ääressä, eikä täällä toinen toistaan haukkuen?
Uusikot voisi valmistaa vaikka karjalanpaistia, hanhenrintaa maksakastikkeessa, ja kermakakkukahvit, ja osoittaa kunnioitusta exiin, niin että kutusisi exän kotiinsa ja selvittäisi mistä kiikastaa, että on niin katkera?
Puhumalla selviää monet kinkkisetkin asiat. Jos hänellä onjotain hampaan kolossa niin kertoisi, kyllä ne exät auttaa kunnätisti kysytään, eikä aleta haukkumaan syyttä suotta.
Miksi nykstä kutusisi? Niin, no siksi, että he tekevät useasti asiata ongelman ja vaikean asian, vaikkei koko ongelmaa edes ole.
Kun nykstä antaisi rauhan miehen ex perheelle, ja hyväksyisi sen tosiasian, että miehellä on ex perhe, ja antaisi heidän itse selvittää omat asiat, ei riitoja tulisi.
Koska ONGELMIA EI OLE, NE TEHDÄÄN!
No miksi yleisti? No siksi, että ongelma on laajempi mitä täällä annetaan ymmärtää. Siksi sitä on käsiteltävä kokonaisuutena, eikä palasina.
Ja on hyvä, jos siitä tulee apu muillekin kuin sille joilla jo on ongelma. Se on sitä ennaltaehkäisyä.
Eikö nämä riidat pitäisi
selvittää yhteisen pöydän
17287
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Toimita samalla tavalla toisin päin. Exä hyväksyisi tämän pöydän ääressä nyksän, kun on asiat puhuttu. Kumpikaan ei enää keksisi ongelmia ja jatkaisi elämää. Kauna ja katkeruus kun ei ketään auta. En puollusta kumpaakaan puolta, olen itse molempia. Hyvin olen tullut nyksäni exän ja exäni nyksän (ihan pakko käyttää näitä hassujasanoja :) ) kanssa juttuun. Lasten asiat hoidetaan yhdessä ja oman perheen asiat omassa perheessä.
ne tehdään. joka asiasta saa ongelman jos haluu. Ei ongelma ole kuin hyllyllä, ei sitä ole, jos ei asioista sitä halua tehdä. Joka asiasta saa ongelman. Jollekin onglma on rha, jollekin kun sitä ei ole, jollekin ongelma on mies jollekin kun sitä ei ole.. sitä paitsi, ihminen itse on jo suuri ongelma.
Ja mene kirjoituskurssille!
niin kuin lissu. Joten mene luovuuden löytämis kurssille.
miksi ja perustelet asian, niin menen ko. kurssille, mutta en ymmärrä miten luovuus ja Lissun höpinät liittyvät toisiinsa. Tai tietenkin on luovaa osata päivästä toiseeen kirjoittaa satuja. Lissun kirjoitusvirheet on kaikkien nähtävissä, mutta tämä luovuus asia ei.
jos tekstissä on virheitä se on lissun kirjiittoamaa niiksö ymmärretäväaai? ...
En muuten yhdistä kaikkia virheitä Lissuun, vaan Lissun virheissäkin on tietynlainen kaavamaisuus. (miski ym). Sun "tekovirheet" ei mene Lissusta. Joten selityksesi ontuu...
Ei ole kyseistä ongelmaa mieheni exän kanssa, tulemme toimeen ja molemmilla omat perheet sekä intressit. Häntä ei kiinnosta meidän elämä sen enempää kuin meitäkään hänen elämänsä. Täällä tuntuu olevan näitä "ongematapauksia" jotka lietsovat riitaa ja näin ollen heillä ei ole lainkaan sitä omaa elämää vaan tunkevat päänsä toisten elämään. Säälin teitä todella!
kun emme ole ex miehen seuralaisia koskaan kotiimme kutsuneet eikä mies ole meitä sinne. Emme ole edes nähneet hänen naisiaan emmekä edes halua. Olemme säästyneet kaikilta riidoilta ja haukuilta, kun aikanaan kielsin exmiehen naisia tuomasta meidän lähelle. Sitä emme ole sietäneet emmekä siedä. Ei kuulu meille. Rauhassa olemme saaneet olla, onneksi.
Mekin olemme saaneet olla rauhassa mieheni ex-vaimolta, ei tarvi meille tulla luutaansa putsaamaan, pysyköön vaan pois meidän normaalien ihmisten elämästä.
Toi onkin paras idea pitkiin aikoihin. Etenkin kun miehen exä on kasvissyöjä ja taitaa hällä olla joku laktoosiongelmakin. Kyllä vois naama venähtää, kun pistäisin karjalanpaistit ja kermakakut pöytään...
0:)
purkaa. Harva exä se alentuisi nyksän pöytään kermakakkua syömään, minä en ainkaan alentuisi. Miehen oma elämä kun huononpaan vaihtoi, mutta sitä minä en jäänyt suremaan vaan syön karjalanpaistini omassa pöydässäni, elareilla.
se katkera on? Mä olen onnellinen,että ex-miehelläni on todella ihana vaimo. Huonommin olisi voinut valita. Lapsi tykkää hänestä ja se on tärkeintä minulle,sekä hän lapsesta. Ei ongelmaa. Ex-mies ei puutu minun elämään,kunhan lapsella kaikki hyvin. Toinen juttu on nykyisen mieheni ex-vaimo. Kerran olen jutellut ja ihan asiallinen hän oli minua kohtaan. Iso mutta on se,miten hän yrittää hankaloittaa erinäisillä vaatimuksilla,kiukuttelulla,väkivaltaisuudella mieheni elämää..
meille ei tulisi mieleenkään, että hyväksysimme ex mieheni ja lasten ex isän naikkoset. Meille ei ole asiaa tulla, emmekä heitä halua nähdä. Niin kauan kun pysyy meistä kaukana ja kunnioittaa meitä poissaolollaan ja antaa meille oman perherauhan, en puutu, mutta jos yrittääkään lähestyä, suutun, ja sitten on oksat pois.
Kyllä se on vaativaa antaa menneiden olla ja elää onnellisena. Itselleni olisi paljon raskaampaa olla tuollainen p****ainen ex-miestäni tai ketä tahansa kohtaan. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka saavat "hyvän mielen" siitä että aiheuttaa toiselle ihmiselle harmia ja pahaa mieltä. En itse ainakaan tarkoituksella siihen pystyisi.
Vaatii mieletöntä luonnetta vuosikausia eron jälkeenkin yrittää hallita ex-miestään. Jos ei hyvällä, niin sitten pahalla. Olen lukenut sinun juttujasi ja kun erositte niin aluksi mielestäsi asiat oli hyvin? Hyvin oli, kun sinä exänä sait olla miehen ja lasten tapaamisissa mukana, eli heilutit tahtipuikkoa oman pääsi mukaan. Sitten, kun mies rakastui (on ihan normaalia ettei sitä exää haluta kolmanneksi pyöräksi) alkoi sinun mahdoton kiukuttelu. Ja se kiukuttelu on vienyt lapsilta isän ja normaalin siteen elämää. Ja sun kiukuttelu jatkuu täällä (virtuaali maailmassa) yhä, syyttömien ja sulle tuntemattomien ihmisten jatkuvana haukkumisena. Minä en sinu hlö.koht. tunne, mutta ammattiavuntarpeessa kirjoitustesi perusteella tunnut olevan.