Etelä-Suomen Korvasienisato on olletikin menetetty kuivuuden takia.
Tosin Prisman elintarvike tuotevalikoimasta saattaa löytyäkin.
Hyvin tehtynä Korvasienimuhennos tai -kastike on jotenkin jäänyt mieleen erityisenä herkkuna.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Aikanaan löysin Sipoosta kaatuneen kuusen ympäriltä fantastisen määrän korvasieniä. Joka oksan ,joka oli iskeytynyt maahan ja rikkonut maanpinnan löytyi niitä.Kaksi vajaata muovikassillista oli saalis. Kumma kyllä seuraavana vuonna ei siihen enää tullut satoa. Korvasienimuhennos paahtoleivän päällä,tai keittokin on todella herkkua! Sääli vaan kun täytyy ryöpätä kolmessa vedessä ja vielä huuhtoa. Ennen keitin runsaassa vedessä kaksi kertaa,eikä perheelläni ole koskaan ollut ongelmia munuaisten kanssa. Silloin kyllä pienin ne ainakin kolmeen osaan jo hiekan takia:) Vesi herahti ihan kielelle:D
Jo keskuudestamme poistunut henkilö kertoi virkamiehestä, joka kuoli syötyään korvasieniä. Hän oli jo leskimies, eikä tiennyt korvasienen sisältämästä solumyrkystä. Lienee gyromitriiniä. Mutta. Asiallisesti laitettuna korvasieni on herkullinen.
Ne rikkoi maanpintaa kavioillaan tehden maastoon polkuja. Niiden varresta löytyi paljon korvasieniä.
Haitula. (Kirsi Kunnas) Oli kerran Haitula, joka oli pienempi kuin pieni,joka oli pikkuruinen tylleröinen, aivan mahdottoman pieni Hän asui korvassa, joka oli sattumoisin sieni, joka oli korvasieni sattumoisin aivan kummallinen sieni Ja siinä sienessä oli viiskymmentviisi koloa, sekä viisikymment kolonkoloa sekä sata kolonkolonkoloa Vaan kerran Heitula tuumi, että oli vasta noloa, ettei ollut viisikymmentkuusi koloa. Ja lähti pois.
Suomessa on syöty korvasienia satoja vuosia. Luin jostakin, että ei ole vuosikymmeniin kirjattu yhtäkään korvasienen aiheuttamaa kuolemantapausta. Suomalaiset osaavat keittää sienet runsaassa vedessä ennen käyttöä.
Olipa söpö runo.Melkoinen Haitula kun jahtasi lisää koloja! :D Hauska.
Minä kyllä osaan vaikka laulaa tuon, mutta...
Saattaa olla kiva sävelkin,ehkä nopeatempoinen? Nyt illalla on ollut kyläilijöitä luonani,ihan antoisaa,mutta kaksi villin iloista lasta,jotka halusivat kaiken kertoa mitä tekivät ja kokivat,niin etten paljon aikuisten kaa saanut jutella,vaati hieman kärsivällisyyttä:) No,nyt on iltarauha ja toivotan Hyvää yötä!
Laulu jäi mieleeni. Infantiilinä henkilönä minua ei hävetä laittaa tota framille. Ennemmin Heitulaa toivoisin YLE:n säveltoivekonserttiin kuin 'kalle tappista'.
M.A. Nummisen ja Pekka Jalkasen toimittama lastenlevy Iso mies ja keijukainen oli esikoistytön ehdoton suosikki 70-luvun lopulla, ja kyllä myös minä äitinä opin ne laulamaan - vieläkin muistan monen sanat. Vanhaa levysoitinta pidetään kunnossa mm. tämän levyn takia, lapsenlapsetkin sitä tykkäävät kuunnella. Se oli aikanaan virkistävä tuulahdus lastenlaulupeinteeseen. Muistelen jonkin muunkin kirjoittajan täällä viitanneen levyn Ketsu-lauluun. Ihana tuokin Pikkulintu valjasti hevosen... Kansikuvasta varmaan monet tunnistatte levyn! http://fi.wikipedia.org/wiki/Iso_mies_ja_keijukainen
Kiitos.