vaan olen joutunut sivullisena seuraamaan teidän
murheitanne, kun oman lapseni lapset ovat huostaan otettu, väärin perustein.
Toivon teille jokaiselle voimia ja toivoa, että jokupäivä oikeus voittaa ja saatte rakkaanne kotiin.
Olen itkenyt monet kerrat itseni uneen, kaipaus rakkaita lapsenlapsia ja rukoillut, että tässä maassa oikeus alkaisi kulkemaan oikeinpäin, sillä se kulkee nykyään nurinpäin.
Tiedän minkälaiset haavat jää jokaisen vastointahtoaan viedylle lapselle ja nuorelle.
Toivon, että jokaisen, joka on joutunut huostaanotetuksi, voisi olla positiivisena toisille elämänsä varrella.
Olen mummo ja ajattelen teitä isät ja äidit murheella, mitä olette lastenne kanssa joutuneet kestämään. Samoin ajattelen mielessäni, sitä määrää lapsia, kuin iso kansa, siis sitä ei toistapäätä näe, kun laitettaisi vaikka kävelemään vieriviereen, vaikkapa jonkun pitäjän kylätietä.
Voin vain uskoa ja toivoa, että eduskunnan päättäjät ja kaiken rahanahneuden alkuun saajalle, tulisi niin pahamieli, että tuntisi
tehneensä vääryyttä viattomien lasten elämällä.
Maankorvessa kulkevi lapsosen tie......
olen ajatuksissani teidän kanssanne
Lapset ja vanemmat
kirj.Oikeutta Lapsille
Kyynelsilmin luen teidän murheitanne
en ole bio
12529
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
jää jäljelle kuitenkin etävanhemmuus. Sekin on arvokasta ja tärkeää vanhemmuutta. Etävanhemman on vain taisteltava, että saa lapset joskus takaisin tai edes että tapaamisia on riittävästi. Ei sitä huostaa enää edes jaksa itkeä. Silloin tuntuu pahalta, kun on yrittänyt kantelua ja epäonnistunut siinä. Muuten tähän on alkanut tottua ja tuudittautua, mikä sinällään on vaarallista. Pitäsi muistaa pitää puoliaan NIITÄ vastaan. Mutta täälläkin jokainen negatiivinen asia sijareista poistatetaan, sananvapaus on hukassa.
Mummulle tiedoksi, että tämä palsta on täynnä vanhempia, joiden lapset on ihan perustellusti otettu huostaan, joiltakin ehkä vain liian myöhään. Sen huomaa, kun näitä keskusteluja vähän pitempään seuraa.
sijoitettuna kotinsa ulkopuolelle. Voit siis omassa erinomaisuudessasi jo pelkkien kirjoituksen perusteella antaa oman "tuomiosi" lastensuojeluasioissa. Sitäpä ne näyttävät tämän päivän kuntakentällä itseään lastensuojelun viranomaiseksi nimittävät henkilöt myös tekevän!!! Samaa lasten suojeluun vaivihkaa sujahtanutta ja kuntien lasten suojelun toiminnan laittomaksi tehnyttä "kriisi"porukkaa näytät olevan.......
Siitä että otat kantaa murheeseemme niin minun kuin lastenikin.. ja kiitän sinua siitä että ymmärrät kuinka raskasta on ollut kulkea tämän koko huostaanoton helvetin kanssa joka on meidänkin kohdalla tehty laittomasti...kuiten teidänkin lastenlapsenne suhteen eli väärin perustein... ja kaiken lisäksi lapseni joutuivat kaiken lisäksi kärsimään huonossa sijaisperheessä. lapseni eivät saaneet edes oikeaa tutkimusta ennenkuin 3vuoden jälkeen huostaanotosta. Lapseni on myrkytetty mieliala lääkkeillä ja nukahtamislääkkeillä... sijaisperhe opetti lapsiani alaikäisinä juomaan alkoholia ja tupakoimaan...Tällaista elämään en lapsilleni odottaessani ja synnyttäessäni heitä tulevaisuudelta suunnitellut..en tälläista elämää heille olisi toivonnut, jota on tämä pirun huostaanotto lapsilleni antanut...
niin lapsia kuin vanhempiakin kohtaan. Oman lapseni kauhukokemuksista huostaanotossa on jo vuosia, hän on nyt teini-ikäinen ja korkeintaan hyvin harvoin haluaa edes muistella hirveitä huostakokemuksiaan. Joskus harvoin mainitsee aiheesta, mutta ei pysty paljon puhumaan, koska tulee niin ahdistunut olo. Sellaisen lyhyen maininnan aikana sain vielä tänä vuonna kuulla yhden kommentin, jota hän ei aikanaan kertonut. Sijaishoitaja oli nimittäin "lohduttanut" koti-ikävää itkevää lasta tokaisemalla "Sinä et pääse täältä ikinä pois." Siis noin varmoja nuo rikollisesti toimivat sijaishuollon edustajat ovat saaliinsa pysyvyydestä! He tietävät kyllä, miten lähes mahdoton vanhempien on saada laitontakin huostaa puretuksi. Jos joku näkee tuossa asenteessa jotain rakkautta lasta kohtaan ja hänestä välittämistä, niin sairas sellainen ihminen on. Meillä molemmat isoäidit kärsivät valtavasti lapsemme laittomasta huostaanotosta, sellainen järkytys se heille oli. Molemmat olivat hoitaneet lasta paljonkin, tiesivät ja tunsivat elämämme niin tarkkaan, että olivat täysin varmoja siitä, miten rikollisesti ja epäinhimillisesti lasta kohtaan huostaanotossa toimittiin. Terapiassa paikkaillaan lapsen kauhukokemuksia, sitä kestää vielä parisen vuotta. Jokainen uusi päivä on kuitenkin toivoa täynnä ja eteenpäin on menty jatkuvasti, hitaasti, mutta varmasti. Huostaanotosta on siis mahdollista toipua, tämä kannustukseksi sinulle, lapsellesi ja lasten lapsille. Kaikkea hyvää, siunausta ja jaksamista teidänkin elämäänne!
Tiedän, että te vanhemmat olette itkeneet omia lapsianne ja kaivanneet, kuten jokainen jota rakastaa. Toivon sinulle, että ne haavat arpeutuisivat, joita lapellesi on tullut ja ,että lapsesi pystyisi alkaa purkamaan sitä koettua tuskaa ja kärsimystä, vain hän tietää, mitä on kokenut. On varmasti totta, että pienihetki , jolloin voi avata sitä kauhujen arkkua, jos noin sanoisin, sillä se vie varmasti aikaa, että kaikki on hän saanut purettua sydämeltään. Meille lapsen lapset ovat rakkaat, sillä heitä saimme ottaa kotiimme ja antaa isälle ja äidille akkujen latausaikaa, sillä lapset olivat silloin vanhempi oli 5v ja nuorempi oli 3v, kun heidät vietiin, kuin ryöstäen ventovieraaseen kotiin lapsettomalle parille. Kuitenkin tuo avioliitto hajosi tuossa sijarikodissa, eli tänäpäivänä tuo sijarinainen , hoitaa ja hoidattaa toisilla ja näin varmasti lapsetkaan eivät ole tietoisena, kuka on kukin, eli mammoja ja mummeja ja ukin korvikkeita on ollut jos vaikka ja ketä. Lapsilta on kadonut oma suku, jotka eivat saa yhteydenpitoa, kun sattumoisin. Koskaan ei nyt nämä lapset 9v ja 12v, tämän seitsemän vuoden aikana ole saaneet rehellistä kasvatusta, vaan valheella on lapsukaiset kasvatettu. Sanonkin, että mitä kylvetään, sitä ajan oloon niitetään, eli näin lapsista tehdään pikkurikollisia ja sitten se onkin elämä luisumassa tuhoakohti. Ikävää on sanoa, että vain raha on se, mikä saa perheet hajoitettua, eli euroista on tullut tälle maalle kirous ja ahneus sen myötä. Toivon sinulle myös, että rukouksiimme vastataan joskus, juuri sillätavalla, kun se on tarkoitettu. Välittäkäämme Lapsista, niistäkin, joita ei kukaan jaksa välittää. Kaikille vanhemmilleolkoon mottona tämä: Pilven takanakin paistaa aurinko
joita viimeisen 20:n vuoden aikana Suomessa on tehty, vielä jonainen päivänä selviävät. Minullakin on niin paljon jo ikää - kuten ilmeisesti sinullakin - että me emme tuskin ole sitä enää näkemässä, mutta lapsemme ovat. Siksi haluan jakaa kanssasi vielä saman vinkin, jonka joku viisas sosiaaliasiamies aikanaan antoi kaikille, jotka ovat vääryyttä lastensuojelussa kokeneet. Eli kirjoittakaa kaikki isovanhemmat ja lasten vanhemmat ihan kuin päiväkirjamuodossa ajatuksianne ja tunteitanne huostassa olevia lapsia kohtaan. Ne ovat arvokasta luettavaa heille sitten joskus, kun vankilastaan vapautuvat aikuistuessaan. Ei mikään voi korvata lapsille sitä tietoa, miten paljon heidän omat läheisensä heistä välittivät, miten heitä kaivattiin, eikä missään tapauksessa mitenkään hyljätty teidän omasta tahdostanne. Ja yhteyttä olisi pidetty, jos lakien mukaan olisi saatu asiat hoitaa. Ja koska rehellisyys maan perii, on aivan oikein, että he saavat tietää myös sen, miten laiton huostaanotto kaiken kaikkiaan olikaan. Toivoa sopii, että terveydenhuoltokin on siihen mennessä toipunut nykyisestä kaaoksestaan, että tuolle nuorisolle voidaan aikaan tarjota myös riittäviä resursseja siihen mielenterveystyöhön, jota he tulevat paljon tarvitsemaan kasvussaan tasapainoiseen aikuisuuteen. On vaikea ymmärtää suuremmassa mielessä, miksi näitä tällaisia kohtaloita on Suomessa lapsille sallittu. Niistä asioista päättäminen ei ole ollut meidän käsissämme ja jokainen joutuu teoistaan aikanaan vastuuseen. Tietynlainen kärsimys kuuluu tietysti elämään yhtä läheisesti kuin kuoleminenkin, eri ihmisille se tulee vain niin erilaisessa muodossa. Mutta on lohdullista ajatella, että ei tästä elämästä kaikkea tarvitse ymmärtääkään, riittää kun hyväksyy sen, että elämä on, se on yksi suurista viisauksista. Ihan kaikkeen ei millään pysty itse vaikuttamaan. Uskon kuitenkin, että rakkaus on kantava voima lapsille silloinkin kun on erossa heistä, jossain ulottuvuudessa se tavoittaa heidät ihan varmasti. Rakkaus on valon voima, joka aikanaan tulee voittamaan kaiken pimeyden, vaikka nyt ei aina sille näyttäisikään. Noissa edellä mainituissa kirjoituksissa on tietysti tärkeää välittää lapsille lähinnä rakkautta ja välittämistä, ja niitä tosiasioita, joihin vaikuttaminen ei ollut teidän ulottuvissanne. On varottava myrkyttämästä katkeruudella turhaan heidän mieltään, sillä se ei auta heitä elämässään yhtään eteenpäin. Kyllä väärien lastensuojelutoimien takia on Suomessa paljon itketty viime vuosina. Oli kamalaa meilläkin seurata sivusta liki 80-vuotiaiden isoäitien kauhistusta ja surua lapsen puolesta. On sanomattakin selvää, että ikää oli jo niin paljon, että eivät he oikein kestäneetkään, molemmat joutuivat turvautumaan lääkärin apuun jaksaakseen. Mutta kiinnitäpä sinäkin huomiota tuohon vetoomukseen, josta ylempänä olevissa ketjuissa kerrotaan. Aina on tosiaan toivoa paremmasta, ikinä ei pidä luovuttaa. Ja ehkä tuo minunkin pessimistinen ajatus siitä, että emme ehtisi nähdä tässä elämässä oikeuden voittavan, ei sittenkään pidä paikkaansa. Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo ja ei luovuta.
mieleen että olisit voinut ottaa ne lapsen lapsesi itsellesi ennen kuin huostaan?
aina sukulaisten otettavissa, varsinkin kun oikein huostahullu sossu on heihin kyntensä iskenyt. Ja on niitä muuten sellaisiakin isovanhempia, joilla on ikää jo sen verran, että eivät ehkä oman jaksamisenkaan suhteen voisi ottaa 3-vuotiasta hoidettavakseen.
koska on olemassa lain mukaiset kotipalvelut. Kotipalvelu voisi hoitaa kodin ja sossu maksaa isoäidin kotiin tulevasta lastenhoitajasta pienet maksut. Tulisi kunnalle paljon halvemmaksi, mutta eihän nämä huostahullut omaa joustavuutta, joka on yksi älykkyyden osapuoli.
että emme saa edes lapsia luoksemme, kun siihen olisi mahdollisuus meillä. Lasten isäkään ei saa tavata lapsia, kuin valvotusti 3 tuntia. Onko oikein??? Sitäpä ei monettiedä, miten tilanne on sossun puolelta ja miten pirullinen voi olla ammati omaava, mukamas
että Lasten Äidin Äiti saa lapsia luokseen useammaksi päiväksi, sillä siellä on kieroilu alusta asti ollut syynä ja asiat on väännetty, siihen tyyliin, että sitten minun n hyvä olla, kun tiedän että lapsellani on hyvä olla, sanoi skitso Äidin äiti, eli toinen mummo, jolla on ikääkin kohta 80 ja siellä saavat olla yökylässä, sekä senpuolen suku on otettu sossun puolelta hyväksytyksi. Miten, maksaako sossu tälle toiselle mummolle jotain ja onko se lakikohtaista, vai?? Emme ole siitä kiinnostuneita, vaikka ei tulisi sentin senttiä, kun vain saisimme lapsia tavata kuten toinen mummokin saa. Emme ole"ruskeakielisiä" ja sehän varmasti on esteenä, eli en ala imartelemaan ketään, enkä mitään. Olen kaikille samanlainen, siis aito itseni.