Oikeasti nyt kun olen miettinyt elämääni kun pian olen täysi-ikäinen. En ole tehnyt yhtään mitään muistelemisen arvoista. Jos vertaa ystäviini ja muihin ikäisiini tuttuihin he ovat tehneet jo vaikka mitä. Osalla on lapsikin jo.
Yleensä siis tähän ikään mennessä on juotu ja riehuttu jossain kaupungilla, koettu ehkä se, että voisi jo aloittaa sen "aikuismaisen" elämän. On kokeiltu tupakkaa ja oltu inhottavia vanhemmille. Seurusteltu jo ehkä muutaman erin henkilön kanssa ja nyt seurustelu nykyisen kanssa menee hyvin. On käyty festareilla ja juhlittu kaverin mökillä. On harrastettu seksiä ja tullut kokeiltua kaikkea tyhmää. Asutaan ehkä omassa asunnossa ja palkallistakin työtä on tullut tehtyä.
Tälläisen kuvan saa muiden elämästä ja varsinkin mediasta. Onko normaali nuoruus tälläistä?
Minulla tämä kaikki on jäänyt väliin ja tunnen itseni ehkäpä 13-vuotiaaksi joka vasta alkaa kiinnostumaan tästä kaikesta. Nykyään tuntuu kyllä, että 7-luokkalaiset ovat jo päässeet pitkälle nuoruudessaan, mutta siinä iässä nyt kuitenkin suurin osa on vielä "lapsia".
Olen tajunnut, että olen pian aikuinen. Pitäisi hankkia oma asunto ja oma elämä. Tuntuu, että en halua niitä tai haluan, mutta se on liian raskasta hankkia niitä. On niin mukava vain lipua päivästä toiseen. Elää vain jokainen päivä mahdollisimman helposti ja kulkea sieltä mistä aita on matalin. En halua tehdä työtä elämäni eteen joten en varmaan ikinä saavuta mitään. Tuntuu, että työpaikkakin on niin vaikea saada ja olen varmaan työtön koko elämäni. Ilman ketään sielunkumppania.
Eniten ärsyttää se, että koko nuoruus on jäänyt väliin. En ole tehnyt mitään "hienoa" siis sellaista mitä voisi joskus muistella miten tyhmää oli:D En ole polttanut enkä juonut, en seurustellut tai ollut töissä. Siis oikeasti en yhtään mitään. En tajua edes miten nämä vuoden meni näin nopeasti.
Nytkin kun on vapaa päivä istun koneella. Taas tuli se tunne, että minulla ei ole mitään muuta kuin perhe. Olisi niin kiva mennä poikaystävän kanssa jonnekin vaikka istumaan nurmikolle piknikille tai tekemään muuten vain jotain. Olisi kiva lähteä kaverien kanssa jonnekin, mutta kun niitäkään ei ole kuin muutama ja ne ovat omien kaveriensa kanssa. Minun elämäni koostuu syömisestä, koulusta ja kodista. Eli samasta mitä se on ollut 17-vuotta.
Olen ujo eikä minulla ole koskaan ollut sellaisia kavereita joiden kanssa olisi tehnyt jotain jännää. Voin syyttää vain itseäni tästä, mutta en vieläkään ymmärrä miten näin on päässyt käymään.
Voi kun olisi jotain iloa elämässä. Luulen, että elämäni vain menee siihen, että mietin mitä olisin voinut tehdä ja mitä olisin voinut olla. En siis saa toteutettua mitään johtuen tästä niin laiskasta ja aikaan saamattomasta luonteesta tästä saakelin ujoudesta. Että sitä voi olla tyhmä.
En tiedä miksi tämän kirjoitin. Ajattelin vain jos on olemassa ketään samanlaista vai onko kaikki eläneet täydellistä nuoruutta mitä tulee elää?
17-v ja aivan lapsi!
tiedän sen...
132008
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Musta tuntuu aivan samalta! ja minä olen kohta 19 vuotias.
Musta tuntuu aika samalta. Täytän kesällä 17 ja musta tuntuu, että olen ihan lapsi vielä. Mä en ole myöskään käynyt koskaan ryyppäämässä tai polttanu, mutta en mä haluakaan. Ne ei ole musta sellaisia kokemuksia, joita mä haluisin. Muistoja saa, kun vaan tekee jotain jännää. Uusia kokemuksia voi tulla joistakin ihan oudoista jutuista. Ujona ja ilman hyviä kavereita (anteeksi, jos ymmärrsin väärin) on vaikea tehdä mitään. Oikeastaan kaikki on vaan kiinni siitä, mitä kaikkea uskaltaa yrittää, se riippuu ihan itsestä. :) Oma ongelmani kokemuksien haussa (ja siis ihan vain hauskanpidossa, siinä, etten aina olisi kotona koulun jälkeen ja pyöritteli asioita päässä vaan tekisin jotakin) on, että musta tuntuu, ettei kovin moni ihminen pidä musta. Tai ainakin mä tarviin jonkun, joka näyttää mulle sen. Onko sulla samoja fiiliksiä? Vai onko sulla vaan paineita elää niin kuin kaikki muutkin sun kavereista? :/ Mulla ei ole mitään paineta siitä, että muilla on erilaisia kokemuksia, joita voi sitten aikuisena muistella "tyhmyyksinä". Ainakaan nyt, kun mä kirjotan tätä. Enemmänkin aikuistumisessa häiritsee se, että pitää päättää, mikä musta tulee isona. :D
Olen myös 17v. tyttö ja olen myös tajunnut, että en ole tehnyt mitään "jännää" tai "hienoa", mitä suurin osa ikäisestäni. En ole koskaan seurustellut, seksistä puhumattakaan, en ole käynyt bileissä, ryyppäämässä kavereitten kanssa yms. Ei mulla ole kavereita, yhtäkään. Olen kaikki päivät kotona, yksin. Olisi niin kiva, kun olisi kavereita, joiden kanssa lähteä vaikka kaupungille ja puuhata vaikka ihan kaikkea normaalia. Olisi kiva mennä vaikka perjantai-iltana bileisiin ja juoda vaikka muutama siideri ja pitää hauskaa!! Kukaan ei varmastikkaan pidä musta, kukaan ei halua olla kanssani tai edes yrittää tutustua muhun. Tiedän, että suurin syy on itsessäni, olen niin helvetin ujo ja ihmisiin tutustuminen on todella vaikeaa. Tupakkaa olen kyllä maistellut (mutta ei se todellakaan mun juttu ollut) ja jokusen siiderinkin juonut, mutta eipä se mitään.. Haluaisin kavereita joiden kanssa tehdä kaikkea kivaa ja jännää, mikä kuuluu nuoruuteen. Haluaisin poikaystävän, jonka kanssa voisi olla ja puuhata kaikkea kivaa :) Mutta mun elämä on vain tälläistä. Olen kohta täysi-ikäinen ja tuntuu, että koko nuoruus on mennyt ohi, en ole tehnyt mitään mitä normaalit nuoret tekevät enkä nyt tarkoita vaan jotain ryyppäämistä vaan ihan vaan vaikka kaverien kanssa kaikenlaista kivaa puuhailua.. Tuntuu, että nuoruus on mennyt hukkaan, enkä voi saada sitä ikinä takaisin. Nuoria ollaan vaan kerran, mutta olen koko teini-ikäni tehnyt niitä samanlaisia asioita kuin 7-vuotiaanakin, en mitään sellaista mikä kuuluisi nuoruuteen, jotain jännää.. Mutta mä olen päättänyt, että muutan täältä helvetin käpykylästä vuoden päästä jonnekkin suurempaan kaupunkiin, menen opiskelemaan ja yritän TODELLA paljon saada kavereita sitten sieltä ja voin sitten tehdä kaikkea niitä asioita mitä nuoruuteen kuuluu. Ei nuoruus päätyy siihen, että täyttää 18v., vielä silloinkin voi tehdä kaikkea mitä nuoruuteen kuuluu, en mä ainakaan aio 18-vuotiaana yrittää olla mikään 'aikuinen' vaikka joistain asioista pitääkin ottaa lisää vastuuta. Olen kyllä ihan onnellinen sen suhteen, ettei 13-vuotiaana lapsena tullut mitään kännejä vedättyä tai neitsyyttä menetettyä, mutta silti tuntuu, että olen jotenkin epänormaali. No, jotkut alkaa tehdä kaikenlaisia juttuja, mitkä nuoruuteen kai jollain lailla kuuluu kuten juomiskokeiluja, ekoja seurustelusuhteita, seksikokeilua ym. 13-vuotiaana, mutta minä alan 18-vuotiaana kenties. Entä sitten? On 18-vuotiaskin vielä nuori, ei aikuinen.
tuo viesti oli lähinnä alkuperäisen kirjoittajan tekstiin vastaus, vaikka se tulikin tähän väliin vahingossa :)
Tosin en vain halua tehdä mitään typerää, kuten juoda päätä täyteen enkä polttaa tupakkaa. Miksi ylipäätään pitää tehdä jotain minkä tietää olevan tyhmää/epäterveellistä?
Olen seurustellu kerran, ja siitäkin on pelkkiä traumoja, hehheh... Mutta mustaki tuntuu, että olisin lapsi, en ole ollut humalassa, röökiä olen kokeillut kerran joskus 9-vuotiaana. Mutta eniten mua vituttaa, ku olen "itseni vanki", mähöän täällä himassa kaiket päivät ja olen jumissa täällä neljän seinän sisällä. Mulla on skolessa kavereita, mutta vapaa-ajalla olen AINA yksin... vituttaa... Musta on tulossa oikein kunnon erakko, ja se on vitun pelottava tunne... mä tykkään yksin olosta, mutta liika on liikaa, en pysty enää edes normaaliin "small talkiin" koulussa...
Oot vielä nuori ja ehdit kyllä kokea vielä vaikka mitä. Itsekin tuossa iässä olin aika samassa tilanteessa. En ollut seurustellut kenenkään kanssa ja kavereita ei juuri ollut. Viinaa olin kokeillut pari kertaa, mutta ei se nyt niin hienoa ollut. Nyt olen jo yli kahdenkymmenen ja voin sanoa että nyt olen jo kokenut vaikka mitä. Paljon hienoja muistoja ja vaikka missä on tullut käytyä. Kavereita ei vieläkään ole kovin montaa, mutta ne on sitäkin "parempia" Vieläkään en koe itseäni täysin aikuiseksi, tietynlainen lapsenmielisyys on säilynyt, ja ei se ole minusta yhtään huono asia. Toki joutuu itsestään huolehtimaan ja töissä käymään, mutta sisäisesti olen toisinaan vielä lapsi. Joten ei tosiaankaan kannata vielä huolestua, ehdit vielä ihan hyvin viettämään sitä nuoruuttasi. Eikä siihen tarvitse kuulua mitään hölmöilyä tms.
En usko, että nuoruus on kaikille "elämän parasta aikaa." Peli ei ole menetetty. ;) Kokemuksia voi kerätä matkan varrelta vielä reilusti parin kymmenen ikävuoden jälkeenkin. Uskon, että kuvailemasi kliseinen nuoruus "pakollisine kokeiluineen" on tosiasiassa pikemminkin (eräänlaista) heikkoutta ja tarvetta sulautua massaan. Sitten nämä ihmiset aikuistuvat... Ja tahtovat sulautua aikuisten massaan: työ, avioliitto, lapsi, farmariauto, villakoira... Minä en aio. :) Tekisi oikeastaan mieli kysyä missä päin maailmaa asut, koska tuo teksti voisi olla minun kirjoittamani, ja olen 18v.
se vasta hienoo onki ettei nuorena kännää eikä tupakoi ( ei sillä että aikuisiällä sitä sitten pitäisi tehdä)
niin tutulta toi sun kirjotus. Mun elämä oli aika lailla tollasta monta vuotta. Sulla on vielä vaikka kuinka elämää jäljellä ja aikaa hankkia kivoja kokemuksia. No, mulla oli masennusta oikeestaan monta vuotta(mm. noiden asioiden takia), vuos sitten menin sitten psykiatrille, sain lääkkeet ja keskusteltiin paljon kaikesta. Vuotta myöhemmin oon nyt siinä tilanteessa, että lääkitystä aletaan pikku hiljaa lopettelemaan. Mulla on maailman ihanin poikaystävä ja kavereita. Välillä tuntuu ettei aika tahdo riittää kaikkeen..:) Ihan totta mun mielestä sun kannattais harkita ehkä ammattiapua jos tunnet ittes alakuloseks tai sul on sosiaalisten tilanteiden pelkoja tms. Se oikeesti auttaa, ainakin mulla autto. Just tollasista asioista mistä sä kerroit puhuin sille mun lekurille ja se helpotti. En nyt sano että sulla ois mitään mielenterveyden häiriöitä, mutta sanonpahan vaan että ne on tosi yleisiä nuorten keskuudessa. Yksinäisiä ihmisiä on niin paljon...kunpa kaikki löytäis toisensa. Voimia
No en itse oo tollasta liiemmin miettinyt kuin sellaista, että olis ollu kiva reissaa pienempänä kavereiden kanssa ja olla sellanen pikku rikollinen, mitä siis en oikeasti haluisi olla. Olen tyytyväinen tähän millainen nyt olen, olen myös ujo ja sen takia mulla on suhkot vähän kavereita mutta sitäkin parempia frendejä :D. On tässä tullut kännättyä, rikottu itseään, keljuiltu nakkikioski myyjille, juostu poliisia pakoon (tosin vain juomisen takia alaikäisenä). Käyty baarissa muutamaan kertaan. Mutta en itse asiassa näe tossa mitään kerrottavaa jälkipolvelle :D. Ehkä mitä voi kavereiden kanssa muistella joskus, eikä noi nyt ole ollut niin älyttömän jänniä juttuja, muutamat olis voinu jättää tekemättäkin. Mutta, sulla on vielä elämä edessä niinkuin muillakin, emmä ainakaan halua vielä aikuistua, vastahan mä alotin nuoruuden pari kolme vuotta sitten :D. Ei sun kannata masentua, olen itsekin kotona aika pitkät ajat mutta kyllä sitä pitää kerran pari kuukaudessa höyryjä päästellä. Kohta oot 18 (jos olet -91 syntynyt), siitähän se baari elämä alkaa ja pahimmat sekoilut :D. Ja joo, itsellä ei ole kuin 3-5 sellasta niin sanottua ystävää joista vain parin kolmen kanssa hengailen. En ole porukka ihminen kuin kännissä, eli sittenkun lähdetään bilettämään niin kyllä ne niin ei ystävät vaan kaverit tulee mukaan, tarkoitan näitä "kännikavereita", joiden kanssa en muuten olisi :D. Ja joo, en itekkään oo koskaa seurustellut, mitä kun ala-asteella sellasia pari viikon juttuja, seksiä en ole myöskään harrastanut, en näe niitä niin oleellisena aikuistumisen kannalta, ehkä parisuhde kasvattaa, ehkä ei, mun mielestä ei. Onhan tuolla juhlimassa ollu sitten sellasia kenen kanssa olis voinu olla seuraavana päivänä jotain juttuu, muttakun mua ei oikein kiinnosta, haluan löytää just sen sopivan. Tietenkin kännissä on vähän pää käännyksissä tonne naisiin päin, mutta ei nyt sen kummempaa :D. Nyt tulee vähän omalaatusta tekstiä, eli tätä ei vois äikässä kirjottaa, mutta koittakaa nyt saada selvää, kun tätä kirjotan mitä tulee mieleen. Joo ja röökiä en ole polttanut koskaan, yhet sauhut, siinä se. Mä en ainakaan katso ylöspäin sellasia jotka polttaa, aika harvat kaveritkin polttaa, jotkut vaan silloin kun juhlii. No, mutta toivottavasti sait tästä mun tekstistä jotain tolkkua. Voimia sulle, ota ne muutamat kaverit mukaan vaikka perjantai iltana, tai lainaa täysi-ikäiseltä, vähän saman näköiseltä papereita ja lähe kattoo baari elämää. Joo, ne baari illatkin vähän vaihtelee, joskus kiinnostaa enemmän siellä olla, joskus sitten on sellanen että on vähän kuiva meno ja tekis mieli lähtee kotiin että seuraavana päivänä ei sitten oo sitä niin älytöntä krapulaa. Hauskuus se kavereista lähtee, vaikka niitä ei olisikaan montaa, kokemusta on :).
Minulla on jo ikää, mutta tuo kirjoituksesi on tuttua.
Kokeile kirjoituksia PÄIVÄKIRJAAN.
Ota käteesi kynä ja vihko. Ala kirjoittaa päivittäin MITÄ MIELEEN JUOLAHTAA.
Älä jää kirjoittaessa miettimään mitä paperille tulee tekstiksi.
Anna tulla miten hävytöntä tai tyhmän tuntoista tekstiä hyvänsä.
Lue sitten se päiväkirja vaikka kahden viikon päästä.
Siitä saat selvää MITÄ TODELLA HALUAT TEHDÄ.
Jää vain miettimään, miten ne voit toteuttaa.
Jos keinoja ei heti löydy, käytä taas päiväkirjaan kirjoittamista.
Sekö on sitten sitä ihanaa nuoruusajan elämää kun on riehuttu kännissä, tehty lapsia ja leikitty kotia?
Minusta se on vain naurettava yritys olla aikuinen aivan liian aikaisin.
Sä olet vielä nuori ja sulla on elämää paljon edessä, ei sun nyt kannata tollasesta stressata.
Sitten kun olet yli kolmikymppinen ja elämäsi koostuu pelkästään samoista asioista kuin se nyt koostuu, sitten olisin huolissani.
Ujous on paska juttu mutta siitä voi päästä eroon kun vaan ottaa itteensä niskasta kiinni ja heittää ittensä tilanteisiin jotka jännittävät.
Sitten sitä huomaa ettei se nyt niin kamalaa ollutkaan.
Tosin tuokin on täysin ihmisestä kiinni mutta minulla se on toiminut.
Mä olen myös ujo, saamaton ja tautisen laiska ja olen siitä saanut kärsiäkin.
Olin vuoden työttömänä mutta sitten vain otin itseäni niskasta kiinni ja menin työkkäriin kysymään apua ja heti löytyi töitä.
Mä olen elämästä nautiskelija ja sen takia mun on kamalan vaikea saada mitään tollasia asioita aikaseksi, mutta sitä kun tarpeeks kaukan nyhjöttää neljän seinän sisällä niin kyllä siinä rupeaa ajattelemaan elämäänsä ja pistämään asioita kuntoon, vaikkakin sitten ihan pikkuhiljaa.
Näin ainakin minulla.