Ai miten elämänkumppani suhtautuu vauvakuumeeseeni. Mikä elämänkumppani, kysyn vaan? Kun ei sellast ole tää vauvakuume on aika vaikee kestää! Ikää alkaa jo olla ja mahikset vähissä. On mulla tosin yksi lapsi. Mutta harmittaa miksi niitä ei aikanaan tullut enempää! Typerintä mitä ihmiset voi sanoa on, että etkö ole tyytyväinen kun sulla on edes yksi! Tottakai olen tyytyväinen lapsestani, enkai muuten haluaisi lisää. Mutta olen nähnyt itseni suurperheen äitinä...ja olenkin yksin yhden lapsen kanssa...TIEDÄN että kaikkea ei voi elämässä saada. Enkä ole saanut, en läheskään.
Mutta rakkaita terveisiä vauvakuumeiselle, toivotan onnea niille joita lykästi!!
Mutta rakkaita terveisiä vauvakuumeiselle, toivotan onnea niille joita lykästi!!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ajattele positiivisesti ,älä ota Olvia , vaan on monia tuhansia jotka eivät ole saaneet yhtään lasta ikipäivinä vaikka no tehty temput tai toiset.
Ole onnellinen yhdestäkin luojan antamasta lapsesta.
Minä olen lapsettomuuden kokenut ihan kantapään kautta , se ei ole herkkua. Taistelujen jälkeen saimme omamme.
Olen onnellinen yhdestäkin.
Just tota mä tarkotin! Ethän sä lukenut mun puheenvuoroa ollenkaan. Mähän OLEN onnellinen yhdestäkin. Mä olen muuten todella positiivinen ihminen siihen nähden mitä elämä on tullessaan tuonut. Ja mulla on OIKEUS haluta ja kaivata toista lasta jota en koskaan saa. Vaikka olenkin onnellinen yhdestäkin lapsesta, joka ei tullut helpolla sekään! (ja vaikka tiedän että jotkut ihmiset ei saa lapsia ollenkaan).Kiitän siitä lahjasta, olen todella kiitollinen, että sain hänet. Kyllä sitä pahempaakin kiittämättömyyttä näkee;kuinka moni tajuaa olla kiitollinen esim. aviopuolisostaan; niillä on yksi hyvä ja siitä pitää päästä eroon koska haluaa paremman!
Anteeksi , en tosiaan lukenut ihan tarkkaan Sinun aloitustextiä. Muuten sanon edelliseen viitaten.
On oikeus moneenkin lapseen. Se on hienoa , että osaat olla kiitollinen yhdestäkin lapsesta.
Puolison tai avoparin erillen lähteminekin onkin ihan toinen asia.
Onkohan siellä aidan toisella puolen se ruoho vihreämpää? Ehkä joskus on . Väkivalta , viina , mustasukkaisuus jne. Onhan näitä pitkä rimpsu.
Mutta lasten tekoon tarvitaan ainakin nainen.
Onnea jos vaikka se oikea osuu kohdalle ja sitten...... vatsa kasvaa.
Ainakin uuden lapsen voi nainen saada alulle helpostikin, elämän kumppanin ja uuden lapsen saaminen on jo vaikeampaa, ja se kai sinua harmittaa. Miten olisi jokin sellainen harrastus, jossa tapaisi perhemyönteisiä isäkandidaatteja? Onko sellaista? Jokin sopiva järjestötoiminta, mikäli lapsen äitinä suinkin ehdit? Tsemppiä sinulle! Toivottavasti haaveesi suurperheestä toteutuu ennemmin tai myöhemmin!
Ei se toteudu, ikävä kyllä. Ei vika ole siinä etten osaisi "etsiä" seuraa. Sopivaa vaan ei ole tullut kohdalle. Olen kohta niin vanha että lapsenteko on myöhäistä, eikä se muutenkaan enää onnistu, joten asia loppuunkäsitelty. Narisen vain katkeruuttani, pahaa oloa purkaakseni. Kiitos kuitenkin myötätunnosta!
Elämänkumppania ei ole mutta vauvakuume on! Ikää ei ole vielä liikaa, vähän päälle 30 mutta en halua odottaa enää hirveän montaa vuotta.
Olen jopa ajatellut että voisin kysyä joltain miespuoliselta ystävältä (sinkulta) että mitäs jos...
Miten miehet suhtautuisi tuollaiseen? Voisitteko ajatella vain tekevänne lapsen ilman parisuhdetta?
Ei näillä lapsentekoasioilla kannata ruveta leikkimään. Itse olen yksinhuoltaja ja tiedän mistä puhun. Entäs jos mies ei haluakaan ottaa täyttä vastuuta lapsesta, kuten minun lapseni isä? Tosin mikään ei ole nykyään parisuhteessakaan varmaa. Mennään naimisiin mutta ei jakseta katsoa arkea yhdessä. Kyllä noita ukkomiehiäkin on niin monta kohdalle sattunut! En luottais yhteenkään. Aikaisemmin olisin jopa rohkaissut sinua tekemään lapsen yksin. Mutta lapsi saattaa joutua kärsimään kovia ratkaisusi tähden. Sinuna en ottaisi riskiä. Et usko miten hyvin ymmärrän tunteesi kuitenkin!! Kunpa kevät toisi sinun rinnallesi ihanan kumppanin! Sitä toivon...
Onhan sama riski vaikka kuinka olisi parisuhteessa! Itse ajattelen, että riski tällaisessa olisi pienempi... kun parisuhdetta ei ole sidottu vanhemmuuteen, vaan on vanhemmuus ilman parisuhteen koukeroita.
Kaipaisin kommentteja miehiltä, voisitteko kuvitella tekevänne lapsen ystävänne kanssa?
Olen monesti puolivakavissani sanonut, että jos olisin sinkku 30-vuotiaana, järjestäisin itseni järkiavioliittoon vain saadakseni lapsia.
Nyt minulla on mies, josta en aio luopua. Jos hänelle jotakin kauheaa tapahtuisi, ratkaisisin lapsiongelman varmaankin adoptoimalla. Yksinäiset naiset voivat adoptoida, ja maailma on pullollaan adoptoitavia lapsia. Kysy ihmeessä lisää Interpediasta, Pelastakaa Lapset ry:stä tai Helsingin kaupungin adoptiovirkailijoilta!
Minulla on hyvä elämänkumppani. Ei tosin lähes teini-ikäisen lapseni isä. Haaveilen salaa yhteisestä lapsesta, mutta mies ei halua ja ikää on.
Siispä. Elämänkumppani ei tuo lasta automaattisesti tullessaan.
Katkeruutta kannattaa torjua. Kaikin mahdollisin keinoin !