Hei
Hikoilen ja palelen, sydän tykyttelee, erityisesti juuri ennen nukkumaanmenoa, sitten herään viiden aikana ja on kuuma, pari tuntia menee ja on kylmä, niveliä särkee enkä jaksa tehdä mitään. Kaikki asiat on tekemättä ja yleinen haluttomuus vaivaa. Ennen tein monta hommaa joka päivä ja nyt ei huvita mikään. Päänahka on rasvainen ja hiusten latvat kuivuu, finnejä tulee herkästi (tässä iässä!). Kohtu on poistettu, mutta munasarjat toimii, ainakin tiedän tasan tarkkaan milloin kuukautiset pitäisi alkaa.Kauanko tätä kestää ja mikä auttaisi tähän voimattomuuteen? Olenko jo "normaali" kahden vuoden kuluttua? Itkenkin aika herkästi. Puerariaa on mainostettu, onko muita keinoja? Hormonit kuulemma lihottavat, joten ei kiinnosta.
Kiitos vastauksista.
Nämäkö vv-oireita?
neiti 49 v.
81206
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ainakin samanlaista vaivaa, kuin itellänikin oli. Hiukseni rasvoittuivat jo yön aikana, niin, että piti joka aamu pestä. Tosiaankin naamakin alkoi kukkimaan. Itse käytän sitä Puerariaa, eikä enää tarvi hiuksia pestä, kuin kerran viikossa välttämättä. Hikoilut ovat poistuneet ja nukun hyvin. Nyt on markkinoille tullut myös se uusi Nutri5 luontaistuote, joka vois olla myöskin hyvä.
Mulla hiukset ovat normaalit, ennen rasvoittui herkästi, samoin iho. Ennen oli aina finnejä, nyt ei enää tule. Kynnet ovat vahvemmat kuin koskaan elämässäni. No, yleinen haluttomuus vaivaa ajoittain, mutta tiedän mistä se johtuu... Minun ainoat oireet on kovat munasarjakivut ja alaosaston kuivuminen.
oireita, mutta olen sitkeästi kestänyt vaan ja nyt onkin taas helpompaa!!Kuukautiset oli 3kk poissa ja silloin vaivoja enemmän, mutta nyt ovat taas tulleet pari kk ja olo parempi. Ei kannata suinpäin rynnätä ostamaan lääkkeitä, vanheneminen on tätä, välillä mukavampi olo, välillä ei. Itse aion sinnitellä ilman apuja, jos suinkin pystyn. Miehen kanssa ollaan tästä keskusteltu ja hän ymmärtää ajoittaiset huonotuulisuuteni ja osaa ottaa ne oikein. Täytän 50, ja tiedän,että tätä ruljanssia kestää 10v.eteenpäin, ainakin...Tsemppiä meille kaikille!
Itse olen 44-vuotias ja olen saanut kuulla, että olen liian nuori vv-oireisiin. Sehän on ihan yksilöllistä ja jotkut ovat olleet minua nuorempia. Itselläni suurin haitta tällä hetkellä on juuri tuo voimattomuus, iskee ihan yhtäkkiä niin kova väsymys että kaikki tekeminen jää kesken ja sohvalle pitkälleen. Samalla on myös kova kuumottava tunne rintakehällä ja kasvoilla. Kumma kyllä en hikoile kovasti. Mahdollisimman paljon yritän selvitä omin voimin, en mene lääkäriin hakemaan hormonihoitoja. Pitää elää terveellisesti ja ottaa selville mitä luontaisapuja on. On hyvä vaihtaa ajatuksia näin netin kautta mutta eikö olisikin mukavaa jos voisi kokoontua keskustelemaan näistä asioista ihan livenä? Kukahan perustaisi sellaisen porukan tänne Keski-Suomeen... ;o)
Itselleni on myöskin tullut mieleen, että kokeilen luontaishoitoja, tarkoitan esim. akupunktiota, homeopatiaa, vyöhykehierontaa. Yhteen aikaan kävin useamman kerran akupunktiossa ja kk-kivut pysyivät poissa 1.5 vuotta. Jostakin syystä akupunktiossa käynti loppui niin kivut palasivat. Homeopatia voisi olla myös hyvä juttu, siinä pitää olla kärsivällinen, apu ei taida tulla ihan ensimmäisellä viikolla.
Itse en tajunnut kun 5-kymppisenä en yhtenä päivänä jaksanut kävellä jyrkkää mäkeä ylös huilaamatta välillä. Sitten ahisti rinnasta ja sydän läpätti yöllä. Jalkoja särki, pohkeita vihloi. Mutta kuukautiset toimivat vielä täysillä. Kukaan ei epäillyt v-vuosia vaan kardiologi teetti sepelvaltimorasituskokeen. Lopulta tajusin - kollegoita kuultuani - että vaihdevuosivaivani ovat alkaneet. Hankin hormonit enkä ole ainakaan lihonnut niiden takia. Elämä on taas kohdallaan. Satunnaisia kolotuksia on, mutta ei usein. Mistä se tieto on peräisin, että hormonit lihottavat? Minulla on ampiaisvyötärökin tallella ja olen kohta 56 vuotias mummo.
Mitäs hor.valmistetta käytät mummo56.Ite käyttänyt 4kk.individaa eikä ole auttanut näihin vaivoihin.?
hei!
olen 48v ja menkat on nyt sitten oikeesti poissa lopullisesti. Aika äkkiä loppu tuli, muutaman vuoden ajan vuotojen kesto piteni...Minullakin oli noita aamuyöheräämisiä ja sydämentykyttelyjä. Nukuin ikkuna rakosillaan ja se auttoi tosi paljon. Vähän alavireinenkin olin näin jälkeenpäin ajatellen.
Päätin, että kokeilen liikuntaa, josko se auttaisi. Aloitin säännöllisen työmatkakävelyn, välillä pyöräillen. Huomasin, että tarvitsen lähes päivittäin aerobista liikkumista, se auttaa ihan oikeasti. Nyt olen ollut ilman menkkoja jo toista vuotta ja liikun edelleen hyvällä vasteella. Huomaan, jos liikunta jää väliin, on olo helposti vetämätön ja nihkeän hikinen etenkin illalla.
En käytä luontaistuotteita enkä hormonikorvausta, tuo liikuntannos näyttää toimivan kuin lääke. Liikuntamuodoista kävely näyttäisi toimivan parhaiten, sellainen tunnin lenkki useamman kerran viikossa. Minulla on myös liikuntakeskuksen kortti, mikä tuo vaihtelua sisältöön. Väitän kuitenkin, että kävely ulkona säännöllisesti riittää...
Tein myös toisen ison muutoksen tuon säännöllisen liikkumisen lisäksi; päätin yksinkertaisesti tehdä työni huonommin eli lopetin ylityöt ja kotona työskentelyn.
Olen puurtanut niin monta vuosikymmentä, että otan nyt takaisin korkojen kanssa. KUKAAN EI OLE HUOMANNUT, että olen laiskempi! Itse tiedostan sen joka päivä. Kuorin perunan kerrallaan nykyisin. Saan nukuttua yöni aamuun asti eikä työt pyöri mielessä kuin silloin tällöin. Vaihdevuosien jälkeen testosteronin määrä nousee, olenkohan omaksunut miesten tavan työskennellä; pikkuasioista ei piitata? Jotain hyvääkin siis on seurannut. Olen myös tasaisempi luonteeltani, aikaisemmin olin eroamassa kerran kuussa, kun mies otti päähän menkkojen aikana...
Eli hyvääkin nuo vaihtarit tuo, en varmaan ole ainoa joka sen näin kokee. SinunKin kohdallasi asiat varmaan menee parempaan suuntaan jollakin keinolla; vaihtoehtoja on monia; aloita vaikkapa liikkuminen ja terveellinen ja säännöllinen ruokailu. Jos tästä ei ole apua, mars asiantuntijalle eli gynelle...