Asutaan rivitalossa.
Takapiha päättyy ojaan, ojan jälkeen hiljainen tie, tien jälkeen oja, ojan jälkeen kävelytie, kävelytien jälkeen omakotitaloja.
Takapiha etelän puolelle, joten ihanainen aurinko houkutteli tuossa kökkimään kukkapenkkien kimppuun.
Seurakseni otin vuoden ikäisen saksanpaimenurokseni.
Johan ilmaantui tien toisella puolella metsän reunassa olevien omakotitalojen pihoille joitain ihmisiä kurkkimaan ja töllistelemään.
Saksanpaimenkoirani oli siis vapaana pienellä takapihallamme, sille on opetettu oman piha-alueemme rajat, ja se pysyy niiden sisäpuolella.
Iloisena tempaisi suuhunsa kaikki rikkaruohot, jotka kädestäni heitin, ja ravisteli innoissaan multapaakuista kaikki mullat niskaani, kirmaili pitkin takapihaamme, löhöili välillä varjossa, kun taas iski kaveriksi rikkaruohojen kimppuun, ja tottakai AINA saman ruohotukon äärelle missä minäkin töngin.
Osaan siis odottaa, että kenties seuraavan paikallislehden lukijanporinoista saan silmilleni kirkuvan otsikon "SAKSANPAIMENKOIRA JUOKSI IRRALLAAN RIVITALOALUEELLA!" ja silmät suut täyteen haukkumisia, nimittelyä sun muuta siitä, kuinka vastuuntunnoton koiranomistaja olen.
Olenko?
Tähän mustamaalaamiseen olen kyllä osannut varautua jo siitä lähtien, kun seefferit sydämen vei mennessään, mutta en minä sitä silti aina ymmärrä.
Palstatilaa tiedossa??
-mie ja seefferi-
4147
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
että se katselija oli joku, joka myös pitää sakemanneista. Sellaisiakin kummajaisia joskus löytyy, jotka eivät heti pelkää. Muistathan, että pahin ikä, milloin jotain voi "tapahtua", on uroskoiralla n. kolmen vuoden iässä ja varsinkin reviiriään puolustavalla rodulla.
Juups, tämä kaikki on tiedossa. Ei ole ensimmäinen koirani, väitän tietäväni koirista suhteellisen paljon näin tavan tallaajaksi =) Koiraani en pidä vapaana IKINÄ missään yleisillä paikoilla, ja tänäänkin tuossa omalla takapihalla meillä oli hihna käsivarrenmitan päässä, ja silmät selässäkin tuota vesseliä tiirailemassa. Koska sehän on totuus, ettei koirasta kuin koirasta voi IKINÄ mennä takuuseen, olipa se sitten huippuunsa koulutettu murrikka, tahi kotikoulutuksen/kasvatuksen saanut jässikkä. Ne kun on vain koiria. Silti luottamus omaan koiraan on aika korkealla, muttei niin korkealla, etten varautuisi aina siihen että ENTÄS JOS. Koska minkä ihmeen takia haluaisin omalla panoksellani vauhdittaa tämän uljaan ja ah niin parhaan kaverin rodun mustamaalaamista laiminlyömällä oman sellaisen yksilön koulutuksen ja kasvatuksen? Nooh, sitä sopisi monen muunkin miettiä...
niin siinä käy kun pitää irrallaan. ei kai tässä mitään kummallista ollut vai odotitko jotain palkintoa?
Niin, siinä ei todellakaan OLE mitään kummallista, jos koiraansa omalla pihallaan irti pitää, sehän tässä juuri hauskaa onkin. Riippuu ihan siitä, mitä sulla on palkinnoks tarjottavana... just just...