalainen nainen-oli se järkytys
ihmettelin kun miestä ei kiinnostanut minun
kanssa enää mikään vaikka kuinka yritin
valloittaa eli se siitä ja sen kestävyydestä-nyt
en enää hoida itseäni päästelen ilmat vapaasti
hänen seurassaan ja en siivoile toivon vain että
hän alkaisi inhota minua niin paljon että lähtisi
pois -että saisin laittaa kotini taas kuntoon-
siis yritän savustaa pois..