Me olemme, kaksin ja niin toisemme. Kunnes eroamme, me lakkaamme olemasta ja on vain sinä ja minä, yhteys katoaa - katoaa kuin huutoni tuuleen ja tyrskyjen pauhuun. Silti, jossain syvällä, missä lieneekään, on minulla side, side näkymätön ja suoraan sinun sisimpääsi ja olemme yhtä. Silloinkin kun emme näe, emme puhu, meillä on muita ympärillämme. Silloinkin tunnen siteen voiman, yksin sinuun ja syvälle, sinne jonnekkin, johonkin sielusi syvimpiin sopukoihin. En siis tunne kaipuuta en ikävää koska minä tiedän, olet minun, vain minun, silloinkin kun toinen painaa sinut rintaansa vasten.
Olet
aikkuinen
7396
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
eiköhän nuo kaikki ole kuitenkin vain kirjoittajan päässä. Täysikuu näet.
ehkä tuon erikoisen mutta kiehtovan runosi. Kyllä - sai minut ajattelemaan myös. Kiitos.
että tuo on aikuisopiskelijan (eli AIK:un) kirjoittama piiloviesti. Runopalstanhan tämä pitäisi olla eikä uskottomien ihmisten salaviestintäpaikka (anteeksi jos osuin harhaan ja varsinkin jos tuomitsen)
osuit nyt harhaan! Omia tunteitani tässä laitoin ppaperille, en niinkään osaa runo muotoon kirjoittaa - se vain tuli ja ihan sydämestä. Valitettavasti.
kuuluu ketkä täällä kirjottelee? Runot on runoja, hyvänen aika.
annetaan kaikkien kukkien kukkia.
Runojen lukeminenkaan ei sovi kaikille.. joiltakin puuttuu selvästi kyky, näkevät piiloviestejä ja salarakkaita joka paikassa.. suosittelisin laittamaan oman rakkauselämän kuntoon vasta sitten rakkausrunoja lukemaan.. ei mitenkään tuomiten vaan ymmärtäen ohjaan :)