Haluaisin kuulla tapaamiskokemuksistanne ja -tavoistanne, joilla olette pystyneet säilyttämään tapaavan vanhemman ja lasten välisen suhteen hyvänä silloin, kun tapaavalla vanhemmalla on diagnoosi kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.
Tapaamiset
kestävä tulevaisuus
4326
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
diagnoosi ei oo vaaraks lapsil nii mitä siit numeroo tekeen? mitä sit eteen ku lapsil on se lähi jol on kaks suuntanen häiriö jota ei oo ees diagnisoitu? mite sen lähin saa hoitoon ja kuka turvaa lasten tilantee ku lähii ei saa hoitoo?
Halusin kuulla KOKEMUKSISTA asian tiimoilta...
katto jos se ei oo vaaraks lapsil nii mitä siit numeroo tekeen? Vähäsen vaikee juttu saada hoitoon omia kuvitelmiaan jonku toisen ns. "sairaudesta" jota ei oo ees diagnisoitu! :)
Sehän on riippunut ihan tilanteesta. Kaksisuuntainen mielialahäiriö kun voi yhtenä päivänä olla parempi kuin seuraavana. Meillä muutamat ensimmäiset tapaamiset (lapsi koko viikonlopun isällään) menivät hyvin ja sitten onkin ollut hiljaiseloa kun vointi romahti hänellä. Aikaisemmin toimi niin että hän tuli minun luokse tapaamisviikonloppuina, mutta ei sitä itse oikein jaksanut. Lapsi tietää isänsä olevan sairas eikä sitä olla mitenkään peitelty. Jos mies huolehtisi lääkityksestään niin ei olisi luultavasti mitään ongelmia, koska kaksisuuntainen ei ole niin vaikea. Enemmän vaikuttaa taustalla oleva alkoholiongelma.