Olin eilen koirakoulussa ja siellä eräs metsästäjä (kuinkas muuten, yleistäkin ?) jolla oli saksanseisoja selvitti eräille koiranomistajille, että "tätä koiraa on lyöty remmillä ja niin se parhaiten oppii, remmillä sen saa oppimaan" !!!!!!!!!!!!!
Onpas raukkamaista. Ellei saa koiraansa muuten hallintaan,ei tarvitse koiraa ollenkaan !! Olen kuullut samaa esim. pystäreitten ja ajureitten omistajilta! Heillehän koira onkin vain tuotantoeläin pokaaleineen !! MITÄS MIELTÄ ????
Onpas raukkamaista. Ellei saa koiraansa muuten hallintaan,ei tarvitse koiraa ollenkaan !! Olen kuullut samaa esim. pystäreitten ja ajureitten omistajilta! Heillehän koira onkin vain tuotantoeläin pokaaleineen !! MITÄS MIELTÄ ????
Vastaukset 10
Vanhimmat
Maalla eläimet ovat eläimiä. Luuletko että villieläimet laumassaan äänestävät johtajasta, keskustelujen jälkeen? Voimakkain yksilö johtaa. Nykyisillä koiraihmisillä, siis noilla, joille koira on hän, perheenjäsen, usein ainoa toveri kerrostalossa, on vinoutunut käsitys eläinten tavoista.
Tälläkin palstalla on jatkuvasti kommentteja, joissa eläimen henki asetetaan esimerkiksi lapsenhengen edelle, mielestäni sellainen osoittaa vaarallista syrjäytymistä todellisesta yhteiskunnasta.
Sinä sairas tapaus olet viimeinen ihminen maapallolla puhumaan eläimistä ja lauman johtajuudesta, sinä joka vingut miten koirat ja ihmiset asuvat keskenään haisevissa kerrostalonavetoissa ja edottelet talli olosuhteita koirille. Sä se kuule itse olet niin syrjäytynyt yhteiskunnasta ja todellisuudesta kuin vain nippanappa avohoidossa oleva voi olla, kohta sua haetaan pillit soiden.
"Voimakkain yksilö" ei tarvitse remmiä!
Voimakkain yksilö ei todellakaan tarvitse remmiä, eihän niitä käytä edes johtajasudet laumassaan, VAAN hampaita, uhkaavaa käytöstä ja murinaa, selätystä. Näin menettelee koiranomistajakin oikein, jos koira yrittää päästä ihmislaumansa johtajaksi. Puraise koiraa kirsusta tai huulesta, selätä koira, ole niin uhkaavan näköinen kuin mahdollista. Ei tarvitse yleensä toistaa monesti, kun asia menee tervepäisenkoiran kaaliin. KAIKKI ovat perheessä ylempänä koiraa, siis vauvakin !! Älä kuitenkaan koskaan jätä koiraa ja lasta kahden, vaikki koira olisi kuinka kiltti tahansa! KOira tosiaan polveutuu sudesta! Vahvista johtajuuttasi muutenkin, SINÄ määrät esim. ketä lenkillä haistellaan ja kuinka kauan, sinä määräät myös milloin leikitään (sudenpennutkin leikkivät !) ja kuinka kauan. SINÄ menet ensin ulos ovesta lenkille, olethan johtaja, joka kulkee ensin! Se on helppoa kun osaa. Sitäpaitsi kaikki koiranomistajat eivät asu kerrostalossa, en minäkään. Lisäksi, mitäs olet mieltä ruumiskoirista (tiedätkö edes, mitä tarkoitan), sokeiden työkoirista, rauniokoirista, metsästyskoirista, halikoirista terapeutteina ???
Luulen, että heitit läppää, et voi olla NOIN tyhmä kommentteinesi. Nimimerkki: KUULIN KUMMIA
Puhut asiaa. Koira on laumaeläin ja ihmisten kanssa asuessaan aina siis AINA alimmalla tasolla verrattaessa vauvasta vaariin.
Itselläni oli joskus sekarotuinen koira (siperianhusky-saksanpaimenkoiran sekoitus) ja varsin kovaluonteinen joskin hyvin älykäs ja oppivainen.
Kerran lenkillä ollessamme koira hyppäsi minua vasten aivan tosissaan aikeessa kaataa minut tönäisy oli tosi voimakas näin tapahtui pari kolme kertaa lenkin aikana. Normaali kielto ja toruminen ei riittänyt.
Lopulta otin koiraa niskasta kiinni ja painoin maahan pitäen samalla nuhdesaarnan muutaman kerran vielä yritti, mutta toistin saman.
Lopulta koira tajusi kuka on johtaja eikä koskaan yrittänyt enää isotella. Joten ihminen määrää aina, kun tämän muistaa niin monelta murheelta säästyy ja koira on onnellinen tietäen paikkansa laumanjäsenenä.
Meillä puolivuotias bernipoika, jolla eka murkkuikä. "Korvat koristeena" ja lenkillä ollessa alkaa joskus vimmata ja veuhkoa ja kiskoa hihnastaan! Kun kieltää , niin alkaa haukahdella ja "isotella" .Kuulunee kyllä kehitykseen, mutta tämähän pitää lopetta heti alkuunsa selättämällä kaveri ja olemalla "hyvin, hyvin vihainen", niin kyllä on tepsinyt. Kun vain asiaan paneutuu oikealla tavalla, niin ongelmia myöhemmin ei ole. Berni onkin kuin vanha viini, "paranee vanhetessaan". Meillä on myös 10,5 v. narttuberni, joka on pikku-ukon yläpuolella. Narttu kiltti ja uskollinen. Ystävällinen kaikille, eritoten lapsille! Piku-ukollakan jo lapsenlapseni 3,5 v. kävi ratsastamassa. Ei kyllä saisi, mutta lapset ovat vikkeliä. Koiran pennun kasvatushan ei juurikaan eroa ihmistaimenen kasvatuksesta. Minulla ollu myös kaksi schäferiä, narttu ja uros.
Kyllä koiraa voi remmillä huitaista, jos se siitä oppii tavoille. On paljon parempi, että koiraa saa vähän kovemman pakoitteen ja oppii siitä, kuin että silittelemällä se ei opi mitään.
Pakote on pakote jos koira oppii kerrasta, jos ei opi ei se ole pakote vaan pahoinpitely.
"metsästäjä, kuinkas muuten.....heillehän koira onkin vain ..." Ihanko totta? Tuotantoeläimistä kaikkine pokaaleineen pidetään yleensä kohtalaisen hyvää huolta, koska jos ei pidetä, ne eläimet eivät kykene tehtäviinsä. Saksanseisoja taas, no, ne yksilöt, joihin on ollut ilo tutustua, eivät ole olleet sieltä koiramaailman helpoimmasta päästä. En tunne rotua paremmin, mutta uskaltaisin sanoa, että ei rodun metsästyskoirana kuulukaan olla mikään pehmo.
Se, että käyttää remmiä koulutusvälineenä on pahoinpitelyä, mutta joskus kertarutina on parempi kuin ainainen kitinä. Olin kerran lenkillä ison urokseni kanssa, kun liukkaalla tiellä tuli vastaan toinen vielä isompi uros n. 1,5 -metrisen emännäntapin kanssa, enemmän tai vähemmän hallinnassa. Kummatkin koirat alkoivat rimpuilla päästäkseen toisen kimppuun, jolloin karjaisin omalleni EI, ja läväytin remmillä kuonolle niin lujaa kuin jaksoin. Siihen loppui pullistelu kummaltakin koiralta, eikä vastaavaa ole tapahtunut enää koskaan. Olinko raukkamainen? Varmasti. Alhainen? Sitäkin ja kaikkea muuta mitä nyt mieleen tulee. Entä tekisinkö saman uudestaan? Ihan varmasti, koska lopputulos oli se, mitä pitikin. Minä päätän, tappeleeko koirani toisten kanssa vai ei.
Tietysti tuotantoeläimiä kohdellaan "hyvin", muutoinhan ei tulisi tuottoa, mutta jos motiivi on vain se,niin........ Tiedän kasvattajia ihan läheltä, jotka vuosikymmenen tuottaneet pystäripentuja, on pokaalia, hyvää muotoa ja valiota, mutta kasvattaja oikeasti EI PIDÄ koirista. Läpsii rukkarilla tervehdykseksi. Muut rodut ei ole mitään. Metsäkoirat ulkona (normaalia) ei tarte opettaa esim. sisäsiistiksi, ja nousta yöllä ulos. Ei lenkkeilytetä ihmisten ilmoilla, ei tarvitse sosiaalistua ja leimautua saa vain omistajaansa, ovat siten vihaisiakin! TIEDÄN KYLLÄ, MISTÄ PUHUN !Itsella kaksi berniä. Näen asian joka viikonloppu, siis joka viikonloppu!!
..että tiedät, mistä puhut. Mutta älä huuda koko ajan, asiasi tulee selville muutenkin.
Mutta jos kasvattajalla (vai kasvattajilla..?) on pokaalia, hyvää muotoa ja valiota, se jo osoittaa jotain hänen paneutumisestaan asiaan. Pitääkö hän oikeasti koirista on sille pennunottajalle (=toiselle metsästäjälle) herttaisen yhdentekevää, kun kyse on metsästyskoirasta. Ulkona olo on tosiaankin niille ihan normaalia, eiväthän ne muuten tarkenisi metsästyshommissa, eivätkä viihdy sisätiloissa, jolleivät ne saisi kasvattaa kunnon talviturkkia.
Voithan aina käydä kysymässä, miksi hän toimii niinkuin toimii, voihan olla, että vaikka näetkin asian joka viikonloppu, näet vain osan ja tulkitset itse loput.
Ai niin, minulla ei ole metsästyskoiraa, eikä mitään sidoksiakaan siihen ryhmään...