Olen ollut kohta 10 vuotta yksin. Nyt tuntuu siltä, että voisin ja haluaisin sitoutua uudelleen. Tietysti vanhat ikävät kokemukset ovat syöpyneet alitajuntaan, ja olen pelokaskin. Mutta yksin ei tunnu hyvältä. Olen naisimmeinen Itä-Suomesta. Ps. Kertokaa te muutkin, miten olette selvinneet väkivallasta- niin henkisestä kuin fyysisestä!
Kaipuuta ilmassa
Tulikukka
4420
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
trauma oli kova
pitä kävästä suljetullakin
mutta siitä se pikku pikku
pillereillä ja psykiatrin avulla
alkoi elämä kukoistamaan
nyt olen rikas ja menestyvä
On ikävä kuulla tälläisista asioista,miten ihminen voi toiselle aiheuttaa.
Olen itsekin kokenut henkistä väkivaltaa naimisissa ollessani.
Mikähän pitää ihmisen toisessa kiinni,eikä uskalla irottautua ajoissa pois.
Olen eronnut 4vuotta sitten,ja niinkuin sinäkin, kaipaan myös itse sitä kanssa ihmistä
Henkinen väkivalta alistaa ihmisen niin pelokkaaksi, että sitä pysyy sen alistajan luona, kunnes se viimeinen isku tulee. Ja joillekin sitä ei tule koskaan. Ollaan onnellisia, että olemme selvinneet! Ja jospa ne arvetkin pikkuhiljaa vaalenisi ja uskaltaisi olla toiveikas tulevaisuuden suhteen. Onnea ja menestystä Sinulle. Toivottavasti löydät hyvän ihmisen.
TUNNEN TUON TUNTEESI OIKEIN HYVIN.
ITSELLÄNI OLI SAMANLAISTA PIINAA MELKEIN 20V.
IRTAUDUIN JA NYT OLEN ONNELLINEN, VAIKKA TOTUT-
TELU VEIKIN AIKAA.
NENÄ PYSTYYN JA KOHTI UUSIA HAASTEITA, KOSKA
ELÄMÄNI ON HIHDOINKIN OMISSA KÄSISSÄNI.