Tätä on mielenkiintoista
lukea
7207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
että esim. tämä väite pitää suurelta osin paikkansa: "Laman myötä lastensuojelun piiriin on tullut uusia perheitä. - Valtakunnallisesti näkyy se, että yläkouluikäiset nuoret oireilevat paljon. He ovat juuri niitä 90-luvun lama-ajan lapsia. Silloin karsittiin ennaltaehkäisevää työtä, neuvola- ja kerhotoimintaa ja perheiden kotipalvelua. Palveluita ei koskaan palautettu ja jäljet näkyvät nyt, Solanterä sanoo. " Meillä sossut olivat järkyttyneitä laitoksen toimista, joihin yrittivät vaikuttaa moneen otteeseen. Mutta ikävä kyllä harvalla sosiaalityöntekijällä on rohkeutta niin paljon, että purkaisivat lääkäreiden lapselle määräämän jatko"hoidon" tuollaisessakaan laitoksessa, koska eivät uskalla vastustaa lääkäreiden mielipidettä. Meillä sossut olivat niin varmoja siitä, että kotona ei huostaperusteita ollut ja vakuuttuivat myös laitoksen hirveistä oloista, että huosta purettiin. Näin lapsi joutui kärsimään hirveää kohtelua vain muutaman kuukauden sen kahden vuoden sijasta, minkä verran "hoidon" oli suunniteltu kestävän. Mutta eivät yleensä sossut uskalla purkaa huostaa, he vain yrittävät sokeasti uskoa lapsen saavan siellä sitä hoitoa, jota laitos valehtelee antavansa. Näin mahdollistetaan jopa lasten pahoinpitelyt, hoidotta jättämiset, kaikki mielivalta perhettä kohtaan jne.
kirja kokemuksistaan.
tasokasta tekstiä.
Suuri kiitos kuka oletkin, joka olet nähnyt vaivaa kyseisen asian julki saattamisaeksi
olla vieläkään päästy eroon, koska sossujen OMA KOULUTTAJAKIN on vastustanut sitä systeemiä. Kummallista, jos sossuilla ei mene millään oppi perille, mikä on lapsen parhaaksi ja mikä ei.
opintojeni aikana tutustunut myös opiskelijoihin, jotka olivat tulevia sossuja. Kiinnitin jo silloin huomiota siihen kummalliseen kritiikittömyyteen, mm. asioista joista ei saanut keskustella eikä kyseenalaistaa mitään. Tämä on tietenkin vain oma kokemukseni. Luin tuon kirjoituksen kuten olen lukenut nyt monta muutakin ja mielikuvani vain vahvistuu. Eli alalle tulevia tuntuu yhdistävän se, että he tulevat ns. paremmista piireistä. Mitään arvokeskusteluja ei opintojen aikana käyty, joissa se heidän oma asenteitaan kriittisesti olisi reflektoitu. Heidän oma yhteiskunnallinen (kapea!) näkemyksensä oli itsestään selvästi oikea. Kysyin usein, kuka määrittelee käytännössä, mitä se lapsen etu on? En saanut vastausta, oli kuulemma itsestään selvää. Samoin asenne raittiuteen lähenteli fundamentalismia. Koska itse otan alkoholia jonkin verran, tupakoin, olen eronnut, ollut yksinhuoltajana, niin minun mielipiteelläni ei ollut arvoa. Sanottiin varsin suoraan, ettei tuolla taustalla VOI olla hyvä sosiaalityöntekijä. Arvoni ovat vääristyneet, olen epäsosiaalinen. Eipä silti, en sellaiseksi haluakaan. Varsinkin kun nyt olen seurannut käytännön tason työskentelyä. Voisi tulla mummomuorille lopputili hyvin väleen! Allekirjoitan siis tämän Suomalainen yhteiskunta on parhaillaan jakautumassa selkeämpiin sosiaaliluokkiin. Jako yläluokan ja alaluokan välillä voimistuu. Sosiaalityöntekijät halunnevat rakentaa itselleen asemaa ylemmässä luokassa. Se onnistuu helpoimmin omaksumalla työtavaksi stereotyyppiset käsitykset alaluokan ongelmien synnystä ja ongelmien ratkaisemisesta. He näkivät vain ongelmat, syrjäytynyt oli kiva sana. Kukaan vaan ei osannut vastata siihenkään kun kysyin, syrjääntynyt mistä? vai syrjäytetty eri toimenpitein? Onko siis niin että vain ylempi keskiluokka saa päättää tässä maassa sen kuinka ihmisten pitää elää? Elleivät he elä niin, heiltä riistetään lapset, leimataan syrjäytyneiksi ja aletaan laittaa esteitä (ongelmia) rangaistukseksi siitä etteivät elä heidän toivomallaan tavalla? Alan pelätä pahinta että yhteiskuntaan on muodostunut mielivaltakoneisto, joka toimii ohi lain. Tämä sama ilmiö muutoin näkyy myös mielenterveyspuolella! Lääkärit ovat jumalia, joiden diagnooseja ja lausuntoja ei saa kyseenalaistaa. Sosiaalialan ammattilaisilla (niin lastensuojelussa kuin mielenterveyspuolella) on jotain henkimaailman tietoa ja taitoa jota myöskään ei saa epäillä. Epäpätevyys on sitä, ettei ole tutkintoa, vaikka sen pitäisi olla että onko koulutuksen sisältö riittävä!
Hienoa, jos häneltä on kirja tekeillä. Odotellaan, peukkuja pitäen ja mielenkiinnolla!