Mitä ihmeellistä rippikoulussa on?

Kulturisti kirjoitti:

Sanotaan, ettei kirkolla ole oikeutta ottaa lasta jäsenekseen. Että ihmisiä ei saisi kastaa lupaa kysymättä. Että kirkko ei saisi opettaa nuorille jäsenilleen omaa maailmankuvaansa ja maailmankatsomustaan. Että uskonnon pitäisi olla jonkinlainen allekirjoitettava sopimus, vapaa valinta. Mutta eihän elämä muutenkaan näin toimi. Millä oikeudella valtio ottaa meidät kansalaisikseen? Olenko minä saanut koskaan allekirjoittaa yhteiskuntasopimusta itseni ja valtion välillä? Millä oikeudella valtio vaati minua omaksumaan koulussa oman maailmankuvansa, oman maailmankatsomuksensa? Miten valtion toiminta eroaa kirkon toiminnasta, paitsi että kirkosta voi aikuisena erota paljon helpommin? Kun länsimainen ihminen lakkasi uskomasta Jumalaan, hän alkoi pitää valtiota jumalanaan. Kirkon kyseenalaistaa lähes jokainen, valtiota ei juuri kukaan. Mielenkiintoista. Uskokaa tai älkää, tämän asenteen alkujuuret ovat 1800-luvun alun Preussissa! Libertaristit ovat kyllin rehellisiä omaksuessaan kirkkoa ja valtiota kohtaan saman asenteen. Heitä on hyvin vähän. Useimmat meistä ottavat valtion annettuna. Itse sanoisin: käsitys että ihminen syntyisi, voisi syntyä jonkinlaisena riippumattomana atomina, alusta lähtien itseohjautuvana, on historiallisesti uusi ja todennäköisesti aivan harhainen. Jos joku on kiinnostunut: ei, en ole kristitty. En usko Jumalaan. En kuitenkaan ole vakuuttunut siitä, että uskonto on paha asia. Uskontojen nimessä on tapettu miljoonia ihmisiä, mutta niin on ateististenkin ideologioiden, eniten 1900-luvulla, ihmiskunnan verisimmällä vuosisadalla, jonka piti muka olla se valistunein, rationalistisin ja edistynein. En myöskään usko, että uskonto voidaan jotenkin todistaa vääräksi. Uskonto ei ole (vain) uskomus, vaan elämäntapa, käytäntö, asia joka liittää ihmiset yhteen. Uskonto on kokemus. Minulla ei ole jumalakokemusta, enkä koe tarvitsevani uskontoa. Kunnioitan niitä jotka jotenkin kokevat Jumalan, mitä se sitten onkaan, ja tarvitsevat uskontoa, olkoon syy mitä tahansa. En näe mitään väärää siinä että vanhemmat kasvattavat lapsensa omaan uskontoonsa. Parempi että perheet ja kirkot sitä myös tekevät kuin pelkkä valtio yksin. On hyvä että ihmisellä on lapsuudessaan ja nuoruudessaan auktoriteetteja joita vastaan kapinoida! Siten se minuus ja persoonallisuus kehittyy. Pahinta on niillä joilla ei ole lapsena mitään tradiotionaalisia kiintopisteitä, niitä jotka ovat ansassa koulun ja television välissä. Se on kulttuuritonta kulttuuria pahimmillaan, erotettuna historiasta, kaikesta mikä antaa elämelle oman egon rajojen ulkopuolelle ulottuvaa merkitystä. Tietysti viisi, kymmenen vuotta sitten olin tästä kaikesta eri mieltä!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä