Mitä tekisitte seuraavas tilantees:
Ootte seurustellu pitkään ihanan naisen kanssa, asutte mukavasti yhdessä. Kumppani ilmoittaa halustaan muuttaa toiselle paikkakunnalle, itse ette voi seurata perässä työ/koulu tms esteen vuoksi. Suhde on vakaalla pohjalla, ei pelkoa pettämisistä. Mitä tekisitte? Panikoisitteko, muuttaaisitteko perässä, vai yrittäisittekö kaukosuhdetta??? Jos kaukosuhde, onko kellään kokemuksia sen toimivuudesta?!
Kiitos jo tukäteen vastaajille!
Ootte seurustellu pitkään ihanan naisen kanssa, asutte mukavasti yhdessä. Kumppani ilmoittaa halustaan muuttaa toiselle paikkakunnalle, itse ette voi seurata perässä työ/koulu tms esteen vuoksi. Suhde on vakaalla pohjalla, ei pelkoa pettämisistä. Mitä tekisitte? Panikoisitteko, muuttaaisitteko perässä, vai yrittäisittekö kaukosuhdetta??? Jos kaukosuhde, onko kellään kokemuksia sen toimivuudesta?!
Kiitos jo tukäteen vastaajille!
Vastaukset 8
Vanhimmat
..varmaan ensin tulisi paniikki. Sitten yrittäisin kaukosuhdetta ja lopulta muuttaisin perään, jos kaukosuhde ei onnistuisi..
Nämä ovat niitä vaikeita tilanteita, joissa koetellaan kumppanuutta ja rakkauden kestoa, mutta jos toiseen luottaa, niin tilanne on huomattavasti helpompi sietää.
Itselläni ei ole kokemusta kaukosuhteesta, mutta uskoisin, että tottuisin siihenkin hyvän sopeutuvuuteni vuoksi.
...pelkään sitä että en sopeudu elämään yksinäni. Oon niin tottunut siihen että toinen ihminen on siinä vierellä koko ajan. Jos ahdistaa, saa purettua asiat heti toiselle. Arjen jakaminen kuuluu jo niin olennaisena osana kaikkeen. Ja läheisyys...
Rakkautta on, mutta riittääkö se? Opiskelijoita kumpikin eikä rahaa matkustella jatkuvasti... tai jutella puhelimessa.
Ollaan ihanan tytttöystäväni kanssa eletty kaukosuhteessa kohta 2 vuotta. Toiminut sinänsä hyvin, mutta nyt tuli mitta täyteen erossa elämistä ja muutan hänen luokseen! Mun mielestä paniikkia ei kannata heti ottaa.. Asiat järjestyvät painollaan jos rakastatte toisianne. Tsemppiä!
jos et osaa olla yksin niin olisi korkea aika opetella. ei se ole tervettä ettei pysty olemaan yksin. ehkä tässä olisikin sinulle hyvä tilaisuus opetella yksin elämistä. eihän suhteen tarvitse loppua, vaikka toinen asuisi kaukanakin.
on tuo näppiskäsi välistä liian nopea! En tarkoittanut sitä etten "osaa" elää yksin, vaan sitä, että toisen kanssa on hyvä olla ja koti tuntuu kodilta. Yhdessä eläminen tuntuu hyvältä. Minusta parisuhteeseen kuuluu osana vapaa-ajan jakaminen ja samalla elämän jakaminen siihen liittyvine asioineen. Jos toinen ei olekaan siinä saatavilla, jää siihen iso aukko! En minä toisen kanssa halua jokaikistä minuuttia päivästä viettää, mutta mikä onkaan hienompaa kuin herätä aamulla yhteisestä sängystä uuteen päivään!!
Meillä yhteistä elämää on takana viitisen vuotta, toisen yhtäkkinen katoaminen ei ole kovin helposti sulatettava asia!
vois edes kuvitella tilannetta, että oma rakas lähtisi. Ei ikinä!
voin kokemuksesta kertoa, että kaukosuhde tekee hulluksi ennemmin tai myöhemmin, varsinkin jos välimatkaa on monen maan ja meren verran, kyllä a)panikoisin b) muuttaisin perässä ja niin myös tein. :)
Koko suhteen ajan on eletty kaukosuhteessa. Kas kun tutustuttiin deittinetin kautta.
Nyt alkaa tuntua siltä, että voisi muuttaa ainakin lähemmäs (asutaan todella eri puolilla Suomea).
Hän ei pysty henkisesti ajatukseen muutosta pois omalta paikkakunnaltaan, joten ajattelin kompromissina yrittää löytää uuden työpaikan, jossa pitäisi matkustaa paljon. Silloin ainakin jollakin todennäköisyydellä osun joskus työmatkalle hänenkin paikkakunnalleen:-)
Mutta, siis suhde on toiminut näin ja toiminut hyvin. Kumpikin tekee epäsäännöllistä työtä ja kaikenlaisia ylitöitä jatkuvasti, joten aina sitä pääsee välillä tapaamaankin. Kerran kuukaudessa. Ja muutama päivä kerrallaan, joskus viikko, parikin.