Minulla on tällä hetkellä pk-rotuinen 2,5 vuotias narttu, jonka kanssa ollaan mukana harrastetaan aktiivisesti jälkeä ja hakua.
Nyt olisi sitten seuraava koira alustavasti hakusessa - aikaa koiran tuloon on vielä toivottavasti muutama vuosi, joten pohjatyötä on aikaa tehdä. Nyt kaipaisinkin rotuehdotuksia, kun en ole vakuuttunut onko tuo nykyinen rotu välttämättä se oikea.
Kriteereitä:
- pk-oikeudet
- kokoa sen verran, että naisihminen jaksaa kantaa.
- kohtalaisen aktiivinen, mutta päivän-parin omistajan flunssa pitää kestää syömättä koko asuntoa.
- mielummin hieman kova kuin liian pehmeä (luonnetestissä 1 tai 3, mielummin tuo 3)
- kohtalaisen helppohoitoinen karva (voin kyllä trimmata silloin tällöin, mutta viikottain en harjaa)
- terve rotu
Koira tulee viettämään aktiivista elämää ja sen kanssa tullaan harrastamaan asioita, joista molemmat pitävät. Ensisijaisesti haen pk-puolelle (ehkä pekoonkin) kansallisiin lajeihin harrastuskoiraa. Jostain syystä paimenkoirat eivät vaan tunnu omilta koirilta, kaipaan enemmän itsenäisyyttä.
Heitänkö kirveen kaivoon ja hankin pehmolelun?
Rotuehdotuksia
rannankaisla
8313
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mieleen rhodesiankoira. Ei taida ihan noihin sun kokokriteereihin sisältyä? http://www.ridgeback.fi/ No jokatapauksessa täällä on lista pk oikeudet omaamista roduista: http://www.palveluskoiraliitto.fi/kilpailuoikeusrodut.htm
Rodesian koira on kyllä aika iso kannettavaksi. Tuota pk-rotujen listaa on lueskeltu edes takaisin ja joitain rotuja sieltä olen pohtinut, mutta kun oma mielikuva rodusta ei välttämättä vastaa todellisuutta, niin etsiskelen myös muita suosituksia. Koko rotujen lista on vaan aika pitkä perusteelliseen tutustumiseen.
Jos koiralta vaaditaan paimenkoiraa ja klassista pk-rotua enemmän itsenäisyyttä, niin kyllä se sitten ensisijaisesti metsästykseen jalostettujen rotujen puoleen kääntyy. Näitä taas ei hirveän montaa rotua ole, joilla pk-oikeudet on. Muuten voisin ehdottaa vaikka kiharakarvaista noutajaa, mutta se ei ole kyllä mikään sylissa kanneltavan kokoinen.
Appenzellinpaimenkoira tai entlebuchinpaimenkoira. Vaikuttavat vastaavan kriteereitäsi hyvin. Appenzellinpaimenkoira: http://fi.wikipedia.org/wiki/Appenzellinpaimenkoira http://www.koirat.com/rotu.phtml?id=92 http://sennenkoirat.net/site/appenzellinpaimenkoira Entlebuchinpaimenkoira: http://fi.wikipedia.org/wiki/Entlebuchinpaimenkoira http://www.koirat.com/rotu.phtml?id=94 http://sennenkoirat.net/site/entlebuchinpaimenkoira
Appenzellinpaimenkoira ja Entlebuchinpaimenkoira eivät kyllä koiranetin perusteella kauheasti minua vakuuta. Oikeastiko sieltä löytää harrastukoiran. Koiranetin perusteella taitaa olla enemmän arpapeliä. Väitän, että nykyisestä rodustani löytää ulkopuolinenkin helpommin potentiaalisen harrastuskoiranpennun... Noutajista... En niitä suuremmin tunne kuin kultsun ja labukan, ja sellaista talooni ei ihan heti tule. Metsästyslinjaista labukkaa voisin harkita, mutta sellaisen saaminen pelkäksi pk-harrastuskoiraksi on kohtuullisen vaikeaa. Kiharoita en sinällään tunne, pitää tutustua tarkemmin...
...tunnet varmaan cavalier kingcharlesinspanielin ja saksanpaimenkoiran. Suosittuja ja yleisiä ovat, mutta sitä kautta jalostuspohja on käynyt valitettavan kapeaksi ja lisännyt sukusiitoksen pakkoa jalostuksessa, joka puolestaan on johtanut muun muassa epilepsiaan ja sydänsairauksiin. Tämä pätee monen ylisuositun- ja ajlostetun rodun kohdalla. Kannattaa siis tutustua laajempaan rotukirjoon kuin pelkkiin kaduilla ja kylässä tapaamiin rotuihin. Monien rotujen harvinaisuuteen vaikuttaa juuri niiden huono tunnettavuus, joten nettiä, koirakirjoja ym. kannattaa alkaa selailemaan rotuvalintaa tehdessä.
mutta mitä takeita on saada harrastuskoira rodusta, jossa pentuja syntyy Suomessa muutamia kymmeniä vuodessa ja tuloksia näkyy näistäkin yksittäisillä koirilla... Ei siis ole mitään takuuta siitä, että koiralla on päässään tarvittavat palikat... Aikamoisen riskin sitä ottaa vaikka miten tutustuisi vanhempiin etukäteen jne. Mutta kiitos vinkistä, pidän silmät auki jatkossakin.
Espanjanvesikoiralla on pk-oikeudet. säkäkorkeus nartut 38-45cm, urokset 40-50cm, eli aikalailla keskikokoinen. Turkinhoito on helppoa, turkkia ei harjata/kammata ym. vaan ajetaan pois kun se on liian pitkää, eli yleensä 1-2 kertaa vuodessa. lyhyenä turkki on kiharaa, pidempänä se muodostaa nyörejä. luonteeltaan perro on iloinen, energinen, rohkea, oppivainen ja uskollinen. Sitä pidetään helposti koulutettavana rotuna. http://www.spanieliliitto.fi/espanjanvesikoira/yleisesittely.htm http://www.vesikoirat.fi/espanjanvesikoirat.htm