Ei edes katsetta...

Kaunis punonta tunteiden katveikossa, josta kasvaa kaunis - kukkaruno - tavalla, jota voi ihaillen seurata sen kukoistusta Äitienpäivään!

Minun on ikävä sinua ja näen sinut aina uudestaan muistojeni virrassa. Kuvasi peilautuu minuun ja aina uudestaan tahdon olla osana sinussa. Sydämessäni kuuluu kuiskauksesi, niin kuin sen aina kuulin. Minussa elät ja Rakkautesi, tahtoisin taas palata ja olla, missä sinussa kuljin. On niin ikävä sinua. http://www.youtube.com/watch?v=Z3o9YsRX06U Kiitos runostasi. Kun on ikävä, ei kaipaa kosketusta, edes hipaisua. Vain todellisia sanoja, joille sielu hymyilee ja sydän sylittää. Siihen asti kuuluu ikävän ääni ja kaipuun koskettava kuiskaus. Ja lämmin syli odottaa, että Rakkaus avaisi silmänsä. Hyvin kaunis ja herkkä Rakkausrunosi. Niin paljon tunnetta ja kerrontaa, mikä ei näy, mutta tuntuu. Tekstisi vain viite johonkin, mihin herkkä mieli löytää. Kaunista Runoasi, johon on helppo syventyä, elää ja kokea. Pidin todella paljon sinun Runostasi. Kovasti jaksamista ja voimia koko päivääsi sydämestäni.

Syvää yksinäistä surua. Lyhyesti ja tyhjentävästi kirjoitat - ja se on siinä! Pidin! :)

on paljon puhuvaa, ei montakaan sanaa, mutta sitäkin koskettavampia. Toivon kovasti, että sydämesi aikaa myöden eheytyy ja saat kokea vielä rakkauden.

Ikävä on kelju seuralainen, mutta joskus kaipaus hellittää...ehkä.. Pidin runostasi paljon=)